Armoton ekovihreä Espoossa

 

Marketta Horn

Pyydetty kirjoitus Espoon vihreiden 15-vuotis julkaisuun 1999

 

Armoton ekovihreä Espoon kunnallispolitiikassa

 

Espoon vihreiden 15-vuotis päivän kunniaksi tuli aika kaivaa muistojen arkusta mappi Jäähyväiset Espoolle. Istun turvallisesti vuohien, lampaiden, sikojen ja kanojen ympäröimänä kauniin Kaijanniemen päärakennuksessa Ähtärissä. Toista kättä odottaa heinähanko, toisessa kädessä tuntuvat vielä lämpimät kutun utareet.

 

Päällimmäisenä Espoon aikaisessa mapissa on marginaalit täyteen kommentoitu “Kuntasuunnitelman tavoiteosa 1995”. Kohtaan “Kaupungin tulevaisuuden lähtökohdat” ei saatu enää lisätyksi sanoja YMPÄRISTÖ eikä KESTÄVYYS. Käsitejono “talous, työpaikkojen omavaraisuus ja kansainvälinen kehitys” toistuvat toistumistaan. Ja seurauksethan näkyvät opetus-, kulttuuri- ja terveysväen hätähuudoissa. Kirjastoissa on varaa enää videoihin ja laitteisiin, yli puolet lapsista on kroonisesti sairaita, lähes kaikki asuvat kovalla melualueella.

 

Valtuustoaikanani ihmettelin, miksi ei haluttu tukea kuntalaisten aloitteellisuutta ja aktiivisuutta ilmoitustaulujen, halpojen bussilippujen, joustavan esikaupunkiraitiotien, korttelikotien, paikallisten kierrätyskeskusten jne voimalla. Miksi ei haluttu vaihtoehtohoitoja terveyskeskuksiin, miksi ei lajittelupisteitä, miksi ei, miksi ei...

 

Kaupungin “maanhankinnan painopiste” oli työpaikka- ja tiehankinnoissa. Miksi ei kulttuurimaiseman vaalimisessa tai korjausrakentamisessa? Biodiversiteetissä, juomaveden ja humuksen säilyttämisessä?

Kauempaa näkee selvemmin: Espoon vihreiden nikulandia oli koottu korjaamaan nykyisen järjestelmän ongelmia kosmeettisesti, ei muuttamaan vallitsevaa kehitystä.

 

PATRIARKAATISSA HYVÄKSYTÄÄN KRITIIKITTÖMÄSTI VAIN SELLAINEN KRITIIKKI JOKA PALVELEE PATRIARKAATIN JATKUMOA (Heidi Liehu 1998).

 

Siksi kaltaiseni armoton ekovihreä suljettiin jo ensimmäisellä valtuustokaudella pois Espoon Vihreiden luottamuspaikoilta, huolimatta demokraattisesti pidetyissä vaaleissa saadusta suuresta äänimäärästä. Ärisevänä rivivaltuutettuna on vaikea herättää muuta kuin huolehtivaa sympatiaa, vaikka sydänverellä puheensa kirjoittaisi ja budjettimuutokset ja valtuustoaloitteensa tilastoilla perustelisi. Sensuurilla iski myös lehdistö. Vallankumouksellisista puheista ja esityksistä ei saanut lukea seuraavan päivän lehdessä. Sen sijaan virkkuset valittivat pääkirjoituksissaan: “Valtuustoissakaan ei enää näe luovuutta.” Olisipa tullut itse yhteen keskiviikon kokoukseen eikä lähettänyt piirileikkiin kuuluvia paikallistoimittajia raportoimaan valtaeliitin välihuudoista.

Luen parhaillaan kirjaa “Living Lightly, Travels in Post-Consumer Society” eli raporttia siitä, miten ihmiset elävät eri puolilla maailmaa luontoa säästäen, supermarkettien diktatuurin ja rahatalouden tuolla puolen. The Guardian -lehden toimittaja vieraili kulutusyhteiskunnasta poishypänneiden ihmisten ja yhteisöjen luona: “Haastateltavani ovat irtautuneet materialistisesta paradigmasta. He hyödyntävät vanhasta ja uuden ajan kulttuurista sen mikä tekee elämästä mielekkään. Tapasimme korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka käyvät yksityistä vallankumousta perinteistä intellektuaalista maailmaa kohtaan. Ruoka ja energia on tuotettava paikallisista tarpeista.”

Miten mahtavat mahdollisuudet Espoolla olisi toimia tienraivaajana kolmannen vuosituhannen mallikylänä! Vehnä menestyy, ehkä maissikin. Mereltä tulee puhdasta ilmaa. Asukkailla on monipuolinen koulutus ja kielitaitoinen lähdeaineisto. He ymmärtävät miten tärkeä on kierrättää ihmisen oma typpilannoitetehdas eli uriini. Miten tärkeä on saada raaka-aine takaisin kiertoon, lopettaa yksityisautoilu, kasvattaa viktoriaanisten nurmikkojen sijasta hyötykasveja.

Kun tulin Espoon kaupunginvaltuustoon 1984, olimme Suomen vihrein kunta. Ympäristötoimiston direktiivejä lainattiin pikkukunnissa ympäri Suomea. Vuonna 1985 valmistui jopa elinkaarianalyysi kaupungin hankinnoista.

 

Mutta siihen vihreys lopahti. Jos elinkaarianalyysejä olisi jatkettu, olisivat tulokset lisänneet ennen kaikkea yhden puolueen, vihreiden , kannatusta, ajattelivat perinteiset puolueet.

Kun Espoossa valmisteltiin ympäristönsuojeluohjelmaa kymmenen vuotta myöhemmin nelivuotiskaudeksi 1997-2000, johti seminaaria Autoliiton hallituksen puheenjohtaja, Autourheilun Kansallisen Keskusliiton hallituksen jäsen ja Moottoriliikenteen Keskusjärjestön hallituksen jäsen - apulaiskaupunginjohtaja Erkki Pätiälä. Seminaarin aloitti Nesteen toimitusjohtaja. Jaakko Ihamuotila kannusti: “Suomalainen voi hyvällä omalla tunnolla ajaa omalla autolla. Julkinen liikenne saattaa saastuttaa enemmän kuin yksityisauto, koska busseihin ei ole kehitetty katalysaattoreita.”

 

Mutta Vihreissäkin oli kehittynyt NIKULANDIA. Tärkeintä oli olla hyvä kaveri kaikkien kanssa. Ei tietoakaan oppositiopolitiikasta. Miehet Espoon virastojen päällikköinä uskoivat voivansa yhdistää teitä ja ahoja, päättää pätiämäisesti liike-elämän ja massaviihteen ehdoilla.

 

Voisiko kukaan kuvitella Espoon kaupunginjohtajaa rimpsuhameessa ja lettipäisenä? Naisenkin täytyy edustaa miehistä maailmaa - vaikka edes miehet eivät sitä enää halaja.

 

MIEHEN HENKINEN PERUSTUU PRIMITIIVISELLE FYYSISELLE. URHEILUHALLEJA RAKENNETAAN ULJAIKSI KUIN KIRKKOJA. MATERIALISMI PATRIARKAALISEN MEDIAN TUKEMANA UUTENA ARVOMAAILMANA EDUSTAA MYÖS UUTTA USKONNOLLISUUTTA, HALLINNON UUTTA MUOTOA. (Heidi Liehu 1998)

Espoon kaupunginvaltuutettuna onnistuin saamaan aikaiseksi pyörätelineen valtuustotalon eteen, siinä on jopa kolme paikkaa... Demarien tukemana hyväksyttiin aloitteeni, jonka mukaan pyöräileville luottamushenkilöille ja virkaihmisille maksetaan sama kilometrikorvaus kuin autoilijoille. Lähes 15 vuotta yritin kertoa ja kirjoittaa, miten näppärä pikaraitiotie olisi Espoon kaltaiseen puutarhakaupunkiin, miten tärkeä olisi saada terveyskeskusten kahdeksaan huoneeseen myös yksi huone muille kuin kemiallisen ja teknisen lääketieteen taitajille - napropaateille, homepaateille, vyöhyke-, ravintoterapeuteille. Asuinalueille kylätaloja yhteisille työkaluille, kirjoille, lehdille ja vaikka illallispalveluille.

Valtio-oppineena tiedän, mistä kenkä puristaa. Joukkohenki ja erilaisuuden pelko. Eihän kukaan oikeasti halua istua meluavassa peltikuoressa aamuin illoin, täytellä kaavakkeita ja katsella tietokoneen ruutua, surruutella kauniita niittyjä paljaiksi, rakentaa kanakoppeja ihmisille, vilauttaa kassalla pakattua ja myrkytettyä ravintoa... Mutta semmoiseksi elämä Espoossa meni. Siinä mielessä Espoo on amerikkalaisempi kuin Yhdysvallat itse: vanhasta ei ole mitään jäljellä, uutena on vain kännykkä, kaukolomat, MacDolands ja moottoritie.

15 vuoden kokemuksen perusteella määräisin Espooseen pyörätelineiden lisäksi

1. Pika- eli esikaupunkiraitiotien. Se on edullinen, pystyy nousemaan mäkiä ja kääntymään kurveissa, ottaa virran ylhäältä eli ei ole hengenvaarallisuuden takia eristettävä betonikuiluin asuinalueista kuten metro. Eikä maksa kuin kolmanneksen metrosta.
2. Kaupunki heti uudisrakentamiskieltoon. Ihmisiä ei voi sulloa enää tiheämmin.
3. Terveyskeskuksiin monipuolista luotettavaa hoitoa, ei pelkästään medisiinistä hoitoa.
4. Kierrätys ja askartelutiloja kaikkien kaupunkilaisten kävelyetäisyydelle. Kun kotona ahdistaa, täytyy olla muukin kuin kapakka minne mennä, jopa ilman rahapussia.
5. Asuinaluille itsehallinto. Mankkaan veronmaksajat päättävät, mihin heidän rahojaan käytetään.
6. Elitistiset ja kalliit edustusto- ja kummikuntamatkailut pannaan. Olin Hatsinan matkalla vuonna 1996. Espoolaiset tulivat bussilla ja vierailijat kirkossa, basaareilla ja muualla. Mutta mitä tekikään M. Kokkonen ja muut kaupungin virkamiehet? He tulivat muutaman tunnin juhlalounaalle lentokoneella.

Olen armoton ekologi - en käytä lentokonetta, en osta autoa, en käytä öljyllä kuumennettua vettä enkä supermarkettien ruokaa, en syö teurastamossa tapettua eläintä. En ota käteeni mitään kertakäyttöistä. Rypsiä yritän kasvattaa ensi vuonna ja sokeriruokokin on suunnitelmissa. Tulkaa katsomaan, miten elän. Täysihoitovuorokausi maksaa vain 75 mk, kun auttaa meitä maatilan töissä vähintään neljä tuntia. Asun Suomineito-yhteisössä (on aika suojella äiti maata, isänmaan rajat on haihdutettava).

 

Nykyaikana keräilykulttuuri tarkoittaa tavaran ja ruoan tuomista kotiin, keräiltynä roskiksista. Kulutuskulttuurin kaatopaikka on lohdutonta katseltavaa. Vihannekset ja monet muut tuotteet jäävät teiltä, rakkaat espoolaiset. Supermarketit ja tuotantolaitokset syytävät hyvää tavaraa lajittelematta kaatopaikalle. Kaikkea on yltäkyllin ylikuormitetun massakulttuurinne takaportilla. Miten olisi kehittää Freeganien puolue sinne päin maailmaa? Samalla jalostaa tulevaisuutta varten omien luomueläinten tuotteita, aitoa villaa, yrttejä jne.

 

Ajattelemista: Nuori nainen puhutteli Buddhaa ja kysyi: “Mikä on onnen salaisuus.” “Söitkö aamiaista”, kysyi Buddha. “Kyllä”, hän vastasi. “Pesitkö astiasi.” “Kyllä”, nainen vastasi jälleen. “Teitkö sen hyvin?” Nuori nainen käsitti onnen syntyvän siitä, että teemme tärkeimmät asiat hyvin. Itsekuri merkitsee arvon löytämistä arkipäivästä.

******************

Ekovihreät ry on Vihreän liiton jäsenjärjestö, joka yrittää vaikuttaa liiton valtuuskunnassa ja puoluekokouksissa. Esimerkkejä käytännön asioista, joita ajamme

> * Energiaveroja nostettava ja työn verotusta alennettava nopeasti.

> * Uusi käymäläjärjestelmä. Kehitetään vesivessoille korvaavia järjestelmiä.

> * Eläinten kohtelun parantaminen (turkistarhauksen lopettaminen)

> * Lapsilisää korkeintaan kahdesta lapsesta perhettä kohden.

> * Henkilöautoliikenteen kustannuksia korotettava - bensan hinta ylös.

> * Liikennerahat raideliikenteelle. Raide- ja bussiliikenteelle kilpailuetuja verotuksen keinoin. Moottoriurheilukielto.

> * Lentoliikenteelle haittavero. Lentohinnat vähintään kaksinkertaisiksi.

> * Ydinvoimasta luovuttava. Energian kulutus on laskettava puoleen nykyisestä v. 2020 mennessä. Sähköä vain uusiutuvilla energianlähteillä.

> * Kannustetaan omavaraisuutta edistävää paikallista tavarantuotantoa, jätteiden käsittelyä ja energian tuotantoa: kompostikäymälät, palstaviljely.

 

 

Käsitykseni kunnallispolitiikasta

Espoon kaupunginvaltuusto

1. KOKOUSKÄYTÄNTÖ: Kokoukset ovat muodollisia ja niissä harvoin tehdään mitään ennalta arvaamattomia päätöksiä, Vihreiden puheista huolimatta. Valtuuston pj hidastaa jo muutenkin yleensä valmistelemattomia ja tunteenomaisia puheita. Valtavin pettymys on kuitenkin ollut kokoomuslaisten esiintyminen: he istuvat stereolaput korvilla, pienoistietokoneet mukanaan, äänekkäästi rupatellen. Äänestyksen tullessa ei katsota ko. asiaa vaan von Herzenin sormen asentoa. Miltähän tuntuisikaan hoitaa yhteisiä asioita, jos kokoomus ei olisi olemassa ...

2. HYVIÄ ASIOITA:

• Joskus saamme pieniä toiveita läpi, esim. yhteisöasumisesta ja nuorten kokoontumisesta - yleensä kokoomuksen puoli on silloin vajaamiehitetty

HUONOJA:

• Eniten murehduttavat päätökset julkisen liikenteen aseman huonontamiseksi. Kokoomus ei myönnä hinnan vaikuttavan käyttömäärä, ainoastaan laadun ”hyvää musiikkia kuunnellen, asemalta asemalle”.
• Vaihtoehtoisia sivistysmuotoja (Steiner-koulu, kielikoulut) ei arvosteta.
• Huippumodernin teknologiakylän osakkeet tuntuvat menevän kuluttavalle ja lyhytjänteiselle kerskakulutukselle.
• "Työpaikkaomavaraisuuden" nimissä kaupunkia paisutetaan sosiaali- ja koulupuolen kustannuksella niin, että suuri osa espoolaisista elää jo nyt huonommin kuin elukat maalla.
• Liikuntapuoli kannustaa mammuttirakentamista ja "kansainvälistä kilpailutasoa", kulttuuripuoli esittäjän ja katsojan välistä syvenevää kuilua.

   

TOIVEITA:

SAASTUMISEN VÄHENTÄMISEKSI: 100 mk/kk ekotiketti, jolla ihmiset ohjataan käyttämään julkista liikennettä. Yksityisautoilu pitää taajamissa tehdä luvanvaraiseksi

KIERRATYKSEN EDISTÄMISEKSI: nuukuushalli, minne tehtaat, rakennukset ja kodit voivat kuljettaa muuten kaatopaikalle menevän materiaalin ja mistä asukkaat voivat niitä etsiskellä .

