dissidentti - Anarkismista

Kun ihmiset yksilöinä ymmärtävät luonnonlait,

on vapauden ongelma ratkaistu

Koetan hahmotella anarkististen yhteiskuntafilosofien mielipiteitä lainaten valittuja kohtia etupäässä Ari Hirvosen artikkelista Anarkismi: valtion ja lain tuolle puolen? kirjaan Anarkismi, avantgarde, terrorismi (2007). Olen käyttänyt oman ajatuksen valtaa niin paljon kuin olen kehdannut. Niinpä filosofien/Hirvosen viisauksien jälkeen tulevat nimet ovat viitteellisiä, artikkelia ei voi siteerata kenenkään nimissä. Kyseessä on jonkinlainen kesäkeitto, sillä anarkistifilosofeilla saattaa olla hyvä ajatus syistä, mutta pöyristyttäviä toimintaohjeita ja siksi olen tuonut esille vain yhden näkökulman heidän tuotannostaan.

Oikeudenmukaisuuden malli luonnosta

Jokaisen ihmisyhteisön perustana tulee pitää luonnonlakeja, koska luonnontilassa vallitsevat universaalisti sitovat luonnonlait, joita kukaan maan päällä ei voi muuttaa. Luonnonlait ovat luonnostaan päteviä ja velvoittavia lakeja eivätkä riipu kenestäkään ulkoisesta lainsäätäjästä. Yksikään ihminen ei voi välttää niiden auktoriteettia. Siksi ihmisen todellisen vapauden lait ovat luonnonlakeja.

Ihminen on tutkinut ja systematisoinut luonnonlakeja ja nimennyt ne laeiksi, ei luonto itse. Ne ovat siis ihmisen oman luonnon lakeja, mutta joka tapauksessa elämisen ehtoja. (Michail Bakunin)

Ihmisen olemassaoloon kuuluu kolme perusominaisuutta:

1. Ohmisen animaalisuus. Ihminen kuuluu eläinkuntaan ja meissä vaikuttavat animaaliset tarpeet.

2. Toiseksi ajattelu. Ihminen kykenee yleistykseen ja abstraktioon ja pystyy niiden avulla nousemaan niin itsensä kuin itseään ympäröivän maailman yläpuolelle.

3. Kolmas ominaisuus on ”kapina”, jonka avulla ihminen kykenee ylittämään itsensä ja hänelle annetut olosuhteet. Ihminen ei siis ole muuttumaton, vaan suuntautuu itsensä ulkopuolelle. Mitä enemmän ajattelu ja ”kapina” kehittyvät sitä vähemmän ihminen on eläimellinen. (Bakunin)

Kun ihmiset yksilöinä ymmärtävät luonnonlait on vapauden kysymys ratkaistu, ei tarvita enää ulkoisia lakeja. Vapaus merkitsee siis sitä, että ihminen noudattaa luonnonlakeja. Niitä ei ole kukaan ulkopuolinen jumalallinen, inhimillinen, yksilöllinen tai poliittinen hallitsija määrännyt hänelle. (Bakunin)

Vielä 1600-luvulla kuviteltiin, että ihminen kykenee tunnistamaan järjen avulla luonnonoikeuden riippumatta korkeamman lainsäätäjän julistusta (Benedictus de Spinoza), mutta nykyaikana saamme yhä enemmän tietoa ja vuosi vuodelta käsitämme yhä paremmin, minkälaista kohtelua luonto kestää, ja miten se vastaa kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuuteen.

Luonnontila on rauhantila

Darwinismissa olemme oppineet, että luonnontila on jatkuvaa taistelua. Mutta luonnontila ei ole sodan vaan periaatteessa rauhan tila (Samuel von Pufendorf).

Luonnontila on hyvän tahdon, molemminpuolisen avunannon ja huolenpidon tila, samalla kuitenkin epävakaa ja vaarallinen. Luonnossa vallitsee olemassaolontaistelun rinnalla sosiaalinen vaisto ja keskinäinen apu, erityisesti kunkin lajin sisällä. (Pjotr Kropotkin) Lajin sisäinen aggressio ei ole luonteeltaan taistelua olemassaolosta, vaan se liittyy reviireihin ja ehkä naaraiden suosion tavoitteluun.

