Pakinoitsijana Saarijärven Sampo-lehteen 19.101998
Tilastojen mukaan ihmiset haluavat sästää luontoa ja toimia ympäristöystävälisesti. Ymmärrämme että nykyinen elintapa on liian tuhlaava. Kuitenkaan kukaan ei muuta elintapaansa elleivät kaikki muutkin ala muuttaa elämän tapaansa:"Jos kaikki uhrautuvat ja tinkivät saman verran, teen minäkin osuuteni."
On kuitenkin paljon asioita, joita moni tekee vapaaehtoisesti ja mielellään. Niitä ovat asiat joista saa taloudellista etua, esim. pullon palautus. Minkälainen on tärkeysjärjestys, jos ekoherätyksen saanut palkkatyössä ja kerrostalossa asuva ystävättärenikin haluaisi alkaa rakentaa kestävää kotiympäristöä Saarijärvellä?
Kotioloissa ison planeettamme kannalta on aloitettava siitä mikä on ongelmallisinta eli ongelmajätteistä: vähennettävä paristojen, liuottimien, lääkkeiden ja öljyjen käyttöä. Markkinoille on vihdoinkin tullut pieni ja kodikas loisteputki, joka ei tuhlaa energiaa lämpöön vaan pelkästään valoon. Se valaisee kahdeksan tuntia samalla kilowattihinnalla kuin perinteinen lamppu yhden tunnin. Jätettäkin syntyy suhteessa 1:8, mikä on vielä kullekin maapallon asukkaalle lasketun ekologisen selkärepun painorajoissa.
On myös Uulaa ja Auroa. Puupinnat käsitellään keitto-, öljy-, liima- tai kalkkimaaleilla, luonnonlakoilla ja mehiläisvahoilla. Ne eivät aiheuta allergiaa eivätkä haittaa pikkulasta. Myöskään vanhan kansan puna- ja valkomultamaalit eivät vaadi ongelmajätekäsittelyä.
Yllätykseksi myös kemialliset lääkkeet ovat arvaamaton ympäristöriski. Luontoäidin apteekki on rajaton riemu ja tieto sen antimista kehittyy vuosi vuodelta. Homeopaattiset valmisteet parantavat turvallisesti. On vain harvoja sairauksia joita ei voida vielä parantaa yksinkertaisesti elintapoja muuttamalla tai luonnollisilla aineilla.
Varsinaisten ongemajätteiden lisäksi jokainen sekäjätesäkkikin sisältää vakavia ongelmia. Kaatopaikalle sullottuna raaka-aineet jäävät harmiksi ikiajoiksi, pilaavat pohjavedet ja päästävät ilmaan pahoja yhdisteitä. Sekajätettä ei synny ekokodissa.
Ekokodissa ei osteta mitään muovista. Muovipussi menee pieneen tilaan, mutta kaatopaikalla se on iso ongelma. Muovit ovat pitkän jalostuksen tuloksena kestäviä ja siksi tuhlaavaisia pakkausmateriaalina. Kestävässä kodissa ei näy jogurtti- ja viilipurkkeja, muovisia astioita, kenkiä, patjoja eikä laukkuja. Muovin käyttö pitäisi lailla rajata vain kestotuotteisiin.
Lajittelusta on hiukan hyötyä, jos ei voi olla käyttämättä. Metalliromusta voidaan valmistaa samoja tuotteita kuin malmista. Joidenkin säilykepurkkien uudelleenkäyttö on kuitenkin ongelmallista tinasaumauksen vuoksi. Lasitavarassakin on muistettava että ikkunalasi ei veny ja siksi sitä ei voi kierrättää.
Kompostointi on mahtava prosessi matoineen ja lieroineen. Eloperäinen jäte sekajätteen seassa kaatopaikalla tuhoaa otsoonikerrosta, koska se muodostaa metaanipäästöjä. Monessa ekokodissa onkin pöydällä kaunis matokomposti. Uusin villitys on kasvattaa ikkunalla voikukasta salaattia läpi talven, erilaisia yrttejä sekä ravinnoksi kelpaamattomien kukkien sijasta tomaatteja, mansikoita ja yrttejä.