OMAEHTOISUUS: lähidemokratian edistämiseksi kokoontumispaikkoja jokaiseen lähiöön, korttelitupia, avoimien ovien taloja

VAIHTOEHTOINEN KOULU: koska peruskoululainen maksaa väh. 4400 mk, tulisi raha antaa verovähennyksinä niille vanhemmille, jotka nyt itse kouluttavat lapsensa (Steinerkoulu ja kielikoulut)

EKOLOGINEN VALISTUS: ekoinstituutti Espooseen, näkyy havainnollisesti, miten saasteet ja lisäaineet vaikuttavat ihmiseen ja luontoon, minkälaista olisi säästävä teknologia

TYÖTTÖMYYS: oma kauppahalli Espooseen suoran toiminnan käsityöläisille ja ekoviljelijöille

 

NÄISTÄ KUUDESTA ASIASTA OLEN TEHNYT RAHA-ASIAALOTTEEN 1986

LISÄKSI pidän mielekkäänä, että valtuusto vähitellen LOPETETTAISIIN. Se jakaantuisi 16 kaupunginosavaltuustoon, joissa kussakin olisi noin 10.000 asukasta. Virkamiehet tulisi hajottaa omaa pienaluettaan hoitamaan. Vain Espoon hallitus ja YTV jäisivät .

Toinen toiveeni on sininen EKONAPPULA äänestyksiin. Sininen valo osoittaisi, että ekologinen näkökanta on jäänyt huomiotta.

VIHREIDEN KANSSA: talkoita, tempauksia, opintopiirejä, INFOTISKEJÄ sekä toimintaa (tuhatjalka) mikä juuri ja juuri toimii laillisuuden rajoissa

Rotaatio: Kenenkään ei tulisi istua yli neljää vuotta samassa virassa. Muuten paikkojen kierrätys tulee toimia joustavasti, asioista ja ihmisistä riippuen.

 

*****************

Suomen Luonto 2001/4

Ympäristönsuojeluneuvos Olli Paasivirta: “Vihreästä liitosta on tullut ympäristöä tuhoavien puolueiden henkinen omatunto maan hallituksessa. Oppositiokin voi unohtaa ympäristöasiat. Vai muistaako kukaan ympäristöä vaaliteemana kunnallisvaaleissa, puhumattakaan eduskuntavaaleissa?

Ympäristö on epämieluisa aihe tarjottavaksi äänestäjille. On esillä vain kieltoja, rajoituksia, säännöstelyjä ja aineellisen elintason laskua. (Vai muka! Voimme tarjota puhdasta ilmaa, melutonta ympäristöä, maukkaita vihanneksia)

 

 

************

 

Marketta Horn

Espoossa 12.3.1996

 

Espoon ympäristöohjelma liian varovainen!

 

Espoon ympäristökeskus Ritva Veijonen

Anna-Liisa Linnala pyysi minua kommentoimaan 12.1.1996 tekemääsi pohjapaperia Espoon ympäristönsuojeluohjelman uusimiseksi.

 

1. Miksi Espoon ympäristökeskuksen varoja on vähennetty?

Sanot että Espoon ympäristöohjelma oli ensimmäisiä Suomessa ja muille kunnille mallina. Vuosina 1980-1985 menikin hyvin. Oli innostusta ja jämäkkä johtaja.

Kuntalaisille ja valtuutetuille on tehtävä selväksi, että vaikka Espoo oli Suomessa uranuurtaja ympäristökeskuksen perustamisessa, saastemittausten suorittamisessa ja kaupungin hankintojen ympäristöystävällisyyden kartoittamisessa, on toiminta täällä pysähtynyt ”varojen puutteessa” siihen minimiin, jota laki vaatii.

Ympäristökeskus tarvitsee vastatakseen edes Ålborgin sopimusten velvoitteista kymmenkertaisen henkilökunnan ja varat. Jos ympäristökeskus ylistää omaa toimintaansa eikä anna tarkkoja perusteluja lisävarojen tarpeesta, ei päättäjille tule selväksi tarpeen suuruus.

Tiedämme, että ympäristövaurioiden vähentämiseksi kunnan varat on jaettava eri perustein kuin viime vuosikymmeninä. Ongelmien tiedostamisen kannalta on tärkeää, että ympäristönsuojelun asiantuntija sanoo rohkeasti ja rehellisesti, mikä tilanne maailmassa ja Suomessa, erityisesti Espoossa on.

Ympäristökeskuksen vaatimaton toiminta johtuu mielestäni siitä, että Vihreät tulivat suurena ryhmänä valtuustoon, jolloin syntyi kokoomuksen ja demarien liitto. Jos pääpuolueet antavat varoja ympäristönsuojeluun, tulkitsevat kuntalaiset sen tietysti vihreiden poliittisena voittona. Näin ajateltuna oli suuri virhe, että aikanaan perustettiin vihreä puolue.

 

2. Mittauspisteitä ja avoimia selvityksiä on vaadittava lisää

Niin kauan kuin emme tiedä, mitä saastelähteitä lähellämme on, miten ne vaikuttavat meihin itseemme ja mitä ympäristöä ja asukkaita mittaamalla on jo saatu selville, emme ole innokkaita muutoksen vaatijoita.

Epäkohtia: Monet tiedot, esimerkiksi sähkön kulutus ovat salaisia. Vaikka lapset ovat eläviä saastemittareita, ei heidän terveydestään, ei edes neuvolakorteista tehdä vielä yhteenvetoja.

Tärkeintä on selvittää, missä kunnossa ovat puut, humus, lapset, rakennukset. Mankkaalaisen puutarhan punaherukoita ei voi enää syödä. Lapset sairastavat kymmenenkin saasteperäistä sairautta talven aikana.

Mielestäni voitaisiin ehdottaa, että jokaisessa virastossa on yksi henkilö, joka koulutuksensa ja kiinnostuksensa perusteella pystyy tarkkailemaan viraston toimintaa ympäristön kestokyvyn kannalta.

 

3. Tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestöt asiantuntijaseminaareihin.

Ympäristön saastuminen on mielestäni asia, jota ei laadita keskustelemalla "keskeisten virastojen päälliköiden kanssa". Hehän ovat poliittisesti tilivelvollisia. Kokoomuksen päätavoite puolueena on kansainvälisen kilpailukyvyn edistäminen ja demarien täystyöllisyys. Eivät he rupea jakamaan markkojaan muuta kuin lakisääteisiin ympäristöinvestointeihin. Agendan vaatimusten toteuttamiseen eivät Espoon virkamiesten kokemukset ja tieto riitä.

Teillä onkin suunnitteilla seminaareja. Espoossa asuu enemmän koulutettua väkeä kuin missään muualla Suomessa. Miksei meille ympäristöaktivisteille, naisjärjestöille, asukasyhdistyksille, äiti-lapsi- kerhoille jne. makseta myös pientä kokouspalkkiota tai tarjota edes iltapalaa, kun tulemme asiantuntijoiksi? Virkamiestyöryhmä ei ole riittävän laaja nyky-yhteiskunnassa. Osaavat ja tietävät kaupunkilaiset haluavat vaikuttaa omaan elinympäristöönsä.

Kaupunginjohtaja voi kyllä avata työntekijöille tarkoitetun seminaarin ja apulaiskaupunginjohtaja Pätiälä toivottaa onnea, mutta kyllä pääpuhujaksi on saatava Salkinoja-Salonen tai Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.

Ympäristöohjelmaa työstäviin työryhmiin on ehdottomasti pyydettävä myös kyseisiin asioihin perehtyneiden kansalaisjärjestöjen ja miksei myös korkeakoulujen edustajia! Työryhmät voisi rakentaa jopa kaupunkifoorumeina. Vapaaehtoisjärjestöjen räväkät teesit esimerkiksi kunnan energiaohjelmaksi Evyltä pohjaksi ja sitten viranomaisten, kuntalaisten, kiinteistönomistajien, kuluttajajärjestön ja talouselämän syyniin.

 

4. Ohjelman tulee painottaa asioita ympäristön kestävyyden kannalta.

Jos valmisteluprosessi on todella niin perusteellinen kuin paperissa kuvataan, eikö alkupaperi voisi olla yhtä vakavahenkinen kuin on todellinen ympäristön tila Espoossa? Tuskin on oletettavissa että vapaan sivistystyönlautakunta esittää paremmin perusteltuja ja vaativampia normeja esimerkiksi koulujen turhaan iltavalaistukseen ja ilmastointiin kuin ympäristöasiantuntijat, koululautakunta homevaurioihin, joukkoliikenteen johtokunta bussin ja raideliikenteen huimaavaan eroon saastemäärissä. Nämä lautakunnat tarkastelevat asioita oppivelvollisuuden ja hinnoittelun kannalta.

 

5. Aloitteellisuudesta on palkittava

Paperin mukaan kunnan pitäisi toimia aloitteellisesti. Vaan miksei toimi? Ohjelmassa on lueteltava, miten kunta on toiminut aloitteellisesti. Ohjelmassa pitäisi ehdottomasti tulla esille myös, miten kuntalaisten aloitteellisuus on palkittu. Kuinka paljon soittoja, mitä valitettu, mitä valituksista on seurannut. Se toisi kunnalle "ilmaisia ympäristötarkkailijoita" ja kannus taisi asukkaita välittämään ympäristöstään.

 

 

6. Vierasperäiset ohjelmat ja käsitteet on määriteltävä

On hyvä tuoda esille, mitä tarkoittavat juuri Espoon virkamiehille Agenda 21, auditointi, kestävä kehitys. Nehän ovat käsitteitä, jotka saavat merkityksen vasta määriteltynä siinä ympäristössä, jossa niitä käyttävät ihmiset asuvat.

 

7. Ympäristöohjelma on pantava vastatusten kaupungin strategian kanssa

Virkamiehet joutuvat Espoossa toteuttamaan kauppakamarin tarpeita vastaavaa kaupunkistrategiaa: materiaalista kasvua, halpaa energiaa, lisää moottoriteitä, vain huippuja ja maailman mainetta, jopa niin kulttuurin kuin urheilunkin alalla. Kaupunkilaisten toiveet ja ympäristönsuojeluohjelma ovat niiden kanssa ristiriidassa ja se on tuotava selvästi ja perustellusti esille. On hyvä tietää, milloin tingitään kenenkin vaatimuksista.

 

8. Viraston motivointia edesauttaa tulosten julkaisu - olivat ne sitten hyviä tai huonoja

Jos ympäristökeskus saa kertoa vain ylistävistä asioista eli miten hyvin kaikki Espoossa on, en ihmettele jos henkilökunta ei jaksa: Päästöjä on vähennettävä näin ja näin paljon, Espoossa ne ovat lisääntyneet tällä ja tällä alalla. Soittoja on tästä näin paljon, kattava kysely osoittaa, että tiedotus ei toimi näillä aloilla, olemme pystyneet vastaamaan näihin valituksiin näin ja näin. Kuinka monta prosenttia autoliikennettä pitäisi vähentää Tapiolassa ja erityisesti pientaloalueella Mankkaalla, jotta harsuuntuminen pysähtyisi?

Ympäristöasiat eivät ole lainsäädäntöä, insinööritiedettä tai matemaattista laskentaa. Raja-arvot ovat suhteellisia. Ympäristökeskus voisi ottaa rohkeamman linjan ja tulkita lukuja enemmän luonnon hyväksi kuin Espoon kansainvälisen kilpailun hyväksi. Tiedämme että luvut ja lait laahaavat todellista tilannetta perässä.

Olen erittäin kiitollinen, että sain tässä vaiheessa sanoa mielipiteeni Espoon seuraavaan ympäristöohjelmaan. Pyrin julkaisemaan kirjeeni.

 

Marketta Horn

Autoliitto vahtii Espoon ympäristösuunnittelua

Espoossa valmistellaan ympäristönsuojeluohjelmaa nelivuotiskaudeksi 1997-2000. Ensimmäistä suunnittelukokousta, johon osallistui noin sata Espoon kaupungin viranomaista, johti Autoliiton hallituksen puheenjohtaja, Autourheilun Kansallisen Keskusliiton hallituksen jäsen ja Moottoriliikenteen Keskusjärjestön hallituksen jäsen. Hän on apulaiskaupunginjohtaja Erkki Pätiälä.

Seminaarin aloitti Nesteen toimitusjohtajan esitelmä. Jaakko Ihamuotila kannusti: ”Suomalainen voi hyvällä omalla tunnolla ajaa omalla autolla. Kenenkään ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa siitä, että käyttää omaa autoa. Julkinen liikenne saattaa saastuttaa enemmän kuin yksityisauto, koska busseihin ei ole kehitetty katalysaattoreita. Hyvänä esimerkkinä yrityksemme ympäristöystävällisyydestä on, että Nesteen bensaa myydään jopa Kaliforniaan Yhdysvaltoihin.”

Tilaisuuden päätteeksi merkityssä keskustelussa ei ainoallakaan Espoon viranomaisella ollut kysyttävää tai kommentoitavaa.

Minulle heräsi kaksi epäilystä. Onko mahdollista, että autoalan lobbaajat päättävät tulevaisuuden Espoosta? Ja toiseksi: Onko henkilökunnan ekologinen omatunto tukahdutettu jämerän johdon, kulutus- ja kasvuystävällisen kaupunkistrategian ja viranomaisten supistamisuhkailun seurauksena?

Marketta Horn

kaupunginhallituksen varajäsen

 

Ympäristötoimisto ei ole mikään luontoyhdistys

Espoon ympäristöä ei paranneta julkaisemalla monivärikirjasia luontopoluista ja kartanokierroksista. Ympäristötoimiston tärkein tehtävä on saada asukkaat tietoisiksi, mitä ympäristöongelmia kotikunnassa on ja mistä ne johtuvat.

 

Kannanotto: YTV, Pääkaupunkiseudun julkaisusarja A 1995:1

YTV:n julkaisussa liikenteen päästöjen vähentämisessä menetelminä eivät ole katalysaattorit ja liikennevalojen synkronisointi, kuten Autoliitolla, vaan selvästi liikenteen vähentäminen, raideliikenteen suosiminen ja pyöräilyn ja kävelyn edellytysten parantaminen. Energian käytössäkin toimenpiteet ovat yleviä: Maakaasun käyttöä lisätään ja energiatariffeja kehitetään niin, että ne kannustavat säästämiseen.

Ilman saastumisen terveysvaikutukset ovat näkyvissä. Lyhyet altistumiset huippupitoisuuksille ja pitkään kestäneet altistumiset kohonneille pitoisuuksille johtavat astmaan, krooniseen keuhkokatarriin, hengityselinallergioihin. Myös keuhkosyöpä ja mikä vaarallisinta keskushermostovauriot ja sikiövauriot lisääntyvät (s. 6).

Raportin mukaan Suomessa jo pienempi automäärä tekee ihmiset sairaiksi, koska "kylmän ilman oletetaan voimistavan ilman epäpuhtauksien haitallisia vaikutuksia" (s. 7). Ilman epäpuhtauksien enimmäisarvot on Suomessa oltava alhaisempia kuin leudomman ilmaston maissa, toteaa YTV.

Jos joku on niin itsekäs, että lähtee levittämään raskasmetalleja ja melua meidän jo nyt kriittisen pisteen saavuttaneeseen ilmaan, niin minun puolestani jonottakoon. Enemmistöhän järjestää työmatkansa taajama-alueella tarkoituksenmukaisemmin.

 

 Espoon kaupunki satsaa muuhun kuin asukkaisiin

Yritystaito on valinnut Espoon vuoden kunnaksi itse kehittämänsä kilpailukykyanalyysin perusteella. Menestystä osoittaa Espoon henkinen ilmapiiri ja kunnan talouden mahdollisuudet. Lisäksi Espoo sai erittäin suuret pisteet logistisessa asemassa ja palvelutasossa. Kysely oli postitettu 4000 vaikuttajalle ja vastausprosentti oli 41.

Olisiko Espoon vihreiden hyvä kutsua koolle jonkinlainen paneelikeskustelu siitä mitä "hyvä henkinen ilmapiiri" ja "kunnan talouden mahdollisuudet" tarkoittavat? Hyvä "logistisuus" ja "palvelutaso" ovat myös käsitteitä, joita sietäisi availla. Kenelle hyviä? Millä aikavälillä? Ettei vain joku tulevaisuudestaan välittävä pikkulapsinen perhe erehtyisi muuttamaan Espooseen, tähän "vuoden kaupunkiin".