Jos lähtökohtana on pelkkä luonnon tila, siis absoluuttisen vapauden tila, jossa ei ole suvereeneja eikä alamaisia (Thomas Hobbes), ovat kaikki tasa-arvoisia. Sopimus on aina vahvemman osapuolen laatima.

Valtio turvaa aina hallitsijan vallan

Yksikään valtio ei ole syntynyt rationaalisten ja vapaiden ihmisten tekemien sopimusten pohjalta, vaan vähitellen, yksittäisten ihmisten tahdon ja tekojen seurauksena sekä yhteisön tavoista. Mistään valtiosopimusteoriasta ei voi puhua. (Mihail Bakunin)

Valtio on kehityksen tulos, siveellinen kokonaisuus. Myöskään sen takaamat oikeudet eivät perustu ihmisluontoon, vaan ovat seurausta historiallista kamppailusta (G.W.F. Hegel). Se on taloudellisesti hallitsevan luokan edustaja, jota tarvitaan hallitsemaan sovittamattomia luokkavastakohtia. Aineellisten tuotantovoimien kehitysaste määrää aina yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, reaalisen perustan, jolle sitten muodostuu oikeudellinen ja valtiollinen päällysrakenne. (Karl Marx)

Valtiosopimuksessa lähdetään siitä ihmiskäsityksestä, että

1. ihminen on luonnostaan epäsosiaalinen

2. itsekkyys on korkein laki

3. hyvän ja pahan välillä ei ole erottelua ennen sopimusta

4. ihminen voi olla täydellisen vapaa vain omassa yksinäisyydessään.

Tämän merkillisen ihmiskäsityksen lisäksi valtiosopimuksella yritetään taata sellainen kollektiivisen turvallisuuden tila, jossa kansalaiset luopuvat osasta vapauttaan ja saavat suojan muulle vapaudelleen, esimerkiksi kansalaisvapauksina ja -oikeuksina. Mutta koska vapaus on jakamaton, ei osaakaan voida erottaa hävittämättä koko vapautta. Valtio ei ole vapauden tuotos, vaan luonnollisen vapauden uhraus turvallisuuden saavuttamiseksi. Ajatus siitä, että kansalaisten vapaudet, oikeudet ja velvollisuudet voitaisiin loogisesti johtaa sopimuksesta, on olennaisesti virheellinen. (Bakunin) Jos valtion perustaminen on ainut keino estää ihmisiä tuhoamasta toisiaan, niin eiväthän ihmiset kykenisi sopimaan sitovasti mistään.

Keskiajalta lähtien valtio on kukistanut kaikki kapinat. Valtiokeskeinen sivilisaatio on lyönyt itsensä läpi. (Bakunin) Valtion hyväksyttävyys näyttää perustuvan siihen, että ihmiset haluavat ryhmähengen nimissä alistua siihen moraaliin, joka alistaa heidät. Moraali murtaa egon sisältä päin eikä siitä voi helposti irtautua. Valtio on olemassa, koska sen sallitaan olla olemassa. Siksi valtion poistamiseksi on moraalin, uskonnon ja kulttuurin arvoilta riistettävä pyhyys ja ihmisen on tultava itse kaikkivaltiaaksi. (Max Stirner)

Jokainen nuori vielä tavoittelee Jumalaa ja ihmisyyttä, mutta valtio on este hänen kehitykselleen, onhan valtion tehtävä ”kasvattaa”, rajoittaa ja kesyttää yksilöä, alistaa tämä yhdelle yleisyydelle. Valtio on kuin uusi kirkko, jonka moraalinen tekopyhyys on kirjattu lainsäädännöksi. (Max Stirner)

