Miksi
ekovihreät ry?
Marketta
Horn
Kun vuonna 1983 Ville Komsi ja Kalle Könkkölä pääsivät Uudenmaan ja Helsingin vihreiltä listoilta eduskuntaan, alkoi Suomessakin nousta esille huoli ympäristön tilasta ja usko siihen, että demokraattisilla menetelmillä asiaa voisi korjata.
Wikipedia: 1980-luvun puolivälissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, mutta siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta. Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, niin sanotut ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta vuonna 1988 puolueeksi muuttuneeseen Vihreään liittoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa. Nykyisin Vihreässä liitossa toimii valtakunnallinen ympäristöasioihin keskittynyt jäsenjärjestö Ekovihreät ry, joka on perustettu vuonna 1995.)
Wikipedia: Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta (KIPU, ruots. Det Eko-Brokiga Partiet) oli suomalainen vihreä puolue. Puolueen perusti vihreän liikkeen vähemmistö vuonna 1988, hieman ennen Vihreän liiton perustamista. Puolueen alkuperäinen nimi oli Vihreät, joka vaihdettiin 1992 muotoon Ekologinen puolue Vihreät (EPV). Vuonna 1998 nimeksi tuli KIPU. Puolue poistettiin puoluerekisteristä kesällä 2003 sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa). Osmo Soininvaaran ohjaama Vihreä liitto sekä Anneli Jussilan johtama Ekologinen puolue vihreät. Ekologisesta puolueesta tuli Kirjava puolue, joka sai yhden kansanedustajankin Veltto Virtasen 1995.
No joo, tuo Wikipedian kuvaus Ekovihreistä pitää yhtä vähän paikkaansa kuin Ville Komsin mielestä Wikipedian kuvaus Vihreän liiton alkutaipaleesta.
Helsinkiläinen ”vihreä perhe” ajoi kosmeettisia korjauksia järjestelmän sisällä. Näihin niin kutsuttuihin realoihin kuului kaupunkilaisia Suomi-lehden ja Kasvisravintolan toimijoita sekä erityisesti Turussa vaikuttanut yliopistoporukka. Nuorten ja vammaisten asiat olivat tärkeitä samoin kansainväliset ihmisoikeuskysymykset. Näitä oikeistolaisia nuoria eivät huolestuttaneet valtiojärjestelmään ja niin kutsuttuun demokraattiseen päätöksentekoon liittyvät suuret muutokset. Toisaalla toimivat Pentti Linkolankin maapallon tilan vakavuudesta huolestunut porukka. Viidessä vuodessa olikin syntynyt kaksi puoluetta.
Koska parlamentaarisessa demokratiassa sirpalepuolueiden on vaikea saada argumenttinsa julkiseen keskusteluun ja vaaleissa on perinteisesti konservatiivinen elementti, liittyivät monet ympäristöasioista huolestuneet tohtorit ja kirjailijat Vihreään liittoon (Eero Paloheimo, Erkki Pulliainen).
”Ajatus ympäristöpolitiikkaa kannattavien järjestäytymisestä Vihreän liiton yhteyteen (mikä johti Ekovihreiden perustamiseen) tuli ensimmäisen kerran puheeksi keväällä 1993 Kirkkonummen Majvikissä Vihreän liiton puoluekokouksen aikana, kun Juupajoen edustaja maanviljelijä Martti Lundeen ja Espoon kaupunginvaltuutettu Marketta Horn sattuivat istahtamaan vierekkäin. Lunden lähetti 14.4. päivätyn kutsukirjeen kuudelle henkilölle (Ulla Klötzer, Leena Stén, Marketta Horn, Göran Ekström, Kauko Savolainen ja Taito Mikkonen) pohtimaan mahdollisia jatkotoimia. Tiedonvälitys toimi tuolloin paperikirjeiden ja lankapuhelimien varassa. Ensimmäistä kokousta seurasi kirjeenvaihto, johon osallistuvat monistivat kirjeensä, liimasivat postimerkin ja lähettivät sitten vastauksen viidelle Tampereen kokouksen veteraanille. Kaksi kertaa kokeiltiin myös uudempaa tekniikkaa eli puhelinkokousta. Ekstömin työpaikka oli Vaasan puhelinyhtiössä, jonka keskukseen piuhat yhdistyivät sovittuna aikana, jolloin nostimme luurin!” (Martti Lunden)
Vihreän liiton vuosikokouksessa Tampereella 1994 Martti Lunden kertoi puheessaan ekovihreän ryhmittymän perustamisesta ja tamperelainen kokousedustaja Seija Mannila levitti kutsuja ekovihreästi ajattelevien tapaamiseen puoluekokouksen ryhmätöiden aikana.
(Martti Lunden: Vihreässä liitossa ja
vihreästi ajattelevien, mutta puolueeseen kuulumattomien ihmisten joukossa on
henkilöitä, jotka ovat pitkään nähneet Vihreän liiton menettävän tarkoitustaan
ja uskottavuuttaan. Tämä on heidän mielestään seurausta politiikasta, jonka
tavoitteet ovat etääntyneet samalla, kun puolueen toiminta on yhä enemmän
alkanut muistuttaa vanhojen puolueiden käytäntöjä.
Ensimmäinen vuosikokous
pidettiin Vastedes ry:n toimistossa Tampereella 12.8.1995. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Marketta Horn, varapuheenjohtajaksi Timo Juurikkala, sihteeriksi Juhani Tenhunen, rahastonhoitajaksi Seija Mannila ja muiksi hallituksen jäseniksi Anneli Jussila, Teuvo Kantola, Kimmo Louekari, Martti Lundén ja Kauko Savolainen.
Kokouksessa Marketta Horn tiivisti puolueen tarkoitusta: ”Lasten päivähoito, koko kansan hammashoito, naisten palkkaedut ja yliopiston tutkimusrahat ovat tärkeitä asioita, mutta eivät auta maailman ekotasapainoa. Kun vuosisadan vaihteessa elintärkeitä kysymyksiä olivat ruoka ja suoja, nyt on olennainen asia luonnon kestokyky. Saksalaiset ekofilosofit puhuvat siirtymisestä antroposentrisestä fysiosentriseen maailmankuvaan. Laajempi näkökulma tarkoittaa, että vasta kun luonto voi hyvin, voi ihminenkin hyvin. Mihin purkavat energiansa ne vihreät, jotka mieluiten hylkäisivät palkkatyön tyystin, kemianteollisuuden ja fossiilisten polttoaineiden käytön kokonaan? Kuka tuo poliittiseen ja demokraattiseen päätöksentekoon luonnon äänen? Sosiaalivihreät ovat saavuttaneet enemmistön vihreässä puolueessa. Rakentakaa vihreitä päiväkoteja, tilatkaa vihreitä busseja ja kannustakaa citykulttuuria, mutta ottakaa vihdoinkin elonkehän suojelijat mukaanne! Uskomme, että jos vihreiden ylälaita on korkealla ja alalaita ilmoittaa itsestään, voi puolue siinä keskellä ajaa niitä asioita, jotka vaikuttavat yli vaaliperiodin. Ekovihreät on sitä mieltä, että kompromisseja ei voida tehdä kehityksen suunnan, ainoastaan kehitysaskelten nopeuden suhteen.”
Yhdistyksen perustamisen jälkeen avautui Ekovihreät ry:n jäsenille mahdollisuus osallistua Vihreän liiton kokouksiin äänivaltaisina jäseninä ja järjestää tilaisuuksia yhteisen kannan muodostamiseksi. Vihreän liiton äänestyksissä saatiin esiin ekovihreiden käsitys kulloisestakin asiasta, onhan parlamentaarisessa demokratiassa puhe- ja äänioikeus suurin valta, jonka yksityinen ihminen voi vaatia.
