Valtiot.tri Marketta Horn

Ähtärissä 7.4.2002


Visio ekokylästä


Rooman klubin raportista lähtien on vuosittain ilmestynyt yhä enemmän tutkimuksia, joiden yhteenveto on selkeä: meidän on opittava elämään kestävästi, jos haluamme lajina säilyä. Erityisesti YK on osoittanut huolensa järjestämällä huippukokouksia ja julkaisemalla laajoja tutkimuksia. Ylenmääräinen kulutus vaarantaa jo nyt niitä elämää ylläpitäviä järjestelmiä, joista ihmisen terveys riippuu. Maailman luonnonvarojen mittaamiseksi kehitetty indeksi (LPI) laski 30 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 1995. Tämä tarkoittaa, että maapallo menetti kolmanneksen uusiutumattomista luonnonvaroistaan yhden sukupolven aikana.

Maailmalaajuisesti orastava ekokylä-liikehdintä antaa yhden esimerkin siitä, miten yksittäinen ihminen voi vaikuttaa välittömästi kestävään kehitykseen. Ekokylä-verkostossa kestävyys määritellään Brundtlandin komitean (1987) sanoin - kehityksessä otetaan huomioon tämän päivän tarpeet niin että tulevilla sukupolville jää sama oikeus toteuttaa omia tarpeitaan. Tunnuslauseena ‘ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti’.


Gaia-säätiö rahoittajana

Vuonna 1991 tanskalaisen Gaia-rahaston perustajat Ross ja Hildur Jackson miettivät, miten heidän rahastonsa edistäisi parhaiten kestävyyttä. He tulivat siihen tulokseen, että maailmassa tarvitaan ennen kaikkea hyviä esimerkkejä siitä, miten eletään harmoniassa luonnon kanssa huipputeknologian aikakaudella. He teettivät tutkimuksen maailmaan perustetuista yhteisöistä. Gilmannin raportin nimellä kulkeva tutkimus osoitti, että vaikka erilaisia yhteisöjä on joka puolella maailmaa, ei täydellistä ekoyhteisöä vielä ole. Kuitenkin yhdessä nämä mitä erilaisimmat projektit antoivat selkeän kuvan mahdollisuuksista elää kestävällä tavalla.

Gilman määritteli ekokylän seuraavalla tavalla: “Ekokylä on ihmisen kokoinen kaiken kattava asuinalue, jossa ihmisen toiminta on harmooninen osa luonnollisesta maailmasta. Ekokylä tukee tervettä inhimillistä kehitystä ja sen toiminta voi menestyksellisesti jatkua loputtomiin.”

Gaia-säätiön turvin aloittivat vanhimpien yhteisöjen edustajat yhteistyön. Vuonna 1995 pidettiin ratkaiseva kongressi Skotlannissa: Ekokylät ja kestävät yhteisöt - elämänmalleja uudella vuosisadalla. Kiinnostus yllätti järjestäjät moninkertaisesti. Findhorniin mahtui 400 osallistujaa, muiden piti jäädä odottamaan seuraavaa tapaamista. Ekokyläliikkeestä oli kasvanut maailmanlaajuinen verkosto. Vuonna 1998 YK nimesi ekokylät yhdeksi ryhmässä Best Practices ja vasta perustettu Global Ecovillage Network sai edustajansa YK:hon ja ooli edustettuna Japanin huippukokouksessa.

Skotlannissa pidettiin tämän vuoden maaliskuussa kolmas kansainvälinen kuukauden kestävä ekokyläkoulutus. Yliopistot, kestävän asumisen verkostot, EU, säätiöt ja järjestöt olivat lähettäneet edustajiaan Findhorniin. Koulutus ei ollut vain ekorakentamista, omavaraistuotantoa ja permakulttuuria, vaan siihen sisältyi konsultaation, päätöksenteon ja keskinäisen kunnioituksen ja erilaisuuden hyväksymisen opetusta.



Kestävyyden kahdeksan tasoa


GENin perustajat alkoivat kirjata ekoyhteisöjen perusperiaatteita. Vuosien varrella ne tiivistyivät kahdeksaan tasoon, jotka jaoteltiin ekologisiin, sosiaalisiin ja henkisiin.

Ekologisessa kestävyydessä (1) on tärkeintä, että ihminen tuntee kuuluvansa siihen paikkaan, missä hän asuu. Hän tuntee viljelymahdollisuudet ja vuoden rytmin, elää harmoniassa ja synkronisesti ympärillä olevan ekojärjestelmän kanssa. Permakulttuurin mukaisesti koetetaan ottaa mallia luonnosta ja annetaan luonnon tehdä osa työstä.

