Aivotutkimus pohjana
älykkäälle muutokselle
Jo
pitkään on osoitettu, että nainen ajattelee oikealla aivolohkolla ja
mies vasemmalla. Uutta on, että liikenne aivolohkojen välisellä
sillalla on yhä yksisuuntaisempaa. Aivokurkiainen on muuttumassa. Koska
valtio palkitsee vasemmalla aivolohkolla työskenteleviä, trimmaa
nainenkin vasenta aivolohkoaan yhä enemmän. Surkastuuko oikea aivolohko
historian saatossa?
Trimmauksen
ohella aivoihin liittyy toinenkin vaara. Aivot ovat ohjelmoitavissa ja
kehittyvät erilaisissa ympäristöissä eri tavoin. Ne voivat jopa alkaa
elää omaa elämäänsä, kuten niin kutsuttu tieteellinen rationaalisuus
osoittaa. Rationaalisesti ohjelmoidut aivot eivät turvaa ihmisen
eloonjäämistä.
Naisen
aivoissa on jotain, jota ihmiskunta tässä kehityksen vaiheessa voisi
hyödyntää. Elämän alkuun ja elämään itseensä liittyy yhä paljon
mysteereitä. Siksi rationaaliset aivot tarvitsevat sielun ja hengen
tuntosarvet. Naisella on sisässään luonnon kello, kuun rytmi. Se tulee
esille ovulaatiokiertona, kuukautisvuotona. Naisella on sisällään myös
tarvittavat suojausvälineet uuden elämän kasvattamiseksi. Hän voi
kantaa yhdeksän kuunkierron ajan kehossaan toista kehoa ja toimia tämän
ravinnon lähteenä. Siten hän on itse osa uutta elämää. Nainen ei
tarvitse sen paremmin inkarnaatiota kuin maamerkkejä tietääkseen
olevansa kuolematon. Nainenhan näkee käytännössä synnyttäessään elämän
jatkuvan ja voi toivoa omien lastensa pääsevän lähemmäksi sitä, mikä
häneltä itseltään jäi kesken.
Miehellä
ei ole kehossaan selviä merkkejä elämän jatkuvuudesta eikä ihmisen,
luonnon ja luomisen yhteisvaikutuksesta. Mies ei voi koskaan tietää,
onko hänen rakastetulleen syntyvä lapsi todella osa hänen geenejään vai
jonkun toisen miehen siittämä. Luonto ei ole miehelle avuksi samalla
tavoin kuin naiselle.
Miehen
on tehtävä maamerkkejä itsensä ulkopuolelle varmistaakseen oma
kuolemattomuutensa. Siksi mies luo jotain eriskummallista ja luonnosta
poikkeavaa, joka säilyy luonnosta ja sen ilmasto-olosuhteista
riippumatta. Miehen luomukset eivät saa sulautua luonnon kiertokulkuun.
Mies rakentaa mahtavia palatseja ja ja patsaita, tekee kuulentoja ja
jakaa Nobelin palkintoja. Mies kuluttaa myös paljon aikaa ja vaivaa
luodakseen sellaisen valtiollisen ja uskonnollisen järjestelmän, jossa
hän voi tietää, että se kohtu, johon hän laskee siemenensä, on vain
hänen käytössään.
Viimeisen
kahden tuhannen vuoden ajan yhteiskuntaa on kehitetty tämän miehisen
siitoskulttuurin tai - kuten sitä itämailla kutsutaan - jang-energian
periaatteiden mukaan. Valtion arvomaailma ja päätöksentekojärjestelmä
vastaa vasemman aivolohkon mekaanista, rajallista ja päämäärähakuista
toimintaa. Ihminen (mies) pitää itseään ja omaa taloudellista
selviytymistään elämänsä tärkeimpänä haasteena.
Vasemman
aivolohkon rationaalisissa aivoissa kaikella täytyy olla syy ja seuraus
ja ongelmia ratkaistaan yksi kerrallaan. Myös ihminen ja luonto täytyy
pyrkiä tulkitsemaan rationaalisesti. Mies viisaana ja järkevänä uskoo
kyllä keksivänsä keinot aiheuttamiensa vaurioiden korjaamiseksi. Tässä
maailman tilanteessa tärkeintä on parantaa taloudellista toimeentuloa
ja elinolosuhteita. Luonto tulee sitten ajallaan.
Femiininen
jin-energia pyrkii hallitsemisen sijaan sulautumaan luonnon rytmiin ja
asettaa luonnon ensisijalle. Se luo sulautumiskulttuuria.
Tuhon syynä ihmisen luonne vai olosuhteiden vietävyys?
Valtio
on luotsaamassa planeettaamme vaaralliseen suuntaan. Johtuuko
turmiollinen kehitys ihmisen luonnosta, biologisesta perimästä vai
jostain vääjäämättömästä kohtalosta? Tässä kirjassa pyrin perustelemaan
syyn turmiolliseen käytökseen "ajopuu“-tilanteella. Maailmanloppu ei
johdu ihmisluonnosta eikä kenestäkään yksittäisestä hitleristä, vaan
yhteen liittyvien asioiden summasta. Kokonaisuus on ryöstäytynyt.