 

Pääkaupunkiseudun ilmansuojelun tavoiteohjelma 1995-2010 sysää vastuun kunnille.

"Kunnat ovat merkittävässä asemassa ilmansuojelun toteutumisessa... ne huolehtivat alueensa liikenteen järjestämisestä, maankäytöstä ja energiahuollosta sekä vaikuttavat ...vaaraa aiheuttaviin toimintoihin."

 

 

6 .12. 19 9 5

Helsingin Sanomat

Mielipide

Miksi ihmeessä ekofilosofiaa ei noteerata!

Miksi filosofia ei ole tuottanut uusia sisältöjä, kyseli Eero Ojanen (HS 5.12.) Filosofiaan ei olisi tuotu postmodernismikeskustelun jälkeen mitään.

Missä ihmeen Tuppulassa Eero Ojanen elää? Minun kaappini ovat pullollaan sitä uutta. Kirjastoissa saksalaisia ja norjalaisia lehtiä lueskellessa nousee joka artikkelista yksi ja sama teema, uusi radikaali filosofia.

Joudun "oppimaan pois" lähes kaiken mitä olen päähäni päntännyt, niin mullistava tuo uusi filosofinen käsitys ihmisestä ja maailmasta on. Ja Ojanen toteaa: “Uutta luovaa nykyfilosofiaa on vaikea löytää!”

On totta tosiaan kehittynyt uusi suuri kertomus, kokonainen filosofisten kytkentöjen verkosto. Tuota uutta "sisältöä" kutsutaan ekofilosofiaksi. Se perustuu fysiosentriseen maailmankuvaan. Ekofilosofia suuntautuu elämään, kun nykyinen filosofia kieleen. Siksikö sitä ei voi noteerata suurena kertomuksena?

Neuvottomuus kertoo syvästä kriisistä, sanoo Ojanen ja jatkaa: Oman ajan itsestään selvyyksiä on usein kaikkein vaikeinta tutkia.

Elän elämääni maantieteellisessä ympäristössä, missä kaksi kolmannesta havupuista on peruuttamattomasti tuhoutunut, yli puolet lapsista kroonisesti sairaita. Lisää saastepäästöjä rakennetaan, kuinkas muuten -ihmismielen suunnittelemana. Vuodesta toiseen tulee vexejä ja prismoja, kehä kakkosia ja sähkölinjoja.

“Huone on kalustettu, miksi ei sytytettäisi valoa”, sanoi eräs 1800-luvun filosofi halutessaan murtaa konsensuksen pimeyden. Miksi puhua yhä auringon laskusta, vaikka jokainen tietää, että ei se aurinko mihinkään laske, maa vain pyörähtelee?

Filosofiaa tarvitaan avuksi tämän hetken polttavaan ongelmaan: Mikä ihmisen mielessä on, että hän tieten tahtoen tuhoaa sitä mistä tietää oman elämänsä riippuvan? Enää ei tarvita tutkimuksia saastepäästöistä tai havunneulasista, ongelma ei ole enää biologinen eikä taloudellinen vaan filosofinen.

Tiedämme, että Suomessa on edessä kivikausi. Kun pintamulta saastuu on alla vain kiveä ja savea. Pintamulta ei saastu itsestään eikä luonnon oikusta, vaan ihmisen toiminnan seurauksena.

Olli Tammilehto on sanonut että ekologiseen yhteiskuntaan ei päästä marssimalla vaan tanssimalla. Hän tarkoittaa vapaamuotoista, kunkin omaa ajatusmaailmaa vastaavaa muutosta. Tämä uusi kertomus ei siis voi saada enää yhtä ja ainutta arvostettua suurta sepittäjää. Sallitaanko niin raju muutos? Ojanen ei sallisi, koska kiistää tyystin uuden suuren kertomuksen olemassaolon.

Miksi analysoisin toisen maailmansodan vaikutuksia henkeen, niin kuin Ojanen ehdottelee'? Uusi suuri kertomus liittyy ihmiseen itseensä. Ihmisen aivoihin, intelligenssiin. Ei tarvitse tutkia Jumalan aivoituksia, koska se on ihminen joka tuhoaa. Ei myöskään maatalouden muutosta teollisuudeksi tai omistussuhteiden vaikutusta palkkatyöhön. Kokonainen aikakausi näiden pienten näpertelyjen jälkeen on muuttumassa. Puhutaan aurinkoajasta. Ekofilosofia on holistinen käsitys ihmisen matkasta aineen maailmasta hengen maailmaan.

Tuhoava käyttäytyminen on seurausta jostain ajatuksesta, joka ihmisellä on päässä. Koska enää on turha yrittää korjata tilannetta tuhoja saneeraamalla on tartuttava itse tuhon syyhyn: ihmisen vanhaan ajatteluun. Kartesiaaninen mekaaninen luontokäsitys on kvanttiteorian ja molekyylibiologian valossa tosi primitiivinen.

Kumma että ihmisen aivoja ei filosofisesti vielä kouluteta uuden maailmankuvan suuntaan. Jynssätään jotain postmodernismia tai virtuaalitodellisuutta. Tiedän kyllä syyn, miksi ekofilosofia "ei ole olemassa" - kukaan ei maksa palkkaa ekofilosofille. Maksetaan vain esasaarislaisille ja mikamannermaille, jotka kepeästi pureutuvat otsoniaukkoon uutena megatrendinä.

Aivan kuin sivulauseessa Ojanenkin kertoo sen aikakauden päättyneen, jolloin elettiin luonnon hallitsemisen utopiaa. Mutta hänkään ei tee siitä filosofisia johtopäätöksiä. Miksi ekofilosofia ei kelpaa hänelle uudeksi suuntaukseksi? Vain siksikö että hän ei voi nimetä yhtä ja ainutta ekofilosofian suurta nimeä? Vai rahavirtojen tyrehtymisen pelko? EU:lla, EMUlla tai Maailmanpankilla ei ole merkitystä jos ekofilosofian perusperiaate tulee hyväksytyksi: aine on paikallista, henki globaalia.

Marketta Horn

 

 

Vihreän langan yhtiökokous

27.3.1993

Terveisiä Vihreän Langan yhtiökokouksesta.

(Onko Vihreä lanka katkeamassa?)

 

Vihreän Langan osakkeita on kaikkiaan 938 kpl (250 mk/kpl). Osakkeita on lunastanut 266 yksityishenkilöa ja yhteisöä.

Tänä vuonna Planeetan paikallislehden yhtiökokouksessa oli läsnä 266:sta osakkeenomistajasta 14 miestä ja neljä naista.

Tämä joukko päätti muuttaa sääntöjä niin, että tulevaisuudessa yhtiön asioista voidaan päättää, kun viidesosa osakkeista on paikalla, ei kolmasosa niin kuin aikaisemmin. Johtokunnan jäsenmäärä supistettiin viidestä neljään.

Yhtiökokouksessa yli puolet osakkeista jäi niin kutsutuksi harmaaksi massaksi. Äänivalta jäi käyttämättä niiden 481 osakkeen osalta, joiden haltijat keksivät lauantai iltapäiväksi 27.3. mielekkäämpää tekemistä.

Kokouksessa suurinta äänivalta käytti Eero Paloheimo. Hän joko omisti tai oli saanut tuttaviltaan oikeuden käyttää 121 ääntä. Seuraavaksi vaikutusvaltaisimpia olivat Kalle Könkkölä 97 äänellä, Soininvaara 82 äänellä, Pulliainen 50 ja Sauri 42 äänellä. Näillä viidellä miehellä oli kokouksen 457 äänestä hallussaan 392 ääntä. Muiden omistajien läsnäolo olikin päätösten kannalta merkityksetön.

Helsinkiläisten äänillä valittiin Soininvaara uudestaan johtokunnan puheenjohtajaksi (242 ääntä vastaan Pulliainen 208 ääntä). Seuraavassa äänestyksessä johtokuntaan valittiin Erkki Pulliainen, Salla Korpela ja Kalle Könkkölä. Vihreän Langan edustajaksi oli jo ennen kokousta valittu Lena Björklund. Varajäsenten paikan saivat kolme paikalla ollutta naista Tuominen, Savolainen, Horn. Viimeksi mainittu nimettiin varajäseneksi, koska muita ehdokkaita ei ollut.

Soininvaara ehdotti Sauria varapuheenjohtajaksi. Sauri ei ollut mukana missään äänestyksessä. Yhtiön säännöissä sanotaan: "Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan."

Muuten kokous vietiin läpi hyvien tapojen mukaisesti. Läsnäolijoilla oli puheenvuoro, asioista äänestettiin. Jäin miettimään, onko sillä mitään merkitystä, kuka johtaa Vihreää Lankaa. Lehti tekee lukijakyselyjä, saa 33% tuloistaan tilaajiltaan ja tilaajathan ratkaisevat, minkälaisesta lehdestä he ovat valmiita maksamaan.

Tilaajat eivät kuulemma halua juttuja kunnallispolitiikasta, mieluummin kolmatta maailmaa. Kysymykseeni lehden sisällöstä Soininvaara hymähti, että hallitushan käsittelee vain taloutta. Päätoimittajalla on vastuu sisällöstä.

 

Vastine Timo Harakka 12.4.1993: (yksityiskirje):

”Ei ole sinänsä mitään syytä jättää julkaisematta juttuasi Vihreän Langan yhtiökokouksesta kuin se, että on ajateltu säästää palstatilaa tähdellisimmille asioille… Osakeyhtiö ei ole millään muotoa demokraattinen elin, mutta sille en mahda mitään, kun en ole ollut Vihreä Lanka oy:tä perustamassa. Osuuskunta olisi kaikin tavoin sympaattisempi. ... Toimiva johto (toimitusjohtaja ja päätoimittaja) työskentelee hallituksen alaisuudessa ja hyvässä yhteisymmärryksessä hallituksen kanssa. Pidän kunnia-asianani tulla hyvin toimeen jokaisen jäsenen ja varajäsenen kansa, ja aion tehdä myös Sinun suhteesi kaikkeni… Kun tulin taloon syksyllä 1990, levikki oli 27000. Lamavuosina 1991 ja 1992 olemme onnistuneet kaksinkertaistamaan levikkimme.

… Vihreä Lanka ei ole Vihreän liiton äänenkannattaja eikä vastaa millekään puolue-elimelle toiminnastaan... Ei puoluelehdillä ole mitään tulevaisuutta, ei vihreilläkään puoluelehdellä. Ja kun vihreillä ei edes ole mitään puoluekoneistoa, niin lehti kyllä kuolee, jos jäädään Vihreän Liiton varaan.

 

 

Kehitysapua teollistuneelle lännelle

Martti Lunden esitti (Aamulehti 31.10) vaihtoehdoksi EU:n talouskasvulle alueellista omavaraisuutta ja vähäistä kulutustasoa. Lunden kirjoitti myös, että EU tuo työtä koneille ja energioille, ei työttömille. Olen Lundenin kanssa samaa mieltä paikallisen omavaraisuuden välttämättömyydestä. Nyt on kuitenkin liitytty EU:hun ja meklarit saavat miljoonamme. Kuittenkin EU:ssa laki tukee omavaraisuutta, kunhan oppisimme ja uskaltaisimme lakia tulkita.

Mutta onko miesmäistä vai juupajokelaista ajattelua, että kestävä kehitys ja omavaraisuus olisi puutetta, kituuttamista ja ankaraa työtä'? Työttömille ei tarvitse vängällä keksiä töitä, jos muutenkin tullaan toimeen. Gandhi muistutti, että maa voi täyttää kaikkien tarpeet, mutta ei kenenkään ahneutta. Ja mikä sen rikkaampaa kuin saada aikaa sellaiseen puuhasteluun, joka itsestä tuntuu mielekkäältä .

Tekniikka on kehittynyt vihdoinkin niin pitkälle, että voimme suunnitella tavaroiden ja ruoan suhteen kävelymarkkinoita, mutta silti säilyttää "kosmopoliittiset yhteydet". Kuinka paljon turhaa byrokratiaa ja energiaa säästyykään, kun tavaroita ei tarvitse rahdata paikasta toiseen. Sairaudetkin vähenevät kun ruoka tulee suoraan pellolta pöytään.

YK:n järjestämän Rio de Janeiron ympäristökokouksen pohjalta on syntynyt paikallishallinnoille kestävän kehityksen organisaatio (ICLEY). Myös EU:n viides ympäristöohjelma aI1taa laajat valtuudet paikallisille asukkaille ja viranomaisille -jopa velvollisuuden huolehtia ympäristöstä. Jo kahdeksan Suomenkin kaupunkia on allekirjoittanut keväällä 1994 Euroopan kaupunkien niin kutsutun Aalborgin julkilausuman, jossa yhdistetään sekä YK:n että EU:n tavoitteet: "Me kaupungit olemme tietoisia siitä, että yhä enemmän myrkyllisiä ja haitallisia aineita pääsee ilmaan, veteen, maaperään, ruokaan ja niistä on siten tulossa kasvava uhka ihmisten terveydelle ja ekosysteemeille. Tulemme tekemään kaikkemme lopettaaksemme ja ehkäistäksemme enemmän saastumisen jo syntypaikallc."

Kaikki nämä sopimukset ovat yhtä tulkinnanvaraisia kuin EU:n kuuluisa subsidiariteetti-periaate eli ongelmien ratkaisu alimmalla mahdollisella tasolla. Nyt olisi yhdessä rinnoin koetettava vaikuttaa siihen, että näiden sopimusten ja määritelmien tulkinta vastaa ympäristöväen tavoitteita. Että myös ympäristöihmiset saavat määritellä, mjtä tarkoittaa kestävä kehitys, alueellinen demokratia ja omaehtoisuus.

Mielestäni ensimmäistä kertaa oikeusvaltiossa on meillä tavallisilla ihmisillä laki puolellamme pitäessämme luonnon puolta. Aalborgin kestävän kehityksen määritelmäkin on kunnianhimoinen: vaadimme sellaista vauhtia lähiympäristömme luonnonvarojen kulutukseen, mikä ei ylitä luonnon omaa vauhtia uusia näitä resursseja ja sellaista vauhtia päästöjen tuottamiseen, mikä ei ylitä luonnon kykyä puhdistautua.  Mahtavia sanoja!

Saksalaiset valtiotieteilijät ovat kehittäneet niin kutsutun kirkontorni-politiikan. Ihmisen tulisi kotikylänsä tapuliin kiivetessä nähdä 90 prosenttia omista elinehdoistaan. Englantilaiset kehittelevät innolla permakulttuuria (permanent agriculture) eli pysyvää kulttuuria ja maanviljelyä.

Ympäristöihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa antaa permakulttuurin mukaista kehitysapua teollistuneelle lännelle. Omavaraisuudesta saattaisi EU:kin tulla Juupajoen tavoite. Pikemmin kuitenkin uskon, että YK ja EU alkavat antaa vetoapua niille ihmisille, jotka haluavat asettua permakulttuurin koekaniineiksi.

 

Lehtivihreän toimittamisesta 1996

 

Espoon, Helsingin ja Vantaan tiedottajat ovat yrittäneet saada pystyyn pääkaupunkiseudun vihreiden yhteistä Lehtivihreää. Ensimmäinen neuvottelupäivä pidettiin 17.10. 1996. Yhteinen lehti ilmestyi 2.12.

Viime Lehtivihreässä Helsingin vihreiden toiminnanjohtaja Päivi Kuusjärvi kertoi Lehtivihreän ilmestyvän koko metropolin iloksi neljä kertaa vuonna 1996. Lehden vastaanotto oli suopea. Koko metropoli haluaa yhteistä Lehtivihreää. Sen sijaan vähän on tullut palautetta siitä, minkälaista lehteä kaivataan. Siksi alkuvuosi on ollut rankka.

