Kevät 1990
Presidentti on valittu – eläköön Kekkonen!
Jospa ansaitsisimme vielä tänäkin päivänä Kekkosen kaltaisen presidentin. 'Must jotenkin tuntuu se jätkä oli mun puolella', sanoo Kekkosrockin kaihoilija.
Miksi maa olisi tarvinnut taas kerran presidentikseen Kekkosen?
1. Koska Kekkonen kuulisi myös vastakkaista puolta eli köyhän, tavallisen ihmisen ja ympäristönsuojelijan mielipidettä.
Oman mielipiteensä, puhumisen ja kirjoittamisen julkistamiseen tarvitaan Nykysuomessa rahaa tai todellista verbaalista lahjakkuutta. Sen sijaan Kekkonen sanoo, että "demokratian suojelemisen nimissä" vaativat vallanpitäjät oman asemansa pönkittämistä. "Yleinen poliittinen tietoisuus oli niin voimakkaasti kallellaan" määrättyyn suuntaan (nykyään kansainvälisen kilpailukyvyn kohottamisen, 1930-luvulla oikeistolaisuus), että vaatimusta muunkin kannan esilletuomiseksi pidettiin ”ennenkuulumattomana epäisänmaallisuutena".
Nyt eivät taistele valkoiset ja punaiset vastakkain. Nyt on kyse niistä, jotka nostavat taloudellisen kilpailukyvyn huippuarvoksi ja niistä jotka tavoittelevat pysyviä arvoja. Kekkonen suhtautuisi luonnonvarojen säilyttämiseen vakavammin kuin nykyinen presidenttimme.
2. Koska Kekkonen taiusi mikä valtava tuhovoima on taloudellisella paineella
Nykyisissä oloissa valtuutetut eivät palvele kuntalaisia vaan raha- ja valtapeliä. Urho Kekkonen muuttaisi päätöksentekojärjestelmää yhteiskunnan muuttuessa. Hän kirjoitti 1972: ”Vaikka yhä yleisemmin vaaditaan demokratiaa ei vielä ole yleisesti tajuttu, että edustuksellinen, parlamenttaarinen demokratia ei enää ole riittävä kansanvaltaisen kontrollin toteuttamiseen." Kekkonen tarkoitti tällä sitä, että ihmisten henkilökohtaisetkin asiat riippuvat yhä enemmän kansainvälisistä suhdanteista. Nykytilanteessa Kekkonen olisi vaatinut "väestön ja teollisuuden kasvamisen lopettamista".
3. Koska Kekkonen ymmärsi että muutosvoimat ovat erilaisia kuin demokratia-ajatuksen alkuaikoina.
Muutos ei enää riipu kunnanvaltuuston määräyksestä vaan mikroelektorniikan sovellutuksista, reaktoritekniikasta ja solu- ja geenitutkimuksista. Olisi toimittava niin kuin Kekkonen ehdotti: "Hallitusmuodon tulee vastata olevia oloja ja olevia tarpeita. Se on toteutettavissa jos joka 50. vuosi valitaan peruslakia säätävä kansalliskokous, joka yksinkertaisella enemmistöllä voi laatia sen ajan yhteiskunnallista, taloudellista, sosiaalista ja valtiollista kehitystä vastaavan hallitusmuodon." Kuka laatii Suomelle uuden peruslain? Nykyinen presidenttimmekö?
4. Koska Kekkonen ajoi koko yhteiskunnan etua.
Kekkonen kirjoitti: "Päämääränä olisi pidettävä sitä, että suuremmassa määrin kuin nyt alettaisiin valvoa yhteiskunnan etua, joka on kaikkien kansalaisten etu. Tulevaisuuden ehkä vaikeimmin ratkaistaviin asioihin kuuluu, kuinka voidaan ajoissa estää ympäristön saastuminen. Se edellyttää hyvinkin radikaalista puuttumista yksityisten ja yhteisöjen omistusoikeuteen. Tähänastinen tulkinta omaisuudensuojasta antaa pienelle vähemmistölle oikeuden torjua järkiperäisesti toimenpiteet elinympäristömme turmeltumisen estämiseksi."
5. Koska Kekkonen ymmärsi, että luottamushenkilöiden vieraantuminen kansasta on estettävä.
Eero Haahti erosi Espoon valtuustosta, koska hänen mielestään: "Niin paljon kuin hajautettavaa kaupunginosahallintoa onkin eri ryhmien ohjelmissa ja vaalipropagandassa korostettu, niin mahdollista kuin sen toteuttaminen modernin teknologian avulla olisikin, ei mitään käytännön edistymistä ole havaittavissa, ei edes pyrkimystä."