Kirkon tavoin valtio olettaa ihmisen olevan luonnostaan paha, siksi myös inhimillinen vapaus johtaa pahaan. Ihmiset teurastaisivat toisensa. Siksi luonnollinen ihminen tulee muuttaa kansalaiseksi. Yleiseen äänioikeuteenkin perustuva valtio voi olla jopa despoottisempi kuin monarkia, sillä se saattaa musertaa kansalaisten tahdon vetoamalla yleistahtoon. Valtio merkitsee herruutta, ja jokainen herruus edellyttää massojen alistamista ja hyväksikäyttöä hallitsevan vähemmistön hyväksi. Valtion moraalin muodostaa patriotismi, jossa toiminta valtion kunnian vuoksi on velvollisuus ja hyve ja siten estää inhimillisen ja universaalin moraalin. Valtio rikkoo ihmiskunnan yhteisen solidaarisuuden. (Bakunin)

Valtiossa ei ole mitään luonnollista, vaan se on historiallinen instituutio, yhteiskunnan ohimenevä muoto. Aikojen alussa elettiin primitiivistä animaalisen ihmisen aikakautta. Sitä seurasi orjuuden aikakausi. 1890-luvulla elettiin historian kolmatta jaksoa, taloudellisen riiston aikaa, joka perustui orjuuden aikakaudelle. Vaikka valtio on paha, on se tarpeellinen osoittamaan, kuinka yhteiskuntaa ei tule järjestää, samoin kuin orjuus oli tarpeen osoittamaan, kuinka taloutta ei tule järjestää. Neljäs historian vaihe on oikeudenmukaisuuden aika. (Bakunin)

Missä ei ole lakia, siellä ei ole epäoikeudenmukaisuutta

Luonnonlait ohjaavat ihmisiä välttämään sotatilaa ja järki kehottaa meitä sopimaan asioista. Sitten tulivat herrat Locke ja Kant, joiden mukaan järki vaatii luonnontilan hylkäämistä ja ihmisten oli tehtävä valtiosopimus ja alistuttava julkisoikeudelliselle ulkoiselle pakolle. He olivat sitä mieltä, että alkuasukkaat sinnittelivät kaaoksessa, kurjuudessa ja noituudessa. Yhteiskunnallinen rauha pysyy yllä vain, jos johtaja saa vaikuttaa toisten tahtoon ja käyttäytymiseen (Jeremy Bentham).

Olemme tottuneet pitämään ihmistä määrääjänä ja lakia siitä ilmaisuna. Mutta se että toinen hallitsee toista on orjuutta. Oikeuslaitos ja lait ovat vain esi-isien himojen ja halujen tuotteita. Ne estävät ihmisiä toimimasta vapaasti järjen ohjaamina (William Godwin).

Oikeusjärjestys ei sulje pois väkivaltaa yhteiskunnasta, vaan ainoastaan määrää ne ehdot, joiden vallitessa voidaan käyttää väkivaltaa sekä ne ihmiset, jotka saavat sitä käyttää. Näin ainakin kolmessa valtiomuodossa: monarkia, aristokratia ja demokratia.

Ei valtiaita vaan rakenteita vastaan

Sotajoukko ilman komentajaa = anarkia (Kreikassa 300 ekr). Anarkia ei siis ole järjestyksen puutetta vaan auktoriteetin puutetta. Kenelläkään ei tule olla oikeutta pakottaa toisille omia halujaan ja toiveitaan vetoamalla kollektiiviseen voimaan (Errico Malatgesta).

Poliittinen yleislakko on hyödytön menetelmänä, koska valta siirtyy etuoikeutetuilta etuoiketetuille ja tuottajat vain vaihtavat herrojaan. Tällainen lakko vahvistaa valtiota. (Georges Sorel)

Myöskään väkivalta ei ole oikea keino muuttaa yhteiskuntaa. Ei anarkismin verivihollinenkaan olisi voinut toimia tehokkaammin anarkismia vastaan kuin anarkistiksi itsensä nimennyt pomminheittäjä Henry (Octave Mirbeau). Jokainen väkivallan uhri voi oikeutetusti kysyä valtiota vastaan kapinoivalta: ”Olenko minä valtio?”