Horn: ”Meille on tärkeää, että nyt kun tiedämme elinympäristömme ja ihmisen kestokyvyn rajat, emme itse enää osallistu sellaisen päätöksen hyväksymiseen, joka on ristiriidassa kestävän tavoitteen kanssa. Teemme kompromisseja, kunhan ne ovat myönnytyksiä kehityksen nopeuden, eivät sen suunnan suhteen.”
Kysymys kuului silloin: minkälaisilla menetelmillä voimme toimia järjestelmän sisällä ekologisen vallankumouksen hyväksi? Ei poliittista liturgiaa, vaan rohkeita ideoita siirtymisessä aurinkokeskeiseen kierrätysyhteiskuntaan!
Yhdistyksen perustamisessa ilahdutti erityisesti se, että ekoihmiset saivat tutustua muihin, jotka puhuvat yhteiskunnan äänettömän yhtiökumppanin - luonnon - puolesta. Päämääräni oli hävittää yhteiskunnan perustana oleva kasvu- ja kilpailuajattelu.
"Yhdistyksen jäseneksi
hyväksytään henkilö, joka jaksaa ja uskaltaa tuoda esille luonnon näkökulman
mahdollisimman monessa asiassa. Olemme todellisia vallankumouksellisia.
Haluamme hävittää yhteiskuntamme perustana olevan kasvu- ja kilpailuajattelun."
Aine on paikallista – henki globaalia!
Ajattele maailmanlaajuisesti – toimi paikallisesti!
Marketta Horn 20.5.1994
Saattaa olla, että lehdistö julkaisee nihkeästi Vihreän liiton ja vihreiden kansanedustajien tiedotteita. Nykyisellään tuntuu, että vihreillä ei ole muita murheita kuin laittomien aseiden palautus, pornobisnes ja sosiaalipummit. Kun uusi presidenttimme lähtee ensi vierailulle itäiseen naapuriin, antaa Vihreän liiton puheenjohtaja evästykseksi suomalais-ugrilaisten kansojen oikeuksien parantamisen. Kuitenkin tuuli tuo ja rekat vievät rajojen yli sellaisia aineita, joita ei kestetä sen paremmin siellä kuin täällä. Eikö tartteis tehrä jotain?
Puolet meren kaloista on tuhoutunut, puolet maailman metsistä peruuttamattomasti kuollut, humuskerros saastunut, yli puolet taajamien lapsista kärsii kroonisista sairauksista, ei näe koskaan elämänsä aikana tervettä päivää. Sperman laatu on ratkaisevasti heikentynyt.
Enemmistölle vihreistä on ilmeisen tärkeää järjestää lasten päivähoito sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja tarjota nuorille muutamaksi kuukaudeksi kahdeksan tunnin työpaikka. Mihin purkavat energiansa ne vihreät, jotka mieluiten hylkäisivät palkkatyön tyystin, kemianteollisuuden ja fossiilisten polttoaineiden käytön kokonaan? Kuka tuo poliittiseen ja demokraattiseen päätöksentekoon luonnon äänen?
Sosiaalivihreät ovat saavuttaneet suuren suosion Vihreässä puolueessa. Rakennuttakaa vihreitä päiväkoteja, tilatkaa vihreitä busseja ja kannustakaa citykulttuuria. Mutta ottakaa ihmeessä vihdoinkin niin linkolalaiset elonkehän suojelijat kuin kosmisuuden vaalijat mukaanne. Uskon, että jos vihreiden ylälaita on korkealla ja alalaita ilmoittaa itsestään, voi puolue siinä keskellä hyvällä omallatunnolla ajaa niitä asioita, jotka miellyttävät neljän vuoden tähtäimellä toimivia äänestäjiä.
Ekovihreät tuskin haluavat osallistua luonnon kustannuksella tehtäviin poliittisiin kompromisseihin sen paremmin kuin vuonna 1986. Äärilaidan kulkijoille on kuitenkin selvinnyt, ettei yhteiskuntaa, ei edes pientä suomalaista valtiota, voi muuttaa päivästä toiseen kestävälle pohjalle. Osoituksena pelkkien ekologisten arvojen riittämättömyydestä politiikassa on Ekologisen puolueen kuihtuminen.
Monet ekologisesti maailmaa hahmottavat vihreät eivät halua osallistua mukisematta sellaiseen päätöksentekoon, joka on vähänkään ristiriidassa kestävän tavoitteen kanssa. Kompromisseja ei voi tehdä kehityksen suunnan suhteen, kylläkin nopeuden suhteen. Ilman, veden ja humuksen tilan on kohennuttava.
Elämänsuojeluliitto on asettanut ensisijaiseksi tavoitteekseen elinkehän säilyttämisen. Kuitenkaan liitto ei halua osallistua poliittiseen toimintaan. Yhdistyksen vahvin perustaja Pentti Linkola pitää tärkeänä päämääränä saavuttaa poliittista painoarvoa vihreänliiton sisällä. Linkolan puhe Liiton vuosikokouksessa 15.5. 1985 kuulosti järkevältä ja rakentavalta. Hänen pettymyksekseen vihreät ovat sähläämässä siellä missä muutkin puolueet. Elämänsuojeluliittoa perustettaessa oli hänen tarkoituksensa ollut luoda "luonnonsuojeluliitosta erillinen kansalaisjärjestö, joka pyrkii eduskuntataloon ja valtioneuvostoon". On tärkeää olla mukana tasavallan päätöksenteossa. Liitto halusi Linkolan mukaan järjestää Nurnbergin tapaisia minioikeudenkäyntejä, suunnitella varjohallituksia ja saattaa samanhenkisiä yleisönosaston kirjoittajia yhteen. Mutta osoittautui, että ne ihmiset, joilla on ideoita ja tarmoa, eivät ole yhdistysihmisiä. Myös oikeudenkäynneistä puuttui henkilökuntaa.
Elämänsuojelijoiden vuosikokouksessa Pentti Linkola esitti kysymyksen, missä määrin on syytä omassa elämässä ohjelmien mukaiseen elämäntapaan. Jospa edes asumistasoa ja kulkuvälineitä voisi valita. Hän totesi kuitenkin hiljakseen: "Ei minun verraten pitkälle menevä vähemmän kuormittava elintapa ole antanut esimerkkiä.” Niin eipä tietenkään. Kovin ilottomaltahan Linkolan elämä vaikuttaa lehdistön kuvaamana. Linkola totesikin: "Kovin suuria elämäntavallisia muutoksia ei ihminen voi yhteiskunnassa tehdä. Perustavanlaatuisten muutosten on tapahduttava koko yhteiskunnassa."
Tiedän että Saksan vihreiden kohtaloksi muodostui fundamentalismi. Vaaleissa ihmiset eivät äänestä ehdokkaita, jotka saattavat aiheuttaa liian suuren muutokseen heidän elämäänsä. Toisaalta kansalaiset odottavat huomattavasti radikaalimpaa ympäristöpolitiikkaa (Bärlund, HS 25.4.1994) Minun kysymykseni kuuluu: minkälaisilla menetelmillä voin toimia järjestelmän sisällä kestävän kehityksen hyväksi?
::::
20.5.1994
Vuonna ?
Perustivat ne ekovihreä,t jotka eivät halua osallistua poliittiseen toimintaan
Elämänsuojeluliitto. Liitto asetti ensisijaiseksi tavoitteekseen elinkehän
säilyttämisen. Yhdistyksen vahvin perustaja Pentti Linkola piti tärkeänä
päämääränä saavuttaa poliittista painoarvoa vihreänliiton sisällä. Linkolan
pettymykseksi vihreät ovat sähläämässä siellä missä muutkin puolueet.