Kolmen kaupungin vihreät ovat tottuneet kymmenen vuoden aikana erilaiseen tiedotukseen. Vantaalla ilmestyy A3 kokoisena lautakuntaraportti- ja osoitetietoläpyskä silloin tällöin, Helsingissä lähinnä menovinkkejä sisältävä yhden A4 -sivun HeVi-tiedote. Espoolaiset ovat tehneet 20 sivuista A4 Lehtivihreää, jossa on luottamushenkilöiden raportteja, virkamiesten ilkeyksiä, Espoon ympäristöongelmia ja myös keskustelua vihreiden luottamushenkilöiden erilaisista linjoista.

Vantaalle tuntuu sopivan kaikki tiedotusmallit kunhan joku tekee, HeVi haluaa vihreää innostusta, Espoo itsekritiikkiä. Eihän näitä toiveita voi yhdistää, vai?

Toinen kysymys kuuluu: miksi tätä lehteä tehdään. Minusta tuntuu, että Vantaan ja Espoon sekä vaaleilla valitut että kunnallisjärjestöjen vihreät haluavat raportoida, mitä ovat tehneet mandaatillaan. Luottamushenkilöt maksavat lehden omista kokouspalkkioistaan. Helsinki on oma vaalipiiri ja monin verroin suurempi. Siellä kuntalaisten valitsemilla vihreillä on useita eri kanavia saada äänensä kuuluviin ja toimihenkilöiden tavoite on lähinnä houkutella lisää maksavia jäseniä. Eihän näitä toiveita voi yhdistää, vai?

"Varattu, kiireinen, ei paikalla", "Äänimerkin jälkeen jätä viesti" ovat tulleet Lehtivihreän toimittajille tutuiksi. Vantaalla lehtivastaavat vaihtelevat, Helsingissä on palkattu henkilö toimimaan 9-12 ja vain silloin, Espoossa on budjetoitu 1000 mk yhden lehden toimittajalle. Eihän näitä vastuualueita voi yhdistää, vai?

Kyllä ne voi yhdistää! Ei ole mitään järkeä tehdä Espoon Vihreille Lehtivihreää. Espoossa on 16 pientä kaupunkia ja kaikilla eri intressit. Vuosikymmen sitten Ville Komsi kirjoitti: ”yhteen ja pirstaleiksi”. Kunnalliset rajat ovat mielivaltaisia. Kokoomus on tehnyt ehdotuksen YTV:n lopettamiseksi, me Vihreät voimme tehdä paremmaksi: kuntarajat pois. Aloittakaamme Lehtivihreällä! Kun luottamushenkilöt ja miksei myös virkamiehet saavat raportoida toiminastaan siltä kannalta, mikä olisi mielekästä tehdä keskitetysti ja mikä alueellisesti, selvenee hyvin pian, minkälaista strategiaa on hyvä toteuttaa.

Lehtivihreän teko on mielettömän vaikeaa. Kaikki tekijät haluavat kuitenkin mahdollisimman saasteettoman ympäristön. Lähtekäämme siitä! Jokaisella on puheenvuoro.

Vantaan Vihreät aktiivijäsenet eivät tee yhteistyötä keskenään, koska jokaisella on kuitenkin niin eri tapa toimia virkamiesten kanssa ja perustella niitä syitä, miksi on mennyt mukaan mihinkin virkamiesten tai puoluepoliittiseen ratkaisuun.

Helsingin vihreiden etu on ollut toimimattomuus. Kukaan ei ole raportointivelvollinen kenellekään, koska useimmat huippuvihreät ovat valtakunnan ja Euroopan politiikassa. Miten he voisivatkaan olla kenellekään tilivelvollisia! Helsingin vihreillä on neljä suurta kuuluisuusharavaa ja he ratkaisevat poliittiset kunnallispäätökset. Lautakunnissa voidaan ehdotella sitä sun tätä, mutta niin Soininvaaran lehmänkaupat kuin hallituksen kannanotot voittavat lautakuntien päätökset.

Espoon vihreätkään eivät oli pulmusia. Meillä on Paavo Nikula, joka kerää puolet Vihreiden kunnallisesta kannatuksesta. Herää kysymys, äänestäisivätkö nämä henkilöt nuorsuomalaisia vai kokoomusta, jos Nikulaa ei olisi. Vai ehkä jotain toista Vihreää, jonka myös annettaisiin saada sama julkisuus kuin Nikulalla nyt on? Vahinko, että Nikula pitää metroa "realistisena", kun muut perustavat kansalaisliikkeitä pikaraitiotien tukemiseksi.

Kyse on siitä, tarvitaanko meitä vihreitä ollenkaan, jos ajamme vain realistisia vaihtoehtoja yhteiskunnassa, joka parkuu rakennemuutoksia.

Harva jaksaa tehdä vapaaehtoistyötä, jos siitä ei saa kannustusta tai jos valittelut eivät johda edes debattiin. Haukkuja, vasta-argumentteja ja visioitahan ei perisuomalaiseen tapaan uskalleta esittää. Vihreät riitelevät taas, alkaisi lehdistö parkua. Dissidenttien kohtalo on vihreiden politiikassa yhtä kurja kuin Siperiaan karkotus itäisessä naapurissa.

Eli se loppui nyt. Helsingin vihreät saavat pitää omat viherpiiperryksensä ja kulttuurikaupunkikeskustelunsa. Vantaan vihreät kiireensä ja asuinyhteisökokeilunsa.

Espoon vihreät tekevät seuraavan Lehtivihreän taas omin voimin.

******

Kun olin jo soittanut kolmelle Espoon vihreälle ja kuullut, että "tätä ei sitten voi laittaa Lehtivihreään", aloin istua ikkunani ääressä kuunsirppiä haikaillen. Mikä se maailma on missä elämme? Onko meidän oltava mukana reaalisessa maailmassa vai todellisessa maailmassa? Reaalinen on se maailma josta puhuttiin vihreiden puoluekokouksessa Hämeenlinnassa haaviston/hautalan/nikulan ja braxin suulla. Todellinen on sitä vastoin se maailma, jossa kaavavalitus maksaa 500 mk ja bussijokeri tulee yhtä kalliiksi kuin olisi ollut toteuttaa koko pikaraitiotie. Mutta näitä itsestään selvyyksiä ei saa kiroilla ääneen, koska osoittaisit välittömästi ”yhteistyökyvyttömyytesi".

Reaalipolitiikassa ei "yhteistyökyvyttömällä" ole mahdollisuuksia.

Vihreiden on helpompi saada juttuja läpi Helsingin Sanomissa kuin Vihreässä Langassa, mutta siitäkään ei puhuta ääneen. Kuvia meistä ei julkaise mikään lehti. Vihreät arvot eivät ole enää etusijalla.

Tämä lehtivihreä ei missään tapauksessa voi oikaista sitä vääryyttä jota vihreät luottamushenkilöt kärsivät siitä yksinkertaisesta syystä, että painatuskustannukset ylittyvät. Kun ei voi laveasti selitellä, on sanottava sopuisasti kierrellen.

EU-vaalit lähestyvät, pääkaupunkiseudulla tehdään suuria liikenneratkaisuja, lapsia riepotellaan aamuruuhkassa. Muilla puolueilla sävelet ovat selviä, vihreät hoippuvat kansainvälisen työnjaon ja omavaraisuuden, päivähoidon ja kotihoidon, metron ja pikaraitiotien välillä. Oma käsitykseni on kaikessa: edellinen ei, jälkimmäinen kyllä.

Vihreät eivät tiedä linjaansa -otsikoisivat lehdet, jos alkaisimme laajalti keskustelemaan. Mutta ottakaamme se riski!

Hämeenlinnassa jouduin tuon tuosta toimattajien kynsiin: kun teillä nyt on varjokokous... Ei meillä mitään varjokokousta. Olemme mukana, mutta painotamme enemmän ekologisuutta kuin sosiaalisuutta. No sehän ei ylitä uutiskynnystä. Olisi täytynyt panetella.

 

Jos Soukassa halutaan kunnallisia päivähoitoja ja Tapiolassa perhepäivähoitoja, ei lie vaikea toteuttaa paikallista mielipidettä. Jos sen sijaan eduskunnassa halutaan Vuosaareen metroa ja Suomea EU:n, ei kaikkien ole sotkeuduttava keskusteluun.

Lehtivihreän tarkoitus on paitsi kertoa mitä missäkin tapahtuu, antaa niille puheenvuoro, jotka omaa kantaa edustaessaan ovat joutuneet lehdistön mustalle listalla. Helsingin Sanomat ei suurin surmin julkaise vaihtoehtoisia haastatteluja terveydenhoidosta, kunnallisdemokratiasta tai liikenteestä. Länsiväylä Espoossa on rahoittajiensa mukaisesti Asuntosäätiön asialla.

*******

28.5.1995 

 

Hyvä Arki Yhdistys

Johtokunta

Ehdotus kevään tempaukseksi: Ekomenu valtuustolle 

Lokakuussa 1993 Ruotsin terveen ruuan ystävät tarjoilivat eko-menun Ruotsin kansanedustajille parlamenttitalossa. Mukana olivat Vihreät Kuluttajat, Saltån antroposofinen järjestö, ekologisten elintarvikkeiden yhdistys ja useita vaihtoehtoisten elintarvikkeiden järjestöjä. Samana päivänä pidettiin parlamenttitalossa useita seminaareja ja esitelmiä -vaihtoehtoisesta ravinnosta. Tarkoituksena oli myös kannustaa ekologista vihannes- ja elintarviketuotantoa.

Ehdotan, että Hyvä Arki valmistaisi valtuuston viimeiseen kokoukseen 14.6. ekomenun.

Tavallisesti valtuutetut syövät 16.30-17.30 ja maksavat noin 26 mk. Kahvitauolla 19.30 on myös valmiita voileipiä, piirakoita ja pullaa.

Hyvä Arki voisi mielestäni kattaa seisovan pöydän valtuustotalon kahvio on keskiviikkona 14.6. klo 19.30. Kahvitauon ateria maksaa tavallisesti 16 mk. Voisimme osoittaa, että puhdas ja kasvisperäinen ruoka ei ole ainoastaan maukasta vaan myös edullisempaa ja ja ottaa ateriasta 10 mk/henkilö.

Valtuutettujen lisäksi paikalla on virkamiehiä ja lehdistöä, joten syöjiä on noin 80.

 

*********************

 

Marketta Horn

Mankkaalla 10.8.1996

Länsiväylä Areena

 

Ekokaupungin sertifikaatti sopii huonosti Espooseen

 

Tapiolan kokoomuksen Juhani Kajava toivoi Espoosta ekokaupungin mallikuntaa (7.8.1996). Espoolla olisi sijaintinsa ja kuntalaisten sivistystason pohjalta mahdollisuus nousta Suomen Ekokaupungiksi. Päätösten perusteena olisi ekologinen parametri. Eko-Espoon referenssilistan kärkipäässä olisivat puhdas ilma ja kierrätys, liikenne- ja energiasuunnitelmat.

Mutta karmaiseva totuus siitä, miten kaukana liikutaan Eko-Espoon sertifikaatista paljastuu esim. elokuista kaupunginhallituksen esityslistaa lueskellessa. Otaniemen voimalaitoksesta poistetaan 37 metrin piippu ja tilalle tulee yksi entistä paksumpi 75 metrin piippu Lääninhallituksen erikoisluvalla Leppävaaran väestönsuoja rakennetaan normeja pienemmäksi, jotta autoille jää tilaa. Jorvin sairaalan räjähdysmäistä kulujen nousua lasketaan toimintaa tehostamalla.

Ensimmäistäkään aloitetta ei ole tehty siihen suuntaan, että yritettäisiin vähentää saasteiden syitä. Yhä keskitytään oireiden peittelyyn. Kajavakin huomauttaa, että väylien jatkuva leventäminen ja Etelä- Espoon asfaltointi ei ole iäisyyteen asti kuljettava tie.

YTV:n mittauksista tiedämme, että Etelä-Espoossa ilmanlaatu on yhtä heikko kuin Helsingin ydinkeskustassa. Typenoksidit ovat saavuttaneet jopa väestölle kriittisen rajan. Omakotitalot tupruttavat 4000 öljylitran palamisjätteet vuodessa taivaan tuuliin. Kaukolämpöverkkokin olisi, mutta Espoon Sähkö pitää kohtuuttomia liittymistariffeja omakotitaloille.

Ei ihme, että erikoissairaanhoidon menot räjähtävät käsistä. Menothan eivät koostu akuuteista umpisuolenleikkauksista ja sydänkohtauksista, vaan yli puolet erikoissairaanhoidon kustannuksista johtuu kuntalaisten mielen järkkymisestä.

Kierrätyksestä "Eko-Espoossa" ei ole tietoakaan. Tyhjensin ullakon ja komerot ja odotin viikon kierrätyskeskuksen autoa hakemaan käyttövalmiin roinan. Kuski noukki parhaat kalusteet ja vaatteet ja kuskasimme itse kuusi kuormaa kaatopaikalle. Kun selvisin järkytyksestä, sain kuulla, että Rihmankiertämä ja Lähetystorit kyllä ottavat kaiken ja toimittavat sitten rottinkisohvat korjattaviksi ja tyynyn täytteet ompelijoille.

Helsingin Kyläsaaren kierrätyskeskus toimisi yhtä hyvin, mutta ei saa tulla Espoon alueelle, koska pääkaupunkiseudulla vallitsee työnjako.

Liiketoimintaako Espoon kaupunki yrittää kierrätyksellään? Luulin että tavara tarvitseville ja loput kunnostukseen. Kyllä se uusi miljoonien kaatopaikka tällä konstin pian tarvitaan.

Mikä reseptiksi Eko-Espoon nousuun? Varmaankin samat reseptit kuin läntisissä ekokaupungeissa on jo hyviksi havaittu: joukkoliikenteen hinnat puolitetaan, suora sähkölämpö kielletään, kierrätys- ja korjausverstaat kortteleihin, kunnanosatoimistot ja luottamushenkilöt alueille, ekobonus yrityksille, ilmoitustaulut tietoa ja keskinäistä vaihtoa lisäämään.

Kun keskusvirastot ja marketit puretaan, ihmiset voivat elää siellä missä asuvat - myös ilman autoa.

 

Espoon Mankkaalla 1997

valtiot. tri Marketta Horn

Ekovihreä järjestäytyy

Olen päättänyt luopua Espoon Vihreät ry:n toiminnasta sekä jättää Espoon vihreän valtuustoryhmän. Paavo Nikula kertoi 19.1.1997: ”Ethän sinä ole saanut mitään aikaiseksi. Olisit ymmärtänyt jo aikaisemmin, että sinusta ei ole poliitikoksi. Sinulla ei ole kannatusta.”

Nikula ei tietenkään ole syy siihen, että luovutan, mutta eipä rohkaise jatkamaankaan.

Vihreiltä puuttuu visio. Espoon vihreissä on kymmenvuotisen osallistumiseni aikana puhuttu mammografiasta ja kaavojen yksityiskohdista. Yhteinen keskustelu on liittynyt henkilövalintoihin ja tätä sukupolvea koskeviin mukavuusseikkoihin, kuten meluvalleihin. On kyllä vastustettu ympäristön kannalta selvästi vahingollisia hankkeita kuten kehä II ja jäähallia. Sen sijaan ei ole rohjettu räväyttää selkeitä uusia vaihtoehtoja kuten joustavaa ja vikkelää raitiotietä, halpaa ekotikettiä tai syrjäytymistä estävää talkootaalaria.

Mitä meille, ihmiskunnalle, tapahtuu, jos päättäjillä ei ole visioita, ei ole rohkeutta, ei ole tietoa?

Muiden puolueiden päätöksentekojärjestelmää en tunne, joten vielä on toivoa Espoon suhteen.

 

Ei minusta ollut poliitikoksi.

Melua en enää siedä, korkeiden raskasmetallipitoisuuksien vuoksi en voi käyttää oman puutarhani tuotteita. Elämä Espoossa ahdistaa ja valtuutettuna ja ryhmän jäsenenä joudun olemaan mukana päätöksissä, jotka ahdistavat Espoon ilmaa vielä lisää. Jospa osaisimme nyt alkaa elää ihmisiksi!