Vaikka kävisinkin toisen kanssa mitä väkivaltaisinta ja katkerinta kamppailua on minun kunnioitettava vastustajani inhimillisyyttä. Tästä riippuu oma arvokkuuteni ihmisenä. Jopa silloin kun toinen kiistää muiden arvokkuuden, säilyy hänen inhimillisyytensä. (Bakunin)

Ihmisen luonto on yhteisöllinen: Mitä valtion jälkeen?

Valtiota ei ole koskaan perustettu sopimuksella vaan pakolla, ja se on tuhonnut alkuperäisen yhteisöllisyyden. Yhteisö oli olemassa ennen ihmistä. Eläimillä on luonnostaan yhteisövietti ja keskinäisen avun vietti. Se ei ole itsesuojeluvietille vastakkainen vaan edistää sitä. Myös ihminen on luonnostaan sosiaalinen ja altruistinen. Luonto on ihmisen eettinen opettaja. (Kropotkin)

Ihmisellä on luonnostaan vietti oikeuteen, turvallisuuteen ja eettisiin ratkaisuihin sekä myös sukurakkauden, seurallisuuden ja itsetietouden vietti. (Hegel) Luonnonoikeus perustuu ihmisen voimattomuuteen ja avuttomuuteen selviytyä yksin sekä ihmisen yhteiskuntaviettiin. (Pufendorf)

Siinä missä valtio edistää onnellisuutta negatiivisesti rajoittamalla paheita ja luomalla eroja (Thomas Paine), yhteisö edistää onnellisuutta positiivisesti yhdistämällä kiintymystä ja rohkaisemalla yhdistymään.

Vaihtoehdon keskitetylle valtiolliselle järjestykselle tarjoaa hajautettu yhteiskunta, joka muodostuu pienistä autonomisista yhteisöistä, joista myös taloudellinen riisto on poistettu. Yhteisössä ihmiset rakentavat yhteiselonsa rauhan ja vapauden perustalle. Niissä demokratiakin on vähäistä, sillä sen vaarana on enemmistön tyrannia. (William Godwin)

Ihmiselle on mahdollista palata alkuperäiseen yhdenvertaisuuteen, jolloin yhteisön kaikkien toimien säätelijä on oikeudenmukaisuus, ei suinkaan rakkaus, uskonto, egoismi tai ideat. Valtion jälkeisessä yhteisössä toimii pakoton vaihdantatalous, voittoa tavoittelematon pankki, osuuskuntia, alueellinen itsehallinto, riidat ratkaistaan sovittelulla. Jokaiselle tulee antaa omaisuutta työn mukaan ja toisten avustaminen tapahtuu armosta, ei pakosta. (Pierre-Joseph Proudhon)

Ihminen on luonnostaan ja syntyperäisesti yhteisöllinen, rationaalinen, eettinen ja kykenee ylittämään itsensä.(Bakunin) Hän ei ole abstrakti individualisti, vaan luonnostaan sosiaalinen. Yhteisö on inhimillisen maailmassa olemisen luonnollinen muoto ja luonnon viimeinen suuri luomus maan päällä.

Tieteenkin on luovuttava abstraktioista ja palattava todellisuuteen. On edettävä tosiasioista ideaan. On kirjoitettava kollektivismin periaatteisiin perustuva etiikka, joka hylkää filosofiset ja uskonnolliset muotoilut. Tieteen tehtävä on tutkia fyysisiä, sosiaalisia, materiaalisia, älyllisiä ja moraalisia luonnonlakeja. (Bakunin)

Kuitenkin kaikenlaiset yhteisöt merkitsevät yksilön alistamista fiktiiviselle kollektiiville, yleistahdolle tai yhteiselle olemukselle, perustalle tai alkuperälle. Koska minä itse on toiminnan korkein laki, on ainut yhteisyyden muoto egoistien unioni. (Max Stirner)