Elämänsuojeluliittoa perustettaessa oli hänen tarkoituksensa ollut luoda
"luonnonsuojeluliitosta erillinen kansalaisjärjestö, joka pyrkii
eduskuntataloon ja valtioneuvostoon". On tärkeää olla mukana tasavallan
päätöksenteossa. Liitto halusi Linkolan mukaan järjestää Nurnbergin tapaisia
minioikeudenkäyntejä, suunnitella varjohallituksia ja saattaa samanhenkisiä
yleisönosaston kirjoittajia yhteen. Mutta osoittautui, että ne ihmiset, joilla
on ideoita ja tarmoa, eivät ole yhdistysihmisiä. Myös oikeudenkäynneistä
puuttui henkilökuntaa.
Elämänsuojelijoiden
vuosikokouksessa Pentti Linkola esitti kysymyksen, missä määrin on syytä omassa
elämässä ohjelmien mukaiseen elämäntapaan. Jospa edes asumistasoa ja
kulkuvälineitä voisi valita. Hän totesi kuitenkin hiljakseen: "Ei minun
verraten pitkälle menevä vähemmän kuormittava elintapa ole antanut esimerkkiä.”
Niin eipä tietenkään. Kovin ilottomaltahan Linkolan elämä vaikuttaa lehdistön
kuvaamana. Linkola totesikin: "Kovin suuria elämäntavallisia muutoksia ei
ihminen voi yhteiskunnassa tehdä. Perustavanlaatuisten muutosten on
tapahduttava koko yhteiskunnassa."
Ekovihreät on
Vihreän liiton sillanrakentajaoppositio. Sen tarkoituksena on Suomen vihreiden
puolueiden vaaliliitto ja mahdollinen yhdistäminen. Sillanrakentajaluonnettaan
yhdistys toteuttaa muun muassa tiedottamalla toiminnastaan sekä Vihreässä
Langassa että Elonkehä-lehdessä.
::::
Hyvät ystävät!
Ekovihreät ovat toimineet pian vuoden. Kaksi kuukautta sitten saimme yhdistyksen rekisteröityä. Kun puoluekokouksessa Vaasassa liitymme Vihreään liittoon – korviini ei ole kantautunut tietoja siitä, että meitä ei hyväksyttäisi – olemme tällöin Vihreän liiton toiseksi suurin valtakunnallinen jäsenjärjestö. Heti Vihreiden vaivaisten jälkeen. Yhdistyksemme tarkoitus on tuoda julkiseen keskusteluun erityisesti elonkehän eloonjäämiseen liittyviä kysymyksiä ja tutkimustuloksia.
Yhdistyksen perustamisessa minua ilahduttaa erityisesti, että vihdoinkin tunnen Suomessa kourallisen poliitikkoja, jotka puhuvat yhteiskuntamme äänettömän yhtiökumppanin eli luonnon puolesta. Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään vain henkilö, joka julkisestikin jaksaa tuoda esille luonnon näkökulman asiassa kuin asiassa. Olemme todellisia vallan kumouksellisia - haluamme muuttaa yhteiskuntamme perustalla olevan kasvu- ja kilpailuajattelun, työnjaon ja hierarkkisen päätösprosessin.
Vihreän liiton viralliset edustajat saisivat mielestämme puhua kovemmalla äänellä hengitysilman puolesta. Vihreän langan tulisi julkaista myös paikallisten vihreiden ehdotuksia ja tehdä tunnetuksi paikallista toimintaa – sitä vihreän poliitikon ruohonjuurta.
Olen huomannut, että koko Suomea käsittävän yhdistyksen aloittaminen tyhjästä ilman faxia ja sähköpostia, kotipuhelimen varassa, on ylivoimainen tehtävä. Miten jaksaa päivittäisten askareiden ohella soitella ja kysellä mielipiteitä ja ideoita. Ei ole rutiinia, ei perinteistä päämäärää, ei edes vakiintuneita toimintamenetelmiä.
Pieni 'ideologinen' epäilykin kalvaa. Vihreiden perusperiaatteitahan ovat:
Aine on paikallista – henki globaalia!
Ajattele maailmanlaajuisesti – toimi paikallisesti!
Näiden periaatteiden mukaisesti tulisikin toimia ennen kaikkea kotikonnuilla, niiden ihmisten kanssa, joiden luo pääsee pyörällä. Koen asiamme tärkeäksi ja keskustelut ainoiksi henkireiksi kunnallispoliitikon urallani. Toivon, että tavalla tai toisella saamme liikkeelle kollektiivisen järjen yhteiskunnan muuttamiseksi ekologisesti kestäväksi.
(Ekovihreiden puheenjohtaja, Marketta Horn)
Perustamiskokous 16.6.1995
Ekovihreät/Kestävä elämänmuoto –yhdistyksen perustaminen lähti toden teolla käyntiin Tampereella pidetyssä kokouksessa, jonka koollekutsujia olivat Martti Lunden ja Marketta Horn. Samana viikonloppuna pidetyssä Vihreän liiton vuosikokouksessa kutsuttiin yhteiseen istuntoon kaikkia ekovihreästä toiminnasta kiinnostuneita. Asialista yhteisistä toimintaehdotuksista oli pitkä.
Yhdistyksen tarkoituspykälää ja toimintasuunnitelmaa pohdittiin seuraavaksi 20.7. Espoossa Mankkaalla Hornin luona.
Virallisesti Ekovihreät-yhdistys perustettiin Vastedes ry:n toimistossa Tampereella 12.8.1995.
Puheenjohtajaksi valittiin Marketta Horn, varapuheenjohtajaksi Timo Juurikkala, sihteeriksi Juhani Tenhunen, rahastonhoitajaksi Seija Mannila ja muiksi hallituksen jäseniksi Anneli Jussila, Teuvo Kantola, Kimmio Louekari, Martti Lunden ja Kauko Savolainen.
Ekovihreät on Vihreän liiton radikaali sillanrakentajaoppositio. Sen tarkoituksena on Suomen vihreiden puolueiden vaaliliitto ja mahdollinen yhdistäminen. Sillanrakentajaluonnettaan yhdistys toteuttaa muun muassa tiedottamalla toiminnastaan sekä Vihreässä Langassa että Elonkehä-lehdessä.
Tärkeimpiä asioita 1995
Kokouksessa Terttu Laurilan virittämän Vuotos-keskustelun jälkeen päätettiin toimittaa vetoomus Ruotsin ja Saksan vihreiden yhteisestä kansainvälisestä matkailuboikotista. Suojellusta Vuotoksen alueesta voitaisiin perustaa Martti Ahtisaaren tai Kemijoen kansallispuisto.
Lasse Johansson tutustutti osanottajat avaruusajan Naturum-rumpukompostikäymälään. Ekovihreät päättivät suosittaa kunnissa toimiville vihreille aloitteita vesivessojen asettamisen lopettamiseksi. Loistavan esimerkin tarjoaa Tanumin kunta Ruotsissa, jonne ei saa asentaa vesikäymälöitä vuoden 2000 jälkeen.
Pyöräilyedellytysten parantamiseksi ekovihreät lähettäisivät kuntien liikennesuunnittelijat ekskursioille Joensuuhun ja Ouluun.
Vaatimukset vuonna 1995
- 1. Ydinvoiman käytöstä on asteittain luovuttava
- Autourheilu on kiellettävä kokonaan.
- Yksityisautojen turhasta käytöstä on luovuttava.