Asuin syksyn Venäjällä Inkerinmaalla. Siellä ei ole yhtä tienpätkää, julkista rakennusta, puistoa tai kauppaa, joka olisi loppuun asti suunniteltu, kaunis ja toimiva. Meillä on. Meillä on niin huoliteltu infrastruktuuri, että saattaisimme älykkäällä suunnittelulla saada Espoosta kaupungin, missä on hyvä asua.

Yksi puolue ei voi omia luonnonsuojelua. Kuten ei myöskään kristillistä maailmankuvaa. Eikö Vihreää puoluetta sitten tarvita? Puolueena sitä tarvitaan. Mutta vihreydestä on tehtävä elämäntapa, kattava yhteiskunnallinen visio, ei pikku näpertelyä nykyisten rakenteiden paikkaamiseksi.

Olen iloinen että tämän suuntaisilla asioilla on kannatusta. Olen yksi mittari espoolaisten valmiudesta alkaa kehittää toisenlaista yhteiskuntaa. Haluan jatkaa yhteistyötä niiden kanssa, joilla on ideoita, miten kehittää kotikaupunkimme ekologisesti kestäväksi, sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi, lähidemokraattiseksi ja turvalliseksi.

Espoon Vihreissä on hienoja ihmisiä, kun heitä tapaa kahden kesken. Ryhmänä Vihreät on masentava. Vaaleilla valitun edustajan tie nousee pystyyn kunnallisjärjestössä. "Yhteistyökykyisyys" mitataan vahvimman edustajan kannatuksella. Sulle-mulle-sopimusten hyväksymiset osoittavat yhteistyökykyä. Niinpä Vihreä puoluejärjestö on valinnut muita tilalleni.

Tunnustan poliittisen tappioni: Ei minusta ollut poliitikoksi.

Jatkan armottomana ekovihreänä kaupunginvaltuutettuna Espoossa.

Toivon, että yhteistyö äänestäjieni ja viranomaisten kanssa on entistä tiiviimpää.

 

 

Miksi vihreys ei näy?

J.P. Roos ei näe vihreää muutosta, vaikka Suomessa vihreitä kansanedustajia ja kunnanvaltuutettuja on enemmän kuin muissa maissa (1.10.94). Mistä johtuu vihreiden heikko näkyvyys? En tiedä muista kunnista, mutta ainakin Espoossa, missä jo vuonna 1984 valittiin Suomen suurin vihreä edustusto, syy on niin kutsutuissa "itsestään selvyyksissä" ja delegoinnissa.

Ennen vihreitä Espoossa oli edistyksellinen ympäristötoimisto: liikenteen päästöjä mitattiin sammalpalloilla, vesistöjen kalakantaa kartoitettiin, pantiin alulle ympäristöarviointi kaupungin hankinnoissa. Nyt ympäristöviraston varoilla pidetään yllä luonto- ja matkailukohdetta Villa Elfikissä. Raskasmetallilaskeumasta ei ole mittauksia enää kymmeneen vuoteen, veromarkat kuluvat suurteiden rakentamiseen, viemäröintiin ja yhä kalliimman erikoissairaanhoidon kustannuksiin.

Oletan että on tapahtunut näin: Kokoomus ja SDP sivuuttavat omissa budjettineuvotteluissaan ympäristötoimiston sivut, koska "onhan meillä vihreät, jotka taistelevat niistä määrärahoista kynsin hampain. Emme myönnä varoja ennen kuin vihreät tulevat meidän asioidemme taakse.”

Kuitenkin Vihreiden budjettineuvotteluissa kestää tasan kaksi minuuttia ympäristötoimiston kirjelmien ja toiminnan käsittely. Meillähän on puheenjohtajuus ympäristölautakunnassa ja olemme satsanneet luottamushenkilömme siihen suuntaan. Se asia on varmaan järjestyksessä.

Kenellekään ei tule mieleenkään kyseenalaistaa, että juuri ne henkilöt, jotka istuvat Vihreiden edustajina lautakunnissa, eivät ehkä sittenkään ymmärrä luonnon kiertokulkua ja yhteiskunnan vuorovaikutuksia niin perusteellisesti kuin esimerkiksi vaaleihin lähteneet edustajat. Ja kuten tiedämme: valta huikaisee. Henkilökemia on sittenkin tärkeämpi kuin ympäristökemia.

Vihreys näkyy vasta kun kaikki puolueet ymmärtävät luonnon kestokyvyn rajat.

 

 

27.7.1995

Kirjeitä Paloheimolle, Linkolalle ja Soininvaaralle

Olin sanomassa, että teillä vihreillä miehillä näyttää olevan tapana kirjoitella julkisia henkilökohtaisia kirjeitä toisilleni, kun tuli mieleeni, että kirjoittihan maamme isä Urho Kekkonen 30:n vuotensa aikana kirjeitä. Ne eivät ehkä olleet ensisijaisesti julkisuutta varten, kuten teidän kirjeenvaihtonne.

Mieleeni ei tule tällä hetkellä moista tapaa muualla maailmassa. Varmastikin niitä on. Saksassa opin lukemaan tuon tuosta niin kutsuttuja avoimia kirjeitä. Tunnetuin Petra Kellyn kirje Saksan silloiselle pääministerille Willy Brandtille ydinaseista luopumiseksi. Niillä on eri luonne, lähinnä syyttävä ja vaativa. Vaaditaan toimenpiteitä. Te haluatte näennäisesti herättää keskustelua vastapukarinne kanssa. Keskustelustahan niissä ei ole alkuunkaan kyse, kuten Linkola sanoo: "Kirjeenvaihtotarjouksesi on antanut minulle tilaisuuden - tai ainakin olen sen niin tulkinnut - tehdä selkoa Vihreän ohjelman rakentamisen periaatteista." (1987, s. 84). Eikä Paloheimonkaan Välit selviksi -kirja jaksanut odottaa vastauksia kirjeisiin.

Minulle ei ole kukaan kirjeitä kirjoitellut eikä vastauksia pyytänyt. Kerran Espoon vihreiden valtuustoryhmässä yritin ehdottaa että pitäisimme julkisen debatin Paloheimon kirjasta Maa. Ainut kommentti tuli Eero Haahtilta, joka sanoi, että debatti kirjoitetaan beellä ei peellä.

Tein tästä sen johtopäätöksen, että suomalainen mies tietää viimeisen totuuden. Naisen kanssa ei voi keskustella. Olisiko kyse siitä samasta, mitä Linkola mainitsi väittelyn mahdollisuudesta Ihamuotilan kanssa: ei voi ottaa kantaa toisen ajatuksiin...

Monella miehellä on uskomus, että kun hän joskus kuolee, ymmärtävät tulevat sukupolvet juuri hänen olleen oikeassa: "Ehkä minun ehdotukseni on poliittisesti mahdoton. Mutta minä haluan yain kirjata oman ehdotukseni tuleville polville osoituksena siitä, etten olisi ... haluttu" (Paloheimo, Välit selviksi, 58)

Minulla ei ole tätä motivaatiota - minun kirjani, minun ajatukseni, minun kokemukseni tuleville sukupolville. Minä kirjoitan tälle sukupolvelle.

Linkola haluaa varjella muita omilta erheiltään: "Pysyvä syvä häpeän tunne siitä, että minulla ei aikanaan ollut rohkeutta ja selvänäköisyyttä aseettoman palvelun valitsemiseen … on epäilemättä psykologisena tekijänä vaikuttanut kirjasen syntyyn. Ei ole ollut kaukana se ajatus, että mahdollisimman moni nuorukainen olisi tältä häpeältä säästettävä" (56). Hän kirjoittaa ulos tuskaansa: "Kun henkilökohtainen elämä menettää merkityksensä, miksi kirjoittaa kirjaa? (89, 38)

Asioita tarkastelen erotiikan näkökulmasta. Fyysisen lisääntymisvietin henkinen puoli on minulle luonnonsuojelijana yhtä olennainen osa maailman pelastamiseksi kuin Linkolalle biologinen lähestyminen nykyajan ekokatastrofiin ja Paloheimolle tekninen. Ihan yksin en ole seksuaalisuutta

uudistaessani. Petra Kelly otsikoi kirjansa Um Hoffnung kämpfen (Taistelen toivon herättämiseksi, 1978) viimeisen luvun Eroottisemman yhteiskunnan puolesta. Kirjassa tuomittiin peniskeskeinen seksuaaliakrobatia ja tarjottiin tilalle kokonaisvaltaista hengen ja ruumin yhtymistä. Kelly on viettänyt aikaa intialaisissa tantra-temppeleissä, hiljentynyt …

Siis jos palaisin Linkolan kysymykseen - miksi Suomessa naiset eivät kirjoita. Koska naisten kirjoja ei osteta. Miksi naisten kirjoja ei 0steta? Ne ovat henkilökohtaisia historiikkejä, jotka eivät kosketa suuria massoja. Yhteiskuntaa ei rakenneta vieläkään alhaalta ylöspäin vaan ylhäältä päin määrätään rikkomukset ja aistimukset.

Tampereella tapasi 12.5. yhteiskunnan tilaan ja Vihreän puolueen hampaattomuuteen kyllästynyt ryhmä. Kuusi paikalle kutsuttua protestoijaa päätti perustaa Ekovihreät ry:n ja anoa Vihreän liiton jäsenyyttä.

Minä kysyn: Onko Vihreä liitto sitä mieltä, että perustavanlaatuisia muutoksia tarvitaan? Miten kahdeksan vuotta on vaikuttanut käsityksiin niistä menetelmistä, joilla Suomi voisi olla Mahdollinen Maa?

Kansainvälinen kestävän kehityksen Agenda 21 Vihreän liiton jäseneksi! Jokavuotisissa budjettikeskusteluissa muut puolueet jättävät ympäristöviraston määrärahat Vihreiden puolustettavaksi. Valtakunnan tasolla on tehty sama virhe, vihreät ottivat vastaan ympäristöministerin paikan. Ympäristöministeri joutuu jo kansainvälisten sopimusten vuoksi ajamaan ympäristön asiaa, oli hän sitten porvari tai vihreä. Kauppa- ja teollisuusministeriksi tai sosiaaliministeriksi olisi puolueemme tullut havitella.

 

Pentti Linkola:

• Älä koskaan suojele ihmislajia niin, että minkään muun eliölajin elämän vaarantuu
• Älä koskaan edistä juuri tämän hetken sukupolvea siten, että tulevaisuuden sukupolvien elämä vaarantuu
• Älä koskaan edistä ihmisen hyvinvointia niin, että se vaarantaa tulevien ihmisten hyvinvointia.

Ihminen yksilönä, ihminen lajina

 

22.4.1996

Espoon kaupunginvaltuustossa

Kaupunkirakenneselvitys

Pidän selvitystä tärkeän, koska viranomaiset vastaavat aloitteisiimme tämän selvityksen perusteella, siis virkavastuulla. He eivät saa osoittaa eettistä ja ekologista omatuntoa, joka ylittäisi tämän selvityksen tason.

Espoota kaavoitetaan ja suunnitellaan tämän selvityksen perusteella. Kaupungin koko mahtava virkakoneisto ohjelmoidaan toteuttamaan tätä jämähtänyttä ja kestävän kehityksen vastaista ohjelmaa.

Siinä on päätetty miten asuminen, talouselämä, liikenne, kaupungin kasvu ja siihen liittyvä palkkatyö sekä lähidemokratia ohjataan tässä kaupungissa.

Selvityksessä näkyy, että Espoo on kuin vene joka ajelehtii, milloin asuntojen kysynnän ja tarjonnan, milloin elinkeinoelämän tarpeita vastaavilla vesillä.

Kaikkea muuta näyttää Espoossa olevan, Erkama luetteli paikat merestä TKK:hon, mutta puhdasta ilmaahan ei tule lisää, ei ole merkkejä siitä että terveys olisi puhkeamassa. Viime talvena YTV suositteli pahimpaan aikaan pysymistä sisällä ja välttämästä henkilöautonkäyttöä.

Esityksiini sanotaan liian usein "kuuluu elinkeino-ohjelman piiriin", ”ristiriidassa joukkoliikennejärjestelmän kanssa", ”kaupunkisuunnittelussa päätetty toisin". Siis mikä on ylin päättävä elin? Mikä on ylin päättävä suunnitelma? Vai meneekö istumisemme piirileikiksi? Mitään ei voi tehdä koska mitään ei voi tehdä koska mitään ei voi tehdä. Olen vakuuttunut siitä että jos Espoossa tehtäisiin kuntalaisille mielipidekysely, 80 % espoolaisista kannattaisi esittämiäni muutoksia.

Muutoksen perusajatus:

• Espoossa siirrytään ylläpitokulttuuriin, jossa olemassa olevaa rakennuskantaa peruskorjataan ja tiestöä parannetaan
• raideliikennettä ja pyöräilyä tukevaksi.
• Uudisrakentamista vähennetään jatkuvasti.
• Kaikessa päätöksenteossa otetaan huomioon ympäristö

Vihreissä vallitsee kaksi perusteltua kantaa siitä, tuleeko edistää tiivistä kaupunkirakennetta vai omavaraista asumista. Myös siitä, tuleeko tehdä muutoksia, jotka todennäköisesti menevät läpi vai jotka jokainen tietää välttämättömiksi. Olen molemmissa jälkimmäisellä kannalla.

Ohjelmasta:

Asumisen päämääristä ei sanota muuta kuin että se on korkeatasoista ja vastaa kysyntää ja tarjonta. Täytyy alkaa määritellä, mitä tarkoittaa korkeatasoisuus. Tarkoittaako korkeatasoinen asuminen yhä terästä ja betonia, uima-altaita ja sähkölämmitystä, rakentamista pohjois-suuntaan, kallioille? Ihmettelen missä vaihtoehdot, ekologisesti kestävä rakentaminen?

”Talouselämän pitää vastata elinkeinoelämän tarpeita.” Sehän tiedetään, että elinkeinoelämä luo itse tarpeitaan. Toinen määräys on ”monipuolisuus”. Onko tämä blankkoshekki ympäristön tarkastajille? Lainsäädäntöhän laahaa aina perässä. Vai voisiko Espoo olla uuden airut ja suosia sellaisia yrityksiä, joita asukkaat voivat hyväksyä naapureikseen?

Liikenne. Todetaan yksitotisesti ”bussi”. Tulevaisuudessa ihmiset muuttavat sinne, mihin pääsee rataa pitkin, sanotaan skenaarioissa. Eikä tässä olisi voitu sanoa esimerkiksi, että ”lisätään joukkoliikenteen subventiota, käyttäjämäärää ja kilpailukykyä” ja jättää menetelmät valtuuston ratkaistavaksi?

Kaupungin kasvu. Vedotaan niin kutsuttuun ”työpaikkaomavaraisuuteen”, mikä selkokielellä ei tarkoita muuta kuin suomalaiset kotikonnuiltaan Espooseen.

Viimeisenä lähidemokratia. ”Kaupunkia halutaan keskittää.” Miksi?

Ympäristön suojeluohjelmassa sanotaan esim. luomutuotteista, joita valtuusto yksimielisesti toivoi suositeltavan kunnassa, että ”luomutuottajilla ei ole mahdollisuutta sellaiseen markkinointi- ja jakelujärjestelmään, joka voisi palvella Espoon kaltaisia suurasiakkaita.” Eikä sopimustuottajilla ole ”mahdollisuus tuottaa luomua”.

Olen valmis kompromisseihin, jos suunta on kestävä kehitys. Nyt suunta vie kerskakulutukseen. Siksi jätän pöytäkirjamerkinnän, johon voin vedota, kun tulevaisuudessa halveksitaan vuonna 1996 istuneen valtuuston lyhytnäköistä poliittista lehmänkauppaa.

Tässä on se laatikko, jossa minun valtuutettuna on toimittava. Eipä ole tilaa meikäläiselle tässä demokraattisessa järjestelmässä. Laatikko on umpinainen, valoa ei näy.

Lisäys kohtaan 8. Kaupunkirakenteen taloudellisuus

Espoo on pääpiirteissään täyteen rakennettu. Luonnon kestokyky on jo nyt ylikuormitettu. Rakentaminen käsittää pääasiassa korjausta ja entisöintiä.