  • Ruoka tuotetaan itse tai hankitaan lähistön luomutiloilta. Kasvatetaan paikallisia perinteisiä lajikkeita mahdollisimman monimuotoisessa puutarhassa. Hybridisiemeniä ei käytetä vaan suositaan avointa pölytystä.
  • Rakennukset valmistetaan myös paikallisista, käsittelemättömistä aineista. Niitä on helppo korjata ja ne hengittävät. Taloihin on liitetty kasvihuoneet jatkuvan ruoantuotannon turvaamiseksi ja myös lämpöeristeeksi.
  • Työt suunnitellaan niin, että ne vaativat minimaalista auton käyttöä. Yhteisössä autot omistetaan yhdessä ja ne toimivat uusiutuvilla energioilla (aurinko, pelletti, rypsi).
  • Kierrätystä ja korjaamista tuetaan elämänmallilla, jota kutsutaan vapaaehtoiseksi vaatimattomuudeksi. Työkaluja ja kulutustavaroita käytetään yhdessä.
  • Yhteisön jäsenet tietävät mistä vesi tulee ja miten sitä on käsitelty. Harmaat vedet käytetään uudestaan ja niin puhdistukseen kuin puutarhaan käytetään vain luonnollisia aineita. Likavesien puhdistukseen käytetään kosteikkoja ja kasvien toimintaa (bakteeri, levä, mikro-organismi) kuten n.k. living machine, luonnon teknologia, biologinen teknologia.
  • Kuivakäymälöiden tuotteet kompostoidaan.
  • Lämmitykseen käytetään vain uusiutuvia energioita, samoin keittämiseen aurinkovoimaa tai biomassaa. Jääkaappien sijaan suositaan kellareita ja erilaisia järjestelmiä vuodenajoista riippuen. Yhteisön jäsenet ovat valveutuneita energian ja veden käyttäjinä.


Koulutus (2) on toinen tärkeä taso ekokylässä, niin henkilökohtainen kasvu kuin oppiminen ja luovuus. Lapsilla on mahdollisuus oppia tekemällä ja seuraamalla ja valitsemalla ne opettajat, jotka heitä kiinnostavat. Luokkahuoneena on koko ekokylä ja kaikki ovat oppilaita ja opettajia. Opetus nivotaan kokonaisuuksiin niin, että sitä voi kutsua hologrammiksi. Ammatillista osaamista arvostetaan suuresti.


Kestävää kulttuuria (3) edistetään mm rituaaleilla ja juhlilla. Laulu, tanssi ja kaikenlainen luovuus osoittavat ihmisen suhdetta ihmiseen itseensä, toisiin ja universumiin. Leikkien ja pelien avulla lisätään yhteisön jäsenten välistä luottamusta ja keskustelutaitoja.


Taloudellinen kestävyys (4) tulee neljäntenä tasona. Kestävä talous tarkoittaa vapaaehtoista vaatimattomuutta, paikallispankkeja, paikallisvaluuttaa ja pieniä, paikallisia yrityksiä. Pienet yrittäjät eivät voi koskaan kilpailla maailmanmarkkinoilla. Ainoana pelastuksena on luoda yhteiset paikalliset markkinat. Se ei tarkoita eristäytymistä vaan tiivistämistä. Rahan käytön ja monetaarisen riippuvuuden vähentämiseksi kehitetään erilaisia vaihtojärjestelmiä, kuten LETS, keskinäinen tuki ja lahjojen anto, reilu kauppa. Paikallinen tavaroiden ja palvelujen vaihtojärjestelmä ja paikallisvaluutta takaavat sen, että varallisuus pysyy määrätyllä maantieteellisellä alueella. Välttämättömissä rahasiirroissa käytetään paikallisia tai eettisiä pankkeja.


Poliittinen kestävyys (5) tarkoittaa suoraa demokratiaa. Yhteisön täytyy olla niin pieni, että jokainen voi edustaa itse itseään. Usein päätökset tehdään piirissä konsensus periaatteella. Päätöksenteossa kunnioitetaan jokaista ja päätösprosessi on läpinäkyvä.


Kestävä kommunikaatio (6) edellyttää resurssien turvaamista jokaiselle. Kyvyt, taidot ja laitteet jaetaan yhteisössä ja niistä on hyötyä myös yhteisön ulkopuolella. Yhteisö ottaa vastaan vieraita ja pitää yhteyksiä omiin verkostoihin ja myös politiikan eri tasoihin.