- Lentoliikenteelle on säädettävä erityishaittavero niin, että lentolippujen hinnat nousevat vähintään kaksinkertaisiksi nykyisestä
- 2.Omavaraisuuteen kuuluvat paikallinen tavaran tuontanto, jätteiden käsittely ja energian tuotanto. Esimerkkejä näitä tukevista toiminnoista ovat kompostikäymälät ja kompostointi yleensä, palstaviljely, kierrätyskeskukset, ruokapiirit, ”ruostuva” paikallisvaluutta, yhdyskuntarakenteen muutos (mm kaupunkien maalaistaminen), eko-oleskelu kansainvälisissä yhteisöissä, ekokasvihuoneet.
- 3. Vuodesta 1997 alkaen syntyvistä lapsista maksetaan lapsilisää enintään kahdesta lapsesta siten, että toisen lapsen lapsilisä on alhaisempi kuin ensimmäisen.
- (Maailman tila -raportti 1996, siv. 33: "Saattaa olla myös, että on tullut aika rajoittaa lapsivähennykset vain kahteen lapseen pariskuntaa kohden: ei ehkä ole järkevää antaa julkista tukea sille, että ihmiset hankkivat enemmän lapsia kuin tarvitaan heidän itsensä korvaamiseksi. Onhan ihmiskunnan kaikkein kiireellisin tarve saada väkiluku tasaantumaan")
- 4. Rahatalouden kasvattamisesta on luovuttava. Vaihtoehtoja luovat mm koroton raha, osuuskunta-aate, aineellisen elintason ”onttouden” osoittaminen ja ekoerotiikan nostaminen arvoonsa korviketoimintansa mammonan palvonnan sijaan.
Kokous Katajamäen-yhteisössä
Ekovihreiden edustajaksi EU-vaaleissa päätettiin kysyä Eero Paloheimoa. Osa kannatti Ulla Klötzeriä.
Suunniteltiin kasvutalouden vaihtoehto -seminaarin ohjelmaa.
Esitteeseen päätettiin lisätä esimerkkejä maailman ekologisen tilan vakavuudesta Worldwatchin Maailman tila 1995 -raporttia hyväksi käyttäen.
Vihreän liiton Kuopion kokousta varten valtuutettiin Seija Mannila ja Raimo Flink laatimaan kannanottoehdotus, jossa vaaditaan vertailemaan vesivessan ja kompostikäymälän asentamisen kustannuksia.
Timo Juurikkala ja Marketta Horn valtuutettiin kirjoittamaan Elonkehään kirje Pentti Linkolan oikeasta tilannearviosta, mutta vääristä menetelmistä.
Kunnallisvaalit 1997
Päätettiin tarkastella Vihreän liiton kunnallisvaaliteesejä ekologiselta pohjalta. Ekovihreät ry:n omiksi teeseiksi nostettiin yksityisautoilun vaihtoehdot, paikallisen omavaraisuuden lisääminen, kompostointi ja kompostikäymälät sekä verotuksen painopisteen muuttaminen ympäristöverotukseen, mikä vaikuttaisi erityisesti liikenteeseen ja maatalouteen.
Permakulttuuri omavaraisuuden lisäämiseksi
Kannanotto Vihreän liiton kokoukseen
Ekovihreät esittää, että ympäristöministeriö teettää selvityksen, jossa verrataan vesi- ja kompostikäymälöiden taloudellisuutta. Selvityksessä tulee ottaa huomioon mm. investointikustannukset sekä jäteveden tai lietteen kuljetuksista tai johtamisesta puhdistamoille syntyvät ajo- tai viemärikustannukset ympäristöhaittoineen. Selvityksen jälkeen on mahdollista määritellä kompostikäymälöiden rakentajille tai asentajille rahallinen tuki esim. korjausrakentamisen saaman tuen tapaan.
Selitys kannanottoon: Maatalouden ja muun haja-asutuksen kiinteistöihin on viime vuosikymmeninä rakennettu lähes yksinomaan vesikäymälöitä. Seurauksina ovat saostuskaivoista huolimatta olleet pohjavesien saastuminen ja vesistöjen rehevöityminen.
Paikoitellen käymälävedet on kerättävä umpisäiliöön, mistä ne ajetaan kunnallisiin jätevedenpuhdistamoihin. Tämä on selvästi vastoin EU:n jätepolitiikkaa, jossa keskeinen jätteiden käsittelyohje kuuluu: Jätteet tulee käsitellä pääsääntöisesti lähellä niiden syntypaikkaa.
Umpisäiliöiden ja saostuskaivojen tyhjennys ja jäteveden tai saostuskaivolietteen kuljetus aiheuttavat kustannuksia, joilta monet vesikäymälän omistajat haluaisivat välttyä hankkimalla kompostoivan käymälän. Muutostyön ovat estäneet paitsi valtakunnallinen keskitetty jätepolitiikka myös puutteelliset tiedot uusista kompostointiin perustuvista käymäläratkaisuista.
Kompostimullalle löytyy käyttöä myös taajamissa esim. puutarhaviljelyksillä. Ongelmana on ollut virtsan aiheuttama nesteylijäämä. Uudet erottelevat kompostikäymälät soveltuvat myös viemäröityjen taajamien omakotialueille.
Wolgast 1993: Jos akuutista ruoansulatuskanavan virustaudista kärsivä ulostaa vesikäymälään vuorokaudessa esim. 10 miljardia virusta, vesistöön joutuu parhaankin puhdistuksen (99 %) jälkeen 100 miljoonaa virusta. Jos vastaanottavana vesistönä on kahden metrin syvyinen 50 x 50 metrin järvi, jokaiselle vesilitralle riittää kaksi virusta, joista yksikin riittää aiheuttamaan taudin tai laukaisemaan nuoruusiän sokeritaudin.
Toteutuvatko perusoikeudet Suomessa?
Alavutelainen lääkäri Matti Ignatius (edesmennyt) esitti kantelun tekemistä Suomen hallitukselle. Seuraavat lainpykälät eivät toteudu: Perusoikeudet (101/17.7.1995)
11 § Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
14 a § Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevan päätöksentekoon.
16 § Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ... toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.
***
Ehdotus
Vihreän Liiton valtuuskunnalle 1.4.1996
EKOVIHREÄT ehdottaa, että haja-asutusalueiden vesikäymälät muutetaan kompostikäymälöiksi ja muutostyötä tuetaan yhteiskunnan varoista.
Maatalouden ja muun haja-asutuksen kiinteistöihin on viime vuosikymmeninä rakennettu lähes yksinomaan vesikäymälöitä. Seurauksena on ollut pohjavesien saastuminen ja vesistöjen rehevöityminen sakokaivoista huolimatta. Pienpuhdistamot eivät tuoneet apua, vaan ovat kadonneet epäluotettavina markkinoilta.
Nykyisin käymälävedet on kerättävä umpikaivoon, josta ne ajetaan loka-autoilla kunnallisiin jätevedenpuhdistamoihin. Tämä on selvästi EU:n jätepolitiikan vastaista toimintaa, koska eräs sen keskeisistä jätedirektiiveistä kuuluu:
JÄTTEET TULEE KÄSITELLÄ PÄÄSÄÄNTÖISESTI LÄHELLÄ NIIDEN SYNTYPAIKKAA.