Kekkonen kuuntelisi Haahden mielipidettä, sanoihan hän jo 1972 : "Viime vuosien kokemusten valossa olisi demokratian ja sen puolustuksen kannalta katsoen syytä aivan erityisesti kiinnittää huomiota ilmiöön, jonka voisi luonnehtia valitun luottamusmiehen etääntymiseksi toimeksiantajistaan… Kysymyksessä on demokratialle välttämättömän luottamussuhteen höltyminen tai häviäminen valitun ja valitsijan väliltä ... korjaus voidaan saada aikaan ja asia palauttaa ennalleen. Se edellyttää syiden rehellistä tutkimista ja havaittujen epäkohtien vilpitöntä oikaisemista... Uskon, että demokratian itsepuolustus tulee toteutumaan painokkaammin suoran kansalliskontrollin muodoissa ja että tämä kehitys tulee johtamaan uusiin yhteiskunta rakenteisiin, joissa kansalaiset kykenevät luomaan itsehallintomuotoja joutumatta poliittisen organisaation anarkiaan.
Toteuttaako nykyinen presidenttimme kansalaiskontrollia?
6. Koska Kekkonen ymmärsi, että ympäristön ja ihmisten välisen epätasa-arvon poistaminen vaatii erilaisia toimia kuin ihmisten välisen
epätasa-arvon poistaminen.
Kekkonen kirjoitti: "Se seikka, joka tällä kertaa ...tekee sukupolvien välisestä vastakohtaisuudesta niin ratkaisemattomalta vaikuttavan, aiheutuu siitä globaalisessa mitassa tapahtuneesta olosuhteiden muuttumisesta, jonka alkutapahtumia olemme maailmassa seuraamassa. ...Kun näkee sen vastuuttomuuden, millä ympäristöämme, luontoa ja luonnonvaroja turmellaan, tuntuu siltä, että ne joilla nyt on valtasuhteiden suoma kaikki valta, eivät tunne sitä levottomuutta, huolta ja vastuuta, joka nuorilla on ihmiskunnan tulevaisuudesta. Vanhempi polvi ...tietää myös, että kalmistossa lepäävien rauhaa ei tulossa oleva tuho voi enää häiritä.
Ajatteleeko nykyinen presidenttimme enemmän kalmistossa lepäävien rauhaa kuin luonnonvarojen turmelemista?"
7. Koska Kekkonen otti ; luonnonturvaajat vakavasti.
Hän kirjoittaa: "Meillä on sellainen käsitys, että vain muutamat vähän pöllähtäneet tiedemiehet ovat huolissaan maailman tulevaisuudesta, väestönkasvusta, ympäristön saastumisesta yms. Sitä vastoin uskomme, että käytännön talous- ja teollisuusmiehet, jotka ottavat vain realiteetit huomioon, eivät lainkaan näe voittamattomien vaarojen meitä uhkaavan. Pitihän johtavaksi mainittu pankki- ja talousmiehemme äskettäin televisiossa oppitunnin näsäviisaille nuorille: tätä tuhoa on saarnattu jo vuosikymmeniä. Sitä ei ole tapahtunut eikä se ole näköpiirissää. Tekniikka pystyy kyllä kaikki vaarat poistamaan. kekkonenkekkonenkekkonenkekko nenkekkonenkekkonenkekkonenkekkonen
Lainaukset kirjasta: Urho Kekkonen: Puheita ja kirjoituksia IV, Demokratia ja perusoikeudet, toim. Tuomas Wilkuna, Weiling & Göös, Tapiola 1972
Kekkos-renessanssi toukokuu 1990
Ikuisesti eläköön Kekkonen!
Kekkosen renessanssia on povannut Saska Saarikoski (HS 17.5.). Hän sai jyrkkää kritiikkiä UKK-perinneyhdistyksen osallistujilta, esimerkiksi Niiraselta (HS 19.5.). Ymmärrän hyvin, että nykyään vallassa olevilla poliitikoilla ja virkamiehillä ei ole kiinnostusta Kekkosen oppien verestämiseen. Mutta sanopa minulle Matti Niiranen, miksi Urkin mielipiteitä ympäristöstä, talouselämästä ja demokratiasta ei tulisi nostaa uudestaan yhteiskuntamme ohjenuoriksi?
Tässä muutamia mieltäni sykähdyttäviä Kekkosen lausahduksia. Jo vuonna 1972 Kekkonen kirjoitti luonnon saastumisesta kovilla sanoilla:
"Kun näkee sen vastuuttomuuden, millä ympäristöämme, luontoa ja luonnonvaroja turmellaan, tuntuu siltä, että ne joilla nyt on valtasuhteiden suoma kaikkivalta, eivät tunne sitä levottomuutta, huolta ja vastuuta, joka nuorilla on ihmiskunnan tulevaisuudesta".
Kekkosen mukaan nuoriso on todella huollissaan ja nuorison huoli tulisi ottaa vakavasti "globaalisessa mitassa tapahtuneesta olosuhteiden muuttumisesta, jonka alkutapahtumia olemme maailmassa seuraamassa."
Nykypäivän pyhää lehmää eli talouselämän ja kansainvälisen kilpailukykyvyn johtajistoa Kekkonen ei käsitellyt silkkihanskoin: "talous- ja teollisuusmiehet, jotka ottavat vain realiteetit huomioon, eivät lainkaan näe voittamattomien vaarojen meitä uhkaavan".
Tästä esimerkkinä Kekkonen kertoo, että "johtavaksi mainittu pankki- ja talosmiehemme piti äskettäin televisiossa oppitunnin näsäviisaille nuorille: tätä tuhoa on saarnattu jo vuosikymmeniä. Sitä ei ole tapahtunut eikä se ole näköpiirissää. Tekniikka pystyy kyllä kaikki vaarat poistamaan".