Lisätään kohdaksi 3: Luonto- ja ympäristöarvot

Tietoisena kansainvälisistä sopimuksista (YK:n Rion kokouksen ilmansaastenormit, EU:n viidennen ympäristöohjelman liikenteen vähentämisvaatimukset ja Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen sopimus) Espoo integroi kestävyyden periaatteen kaikkeen suunnitteluun. Se merkitsee jatkuvaa palautetta kaupungin hallinnossa siitä, mitkä toiminnot tukevat kaupunkimaisen ekosysteemin tasapainoa ja mitkä horjuttavat sitä.

Kuntalaisille annetaan riittävän varhaisessa vaiheessa niin paljon tietoa, että he voivat vaikuttaa omaa aluettaan koskevaan päätöksentekoon.

Yhdyskuntataloudelliset ja ekologiset analyysit liitetään läpäisyperiaatteella osaksi kaikkea kaupunkisuunnittelua ja kaupunkirakenteen kehittämistä."

 

***

 

Heponiemen seminaari 14.2.1993

Ajatuksia espoolaisesta vihreydestä

 

1. Omia ajatuksia

2. Espoon Vihreät vertailussa muuhun Suomeen

3. Espoon Vihreät kaupunginvaltuutetut

4. Espoon Vihreät kansalaisaktivistit

5. Espoon Vihreät lehdistössä

6. Espoon Vihreiden tempaukset

7. Espoon Vihreät valtuustossa

 

Uusi kaupunginvaltuutettu Taina Halonen soitti minulle. Hän ihmetteli, mitä Länsiväylässä tarkoitettiin väitettäessä, että Espoon kaupunginvaltuuston viime kokous muistutti entisajan sirkuksia. Tainaa kiusasi se, että hän ei tiennyt, minkälaisia kokoukset ovat olleet aikaisemmin.

 

1. Omia ajatuksia

Muistan, kuinka itseäni vuonna 1986 keljutti, kun joku lähetti minulle YV:ssä ilmestyneen haastattelun Paavo Nikulasta. Paavo ei ollut kertonut meille maanantain kokouksessa ilmestyneestä haastattelusta. Minulla oli se tunne, että olen yksi Espoon vihreistä ja jos meistä kerrotaan jotain, koskee se myös minua.

Nyt en enää ajattele, että olisin jotenkin mukana siinä, mitä muista kirjoitetaan.

 

Toimintaa

• Uusi Vuosi 1984/85 - lähdin puoleksi vuodeksi Moskovaan keräämään materiaalia väitöskirjaani varten.
• Vihreiden Naisten juhannuskirje kaupunginvaltuuston kokouksessa 1985: On kliffaa liikkua ympäristötiketillä (ekotiketillä, luppolipulla)
• Opintokerho: Vihreästi viistoon -ekofilosofinen opintokerho, kokoontui kerran kuussa keskustelemaan kirjaesittelyn pohjalta (aiheet vuonna 1986: Merva M-H: sosiaalipolitiikka. Palander: Luovuus, Horn: rakkaussuhde, Alstela: Arvot, Laine: Aggressiot)
• Tammikuu 1987: Vihreiden luottamushenkilöiden väliraportit. Kysyin kaikilta
• noin 40 vihreältä lautakuntien käsittelytavoista, hyvistä ja huonoista päätöksistä, heidän omista ehdotuksistaan, kaupungin budjetista, ja vihreiden toiminnasta yleensä.
• 1987 Kolmirannan seminaari Suomen puutarhakaupungin tulevaisuus - elämisenarvoinen tulevaisuus, realistinen utopia.

Ehdotus:

Meitä alkaa olla niin monenlaisia, että olisi hyödyllisintä muodostaa painatusalueita - jakaantua reilusti toimimaan niiden kanssa, joiden kanssa on kiva toimia yhdessä. Eri ryhmillä synkkää eikä kenenkään tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa

 

2. Espoon Vihreät vertailussa Suomeen

Kun vuoden 1984 vaaleissa saimme yli 7% äänistä - tosin listoillamme oli kaksi tunnettua kunnallispoliitikkoa Paavo Nikula ja Rainer Lahti, tuli Espoosta Suomen vihrein kunta. Seuraavana kautena ääniprosentti laski neljään ja nyt kun se vuonna 1992 taas nousi 1'%, alkoi muissakin kunnissa olla vihreitä.

HS 16.1.1988: "Espoolaisvihreät ovat kollegakuvausten mukaan värikkäittä, itsekeskeisiä, yhteistyökyvyttömiä, kontaktihaluttomia tai muuten vain eristäytyviä."

Pirjo Alstelan kysely: Vihreät ovat eristäytyneitä, eivät neuvottele, ehdottomia, ei osa-tavoitteita, tuomitsevat muiden arvot, ei selkeää yhteistä nimittäjää, tehneet muodoista taidetta, kokemattomia. Positiivista: tuoneet esille jätehuollon, kaavat, arkiasiat, ympäristöasiat.

 

Juttuja Länsiväylässä 1985 - 1989

• Paavo Nikula: Palvelulaitokset, Talouselämä 12/1985
• Miksi 'pyykit' yhä roikkuvat Kehä ykkösellä? (Sarasvuon pikahaastattelu
• Hornista)
• -Nikulan poliittinen tilinteko: Keskustaliitto Väyrysen presidenttipeliä 4.1.1986
• -Lottaperinne loi pohjaa tasa-arvolle, HS 2.1.1987
• -Happosateet kuriin pyykkinaruilla 4.1.1987
• -Tapiolalainen tasa-arvomies selviää kotitöistä, Tasa-arvovaltuutettu prässää itse housunsa, Länsiväylä 7.1.87
• -Nikula on virassaan epävarma ja huolestunut, Anna 13.1.1987
• -Vihreät tempaisivat asunnottomien puolesta, Alueuutiset 14.1.87
• -Vihreää valoa ruohonjuurista 11.2.87
• -Pettynyt Marketta Horn: Jupit olivat kunnolla liikkeellä 18.3.87
• -8.4.1987 etusivu kuvan kanssa: Espoon itkijänainen: Tulossa uusia tempauksia (Horn), Itku oli vastaus Hetemäki-Olanderille -pääkirjoitus: Suomalaiset terroristit -12.4. Tulella leikkimistä
• -Padasjokea esiteltiin espoolaisille vihreille 19.6.1987
• -Johtokuntien vihreät vaativat: Mieluummin parakkeja kuin vuorolukua 11.10.87
• -Valtuutetut auttamaan etiopialaisia 14.10.87 (Alstela)
• -Vilpittömästi viisikymppinen (Tuulia Kaskinen) 14.10.87
• -Eero Haahti kyllästyi Espooseen ja valtuustoon 16.12.1987
• -Vihreiden Streng pyytää eroa kesken kauden kh:sta
• -Vihreiden Haahti omantunnonrauhaan 17.1.1988
• -Vihreät vaativat: Paikallisradiolle ei toimipulaa 29.5.88
• -Maailmanmestari Martti Rantavuori: Jousiammunta tekee nöyräksi 9.9.1987 -Rainer Lahti: Vihreiden tehtävä itsensä tarpeettomiksi 2.10. 88
• -Järjestelmän rajalla: Vihreiden epäohjelma panostaa pikkuihmiseen (tehty valitus julkisen Sanan Neuvosotolle) 2.10.88
• -Vihreille vaalien kovin tappio: tavoitteista emme luovu, 19.10.88
• -Käyttäytymisnormeja en halua omaksua (Merva Mikkola-Henttonen) -'Tuhatjalka' merkitsi kuolevia puita 15.3.1989
• -Suomalaisten perusoikeuksissa on selviä puutteita -Vihreä optimisti

 

6. Espoon vihreiden tempaukset

 

Tuhatjalka

• Offe Strengin ideoima toimintaryhmä täydentämään valtuutettujen ja
• lautakunnan jäsenten työtä: kontaktiverkosto kansalaisjärjestöihin, haalii
• kuntalaisia valtuuston kokouksiin, teemailtoja mm Espoo 2010, kirpputori, pikagallupit, oma-aloitteisuus nuoriliekin, katuteatteri, Hyde Park, kompostointipäivät.
• Tuhatjalasta osuuskunta, joka hankkii kiinteistön ja perustaa oman lehden Länsiväylän kilpailijaksi!

Eero Haahden ero 22.12.1987:

valtuusto itsetarkoitus eikä palvele kuntalaisia, ennalta pelattu valtapeli. "En voi alistua tähän peliin". Valtuustotyö on henkisesti hedelmätöntä, asiallisesti mahdotonta sekä tavoiltaan moraalisesti arveluttavaa. Uusien ideoiden torina valtuusto on väärä paikka. Myönnän erehtyneeni nimenomaan tässä. Vihreä asia ei edisty tätä tietä piiruakaan.

 

Lentolehtiset (Horn, Lehtonen):

• Puhdasta pyykkiä, puhtaalla omallatunnollako
• Loppuuko makea vesi
• Ratkaisiko mainos ostospäätöksesi?
• Näin selviämme jäteongelmista
•  Kertakäyttötuote - ei kiitos
•  Miksi ihminen myrkyttää ravintonsa?
• Vaihtoehto autolle,

 

Poliitikot ympäristön puolesta

 - yhteenveto valtuuston äänestyksistä aiheina uusiopaperi, kertakäyttöastia, rikinpoistolaitteet, ydinvoima

 - Jenkeissäkö vihreitä, Vaihtoehtoaktivisti Yhdysvalloista Robert Gilman esitelmöi, 10.10.1986 (Horn)

- Sähkövalojen käyttö julkisissa tiloissa aurinkoisina päivinä 1987 (Horn)

- Tapiolan Ralliautoilijoiden vuosiralli Mankkaan kaatopaikka 11.7.1987 lentolehtisen jako kaikille osanottajille: Et ole tervetullut: mainostat, häiritset, myrkytät, vammautat

- Tvijälp (Kiio) 

- Ekologisesti ja sosiaalisesti turvallinen kaupunki: Liikenne, Energia, Hallinto, Sosiaalipalvelut, Terveydenhoito, Koulutus, Asuminen Ympäristönsuojelu

- Onnellisten kaupunki, Keskustelu Espoon tulevaisuuden ajattelusta 6.11.1987

- Vihreät vaihtoehdot: Vihreiden tavoitteet Espoossa, Espoon perusongelma ja sen ratkaisu

- Mikko Kiio: Villivihannesten ja hyötykasvien keräys- ja kuivauskurssi 24.5.1988

 

7. Espoon Vihreät valtuustossa

• yaltuustoaloitteet: Mikko Kiio: Tvijälpin kehittäminen Espoon kansanpuistoksi 24.9.86
• Villa Elfik -vihreiden joululahjarahoilla
• Periaatteet kuntasuunnitelmaan ja budjettiin 1985: yhteisöllisyyden korostaminen, päätöksenteon ja vastuun hajauttaminen, Espoon kulttuurimiljöön ja muun ympäristön säilyttäminen, kaupunkikuvaan ja -rakentamiseen sekä ympäristöön voimakkaasti vaikuttavien hankkeiden siirtäminen
• Eriävä mielipide: emme ota vastaan 500.000 mk namurahaa per vihreä KH:n jäsen. Haluamme ihmisläheisempää kunnallispolitiikkaa, painottaa sosiaali- ja koulusektoria, lykätä kehä II

 

Raha-asia-aloitteet:

1986: Jälleenkäytön edistämiseksi Nuukuushalli, 1986, 1988: Kierrätyskeskus Espooseen (Horn)

1986: Miessaaren vuokraaminen valtiolta (puolustusministeriöitä): Nuorten leiritoiminnan kehittäminen 21.8.1987 (Kaupunginhallitukselle ja liikuntalautakunta)

29.1.86: Säästävän tekniikan keskus, Soft Technology Center Ekoinstituutin tarve on ilmeinen

-1986: Erikoiskouluja käyvien lasten koulukulujen korvaaminen (1988), Ekotiketti-kokeilu

-1988: Karhusaaren huvila Luovuuskartanoksi, kortteliklubeja, Mankkaan kaatopaikan päästöjen tutkiminen

16.11.1988 Liikennejärjestelmävertailu, Valtuusto hyväksyi: YTV selvittää välimetron eli esikaupunkiraitiotien (raitio bussin) toteuttamismahdollisuuden Espoossa.

 

Raha-asia aloitteet 27.1.1987

Ekotiketti: Joukkoliikennetoimisto selvittää mahdollisuuksia tehdä esitys YTV:lle ekotiketin kokeilua varten. Suunnittelua varten varattava 100.000 mk vuodelle 1988

Mittaukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet, että henkilöautoliikenteen typpipäästöt ovat pääsyyllinen ympäristön happamoitumiseen. Moottoriajoneuvoliikenteestä aiheutuu myös muita vakavia ympäristöhaittoja: melu, liikenneonnettomuudet, tilavaatimus.

Kaupunkisuunnittelumenetelmin on pyrittävä vähentämään liikennettä kokonaisuudessaan, henkilöliikennettä erityisesti edullisen ja joustavan joukkoliikenteen avulla.

Joukkoliikennetoimiston tulee selvittää, mitä vaikutuksia ekotiketillä on

1. lipputuloihin (näyttölippu on lisännyt tuloja jo 10 %)
2. verotuloihin (työmatkavähennysoikeus aiheuttaa 15 milj. markan verovähennykset laskettaessa 30.000 henkilöä/500 mk)
3. katuinvestointeihin
4. pysäköintipaikkoihin
5. ajokustannuksiin, työtunteihin
6. meluhaittoihin, meluesteisiin
7. ekojärjestelmälle

 

 Ilmoitustauluja

Kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaisena raha-asiain aloitteena esitän, että Espoon kaupunki pystyttää ilmoitustauluja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Ilmoitustaulut olisivat kuntalaisten, virkamiesten ja luottamushenkilöiden aluekohtaisessa käytössä.

Useissa eri yhteyksissä kaupunki on painottanut tarvetta parantaa tiedonkulkua kuntalaisten kanssa. Painatuskulut ja jakelukustannukset ovat suuren kaupungin alueella korkeat eikä lehtinen kotiin haettuna kannusta keskusteluihin korttelikohtaisesti. Ilmoitustaulun avulla tieto saadaan edullisesti ja nopeasti juuri sille alueelle, jonka asukkaita asia kulloinkin koskee. Tätä voidaan pitää ensi askeleena kohti lähidemokratiaa.

Espoossa on 160.000 asukasta. Se tarkoittaa 16 suuraluetta, jos ihanteena pidetään 10 000 asukkaan kyläyhteisöä. Esitämme, että kuudelletoista suuralueelle asetetaan vuoden 1988 aikana kullekin kolme ilmoitustaulua.

 

Korttelitupia ensi askeleena lähidemokratialle

Korttelitupa tulee olla kävelyetäisyydellä kaikissa taajamissa, erityisesti vanhoilla omakotitaloalueilla. Kansalaiset ovat tulleet taloudellisesti, koulutuksellisesti, tiedollisesti sekä julkisten yhteisöjen antaman perusturvan ansiosta entistä kykenevimmiksi ja halukkaiksi kantamaan yksilövastuuta. Nyt he toivovat enemmän valtaa ja vastuuta itselleen ja perheelleen. He haluavat vaikuttaa itseään ja lähiympäristöään koskeviin päätöksiin.

Sekä Helsingissä että muissa pohjoismaiden suurkaupungeissa tehdyt lähidemokratiakokeilut osoittavat, että jos etsitään ratkaisua ongelmiin lisäämällä asukkaiden osallistumista, hoidetaan itse asiassa oiretta sairauden asemesta. Pitkällä tähtäimellä on tärkeintä muuttaa kunnallishallinnon rakennetta. Siksi painopiste on siirtymässä keinotekoisilta kunnanosahallituksilta kunnan hallinnon alueellistamiseen.  Tämä helpottaa yksittäisen kuntalaisen mahdollisuutta ottaa asiassaan yhteyttä viranomaiseen. Alueellisia jaostoja tulee perustaa sosiaali- ja terveyslautakunnille, nuoriso-, kulttuuuri-, kiinteistö-, kirjasto-, kaupunginsuunnittelu- ja koululautakunnille.