Henkinen ja hengellinen kestävyys (7) takaa jokaiselle mahdollisuuden kunnioittaa luomakuntaa oman vakaumuksensa mukaan, oli hän sitten uskonnollisesti tai esoteerisesti suuntautunut. Yhteisöllä on hiljentymispaikkoja sisätiloissa ja ulkona. Elämän muutoksia, vuodenaikojen syklisyyttä ja ihmisen kypsymisen syklisyyttä kunnioitetaan ja juhlitaan erilaisilla seremonioilla ja rituaaleilla. Rituaaleissa yhdistyy eksplisiittinen ja implisiittinen maailma - se jonka voimme nähdä, haistaa, kuulla, maistaa tai jota voimme kosketella ja se joka on primäärinen, näkymätön, mutta joka antaa muodon edellisille.


Kestävä terveydenhoito (8) painottaa ennakkoehkäisyä ja paikallisuutta. Ihmisillä on oikeus syntyä ja kuolla omassa kodissaan. Perinteisiä ja täydentäviä hoitoja käytetään rinta rinnan, modernilla lääketieteellä samoin kuin kansanparannustaidolla on yhtä arvostettu asema.


 

Kohti aurinkoaikaa


Ekokylän visionäärien oppi-isät (Fritjof Capra, Danah Zohar) puhuvat aurinkoaikakaudesta, paradigman muutoksesta. Meidän on opittava ajattelemaan perusteellisesti uudella tavalla - ei lineaarisesti, vaan syklisesti, ei mekaanisesti vaan orgaanisesti Mielen kehittymistä ja jaksamista ei voi erottaa fyysisestä ympäristöstä.

Malli-ekokylä auttaa ymmärtämään kokonaisuuden ja mikä vaikutus osilla on sen ylläpitämisessä. Ihminen alkaa ymmärtää, miten luomuruoan tuotanton liittyy paikallisvaluutta ja siihen liittyy päätöksentekojärjestelmä, ihmisten väliset suhteet, ekorakentaminen jne. Kun kaikki ovat yhteydessä toisiinsa ei ole tärkeintä ja toiseksi tärkeintä, tärkeää on verkoston keskinäinen toimivuus. Ei voi ymmärtää yhtä asiaa muutoksessa ymmärtämättä koko muutoksen verkostoa.

"Haluaako ihmiskunta vielä istua autossa, joka ajaa 100 km/t kohti tiiliseinää? Miltä tuntuu kuluttaa aikaansa neuvottelemalla siitä, missä kukin istuu? Vielä on aikaa kääntää rattia, painaa jarrua." (David Suzuki)

Ekokylä verkostoon kuuluu 1300 yhteisöä. Voi puhua jo ekokylämallin globalisaatiosta. Yhteisöt eivät ole enää marginaalisia ääri-ilmiöitä, vaan osa YK:n toimintaa. Yksikään niistä ei ole vielä täydellinen, mutta muutokset seuraavat edellisiä periaatteita. Kaikilla niillä on sama visio paremman maailman luomisesta. Ne ovat uusien ideoiden laboratorioita.


(Osallistuin Skotlannissa maaliskuussa 2002 järjestetyyn ekokylä-koulutukseen GEN-Europe -edustajana)

 

**********

Maailman tila 1996, Worldwach-insituutin raportti:

"Toimeenpanoon pystyvän järjestelmän on oltava valmiina silloin kun muutokseen tarvittava poliittinen tahto syntyy." (sivu 53)



Ekokylää perustavalla ryhmällä täytyy olla yhteinen

  1. maailmankuva

  2. vihollinen

  3. päämäärä

  4. strategia


Tieteellisiä todisteita ekokylien tarpeellisuudesta

Mark Granovetter 1973, sosiologi Standfordin yliopistolta on todistanut, että yhteisö tarvitsee koossa pysyäkseen satunnaisia, heikkoja linkkejä. Jari Saramäki TKK vahvistaa: ”Jos heikot linkit poistaa voi se johtaa koko verkon yllättävään romahtamiseen. Mutta jos vahvat linkit poistaa, verkko sortuu tai hidastuu vain osittain mutta ei romahda. Megaverkko paljastaa myös, että se oppi ei pidäkään paikkaansa, että suuret verkot maksivoivat aina tehonsa.


Noin 6000 asukkaan kylä on riittävän suuri, jotta sinne kannattaa perustaa peruspalvelut – ja samalla riittävän pieni, jotta ihmiset voivat tuntea ne, jotka he valitsevat uimahalleista ja niiden aukioloista päättämään. Kaikilla niillä ihmisillä tulee olla mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, joita päätökset koskettavat. Valitut henkilöt toimivat avoimesti, julkisesti ja aikarajoituksella. Avainsanoja ovat oma-aloitteisuus, yhteisvastuu, suora vaikuttaminen, itsemääräämisoikeus, ei keskusjohtoisuus, kansanäänestykset.