Kuljetuskustannusten vuoksi haluaisi moni vesikäymälän omistaja edullisemman kompostoivan käymälän. Muutostyön estää tiedon puute uusista ja toimivista kompostikäymälöistä. Tavallisen asukkaan on vaikea valita sopiva malli lukuisista ns. kuivakäymälöistä". Ne voivat olla toiminnaltaan komposti-, kuivike-, haihdutus-, sähkö-, kemikaali-, pakastavia tai paketoivia käymälöitä. Lisäksi niitä myydään rakenteellisilla nimikkeillä kuten säiliö-, kippi-, viettopohja-, karuselli-, rumpu- tai kääntökauhakäymälöinä. Mitoituksen lisäksi vaikeinta on erottaa ekologisesti suositeltavat vaihtoehdot. Kompostoivissa käymälöissäkin on ongelmana virtsan ylijäämä. Sen käyttö lannoitteena on taloudellista vain haja-asutusalueilla. Kompostimullalle on virtsaa helpompaa löytää käyttöä myös taajamissa esim. puutarhaviljelyksillä. Tämä puoltaisi ns. erottelevien kompostikäymälöiden käyttöä myös viemäröityjen taajamien omakotialueilla.
Valinnan helpottamiseksi on Ekovihreiden jäsen Raimo Flink on kehittänyt kuivakäymälöille loogisen luokittelun ja helpon valinta- ja mitoitusmenetelmän.
Ympäristöministeriön tulisi teettää selvitys, jossa verrataan vesivessan ja kompostikäymälöiden taloudellisuutta. Selvityksessä tulee ottaa huomioon mm. investointikustannukset, jäteveden kuljetuksesta puhdistamoille syntyvät ajokustannukset ja sen ympäristöhaitat. Selvityksen jälkeen olisi mahdollista määritellä kompostikäymälöiden rakentajille rahallinen tuki esim. korjausrakentamisen saaman tuen tapaan.
Helsingin Sanomat 1997
OIKAISU
Sunnuntaina 12.5. HS otsikoi ”Linkola ulos ekovihreiden valtuustosta” ja sisäsivuilla ”Pentti Linkolan ajatukset jakoivat ekovihreiden mielipiteitä”.
Toimittaja Pekka Väisänen ei ehkä tiennyt, että Suomessa on jo muutaman kuukauden toiminut Vihreän liiton yhteydessä Ekovihreät ry. Pentti Linkola on ollut perustamassa Ekologista puoluetta, mutta ei ole suorassa yhteydessä Ekovihreät ry:n kanssa.
Linkola jakaa mielipiteitä toimintatapojen ja päämäärien osalta. Kuitenkin se tapa, jolla hän arvioi nykytilannetta, puhuttelee molempien ryhmien jäseniä. Kun Pentti Linkola joutui 11.5. ulos ”oman” puolueensa päättävistä elimistä, johtui se puoluekokouksen vasemmistosiiven taitavasta taktikoinnista, ei hänen puheistaan tai ehdotuksistaan.
Miksi sitten kaksi ekologiasta huolestunut ryhmää? Ekovihreät ry:n mielestä Vihreä liitto on oikea kanava Suomen vihertämiseksi. Pienillä sirpalepuolueilla ei ole vaaleissa mahdollisuuksia. Yhdistys yrittää vaikuttaa liittoon niin, että se ottaisi ekologisen kestävyyden päätöksentekonsa perustaksi, kehittäisi malleja omavaraisesta elämästä ja vaikuttaisi enemmän kunnalliseen päätöksentekoon, ruohonjuuritason muutokseen, kuten vesivessoista luopumiseen ja autoilun vähentämiseen.
Sen sijaan Ekologinen puolue asettaa pääpainon suuriin rakenteellisiin muutoksiin pyrkimällä purkamaan nykyisiä elämää tuhoavia taloudellisia rakenteita kuten vapaa kauppaa ja EU:ta. Se tukee rahallisestikin välittömiä luonnonsuojeluhankkeita kuten vanhojen metsien suojelua ja eläinten oikeuksia.
Ekovihreät ja Ekologinen puolue toivovat puolueiden fuusioita. Tavoitteena on vaaliliitto ensi syksyn kunnallisvaaleissa.
Ekovihreät ry:n puheenjohtaja Marketta Horn
Ekologisen puolueen puoluesihteeri Anneli Jussia
Vihreä Lanka 14.3.1996. Kirjeet
Mikä olikaan vihreiden tehtävä?
Tulimme aikanaan vihreään liikkeeseen, koska halusimme vaikuttaa mielettömän tuhlaamisen lopettamiseen tässä maailmassa. Kun seurasi tiedotusvälineistä Vihreän liiton valtuuskunnan kokousta 24. - 25.2., ei käsittelyssä näyttänyt olleen muuta kuin vallitsevan järjestelmän hyväksymät teemat ja omat henkilövalinnat.
Valtuuskunnalla riittäisi puheita, vaikka sellaista kuin ympäristökatastrofi ei olisi olemassakaan. Me haluamme kuitenkin raikkaita ja selkeitä raportteja siitä, miten vihreille tärkeät asiat edistyvät: perustulo, jätevero, bensavero, raideliikenne, lähidemokratia.
Toista on ekovihreiden kokouksissa. Käymme joka kokouksessa läpi, miten meille tärkeät asiat ovat edistyneet sitten viime tapaamisen. Monen muun asian ohella meillä on Vuotoksen suhteen meneillään kansainvälisen matkailuboikotin nostaminen, lapsiluvun vähentämiseksi käynnit Väestöliitossa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa, joukkoliikenteen parantamiseksi ehdotukset aikatauluista ja lippukokeiluista sekä vesivessojen vähentämiseksi infotilaisuudet kuntiemme teknisissä virastoissa.
Vaikka asiat edistyvät hitaasti ja usein jonkun muun kuin ekovihreiden aloitteesta, tulee tunne kuin olisimme osa suurta ekologista muutosta. Minkälainen tunne mahtaa olla valtuuskunnan kokouksen osallistujilla kahden istuntopäivän jälkeen?
Seija Mannila, Marketta Horn
Ekovihreät
Esitteestä
1. Energiaveroja nostettava, työn verotusta alennettava
2. Raide- ja linja-autoliikenteelle kilpailuetua verotuksen keinoilla
3. Moottoriurheilu kiellettävä
4. Lentoliikenteelle haittavero, joka nostaa lippujen hinnat vähintään kaksinkertaisiksi.
5. Uusi käymäläjärjestelmä. Vuoden 2000 jälkeen ei rakenneta enää uusia vesivessoja.
6. Eläintenkohtelun parantaminen. Välittömänä toimena turkistarhauksen lopettaminen Suomessa.
7. Syntyvyyden vähentämiseksi sterilisaatiopalkkio.
8. Lapsilisää vain kahdesta perheeseen vuoden 1997 jälkeen syntyvästä lapsesta,
9. Ydinvoimasta luovuttava asteittain.
10. Kannustetaan omavaraisuutta edistävää paikallista tavaroiden ja energian tuotantoa sekä jätteiden käsittelyä.
Seurantaa ekovihreiden tavoitteiden ajankohtaisuudesta:
Naisen sterilisaatio: Naisten steriloinnit ovat Suomessa vähentyneet viidennekseen huippuvuosista. Viime vuonna steriloitiin noin 2500 naista. Ennätysvuonna 1990 luku oli 13000. Suurin syy steriloimisen vähentymiseen on muiden ehkäisymenetelmien kehittyminen ja valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen. Miesten sterilointimäärät nousivat viime vuonna 12 prosentilla, mutta määrä on noin tuhat pienempi kuin naisten. Suurin osa steriloiduista naisista on kolme lasta synnyttäneitä. ( hs 30.10.2011)
Miehen sterilointi kestää 20 minuuttia
Suomessa miehen sterilisaatioon
vaikuttavat monet tekijät. Suuressa osassa ovat kuitenkin lakipykälät. Esimerkiksi
Suomen steriloimislain nojalla steriloimiseen voidaan ryhtyä asianomaisen
henkilön pyynnöstä, kun hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä
kolme alaikäistä lasta tai kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta. Lisäksi
esimerkiksi toiseen sukupuoleen itsensä kokevan henkilön steriloinnin voi tehdä
vain kahden lääkärin päätöksellä.