Ihmisessä
itsessään on siinä mielessä vikaa, että koska pelkäämme enemmän kuin
mitään muuta kanssaihmisten hyljeksintää, pyrimme tekemään kaiken niin
kuin muutkin. Mikäli mahdollista teemme vielä vähän enemmän niin kuin
oletamme, että muutkin tekisivät, jos heillä olisi varaa.
Tämän
lisäksi valtio, kirkko ja mainonta ovat ohjelmoineet aivomme ajamaan
järjestelmän etuja. Mainonnassa luvataan, että ihmisen perimmäinen
tarve, ykseyden kaipuu, turvataan kulutusta edistämällä. Perinteiset
teoriat valtion kehityksestä nojaavat siihen darvinistiseen malliin,
jonka mukaan taistelu ja ristiriita kuuluvat niin ihmiseen kuin
inhimilliseen elämään ja kehitykseen. Tämän väkivaltaisen selityksen
mukaan ihminen on kehittynyt eläimestä ihmiseksi juuri kilpailun ja
sotien ansiosta. Siten ne, jotka nyt pärjäävät ja voivat hyvin, ovat
myös soveliaimpia jatkamaan sukua ja kehitystä. Ihmisen on taisteltava
sisukkaasti ja voitettava vastustajansa.
Tämän
biologisen ihmiskuvan edustajat unohtavat, että 7000 vuotta kestäneellä
matriarkaalisella eli niin kutsutulla äidin puoleisella aikakaudella,
joka päättyi 2000 vuotta ennen Kristuksen syntymää, osattiin viljellä
maata, suunnitella rakennuksia, hyödyntää metalleja ja valmistaa
vaatteita. Hallinto oli hajautettua, myös kirjallisuus ja taide
kukoistivat. Matriarkaalisessa ajattelussa tärkeää on arkipäivä,
syntymä ja kuolema.
Karl
Marx osoitti, että yksittäisellä ihmisellä eikä edes sukupuolella ole
vaikutusta, koska järjestelmässä on sitä ohjaava sisäinen laki, jota
ohjaa ennen kaikkea tuotantovälineiden kehitys. Taloudellinen ja
sosiaalinen tilanne perustuu tähän kehityksen lakiin. Teknisesti
kehittyneempi yhteiskunta voittaa aina vähemmän teknistyneen
yhteiskunnan. On sitten massoista kiinni, ketä kehitys kulloinkin
hyödyttää: koituuko voitto ja etu tuotannon automatisoinnista vain
rikkaille vai jaetaanko hyöty kullekin tarpeen mukaan, tuhotaanko
elämän edellytyksiä tällä planeetalla vai suojellaanko niitä.
Tulevien
toimenpiteiden kannalta ei ole samantekevää, pidetäänkö syynä nykyiseen
ekologiseen hätätilaan ihmisen luonnetta vai vaikeasti pysäytettävää
ratasta. Jos syyksi katsotaan darvinismin mukaisesti ihminen ja ihmisen
luonteenlaatu, on tilanteen korjaamiseksi tehtävissä hyvin vähän. Mutta
jos ekologisesti ja inhimillisesti lyhytnäköisen toiminnan syyksi
voidaan osoittaa Marxin teorian mukaan valtio ja sen sisäinen laki,
voidaan muutosta parempaan etsiä järjestelmää muuttamalla.
Historian Suuri Kertomus kolmannella vuosituhannella
Muutosprosessissa
on hyväksyttävä uudenlainen tapa ajatella. Uudenlaiselle ajattelulle
löytyy rationaalista intelligenssiäkin kiehtova eli miehiseen järkeen
ja loogiseen ajatteluun perustuva teoria.
Lewis
Pasteur selvitti kokeellisilla menetelmillä 1800-luvulla elämän
alkuperän biologien kielellä. Aikaisemminhan oli uskottu elämän vain
alkavan jostain elottomasta. Pasteur todisti, että kaikki mikrobit,
jotka saavat kehittyä suotuisissa olosuhteissa, syntyvät toisista
mikrobeista.
Uusi
ajattelu korostaa myös aistien kehitystä. Viisi aistia ja niiden
tunnistamat kolme ulottuvuutta osoittautuvat vain apuvälineiksi ihmisen
tietoisuuden laajetessa. Hengitämme samoja happiatomeja kuin Caesar
aikoinaan. Vuosituhansien kuluessa molekyylit ovat keränneet
itseensä kehityksessä mukana olevan viisauden, ilon ja tuskan.
Valtiota
ja sen hallintoa luotiin aikanaan newtonilaisen mekaanisen ajattelun
pohjalta. Sen mukaisesti keskushallinto johtaa yksittäisiä
ministeriöitä. Kansalaisten elämää järjestettiin mekaanisten ja
hierarkkisten lakien mukaan. Kilpailu ja työnjako olivat sen
kehityssuunnan tunnusmerkkejä.