Vapaus toimia luonnollisesti

Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta jokaisessa ihmisessä piilevän materiaalisen, älyllisen ja eettisen kyvyn kehittämiseen. Se on vapautta toimia luonnollisesti, omien impulssien mukaisesti, oman arvostelukyvyn ohjaamana. Jokaisen tuomarina toimii vain omatunto ja järki. Vapaudessa elävää ihmistä ei voi käskeä hyvään ja oikeaan lainsäädännöllä, vaan hän tekee hyvin ja oikein, koska hän vapaasti pitää jotakin hyvänä ja oikeana. Vapautta ei kuitenkaan voi toteuttaa yksikseen, vain elettäessä yhdessä. Ihminen on vapaa ainoastaan, kun myös kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat vapaita. Siitä merkkinä on yhdenvertaisuus ja solidaarisuus. (Bakunin)

Vapauden tavoittaminen ei merkitse johonkin määrättyyn vapaudentilaan jäämistä, vaan päättymätöntä muutosta.(Malatesta) Vapaa ihminen kyseenalaistaa myös yhteisön tavat, tottumukset, moraalin ja ennakkoluulot, jotka vaikuttavat näkymättöminä kuin valtion lait konsanaan.(Eduardo Colombo)

Vapaus tarkoittaa irtaantumista valtion turmeltavasta vaikutuksesta, oli sitten kyse mistä valtiomuodosta tahansa, sillä auktoriteetti sinänsä on luonnon vastainen (William Godwin).

Idea yhä korkeammasta viisaudesta

Kaikissa länsimaisissa uskonnoissa Jumalan idea latistetaan vapauden, inhimillisen järjen ja oikeudenmukaisuuden kieltoon ja siten uskonto johtaa väistämättä ihmiskunnan orjuuteen. Kuitenkin Jumalan idea palautuu teoriaan ihmisen ajattelukyvystä. Järjen avulla ihminen nimittäin kykenee tavoittamaan täydellisen abstraktionsa representaation. Tämä abstraktio on absoluuttinen tyhjyys, joka on sama kuin Jumala. Absoluutti ei kuitenkaan ole muuta kuin ihmisen kyky abstraktien ideoiden muotoiluun, mutta ihminen rupeaa kuitenkin palvomaan näitä absoluutteja fiktioita todellisina objekteina, joille hän sitten antaa luonnosta ja yhteiskunnasta tuttuja ominaisuuksia. (Bakunin) Se että ihmisellä on idea Jumalasta osoittaa jo itsessään ihmistä korkeamman viisauden olemassaolon.

Anarismi, avantgarde, terrorismi

Muutamia strategioita järjestyksen sotkemiseksi

Toim. Marja Häränmaa ja Markku Mattila

Gaudeamus, Helsinki University Press 2007

Anarkismi on itsemääräämisoikeutta

“Ei ole kyse vain mahtavasta valtiosta, jonka asevoimat, poliisivoimat ja ydinaseet voivat välittömästi tuhota koko ihmiskunnan. On kyse myös kaikkialle tunkeutuvasta kunnioituksesta auktoriteetteja ja hierarkkisia muotoja kohtaan, joiden jatkuvuuden ydinperhe, koulu, kirkko ja tv-ruutu päivittäin takaavat.” (Peggy Kornegger, Akkaväki-lehti 4/82)
Anarkismin/radikaalifeminismin perusteoria asettaa ydinperheen kaikkien autoritaaristen järjestelmien perustaksi. Lapset oppivat isältä, opettajalta, johtajalta, Isä Jumalalta, yhden ja ainoan läksyn: TOTTELE mahtavan auktoriteetin ääntä. Lapsesta aikuiseksi kehittyminen on muuttumista täydelliseksi automaatiksi, joka ei kykene asettamaan kyseenalaiseksi tai edes ajattelemaan selkeästi.
Ei ole kyse siitä että aliarvioisimme vastustajan suunnattoman vallan. Tämän vallan vaarallisin muoto on sortava suvaitsevaisuus. Ikään kuin vaatimuksemme tarkoittaisivat pelkästään sosiaalista muutosta - naiset mukaan järjestelmään. Kun perustamme naisrahastoja, naisravintoloita ja -kirjakauppoja, teemme sen henkiinjäämisen takia. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoinen järjestelmä, joka vastustaa kilpailukiihkoa, voitonnälkää ja taloudellisen sorron muotoja. Emme halua päästä osaksi nykyistä järjestelmää emmekä tavoittele kaappausta, joka siirtäisi vallan yhdeltä joukolta toiselle. Pyrimme järjestelmään, joka ei ole epäoikeudenmukainen, jossa kenelläkään ei ole ylivaltaa ja jossa yksilöllisiä eroja kunnioitetaan.
Se tapa miten elämme ja teemme työtä muuttaa tapaamme ajatella ja tajuta ja kun tietoisuus muuttuu, muuttuvat myös teot ja käyttäytymismallit.
Iris Millis: Vaatimukset vapaasta abortista ja paremmista päivähoitomahdollisuuksista ovat tärkeitä vain jotta elämä tänään tulisi helpommaksi. Samoin vaatimukset vankilareformista, kuten vapaus järjestäytyä ja pitemmät tapaamisajat tekevät vankilaelämän vähän helpommaksi. Mutta tällaiset reformit pitäisi jättää liberaaleille, he eivät kykene ikinä tajuamaan yhteiskunnan perusongelmaa.