Vasektomia tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan miehen siemenjohtimien
katkaisua. Siemenjohdin on putki, jonka kautta siittiöt siirtyvät kiveksistä
pois. Vasektomia on siis eräs miehille tarkoitetuista sterilointimenetelmistä. Ja
miten kaikki leikkauksessa tapahtuukaan? Leikkaus tehdään yleensä
paikallispuudutuksessa, joten puudutuspiikin verran homma nipistää. Toimenpide
on kirurgille hyvin helppo ja nopea tehtävä. Kivespussiin tehdään pieni viilto,
jonka jälkeen siemenjohtimet katkaistaan ja päät solmitaan kiinni. Vasektomiassa
potilas ei tunne kipua, ainoastaan pientä liikuttelun tunnetta alapäässään.
Kipua toimenpiteessä aiheuttaa ainoastaan puudutus, joka tuntuu pienenä pistona
kiveksissä ja lievänä potku munille -tunteena vatsanpohjassa. 20 minuutin
kuluttua toimenpiteestä potilas voi jo lähteä vastaanotolta omin jaloin kotiin.
Seksiä saa harrastaa leikkauksen jälkeen heti, kunhan muistaa, että
siemenjohtimissa on vielä spermaa jäljellä. Joten ensimmäiset kerrat kannattaa
hoitaa ehkäisyn kanssa. Lääkäri tarkistaa vielä myöhemmin, ettei
siemennesteessä ole siittiöitä.
Kilometrikorvausten laskeminen
Liikenneministeri Merja Kyllösen mielestä joukkoliikenteen käyttöä voitaisiin lisätä laskemalla kilometrikorvauksen tasoa alueilla, joissa on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Myös vapaa autoetu on otettava tarkasteluun: "On yksisilmäistä, että korvaukset ovat samoja riippumatta siitä, onko mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä vai ei. Kilometrikorvauksen maksaa työnantaja ja korvauksen enimmäismäärä on 46 senttiä kilometriä kohden. Työmatkoiksi ei lasketa kotoa töihin tehtäviä matkoja. Vuonna 2010 900 000 suomalaista sai korvauksia. Yhteensä nämä työnantajat maksoivat korvauksia yli miljardi euroa. Verohallinnolla ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa valtion tai kuntien työntekijöistä saa korvausta. hs 10.11.2011
************
Toteutettavia ideoita
kierrätyskeskus
pyöräily
ekorakentaminen
luontaishoidot
yrtit
virtsan ja ulosteen erottelu
jätevesien imeytys
Makrotason tavoitteita
Lämpöiset tilat saatava monikäyttöön. Tarvitaanko joka käyttöä varten oma tila?
terveellinen talo, keittiöpuutarha
maakellari
********************
Vihreä Lanka 16.1.1997
Marketta Horn
Vihreä illallinen
Joulukuun ankea kaamos. Viinirypäleitä, appelsiinia, maissia, ranskalaista punaviiniä, patonkia. Ja kysymyksiä vihreälle ympäristöministeri Pekka Haavistolle, joka ottaa Ekovihreitä vastaan ministeriön edustustiloissa.
Sujuvasta ja heleäsanaisesta ministeri Pekka Haaviston alkupuheenvuorosta jää mieleen tunne, että siinä puhuu onnellinen mies. Puheessa vilahtelevat sanat ympäristötuki, maataloustuki, erityistuki, tulotuki, työtuki.
Tein aikoinani väitöskirjaa siitä, mitä neuvostojulkisuuden ideologiset termit kuten rauhanomainen rinnakkainolo tarkoittivat. Tulos oli, että abstrakteilla käsitteillä on aikaan ja paikkaan sidottu merkitys. Haavisto on selvästi siirtynyt aikaan ja paikkaan, missä sanoilla on Virallisen Järjestelmä Merkitys.
"Kun tulin, iso kasa tekemättömiä päätöksiä tikkojen suojelusta makasi pöydälläni. Sain ne selvitettyä”, kertoo Haavisto ja todistaa sillä neuvottelukykyään verrattuna edeltäjäänsä.
Suojeluakin on yritetty, mutta ”paikallinen ilmapiiri on konservatiivista”. Lappilaiset haluavat asfalttiteitä. Pahuuksien summa tuntuu olevan vakio: tiet lisäävät autoilua, autoilu tuhoaa metsiä.
Haavisto puolustautuu: metsähallitus on koneellistanut vain alle puolet hakkuutöistään, metsäyhtiöt 60 prosenttia. Siksi juuri metsähallituksen hakkuiden vähentäminen vähentäisi myös työpaikkoja.
Miksi ihmeessä monitoimikoneille ei vaadita haittaveroa?
Vuotos vilahti
”Keski-Euroopasta on vaikea saada tukea vesivoiman vastustamiselle”, selittää Haavisto. ”Siellä luonnonsuojelijat vastustavat ydinvoimaa ja ovat siksi valmiita hyväksymään vesivoiman.”
Itse tiedän, että saksalaiset haluaisivat ryhtyä turistiboikottiin jokien säästämiseksi. Ehkä se on tullut Haavistonkin korviin.
”Voimme tehdä yhteistyötä ruotsalaisten kanssa. Hekin tietävät, että Vuotos lisää Perämeren kuormitusta.”
Eli taas kerran ulkomaille. Edellisenä keväänä matkasimme bussilla Pentti Linkolan ja kumppanien kanssa esittelemässä Suomen puupeltoteollisuutta Keski-Euroopassa.
Puuttuuko suomalaisilta siis rohkeus asettaa ehtoja, jotka saattaisivat lyhyellä kantamalla vähentää Suomen kilpailukykyä? ”Odottakaamme Ruotsin päätöstä”, sanoo Haavisto. ”Kun Ruotsi tekee päätöksen ensimmäisen atomivoimalan sulkemisesta ja vihreä energia nousee keskusteluihin, Suomen metsäteollisuuden on vaikeaa perustella viidennen atomivoimalan rakentamista.”
Haaviston mukaan sähköyhtiöillä on markkinapaine. Mutta on muillakin. Esimerkkinä hän kertoo, miten Saksan taannoinen ympäristöministeri Klaus Töpfer halusi tavata puurakentajia Suomessa. Kukaan ei ”uskaltanut” tulla paikalle. Mafia ja lobby ovat liian vahvoja.
Säästökö luo terveyshaittoja?
Säästämisen tarpeellisuudesta puhutaan joka puolella. Ihmisten säästöhalu on yllättänyt. Säästöhalu alkaa luoda jo terveyshaittoja. Esimerkiksi Lauttasaaressa ihmisiä kehotetaan kuluttamaan enemmän vettä, koska muuten vesi viipyy liian kauan putkissa.
Ekovihreiden sydämenasiana on ollut vesivessoista luopuminen. Eihän ole järjen hiventäkään huuhtoa kallisarvoisinta maanparannusainetta - uriinia - merta rehevöittämään. Jonkun on kuitenkin otettava vastuu kansanterveydestä.