"Todellisuudessa ihmiset kykenevät yhteistyöhön, eivätkä välttämättä ole lainkaan itsekkäitä tai lyhytnäköisiä. Oletus siitä, etteivät ihmiset osaa organisoida toimintaansa itse, on osoittautunut vääräksi." sanoo Nobelin taloustieteen muistopalkinnon vuonna 2009 saanut yhdysvaltalaisprofessori Elinor Ostrom, joka on taloustieteen nobelistien joukossa ensimmäinen nainen. "Klassinen talousteoria edellyttää täysin vapaita markkinoita ja täysin yksityistä omistusta. Mutta todellisuus ei liki koskaan ole sellainen ja siksi teoria ei toimi, Ostrom sanoo Helsingin Sanomille (12.12.2009). Nobel komitea perusteli Ostromin valintaa sillä, että hän on haastanut perinteisen käsityksen yhteisesti omistetun omaisuuden kehnosta kohtelusta... Tulokset osoittavat, että käyttäjät jotka saavat itse päättää yhteisomaisuuden hoitamisesta, käyttävät usein resursseja tehokkaammin kuin yksityisomistuksessa tai valtiollisessa omistuksessa olevaa omaisuutta käytettäisiin. "Avainsana itsehallinnassa on luottamus, kommunikointi ja molemminpuolinen riippuvuus. Luottamus syntyy, jos käyttäjät ovat toisistaan riippuvaisia ja kommunikoivat hyvin. Ilman luottamusta säännöistä sopiminen ei hyödytä, sillä niitä ei noudateta", hän sanoo.

"Poliittiset vallanpitäjät eivät ole vielä ymmärtäneet, että itsehallinnolla on suuri potentiaali, mikäli saadaan ihmisten luottamus." Kööpenhaminan ilmastokokouksessa hän painotti ehdotuksissaan osallisuutta ja vastuuta.

Teos Governing the Commons, 1990 (Mahtoi toimittaja Thomas Reckmannia keljuttaa, kun hänen hieno haastattelunsa vastuusta oli otsikoitu hesarissa Talousnobelisti Ostromia kuunnellaan nyt myös ilmastokeskustelussa kun itse juttu käsittelee omaehtoisuutta.)



Suomessakin on tutkittu, että kulutuksen lisääminen ei vaikuta enää ihmisten päätöksiin: "Ihmiset janoavat epätaloudellisia suhteita, joita ei voi luoda missä ja miten tahansa, ihmiset haluavat toimia tiettyjen henkilöiden kanssa, tiettyinä ajankohtina, tietyissä paikoissa ja tietyllä tavalla. Päivittäiset tottumukset ja pienet tavat menevät kaiken edelle, vapaa voiton tavoittelu ja vapaat kulutusvalinnat ovat niille alisteisia." (Jaakko Holvas väitteli talousmetafysiikan kritiikistä HY, hs 31.12.2009) Janne Hukkinen (Ympäristöpolitiikan professori hs 26.5.2010) on todistanut samaa: ”Lukuisten tutkimusten mukaan ihmisten hyvinvointi ja elämänlaatu ovat jo kauan sitten lakanneet kulkemasta käsi kädessä talouskasvun kanssa. Ei ole kyse ideologiasta vaan termodynaamisten ja aritmeettisten tosiasioiden hyväksymisestä.”


Ekokylä-yhteisöjen syntyyn on monia vastustusargumentteja. Eero Paloheimo 1982: Pienteollisuus on verottajan ja virkamiehen kauhistus. Siellähän ihmiset toimisivat omilla ehdoillaan, työaikalain, työsuojelulain, liikevaihtoveron, kunnallisveron, eläkkeiden, työttömyyskorvausten, sosiaalihyssyttelyn ulottumattomissa. Pimeästi, kuutamourakoiden, oravannahkoja vaihtaen, keskenään asioista sopien. Kuten aikuiset: Kenenkään holhoamatta, tarkkailematta, avustamatta, valvomatta. Mikä pelottava ajatus tämän päivän virkailijakytälle. Iskeköön verottaja ahnaat näppinsä noihin kahteen kohtaan: luonnonvarojen käyttöön ja saastuttamiseen.


Mikä on synnyttänyt kaupungin? Eikö kaupunki tai taajama olekin syntynyt yhteysverkkojen ja liikennevälineiden alkeellisuudesta? Kun yhteydenpito kehittyy eikö suuri osa henkilöliikenteestä silloin käy tarpeettomaksi?