Varsin suorasukaisesti hän ryöpytti itsekkäitä johtajia: "Vanhempi polvi ...tietää myös, että kalmistossa lepäävien rauhaa ei tulossa oleva tuho voi enää häiritä..." Hän enteili ympäristönsuojelijoiden saamaa vastaanottoa: "Meillä on sellainen käsitys, että vain muutamat vähän pöllähtäneet tiedemiehet ovat huolissaan maailman tulevaisuudesta, väestönkasvusta, ympäristön saastumisesta yms."
Lähes linkolailaiseen tyyliin Kekkonen kirjoitti niistä menetelmistä, joita meillä on ympäristön pelastamiseksi: "Alamme olla valintatilanteen edessä. Mutta se vaihtoehto, joka kykenee ylläpitämään tasapainon, on hyvin tuskallinen, sillä se voidaan saavuttaa vain siten, että väestön ja teollisuuden kasvaminen lopetetaan".
Kekkoselle teollisuuden ohella toinen ryöpytyksen kohde oli demokratia. Kekkonen valitti, että "vielä ei ole yleisesti tajuttu, että edustuksellinen, parlamentaarinen demokratia ei enää ole riittävä kansanvaltaisen kontrollin toteuttamiseen". Kekkonen painotti useaan kertaan, että "parlamenttaarinen systeemi ja suhteellinen vaalitapa eivät sovi yhteen keskenään". Kekkosen mukaan on "syytä aivan erityiseti kiinnittää huomiota ilmiöön, jonka voisi luonnehtia valitun luottamusmiehen etääntymiseksi toimeksiantajistaan. ... Kysymyksessä on demokratialle välttämättömän luottamus suhteen höltyminen tai häviäminen valitun ja valitsijan väliltä".
Aivan kuin nykyisen 1990-luvun yhteiskuntasuunittelijoiden oppeja enteilien, Kekkonen kirjoitti: "Uskon, että demokratian itsepuolustus tulee toteutumaan painokkaammin suoran kansalaiskontrollin muodoissa ja että tämä kehitys tulee johtamaan uusiin yhteiskuntarakenteisiin, joissa kansalaiset kykenevät luomaan itsehallintomuotoja joutumatta poliitisen organisaation anargiaan". Kansalaisten itsemääräämisoikeuden hän katsoi vähentyneen kansainvälisen riskiyhteiskunnan seurauksena: "Asian voi sanoa myös niin, että yhteiskuntien, kylien ja kotitalouksien sisäiset asiat ovat tulleet pysyvän kansainvälisen vallankäytön piiriin".
Olemmeko jo unohtaneet, miten vaarallisena Kekkonen piti puolueiden valtaa ja erityisesti puoluetukea? Hän kirjoitti: "Puoluetuki koituu vallan keskityksen ja vallan jatkuvuuden pönkittämiseksi puolue-elämässämme. Puoluetuki edistää vanhassa kiinniriippumista, se on omiaan estämään kehitystä puolueen sisällä, ehkäisemään uusien ajatusten ja virtausten leviämistä puolueen piirissä... "Julma peli" vallan säilyttämiseksi puolueessa helpottuu puoluetuen avulla."
Kekkosella oli loistava ehdotus demokratian säilymiseen, nimittäin hallitusmuoto. Koska hallitusmuodon "tulee vastata olevia oloja ja olevia tarpeita", on se Kekkosen mukaan laadittava joka 50. vuosi uudestan. Hänen mukaansa kansalliskokouksen yksinkertaisella enemmistöllä tulisi laatia kunkin ajan yhteiskunnallista, taloudellista, sosiaalista ja valtiollista kehitystä vastaava ~ hallitusmuoto. lfekkonen jopa ehdotti: "Mielestäni olisi viipymättä selvitettävä millaiset muutokset perustuslakien säätämis- ja muuttamismenettelyissä olisi toteutettava. Päämääränä olisi pidettävä sitä, että suuremmassa määrin kuin nyt alettaisiin valvoa yhteiskunnan etua, joka on kaikkien kansalaisten etu. Tulevaisuuden ehkä vaikeimmin ratkaistaviin asioihin kuuluu, kuinka voidaan ajoissa estää ympäristön saastuminen. Se edellyttää hyvinkin radikaalista puuttumista yksityisten ja yhteisöjen omistusoikeuteen. Tähänastinen tulkinta omaisuudensuojasta antaa pienelle vähemmistölle oikeuden torjua järkiperäisesti toimenpiteet elinympäristömme turmeltumisen estämiseksi".
Olisi kiinnostava kuulla, mikä näissä opeissa "ei tunnu kovin läheiseltä 1990-luvulla", kuten Matti Niiranen kirjoitti? Miksi suomalaisnuorten tulisi etsiä eurooppalaisia esikuvia kansallisten tuntomerkkien sijasta? Miksi Kekkos-renessanssille hymistellään? Siksikö, että meillä ei enää ole Kekkosen mittaisia miehiä?