"Luomutilat ovat vieneet kaiken suojelutuen. Viljelijät olivat liian hanakoita siirtymään luomutuotantoon. Suomen neuvottelijat eivät olleet varautuneita halukkuuteen samalla tavoin kuin esimerkiksi Itävallan neuvottelijat", valistaa Haavisto. Jos luomua lisätään nopeammin, se vie rahat kaikilta muilta hankkeilta. "Ehkä ympäristötuki voitaisiin siirtää niin kutsuttuun vakavien vaikeuksien tukipakettiin", pohdiskelee Haavisto.
Lisää haittaveroja
Voisiko hengitysilmaa pahimmin saastuttaville langettaa haittaveron, lentokenttäveron tyyliin?
"Joo, yritin tätä kerran. Se oli kesämökkivero. Oma puolueeni oli ensimmäisenä haukkumassa. Vihreätkin ovat liian herkkiä julkisuuden kritiikille."
Haavisto puhuu kuin Paavo Nikula, aina myötäillen kysyjän kantaa. Hän on siisti ja korrekti. Hän puhuu pitkään ja sujuvasti. Sitä kuunnellessa on helppo vaipua hyväntuuliseen päiväuneen. Uusia asioita siinä ei vilahda. Muistan haikeana, miten kerran kesällä kirjasin hänen edeltäjänsä Sirpa Pietikäisen puheita kynä sauhuten.
Uudet asiat edistyvät tavallisesti pilottiprojekteina, malleina ja kokeiluna. "Mutta Suomessa sellaisia ei voi toteuttaa, koska jokainen pelkää, että ne eivät toimi. Ja silloin ne eivät toimi", tyrmää Haavisto.
Tikka on kuulemma suojeltu, samoin Lapissa muutama metsätön aro.
Silti kysyn: olisiko kuitenkin parempi pysyä oppositiossa ja harjoittaa sieltä käsin armotonta ekovihreää valistusta?
Ympäristöministeriö kangerellen ja karsittuna (toimittaja Juhani Aromaki hs 18.9.1983)
"Kymmenen vuotta kestänyt poliittinen sylipaini on nyt painittu: uudessa ministeriössä ei saa apua vesiasioissa (jäävät vesihallitukselle), ei riista ja kala-asioissa (jäävät maa- ja metsätalousministeriölle eikä luonnonsuojelualuleiden hoito ja hallintoasioissa (jäävät metsähallitukseen). Ministeriö sai hoidettavakseen kaavoitus ja rakennusasiat sekä asuntoasiat. Kuinka ympäristöministeriön pari sataa virkamiestä siirretään pääosin uuden kultin taakse hoitamaan suurin piirtein samoja tehtäviä kuin aikaisemminkin. Koko ympäristönsuojelun väliportaan hallinnossa on vain kolmisenkymmentä virkamiestä. Lääninhallituksissa pari kolme virkamiestä joutuu hoitamaan viidentoista lain täytäntöönpanon. Nyt on vaara, että jotkut ministeriöt katsovat lokakuun alussa olevansa vapautettuja ympäristönsuojelutehtävistä.
Ympäristöasioiden
hoidon kehittämistä on selvitetty eri yhteyksissä jo 1960-luvun
loppupuolelta alkaen. Laajimmin tehtäväänsä paneutui valtion
keskushallintokomitea joka 1975 yksimielisesti ehdotti tärkeimpien
ympäristöasioiden keskittämistä ympäristöministeriölle.
Hallitus asetti maaliskuussa 1982 valiokunnan valmistelemaan.
Ympäristönsuojelu katsottiin vielä hui hai -peliksi
Yleinen mielipide muuttui ympäristöystävällisemmäksi. Matti Ahde: “Se on ajanut poliittisen päätöksentekijöiden ohi. Hän viittaa Koijärvi ja Ounasjoki -liikkeisiin sekä toimintaan Päijänteen puolesta. Liikkeet ovat avannet poliitikkojen silmät.
Ministeriön virkojen on annettu menneen demareille. Asunto-osasto kahmii peräti 94 prosenttia ministeriön varoista: “Emme enää rakenna mahdollisimman korkeita, leveitä ja suuria asuntoalueita. Talojen korkeus laskee, virkistysalueet lisääntyvät, Ahde kuvaa uutta suuntausta. Demariministerin on helppo panna yrittäjät ja yksityinen teollisuus ojennukseen. Toista on suurten valtionyhtiöiden kanssa. Ongelmia ovat PCB-myrkyt, kaatopaikat, meluntorjunta, happosade.
3.9.2011 Ekovihreiden tapaaminen Kiasmassa
Kuukausitapaaminen Kiasmassa klo 18 (tällä kertaa piti siirtyä
yksityistilaisuuden takia Valtalaan) päivitti loistavasti Ekovihreiden
päämääriä.
Meitä kerääntyi10, ateisteista teologian opiskelijaan ja
tenttasimme porukalla eduskunnassa ääneen pääsevää Timo Juurikkalaa ja
hänen avustajaansa Olli Aaltoa (siis ei sukupuoltaan vaihtanut pappi,
vaan Vihreän liiton entinen toiminnanjohtaja).
Timo kertoi keskittyvänsä ilmasto- ja energia-asioihin. Hän
työskentelee Luonnonsuojeluliiton kanssa ja pyrkii vähentämään
Metsähallituksen uudelleenorganisoinnissa "kepulaista haiskahdusta".
Mikrotason juttuna myös Sipoonkorven rauhoitusta kansallispuistoksi.
1. Timo ajaa perustuloa ja pitää vihreiden työttömyyspolitiikkaa
"ponnettomana", mutta "nyt on huono aika liputtaa perustulolle, koska
odotetaan Satakomitean suositusta".
2. Hän kannattaa yhä moottoriurheilukieltoa, vaikka tietää
moottoripyöräystäviensä kiukustuvan ja on kehottanut Olli Aaltoa
toimimaan niin, että pääsee matkoille aina maata pitkin.
3. Tunnustuksellinen uskonnonopetus on lopetettava valtion kouluissa. Timo kertoi olevansa ateisti.
4. Hän uskoo yhä vankemmin euron liikevoimaan - rahalla saadaan eniten
aikaiseksi ympäristön hyväksi. Arvonlisävero on eriteltävä ja
ympäristöverot tärkeitä.
5. Vesivesojen rakentamisen lopettamiseen Juurikkala ei vielä usko, mutta pitää vessojen huuhtelua juomavedellä järjettömänä.
6. CO2 päästöjen lopettamiseen on saatava "järjellinen aikataulu".
7. Lapsilisää kahdelle lapselle hän on valmis kannattamaan.
8. "Seutuhallinto on uusittava. Miksi pääkaupunkiseudun kunnat
kilpailevat keskenään? Erityisesti maankäyttö ja liikenne on saatava
Uudenmaan maakuntaliittoon niin, että siellä pidetään jopa suorat
vaalit."
Eri mieltä olimme Timon kanssa ainoastaan siitä, onko Vihreän liiton
parempi toimia hallituksessa vai oppositiossa. Hänen mukaansa
oppositiossa ei saa mitään aikaiseksi... "Vihreät ovat saamassa saman
aseman kuin RKPllä oli. Hallitusta ei muodosteta ilman vihreitä ja
vihreät ovat sen pandamerkki."
Seuraava seminaari pidetään väestön kasvusta. Edellisen
ekokaupunki-seminaarin tilavarausta oli yritetty saada tehtyä Erkki
Pulliaisen kautta, mutta se oli lopulta onnistunut Anne Sinnemäen
avulla, joka sitten myös piti tervehdyspuheen. (Kerropa Erkki joskus,
mitä sinä ajattelet Ekovihreiden 20 vuoden takaisista tavoitteista?)
Timo saa paikan Suureen valiokuntaan ja varapaikan Ympäristö sekä Työelämä- ja tasa-arvo valiokuntaan.