Keinokuituiset vaatteet tulisi lailla kieltää. Ne ovat niin luonnolle kuin käyttäjän terveydelle riskisijoitus. Vaatteiden ostossa ekomerkkiäkin tärkeämpi on biomerkki. Se kertoo, miten tuotantoketjun eri vaiheissa käytetyttyjen aineiden yhteisvaikutus vaarantaa käyttäjän terveyttä. Mitä useampi viimeistelykäsittely sitä haitallisempi lopputulos. Puuvilla on erityisen syyningin alla. Eniten soluja tappava uute tulee naftolivärjätystä kankaasta, joka on palosuojattu ja käsitelty vettä sekä likaa hylkiväksi. Ympäristön kannalta ajatellen puuvillan viljely vaatii valtavat vesimäärät, kemiallisia lannoitteita sekä torjunta-aineita hyönteisiä, hometta ja lehtien ennen aikaista putoamista vastaan. Loimien liistausaineiden poistajat, raakakankaan esikäsittely, merserointi, valkaisu, värit, pehmennys, sähköisyyden poistoaineet, siliävyys, rypistymisen ehkäisy, palosuojaus sekä lian ja veden hyljintä ovat yhtä vaarallisia ihmiselle kuin luonnolle.
Ekokodin erottaa kulutuskodista muovisen, puuvillaisen ja metallisen krääsän puutteen lisäksi tuoksuista ja hiljaisuudesta. Ei pölykoneet surise eivätkä tuulettimet pärise, eteeriset tuoksut levivät aidoista aineista ja pinnoista. Puhdistukseen ei käytetä keinotekoisia tuoksuja eikä ostella Faireja, Surfeja eikä Pledejä.
Sähkön säästämiseksi keittiöön hankitaan heinäpatoja ja painekeittimiä, syödään raakaa. Vettä säästetään säästöporesuuttimilla.
Kuulin kainuulaisesta pojasta joka meni armeijaan ja huomasi, että eihän tämä ole muuta kuin pelleilyä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt pois vaan huomasi selviävänsä hyvin, kun pelleilee mukana.
Pelleilyksi ja hyvän omantunnon ostamiseksi voi nimetä nykyistä ympäristönsuojelua, jossa pidennetään, puhdistetaan, muunnetaan. Pari vuosikymmentä sitten rakennettiin tehtaaseen pitempi piippu kaupungin ikkuniden likaantuessa. Nyt "puhdistetaan" vesi aivan kuin lika siitä haihtuisi. "Puhdistajomen" törky ajetaan muualle, päästöveden puteka pidennetään. Rehevöittävää typeä ei puhdistamoissa juuri muuksi muuteta. Typpeä muodostuu juuri siitä, kun virtsataan vesivessaan.
Tulisi puuttua saastumisen alkulähteisiin. Pari vuosikymmentä sitten alettiin rakentaa tehtaisiin pitempiä piippuja, likavesien putkia pidennettiin. Kuinka rajaton tämä planeettamme muka on? Parhaatkaan puhdistamot eivät estä typen pääsemistä vesistöön. Miten nurinkurista: Maanviljelijät kuljettavat typpilannoitetta pelloilleen ja luonnollinen typpilannoite eli ihmisen virtsa huuhdotaan veden avulla järviin.
Auton käyttö alle neljän kilometrin matkalla ja rutiiniajoihin on edesvastuutonta. Lyhyet matkat taajamissa saastuttavat eniten. Ja matkakin taittuisi pyörällä nopeammin.
Ekoteot keittiössä, rakentamisessa ja tavaroiden valinnassa ovat hyviä. Elämäntapa tulisi samalla muuttaa sellaiseksi, että voisi toteuttaa ohjetta: aine on paikallista, henki globaalia.
Ekokodin huoneentaulu:
Professori Viksu on saanut aatteen.
luonut huiman periaatteen.
Huolla, korjaa, osta laatua,
arvosta myös käytettynä saatua.
Ja kappas. Viksu ilahtuu,
jätevuori surkastuu.
Tilastojen mukaan ihmiset haluavat säästää luontoa ja toimia ympäristöystävällisesti. Ymmärrämme, että nykyinen elintapa on liian tuhlaava. Muuttumisen ehtona on kuitenkin, että kaikki toisetkin muuttavat kulutustaan. Kaikki uhrautuvat ja tinkivät saman verran, muuten en minäkään rupea pienetämään ekologista jalanjälkeäni.
On kuitenkin paljon asioita, joita moni tekee vapaaehtoisesti ja jopa mielellään. Niitä ovat asiat, joista saa rahallista etua, esim. pullon palautus. Sekä asiat joista näkee heti tuloksen kuten kompostin ylläpito. Aloittakaamme siitä, mikä tuntuu helpoimmalta – pian pikkusormi vie koko käden!