Tämän kevyen vaihtoehdon toteuttaminen lähidemokratiaa suunniteltaessa alkaa siitä, että asukkaiden kävelyetäisyydellä on kaupungin omistama yhteinen tila, missä asukkaat voivat vaihtaa mielipiteitä ja tuoda ne sitten julki yleisemmällä tasolla. Asukkaiden tarpeista ja innostuksesta riippuen näitä korttelitupia toimisi ilmaisina tapaamispaikkoina. Aamupäivisin vanhukset, iltapäivisin koululaiset, iltaisin nuoret ja erilaiset harrastelijat saisivat toimintatilat ja mahdollisuuden ruokailuun. Siellä voisi olla myös harrastusvälineiden säilytyspaikka, kirpputori, korttelikompostori, nikkariverstas.

Kortteliklubin ylläpitäjänä voi toimia kunta, järjestö, seurakunta tai kaikki yhdessä.

 

Kaupungin ylläpitämä lämmin tila kauppatorin tyyliin pienyritystoiminnan tukemiseksi

josta luodaan ostospaikka niille, jotka haluavat välttää kaupallisuuden mukanaan tuomia kikkoja ja tuotteiden hintoja korottavia kuluja. Torilla olisi myytävänä yksilöllisiä, harvinaisia ja käyttöiältään pitkiä pienyritysten ja käsityöpajojen tuotteita sekä ilman lisäaineita tuotettuja elintarvikkeita. Näin turvataan säännölliset myyntiedellytykset työllistävälle ja luovalle pienimuotoiselle yksityisyrittäjyydelle. Vaihtoehtoinen maximarketti toimii joustavimmin radan varrella.

 

Jälleenkäytön edistäminen

Espoon kaupunki järjestää nuukuushallin, mistä asukkaat voivat hakea käytöstä poistettua ja tuotannossa syntynyttä ylimääräistä käyttökelpoista oheistuotetta, mikä muutoin kuljetetaan kaatopaikalle. Nuukuushalli toimisi hartiapankkirakentajien kirpputorina sekä teollisuuslaitosten ylimäärävarastona. Se edistää omatoimista ideointia, säästämistä, vaihtamista ja pienentäisi kaatopaikkojen kuormitusta. Kaupunki maksaisi kuljetuskustannukset ja hallin ylläpidon

 

Saasteiden ja lisäaineiden mittauslaitteisto

Kuntalaisten käyttöön tulee varata erilaisia mittauslaitteita, joiden avulla he voivat käydä varmistamassa mm. elintarvikkeidensa syömäkelpoisuuden.

 

Pikku uudistuksia

1. Riittääkö ongelmajäteauto Yrjö pari kertaa vuodessa?

2. Eurooppalaisten vaatimusten mukaisesti Espoon kokoinen kaupunki on jaettava noin 16, eli 6000-10000 asukkaan alueisiin. Asukkailla tulee olla mahdollisuus päättää oman alueensa kunnallisista ja lähipalveluista.

3. Talkootaalari

4. Vaihtoehtohoidot kokeiluna yhteen terveyskeskukseen

 

 

 

Valtuustoaloite 8.9.1986

Säteilymittauslaitteen hankinta kuntalaisten käyttöön

 

Viime toukokuun jälkeen useimmat kunnat Ruotsissa ovat hankkineet säteilymittarit. Asukkailla on mahdollisuus maksutta käydä mittauttamassa puutarhatuotteensa ja muunkin käyttämänsä ravinnon. Studsvikissä myytävän laitteen hinta on 120 000 kruunua ja sillä voidaan suorittaa 150 mittausta päivässä.

Suomessa Turun kaupungin säteilyseurantatyöryhmä on syyskuussa julkaissut raporttinsa nimeltä Alhaiseen säteilylaskeumaan varautuminen. Työryhmä pitää erityisen tärkeänä, että paikallistasoilla on riittävät mittausvalmiudet, koska säteilyn vaikutusten on huomattu vaihtelevan suuresti ja pienilläkin alueilla.

 

 

Näin minä tämän tilanteen näen

 Poliitikko on sitä varten että hän asettaa yleiset linjat, joita sitten virkamiehet toteuttavat ja vahvistuttavat lautakunnissa.

Tämä on enemmänkin protesti Espoon Vihreitä kohtaan kuin muita puolueita kohtaan. Juuri Vihreitä ovat äänestäneet ne kuntalaiset, jotka toivovat kestävää kehitystä.

Budjettikokouksessamme 15.10. annoimme yleisohjeena Vihreiden neuvottelijalle, että haluamme todellista muutosta kahteen asiaan:

1. Joukkoliikenteen hintoja on alennettava huomattavasti Vihdoinkin pitäisi ymmärtää, että seutulipun hinnan alentaminen ei väistämättä lisää kustannuksia, van kannattavuus paranee, kun käyttäjiä tulee enemmän.
2. Kestävä kehitys otettava vakavasti. Neuvottelijamme ei ehkä ollut tietoinen, että kaupunginhallitus hyväksyi syksyllä Aalborgin julkilausuman. Neuvottelijamme ymmärsi, että kyse oli vain kestävän kehityksen läpäisyperiaatteesta kouluopetuksessa ja koska se kuuluu kouluhallinnolle, ei asiaa kehitelty eteenpäin.

 ***

oppisimme ja uskaltaisimme lakia tulkita. Mutta onko miesmäistä vai juupajokelaista ajattelua, että kestävä kehitys ja omavaraisuus olisi puutetta, kituuttamista ja ankaraa työtä'? Työttömille ei tarvitse vängällä keksiä töitä, jos muutenkin tullaan toimeen. Gandhi muistutti, että maa voi tyyttää kaikkien tarpeet, mutta ei kenenkään ahneutta. Ja mikä sen rikkaampaa kuin saada aikaa sellaiseen puuhasteluun, joka itsestä tuntuu mielekkäältä .

Tekniikka on kehittynyt vihdoinkin niin pitkälle, että voimme suunnitella tavaroiden ja ruoan suhteen kävelymarkkinoita, mutta silti säilyttää "kosmopoliittiset yhteydet". Kuinka paljon turhaa byrokratiaa ja energiaa säästyykään, kun tavaroita ei tarvitse rahdata paikasta toiseen. Sairaudetkin vähenevät kun ruoka tulee suoraan pellolta pöytään.

YK:n järjestämän Rio de Janeuron ympäristökokouksen pohjalta on syntynyt paikallishallinnoille kestävän kehityksen organisaatio (ICLEY). Myös EU:n viides ympäristöohjelma aI1taa laajat valtuudet paikallisille asukkaille ja viranomaisille - jopa velvollisuuden huolehtia ympäristöstä. Jo kahdeksan Suomenkin kaupunkia on allekirjoittanut keväällä 1994 Euroopan kaupunkien niin kutsutun Aalborgin julkilausuman, jossa yhdistetään sekä YK:n että EU:n tavoitteet: "Me kaupungit olemme tietoisia siitä, että yhä enemmän myrkyllisiä ja haitallisia aineita pääsee ilmaan, t.; veteen, maaperääI1, ruokaan ja niistä on siten tulossa kasvava uhka ihmisten terveydelle ja ekosysteemeille. Tulemme tekemään kaikkemme lopettaaksemme ja ehkäistäksemme enemmän saastumisen jo syntypaikalla."

Kaikki nämä sopimukset ovat yhtä tulkinnanvaraisia kuin EU:n kuuluisa subsidiariteetti-periaate eli ongelmien ratkaisu alimmalla mahdollisella tasolla. Nyt olisi yhdessä rinnoin koetettava vaikuttaa siihen, että näiden sopimusten ja määritelmien tulkinta vastaa ympäristöväen tavoitteita. Että myös ympäristöihmiset saavat määritellä, mitä tarkoittaa kestävä kehitys, alueellinen demokratia ja omaehtoisuus. Mielestäni ensimmäistä kertaa oikeusvaltiossa on meillä tavallisilla ihmisillä laki tukena pitäessämme luonnon puolta. Aalborgin kestävän kehityksen määritelmäkin on kunnianhimoinen: vaadimme sellaista vauhtia lähiympäristön ja luonnonvarojen kulutukseen, joka ei ylitä luonnon omaa vauhtia uusia näitä resursseja ja sellaista vauhtia päästöjen tuottamiseen, joka ei ylitä luonnon kykyä puhdistautua.  (Mahtavia sanoja!)

Saksalaiset valtiotieteilijät ovat kehittäneet niin kutsutun kirkontorni-politiikan. Ihmisen tulisi kotikylänsä tapuliin kiivettyään nähdä 90 prosenttia omista elinehdoistaan. Englantilaiset kehittelevät innolla permakulttuuria (permanent culture) eli pysyvää kulttuuria ja maanviljelyä.

Ympäristöihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa antaa permakulttuurin mukaista kehitysapua teollistuneelle lännelle. Omavaraisuudesta saattaisi EU :ssakin tulla Juupajoen tavoite. Pikemmin kuitenkin uskon, että YK ja EU alkavatantaa vetoapua niille ihmisille, jotka haluavat asettua permakulttuurin koekaniineiksi.

***

Ehdotuksia puoluekokouksessa 2002

 

Kaaduin saappaat jalassa

Vihreän puolueen valtuuskunta hyväksyi puolueohjelmaehdotuksen 18.4. Jyväskylässä. Ohjelma on tosikkomainen ja melkoista paperikieltä. Pienet hauskat yksityiskohdat ja jyrkät kannanotot on pyöristetty. Tuskinpa se kiinnostaa tiedotusvälineitä tai innostaa peruskoulun yläasteen oppilaita.

Ehdottipa eräs valtuuskunnan edustaja, että kaikki uudelta kaiskahtavat sanat tulisi poistaa. Tarkoitus varmaankin viaton, mutta hän ei ehkä ollut tietoinen siitä menetelmästä, millä nykyajan vallankumoukset käydään. Tai sitten hän ei tosiaankaan halua vallankumousta! (=rakennemuutosta). Nyt ei vallata palatseja tai siltoja, vaan sanoja ja niiden merkityksiä.

Tein ohjelmaan 30 muutosehdotusta. Suurin osa esityksistäni koski sanavalintoja, jotka luontevasti ennakoisivat tulevaa rakennemuutosta (=vallankumousta). Puolet ehdotuksista hyväksyttiin jossain muodossa.

Ekovihreiden edustajana Martti Lunden kävi ennen kokousta aktiivista keskustelua ylevin ja vivan palstoilla. Hän halusi kirjata ohjelmaan eri muodoissa nykytilanteen vakavuuden ja meidän suomalaisten vastuun. Kokouksessa uusin myös Martin ehdotuksia, koska niitä ei oltu käsitelty sähköpostin pois jättämien alleviivausten vuoksi.

Muutosehdotuksillani pyrin kahteen päämäärään:

1. Muotoilla ohjelmaa niin, että Vihreillä olisi jatkossakin oikeutus suomalaisessa politiikassa. Nyt olemme mielestäni ympänneet ohjelmaan perinteisiä asioita laidasta laitaan. Uutta ei ole edes aavistuksessa.

2. Halusin nyt jo kirjata joitakin innovaatioita, joita pidän perusedellytyksinä siirryttäessä kestävään yhteiskuntarakenteeseen. Muutos tapahtuisi luomalla positiivisia vaihtoehtoja ja malleja.

 

Ehdotuksiani

1. Yritin puoluekokouksessa saada sanan permakulttuuri puolueen ohjelmaan. Ohjelmassa puhutaan vain alakulttuureista. Minä ja minun kaltaiseni dissidentit, jotka emme halua elää nykyvaltion perustana olevassa rahataloudessa ja palkkatyön orjuudessa, vaan olemme rakennemuutoksen toteuttajia omassa elämässämme, olemme vihreille etäisiä, vaikka tasa-arvoa kannatetaan värin, iän ja sukupuolen suhteen.

2.  Halusin saada myös maailmalla suuren suosion saavuttaneesta LETS- (Local Exchange and Trading System) järjestelmästä enemmän kuin puolikkaan lauseen, mutta erityisesti Jukka Kanervalta tuli vastusta. Paikallisvaluutta mullistaisi nykyisiä valtarakennelmia ja perinteisiä instituutioita. Toisen maailmansodan jälkeen Itävallan ja Sveitsin keskuspankit kielsivät loistavat aloitukset, mutta nyt hiukan samantyyliset hankkeet ovat levinneet Englannissa ja Saksassakin.  Tapani Hietaniemi keksi kompromissin tähän kynnyskysymykseen ja pyysi parin sivun selvitystä valtuuskunnan erikseen hyväksyttäväksi.

3. Esitin että junalippujen hinnat puolitettaisiin. "Asia on liian monimutkainen", kuului jäsenistöltä. Minulle on saman tekevää, kestääkö matka tunnin vai kaksi kauemmin, ratkaisevaa valitessani auton tai junan välillä, on hinta. Edullisuus nostettiinkin nopeuden vertaiseksi toiveeksi.

Hgin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri tuotti hirveän pettymyksen: "Sauri ei innostu ilmaisesta joukkoliikenteestä. Hänen mielestään rahoitusta tulisi kohdistaa pikemminkin liikenneverkon kehittämiseen." (hs 26.5.07) Tämä kuulostaa kovin kokoomuslaiselta. Jouni Särkijärvi kertoi Espoon valtuustossa: "Töihin mukavien kaverien seurassa musiikkia kuunnellen."  Pullot palautetaan, ostoskärryt viedään takaisin, kun saadaan alle euro. Miksi joukkoliikenne olisi poikkeus? Hinta on 80 prosentille tärkein virike.

4. Koetin saada vaihdetuksi lauseen "hyvä perhe-elämä" yhteisöelämäksi tai vain hyväksi elämäksi. Eikö se tosiasia, että joka toinen avioliitto puretaan osoita instituution patriarkaalisen järjestelmän jäänteeksi.

 5. Halusin vähentää ohjelmasta kirkkojen tekemän "lähetystyön" ylistämistä, korvata sana "sivistys" sanalla kulttuuri ja taide (sivistyksen nimissähän tätä maailmaa nyt hallitaan),

6. Halusin myös, että Suomi kantaa osansa väestönkasvusta ja maksaa vastedes lapsilisää vain kahdesta lapsesta.

 7. Liikenne on nykymaailman suurin saastuttaja. Jos voisimme kirjata ohjelmaan myös, miten Vihreiden kokouskäytännössä ja mandaateilla valitut päättäjät näyttävät omalla käytöksellään mallia. Mielestäni mikään vihreä asia ei ole niin korvaamaton, että sen takia noustaan yläilmakehään lentelemään eli Vihreiden edustajat eivät käytä lentokoneita.

Uskomatonta mutta totta: vihreät haluavat erityisin avustuksin kehittää autoilua. Nyt tosin sähköautojen nimellä.

 

 

Mieleeni tuli taas perussääntö, miten selvitä hengissä Vihreiden kokouksissa eli palata kotiin masentumatta ja tuntematta itseään yksinäiseksi:

1. Älä tervehdi ketään kehä III sisäpuolella asuvaa
2. Älä kiitä äläkä hyvästele.
3. Käsittele erityisesti Vihreän puolueen työntekijöitä kuin he olisivat ilmaa (paitsi Rustoa). Silloin et oleta heiltäkään muuta käytöstä.

Menetelmät vielä osa päämäärää? Istuimme taas kaksi päivää atomisähkön alla, vaikka ulkona paistoi keväinen aurinko. Kuivasimme kätemme kertakäyttöpyyhkeisiin

1. Ota oma teekuppi ja käsipyyhe mukaan. Kokouspaikalla on tarjolla vain kertakäyttötuotteita.
2.  Kestät istua atomisähkön alla ulkoilmasta riippumatta
3. Ottaa vastaan koko paperimäärän
4. Hyväksyt sen, että sisäpiiri kyllä tuntee toisensa nimeltä ja ulkonäöltä. Kenttäväki pidetään toisilleen tuntemattomana upottamalla kaikki 30 edustajaa 200 hengen saliin tai muuten toistensa näkymättömiin.