'Jos rakentaa puutalon, lämmittää sitä puulla tai muulla uusiutuvalla energialla, ajaa biodieselillä ja käyttää vihreää sähköä ja aurinkosänköä, on osaltaan ratkaissut ilmastokysymyksen. Tätä mahdollisuutta ei pidä estää, vaan siihen ryhtyviä tulee suosia...  Yhdyskuntarakenteen ilmastovaikutuksia  vuoteen 2050 laajalla laskentajärjestelmällä selvittäneet  Pekka Lahti ja Paavo Moilanen (2010) törmäsivät havaintoon, että  liikenteen minimointi ei ole tehokasta  ilmastopolitiikkaa.  Syynä ovat kaupunkirakentamisen betonin, raudan ja lasin korkeat ominaispäästökertoimet.  Laskelma saadaan keskittävää mallia suosivaksi vain siten, että kunnan oletetaan saavan maan myyntitulot tonttien arvonnoususta. Näin saadaan plussattua nettokustannus, jossa tiheä asuminen voittaa.' (Juha Kuisma, hs 25.5.2011)

Kokeilualueita

Nuorten ystäväpiirien kanssa perustamiin pilottihankkeisiin olisi annettava riittävästi tukea. (Kärkkäinen)

 Meidän on turha odottaa, että tätä irrationaalista menoa voitaisiin pysäyttää yksistään rationaalisin keinoin. 1960-luvulla kukaan ei ymmärtänyt ideaa puutarhakaupungeista, kunnes niitä rakennettiin Lontooseen ja siitä ne ovat yleistyneet. Ehdotankin, että ekokylistä tehtäisiin tämän ajan kokeilualueita, olkoot sitten reservaatteja dropauteille, permakultturisteille, autarkisille ryhmille - kunhan yhteiskunta sallisi kokeilut. Ajatella että syrjäytynyt nuori (= ihminen joka ei halua elää kulutusyhteiskunnan säännöillä) saattaa viedä valtion "kilpailukykyä parantavista" varoista 100 000 euroa vuodessa!

 

Ajattelun vapaus alkaa siitä että sahaa poikki juuri sen oksan jolla istuu.  Tämä on juuri päinvastainen käsitys kuin Max Weberin väitös, että tiede voi edistyä vain demokraattisissa oloissa. Demokratiassa vallitsee enemmistön valta, mikä tarkoittaa aina, että määrä korvaa laadun. Erilaiset ideat eivät saa tukea.

 

Nyt tiedämme että vanhan ajan edistys on tuonut horisonttiin suuren ja tumman pilven: tämä planeetta ei kestä sitä. Tulevaisuus näyttää vaihtoehdottomalta ja päätökset tehdään refleksinomaisesti.

Toisen maailmansodan jälkeen yhteinen ajatus oli, että tieteen, joukkovoiman ja talouskasvun avulla ihminen pääsee kohtalonsa herraksi. Tavallinen ihminen saattoi ensimmäistä kertaa historiansa aikana valita vapaasti ammattinsa, puolisonsa ja vakaumuksensa. Mutta luonto iski takaisin. Se ottaa nyt ihmisiltä luuloja pois, osoittaa rajamme. Edistystä ei saavuteta vanhoilla konsteilla.

 

Tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen kehottaa: tulevaisuutta on ajateltava.  Tulevaisuus syntyy nykyhetken valinnoista. Siksi pitää miettiä minkälaisen tulevaisuuden haluamme ja mitä voimme tehdä jotta saavutamme sen.

 

Ajatushautomo Demos Helsinki ja Sitra kokosivat uuden edistysuskon lähettiläät yhteen.


  • Pankkien sijaan rahoitusta alkaa virrata tulevaisuuden tekijöille.
  • Syntyy puhdasta energiaa, vettä ja ruokaa.
  • Puutarhakaupunki ymmärretään uudelleen, ja energiaa ja ravintoa tuottavia asuinalueita rakennetaan niin Eurooppaan kuin kehitysmaihinkin.
  • Suomessa junat kulkevat ja Tampereella huristelee pikaratikka.
  • Pienyrittäjyys kasvaa räjähdysmäisesti, sillä kestävä elämäntapa perustuu osin paikalliseen talouteen.
  • Hyvät ideat leviävät kaupungista ja maanosasta toiseen.
  • Työtä tehdään taas mielellään, kun se tähtää oman hyvinvoinnin parantamiseen ja yhteisten ongelmien ratkaisuun. (Anna-Stina Berner 16.10.2011)