Entä suhde Ekovihreisiin? Timo on kuulunut kaikki nämä vuodet
Ekovihreiden postituslistalle, vaikka ei ole maksanut jäsenmaksua. Hän
tulee mielellään seuraavaankin kuukausitapaamiseen 1.10. ja on mukana
seminaarijärjestelyissä. Meidän asiamme on kai osoittaa, että
Juurikkala ja Pulliainen keskittyvät mieluiten juuri Ekovihreiden
tavoitteisiin ja tavoitteemme ovat sellaisia, että niitä voi eduskunta
(hallitus?)tasollakin ajaa. Mitä ne sitten lienevät,
radikaalisuusasteesta ei tullut selkoa torstaina.
Timo on toiminut Vantaan kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1992 ja
turhautui, kun sielläkin lastenhoidontuki nousi tärkeimmäksi asiaksi...
Hän oli perustamassa Ekovihreitä, josta toivoi asiantuntijaryhmää,
"äärisiiven vaikuttajaa". Hän pahoitteli, että "Ekovihreät eivät
koskaan ole osanneet käyttää mandaattiaan täydellä teholla".
Vihreitä rasittaa apupuolueen asema
Helsingin Sanomien pääkirjoittajien mukaan (3.1.2010)
vihreiden tehtävä on luonnon suojelu. Sen sijaan Ekovihreät ei ole
mikään vihreiden luontosiipi. Ekovihreiden muutoksilla pyrittiin
kehittämään koko järjestelmää, ravistelemaan jopa sen
perusteita. Näin hs asetti meidätkin taas ruotuun:
”Ympäristöihmiset arvostelevat puolueen saamattomuutta...
Suomessa vihreiden johto puolustautuu arvostelua vastaan sillä, että
hallituksessa täytyy kyetä olemaan samaan aikaan periaatteellinen
ja lojaali... Ympäristönsuojelijoiden lista nykyisen hallituksen
kelvottomista päätöksistä ja hankkeista on pitkä:
aluehallintouudistuksessa ympäristöhallinnolta riistettiin
itsenäisyys, Metsähallituksesta ollaan tekemässä osakeyhtiötä,
merentutkimus silvottiin, Suomen tunnetuinta uhanalaista eläintä
saimaannorppaa ei haluta tehokkaasti suojella, Pallas-Yllästunturin
kansallispuistossa murrettiin kansallispuistojen rakennuskielto ja
vähintään yhdelle ydinvoimalalle näytetään vihreätä valoa.
Ei kiitos. Tätä varten en ole 20 vuotta koettanut olla aktiivisena vihreässä liikkeessä. Missä pyritään yhteiskunnan rakenteellisen luontovastaisuuden estämiseen? Todistetusti ihminen ottaa huomioon lähiympäristön, jos hänelle annetaan vapaus. Mihin valtio jättää vapauden? Meillä on vapaus valita palkkatyö tai ajautuminen umpikujaan. Omalla työllä ei voi tuottaa omaa leipäänsä. Kuinka kauan vesivessojen turhuutta rakennetaan? Miten ihmeessä lentämällä pääsee halvimmin Espanjaan? Miksi lasten synnyttämisestä maksetaan sitä enemmän mitä enemmän niitä tähän ylikansoitettuun maailmaan tehdään? Kaikki muutokset vaativat kovaa asennemuutosta yhteiskunnan arvoissa. Kuka niitä edistää?
Pääkirjoituksessa jatketaan: ”Suomessa vihreiden
saavutukset ovat sosiaalipolitiikassa ja vaalilainsäädännössä.”
Jos vihreitä ei olisi, kuka ajaisi sosiaalipolitiikka (mitä se lie)
ja vaalit. Niin, ovatko uurnat tämän vuosituhannen asia.
Kansanäänestykset vaikuttavat lapsellisilta, kuka enää ymmärtää,
miten presidentti on paras valita. Sen sijaan paikallisilla
asukkailla tulee olla suora vaikutusmahdollisuus, tuleeko heidän
alueelleen jätteenpolttolaitos.
Mietteitä 27.2.2011
Miten mahtavaa, että ekovihreillä on toiminnan edellytykset. Piia jatkaa puheenjohtajana, Mikaela ja Keijo kehittäjinä ja tiedottajina ja hallitus on täysilukuinen. Näinhän hyvin ei aina ole ollut.
Arvaatte varmaan, että harmaana eminenssinä en ole iloinen toiminnan konsensushakuisuudesta. Koska ymmärrän, että ekovihreisiin liittyneet ihmiset haluavat päästä vaikuttamaan edustukselliseen demokratiaan, olla mukana yleisesti hyväksytyssä vihreässä ideologiassa, on kai oma suuni pidettävä kiinni. Konkarina sanon, että sinne vain mukaan, kyllä se nielaisee teidätkin. Katsokaa vaikka Tarja Halosta, mikä muutos hänessä on tapahtunut virallisuuden palleilla.
Palaan vielä tuohon toiveeseeni. Voisivatko ekovihreät esittää, että luonnon, eläimen ja ihmisen kestävyys punnitaan jokaista päätöstä tehtäessä. Konkreettisiin asioihin konkreettisia ehdotuksia. Ne eivät mene läpi tänä vuonna, mutta ehkä jo seuraavana. Jos kukaan ei esitä vaihtoehtoja, eivät ne pääse virkamiesten alitajuntaankaan. Alla asiat joista kunta päättää
Kuntalaki
pykälä 25:
"Kunnalle laissa säädettyjä tehtäviä
liittyvät ainakin terveydenhuoltoon, perusopetukseen, päivähoitoon
sekä sosiaalihuoltoon. Lisäksi esimerkiksi lastensuojelu,
vanhusten-, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki
kuuluvat kuntien toimintaan. Teknisellä puolella kunta huolehtii
kaavoituksesta ja valvoo ympäristönkäyttöä. Myös teiden ja
katujen ylläpito sekä pelastustoimi kuuluu kunnille. Vesi- jäte-
ja energiahuollon toiminta on ollut perinteisesti kuntien hallussa,
mutta nykyisin yksityiset markkinat ovat tulleet toimintaan. Kunta
valvoo näiden toimintaa."
Kannanotto tieteellisestä konsultaatiosta tuo mieleen 20-30 vanhat esitykset. Paloheimohan sai läpi tulevaisuusvaliokunnan, jonka toiminta ei ole tuottanut hänen toivomiaan tuloksia. Itse käänsin 1980-luvulla uusimpia tutkimustuloksia ties mistä ja näytin kalvoilla Espoon valtuuston kokouksissa. Ketä kiinnosti, kun päätökset oli jo tehty. Uskon ihmisen järkevyyteen, mutta näinhän se ei toimi politiikassa. Muistatte muutaman kuukauden takaisen huippututkijoiden adressin geenimanipuloidun tuotannon puolesta.
Meidän on turha odottaa, että tätä irrationaalista menoa voitaisiin pysäyttää yksistään rationaalisin keinoin. 1960-luvulla kukaan ei ymmärtänyt ideaa puutarhakaupungeista, kunnes niitä rakennettiin Lontooseen ja siitä ne ovat yleistyneet. Ehdotankin, että ekokylistä tehtäisiin tämän ajan kokeilualueita, olkoot sitten reservaatteja dropauteille, permakultturisteille, autarkisille ryhmille - kunhan yhteiskunta sallisi kokeilut. Ajatella että syrjäytynyt nuori (= ihminen joka ei halua elää kulutusyhteiskunnan säännöillä) saattaa viedä valtion "kipailukykyä parantavista" varoista 100 000 euroa vuodessa!