 

Mitä sain läpi?

Olen iloinen, kun ohjelmaan lisättiin sana omavaraistalous. En muista mihin, mutta nyt vallankumouksen siemen on kirjattu. Käsitteet omaehtoisuus ja omasta elämästä selviäminen tulivat myös mukaan. Valitettavasti yhä korostetaan sosiaalivaltion palvelujen turvaamista ja muita ympäripyöreyksiä.

Kolmas hyvä sana on perustulo. Asiasta ei puhuttu enää käsitteellä kansalaispalkka, joka viittaa rahatalouteen ja palkkatyöhön. Ne ovat mielestäni molemmat jäänteitä väistyvästä kehitysjaksosta.

Itä-Eurooppa-muotoilukin vähän muuttui. Toivon nimittäin, että esimerkiksi Venäjää kunnioitetaan erilaisen kulttuurin alueena eikä sinne ujuteta länsimaista sivistysoppia markkinatalouden nimissä.

 

Mitä olisin puolueohjelmaan toivonut?

Suurin henkilökohtainen tappio syntyi terveyspolitiikasta. Ohjelmassa puhutaan puolikkaassa lauseessa "vaihtoehtohoidoista". Mitä ihmeen vaihtoehtohoitoja? Ei kukaan homeopaatti väitä tulevansa toimeen ilman koululääkäreitä. Erilaisten hoitomuotojen tulisi täydentää toisiaan ja kiireen vilkkaan. Kuntien talousarvioissa terveydenhoitomenot kasvavat räjähdysmäisesti ja suunta on nouseva. Kalleimmaksi tulevat psyykkisesti sairaat, koska he tarvitsevat jatkuvaa hoitoa vuosikymmeniä. Samoin yhä uudet erikoiskoneet vievät rahoja niiltä 80 %, jotka tarvitsevat aivan muunlaisia parannuskeinoja. Yritin saada lausetta:

Perinteisen koululääketieteen ja täydentävien hoitomuotojen välistä juopaa on kavennettava tuotava täydentävät hoitomuodot terveyskeskuksiin (osteopatia, homeopatia, kiropraktiikka, ravintoterapia, vyöhyketerapia).

En saanut kannatusta. Valtuuskuntaan kuuluva lääkäri osasi vakuuttaa rauhallisella puhetyylillään kokousväen siitä, että rinnakkaiset hoidat ovat lähes huuhaata.

(kirjoituksen muut sivut hukkuneet)

 

 

 ***

Kyllä tiede pelastaa

Vieraskynä-palstalla 27.12. esitti aivoprofessori Risto Näätänen kysymyksen: miksi ihmiskunta ei hyödynnä elinolojensa säilyttämiseksi sitä tietoa ja teknologiaa, joka sillä on. Hän ihmettelee onko vika poliitikoissa, muissa johtajissa vai peräti tiedemiehissä itsessään.

Samana päivänä toinen tohtorismies Seppo Priha osoitti mielipidepalstalla, miten valta on "linkitettyä vallan täytettä" harjoittavalla pienen pienellä ryhmittymällä, joka ei "äänetkään keskittämällä saisi yhtään edustajaa eduskuntaan".

Erityisesti saksalaiset tiedemiehet ovat tutkineet, miksi mitään ei tapahdu, vaikka kaikkien tiedossa on, että talouskasvun ja videoviihteen maailma vie varmaan loppuun. Tieteisfilmit kuvaavat enää sitä, tuleeko loppu ihmiset mekanisoimalla ja numeroimalla eli EU:n marssijärjestyksellä vai ydinvoiman säestyksellä elinolosuhteiden hiljaa rottaistumalla. Ihminen selviää vain muuttumalla rotan tasoiseksi - kulkemalla öiseen aikaan kaatopaikoilla ja komposteissa välttääkseen otsonin ja ydinlaskeuman seurauksia.

Miksi tiedettä tukevassa yhteiskunnassa ei mitään tapahdu, vaikka tieteellisten tutkimusten valossa ei ole epäilystäkään etteikö viime hetki lyö kilpailu- ja markkinatalousyhteiskuntaa jatkamalla?

Valtiotieteilijöiden mukaan mitään ei tapahdu, koska niin kutsutussa demokratiassa eli enemmistövallassa mikään yksittäin dissidentti tai rakennekriitikkoryhmä ei voi ottaa valtaa perinteiseltä nomenklatuuralta eli eliitiltä. Joltain Paavo Nikulalta, joka omien sanojensa mukaan on istunut 30 vuotta sadoissa erilaisissa komiteoissa ja tuntee linkit, eivät Vihreätkään säästy.

Koska nykyistä järjestelmää on kyseenalaistamassa kymmenien erilaisten utopioiden kirjo, ei niistä synny haastajaa nykyjärjestelmälle.

Taloustieteilijöiden mukaan mitään ei tapahdu, koska järjestelmässä sisällä pysyminen on ihmisille henkilökohtaisen eloonjäämisen kannalta kuitenkin turvallisempaa kuin siitä uloshyppääminen. Ihmisen on saatava ruoka ja ihmisen on saatava suoja.

Lääkärit tietävät, että ympäristösaasteet eivät vaikuta ihmiseen aktivoivasti ja järkeistäen. Ne turruttavat aivot ja aistit pikkuhiljaa. Saasteiden vaikutuksesta sperman laatu heikkenee ja ihminen pikku hiljaa nääntyy. Järjestelmää uhkaavaksi protestoijaksi hänestä ei enää ole. Sosiologit osoittavat yhä uudestaan, että ihminen haluaa olla samanlainen kuin muut, ainakin kuten muut hänen asemassaan olevat.

Tulevaisuudesta kaikki toivovat vihreämpää. Nykyisille eliitille on hyödyksi, että demokraattista muutosta edustavassa Vihreässä puolueessa on kaksi ääripäätä. Paloheimon ja Soininvaaran fallinen linja edustaa luotijunia ja metropoleja eli vihreä pystytään säilyttämään maan päällä kun se erotetaan mustasta.

Toinen on juuri sen vastakohta. Saksalaiset politologit puhuvat kirkontornipolitiikasta. Elämän tulisi olla sellaista, että ihminen kotikylänsä kirkontorniin kiivetessään näkee 90 prosenttia omista elinehdoistaan. Ruokaa ja palveluja ei rahdata luotijunilla kaupunkeihin, vaan ihmiset elävät sillä porkkanalla ja niillä kampauksilla, joita pyörämatkan päässä on saatavilla.

Kivi-hedelmät, soijapavut ja polttoöljy eivät ole edistyksen kukkasia pohjolassa. Meillä on savusaunaa ja avantovirkistystä, kuusienergiaa ja mäenlaskua.

 

Espoon vihreiden Länsiväylässä julkaistuja kirjoituksia 1985 - 1993:

Haahti Eero:

-Leipä ei ole massatuote, HS 17.8.85

-Sitoutumaton voima istuu kaljalla 1.8.83

Idman Bo

-Suojaan pääsevät vain päihdeongelmaiset 8.3.87

Inkinen Raimo:

-Hätämajoitustilaa ei avata tänä talvena, 8.3.1986,

Niska-Virta Johannes

-Yksityisautoilu on saatava vähenemään 25.10.1987

-Kokoomus ja RKP harhauttavat 23.11.88

Kiio Mikko:

-Kehä kakkonen jäihin 23.7.1984

-Virkamiehillä oli kiire kokouksesta 19.10.86

-Espoo jälkijunassa ympäristönsuojelussa 5.8.87

-Hakijat pitää tutkia 8.11.87

-Suvelasta värikäs 13.9.87

-Katurallihanke on uskomaton 28.2.88

Sirkka-Liisa Korkala, Tenho Tikkanen:

-Espoon pitää valita metron sijasta saastuttamaton bussijärjestelmä, HS 31.5.1988

Marja-Liisa Lindell

-Mieluummin juustojakin kuin maitojauhetta HS 21.10.86

-Kiltakallion väestönsuoja ei ole väestönsuoja 12.7.87

-Kauklahden ilma paranee 17.2.1988

-Lääketehtaan päästöt salaisia 22.5.88

-Vihreiden politiikka on johdonmukasita 23.11.88

Horn Marketta

-Mankkaalaisilta meni usko kaupunkiin, Länsiväylä 9.10.1985

-Tuokaa edes puistonpenkki ja ilmoitustaulu, Alueuutiset 12.2.1986 -Valtuustoäänestykset vihreille tuskallisia, 24.9.1986

-Lasipullo pahvitölkkiä parempi, HS 24.9.1986

-Ekologia on parisuhde (vastine H.Wuorenrinteelle) 12.10.86

-Avoin kirje apulaiskaupunginjohtaja Liisa Tommilalle (ralliautoilu) 15.10.1986

-23.10.86: Vieraat istuivat lehterillä Espoossa, lltalehti

-Vihreäkään ei ole masokisti (vastinen Kaisa Raatikaiselle) 25.2.1987

-Liikuntalautakunassa on kuusi naista, Länsiväylä 13.5.1987

-Suomessa ei ole sananvapautta, Länsiväylä 9.10.1988

-Kuka leikkii tulella 22.4.1987

-Muutoksen on tultava -vaikka väkisin 13.12.1987

-Nesteen pitäisi tiedottaa styreenipäästöistä HS 11.12.1987

Lyyli

1.2.87 Vihreät kannattavat kiihkeästi luonnonvarojen uudelleenkäyttöä.

Pisimmälle asian on käytännössä vienyt MH. Hän on vaatinut valtuustossa muovimukien korvaamista oikeilla laseilla. Horn myös esitti että on siirryttävä uusioveden käyttöön.

8.2.87 Sosiaalidemokraattiset naiset vaativat eroottisesti vapaita vvyöhykkeitä, vihreiden MH puolestaan vaatii elämään lisää erotiikkaa.

7.6.87 Niin nämä vIhreät. Ne ovat kuin entisajan papit: Älkää tehkö niinkuin minä teen, vain niinkuin minä sanon. MH ajaa Mersulla ja saarnaa yksityisautoilua vastaan.

14.7.87 Kulttuurista ei uuden johtajan tarvitse tietää mitään. Sehän hoituu itsestään... Ruotsalaiset tuovat Jörn Donnerin. Vihreillä on MH.

19.7.87 Espoon uusi palveluhakemisto on ilmestynyt. Palveluhakemisto antaa

8 paljon hyviä tietoja ja käy samalla juorukalenterista. Vihreiden MH ja Aulis Junes ovat lyöneet hynttyynsä yhteen. Osoite on jo yhteinen.

20.12.87 MH:lle annan Ydinvoimassa on itua- kirjan.

3.1.88 Vaalien voittajaa on vielä vaikea nähdä. Vihreät asettavat ainoaksi

ehdokkaakseen MH, joka ei millään suostu muuttamaan Espoosta niinkuin muut vihreät ovat tehneet.

9.10.88 Ei näy yhdessäkään vaalimainoksessa rohkeasti reisi... Tai Marketta Horn verkkosukissa.

29.1.89 Sitten vihreät perustivat oman sekopankin. Pankkia oli perustamassa

espoolaisiakin koko joukko, MH etunenässä. Sekopankin tulevaisuus ei kovin auvoisalta näytä, ei varsinkaan kun Marketta on hankkeessa mukana.

8 20.8.89 Mutta eihän Ulla Puolanne ole puhunut verotuksesta juuri mitään eikä kulttuuriministeri Kasurinen mitään kultturellia. Puhumattakaan että MH olisi aukaissut suutaan.

4.10.92 Esimerkiksi vihreissä on jos jonkinlaista joukkoa pillumestarista nippanappatohtoriin.

31.5.92 Ovatko muuten nuo väitöskirjat yhtä kovaa tasoa kuin tämän espoolaisen

MH väitöskirja. Eivät ne olivat hyvää tieteellistä tasoa. Hornin kirjan kanssahan oli toisin. Niin mikäli lehti tietoihin on uskomista. Esimerkiksi Hornin väitöskirjan taulukoissa oli laskuvirheitä. Niin oli. Väittelijä vielä ilkesi sanoa, että hän on huono laskija. Miten sitten tuollainen väitöskirja hyväksyttiin. Sen aihekin oli yhtä vanhentunut kuin tekijänsä... Monissa asioissahan naiset ovat tasa-arvoisempia kuin miehet. Tai sitten kyseessä oli poliittinen kauppa. Mutta eikö poliitikkojen väitöskirjojen myyntiin ole erikoistunut Åbo Akademi eikä Helsingin yliopisto.

Uusi valtuusto aloittaa tammikuussa ja nyt jaetaan paikkoja terveen demokratian hengessä... Kaupunginhallitusta johtaa MH, terävä nainen kun on.

Paavo Nikula:

-Palvelulaitokset, Talouselämä 12/1985 -Suomalaisten perusoikeuksissa on selviä puutteita

-Vihreä optimisti

-Nikula on virassaan epävarma ja huolestunut, Anna 13.1.1987

-Nikulan poliittinen tilinteko: Keskustaliitto Väyrysen presidenttipeliä 4.1.1986

-Tapiolalainen tasa-arvomies selviää kotitöistä, Tasa-arvovaltuutettu prässää itse housunsa, Länsiväylä 7.1.87

-Lottaperinne loi pohjaa tasa-arvolle, HS 2.1.1987

Idman Bo: Oikeusneuvonta juomiskierteeseen 11.6.1989 .

Ruuskanen Jali: Vihreät alueet vähenevät (50-vuotis haastattelu) 10.5.1989, Ei elintasovihreydessä ole mitään pahaa HS 12.5.89

Anneli Vesterinen:

-Mitä on polio, Seura

-Ihmisen tie, Vammaisliikkeen uranuurtaja

Horn Marketta

-Yhdeksän yliopistoa ja lattiariepu, Me naiset49/84

-Espoolainen valtuutettu pidätettiin Moskovassa, HS 13.4.85

-Espoolaisvaltuutetun synkkä päivä Moskovassa: Miliisi hakkasi suomalaisen poliitikon IL 13.4.85

-Rauhanmielenosoitus Moskovassa: Espoolainen valtuutettu miliisin putkaan, IS 13.4.85

-Selibaatilla onneen, HS18.3.90

-MH on vihreä ravistelija -vouhottaja vai tiennäyttäjä, KS 2.12.90

-Ekopankin vihainen äiti IS 5.10.90

-MH ajaa ekoeroottista vallankumousta: Sänkyseksistä aivo-orgasmiin IL 19.4.91

-MH -naiskremlologi, Suomen Kuvalehti 17.7.92 (Saska Saarikoski)

 

Vihreä Lanka, kevät 2011

Ketä äänestän?

Raivostuin taas kerran kirjoituksen verran, kun Vihreä lanka kolahti postilaatikkooni. Onko nyt varma, että kenraali Jovan Divjakin haastattelu on meille tärkeämpi kuin Pekka Raukon, Timo Juurikkalan ja muiden Vihreän liiton eduskuntavaaliehdokkaiden toiminnan esittely? Minkälaisia raha-asia-aloitteita Espoon vihreät ovat tehneet viime syksynä? Mitä kuuluu Lehtivihreälle? Miten Saarijärven vihreät edustajat ovat valtuustossa ajaneet turvetuotannon lopettamista?

Nyt kun vihreät marginaalipuolueena eivät mahdu enää neljän galluppuolueen ryhmään, emmekö edes itse voisi esitellä ja antaa tilaa omille maakunnallisille ehdokkaille?

Muistan vielä ajan 1980-luvulta, kun Osmo Soininvaara päätoimittajana kirjoitti päiväkirjaa eduskunnan neuvotteluista. Minkälaista sisältöä Osmo ehdottaisi Vihreälle langalle?

Äänestyskuntani on vaihtunut aina ennen kuutta viimeistä eduskuntavaalia, joten ekovihreänä voin vain suositella kavereita äänestämään Juurikkalaa, Hankosta, Raukkoa, Jänttiä ja Pulliaista. Itse äänestän – niin ketä?