Anarkismi merkitsee ihmisten itsemääräämisoikeutta omasta elämästään sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole johtajia, hallituksia eikä minkäänlaisia hierarkioita.
Anarkistit ovat aina uskoneet, että henkilökohtainen on poliittista. Se tarkoittaa, että ihmisen politiikka on tekopyhyyttä, jollei hän tee pienintäkään yritystä toteuttaa sitä jokapäiväisessä elämässään.
Anarkistit ja feministit pitävät omaa elämää esimerkkinä - yhteiskuntaa ei muuteta joukkoja värväämällä tai vakuutteluilla.

Marx ei ollutkaan anarkisti

Vuonna 1871 Marx kannattajineen yhdistyi Blaquin ja hänen seuraajiinsa. Blaquin oli kehittänyt käsitteen proletariaatin diktatuuri. Marx halusi tehdä pesäeron Bakuniin Internationalin konferenssissa Lontoossa. Bakunin kannattajat kokoontuivat sitten Sonvilierissa. Heidän mukaansa sosiaalista vallanmuutosta ei voi koskaan saavuttaa hierarkkisilla eikä edes poliittisilla menetelmillä. Sonvilier kirjoitti ryhmänsä kanssa: vapaa ja tasa-arvoinen yhteiskunta ei voi koskaan muodostua auktoritäärisestä yhteiskunnasta. Marx kutsui Sonvilierin konferenssia anarkistiseksi ja Sonvilier kannattajat kutsuivat Lonton konferenssia marxilaiseksi. Heidän mielestään Marxin menetelmät olivat auktoritaarisia. Vuonna 1872 Marxinonnistui erottaa Bakunin Kansainvälisestä ja Marx vaati, että kaikki jäsenjärjestöt koettavat saavuttaa nimenomaan poliittista valtaa vallankumouksen ennakkoehtona.

Galleani, joka muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1901 jouduttuaan pidätettyjen listalle, toimitti anarkistilehteä Cronaca Sovversiva. Hän kritisoi virallisia järjestelmiä ja kannatti Kropotkinin ajatusta keskinäisestä avusta. Hän vastusti autoritaarista ja reformistista sosialismia. Galleani puhui spontaanisuuden, moninaisuuden, autonomia ja riippumattomuuden, suoran toiminnan itsemäärämisoikeuden puolesta. Galleani ei nähnyt eroa henkilökohtaisen ja sosiaalisen taistelun välillä. Auktoritäärinen komnismi nousi hänen mielestään kollektiivista ideologioista, siitä että tuotanto ja kulutus täytyy organisoida kollektiiviseksi johon jokaisen täytyy osallistua. (Proletarian Management, Kämpa tillsammans!, october 2005, The Batko Group)