(Kaikki kirjasta Neljän dollarin
päivä ja Aasian matkalla tekemistäni muistiinpanoista)
Sai
Baba:
”En
ole tullut tuhoamaan ainuttakaan uskoa, vaan vahvistamaan jokaista omassa
uskossaan, niin että kristityt tulevat paremmiksi kristityiksi, muslimit
paremmiksi muslimeiksi, hindut paremmiksi hinduiksi. Olen tullut rakentamaan tien
antiikin aikaisen Jumalan luo. Niin kuin sitruunassa on paljon siemeniä, mutta
vain yksi kuori, olemme kaikki samasta Jumalasta.”
"Syvällä ihmisen sydämessä
on tarve päästä paikkaan, mistä on tullut”. Koska ihminen itse on jumalallinen,
on kyse osan kaipuusta kokonaisuuteen. Jumala inkarnoituu jokaisessa ihmisessä.
Ihmisen tulee tunnistaa itsensä ykseytenä Jumalaan – ei osana perhettä tai
työtä. Kun löytää todellisen itsensä, katkeaa se prosessi, jossa ihminen on
seurannut perinteistä elämää.
Raamatun jumala on julma ja
tuomitseva, sisäinen jumala on läheinen ja hyvä ystävä."
Baban kertoman mukaan Jeesuksen
äiti Maria synnytti Jeesuksen Palestiinassa 2000 vuotta sitten juutalaiseen
perheeseen ja kasvatti hänet Israelin ortodoksisen opin mukaan. Jeesus oli
älykäs lapsi, 12-vuotiaana hän keskusteli pappien kanssa teologisista aiheista
Jerusalemin temppeleissä. Seuraavan kerran hänet mainitaan vasta 30-vuotiaana.
Sai Baba tietää, että väliajan Jeesus vietti
Intiassa, oppi intialaista
filosofiaa, meditoi ja vähitellen valaistui. Sen jälkeen kaikenlaiset ihmiset
tulivat Jeesuksen luo. Hän käveli kolme vuotta ympäri kotimaataan parantaen ja
saarnaten. Monia ihmetekoja on raportoitu. Koska Jeesus esitti universaaleja
arvoja, kuten rakkaus ja rauha, farisealaiset ja juutalaiset papit vihastuivat.
He olivat myös niin kateellisia Jeesuksen suosiosta, että tappoivat hänet.
"Nälkä ja suun nälkä aiheuttavat ihmisen
elämässä eniten huolta, mutta mausta ja himosta ei saa innostua. Koska ruoka-
ja juomatottumukset kiihottavat seksuaalisuutta, on vahdittava eniten kieltä,
makuaistia. Halu on kuin riisin ulkokuori, joka on poistettava ennen syöntiä.
Ehkäisyvälineet eivät kuulu jumalalliselle ihmiselle – on harjoitettava itsekuria
ja aistien kontrollia. Pidämme halua todellisena, mutta ilman elämänvoimaa iho
ei voi tuntea eikä kieli maistaa. Aistien ilot ovat hetkellisiä. Syöt, entä
kolmen tunnin kuluttua?
Luovu myös maallisen omistamisen
mielihyvästä."
Sai Baba selittää ihmetekojaan
lähes telepaattisina. Koska mieli aiheuttaa sairaudet, hän saa ihmisen mielen
uskomaan paranemiseen. Hän antaa luottamusta, voimaa ja tahtoa, ja niin on moni
selvinnyt syövästä tai saanut näkönsä takaisin.
Luostarin seinälle on piirretty kaksi puuta
kuvaamaan elämän antamaa kahta mahdollisuutta: itsetuhon puu ja itseymmärryksen
puu. Itsetuhoon johtavat sellaiset ominaisuudet kuin itsesääli, syyllisyys,
vihamielisyys, epäluulo, kateus, luovuttaminen, epävarmuus ja pelko. Näiden
paheiden seurauksena puuhun kasvaa sellaisia oksia kuin alkoholi, huumeet,
rikollisuus, riippuvuus, apatia, huonot suhteet muihin ihmisiin, tyhjyys,
v
ieraantuminen ja kaiken latvana mielisairaus.
Mahathera selittää: ”Koska henki
on meissä joka hetki, ei vasta tulevaisuudessa, aloitetaan onnellisuuden perustana
olevat tässä ja nyt -harjoitukset keskittymällä hengitykseen. Aina kun mieli
karkaa ajatuksiin, palataan sisään- ja uloshengitykseen.”
Vipassana tarkoittaa keskittymistä tähän hetkeen. Meditaatiota harjoitetaan 10 päivää
Dadan mukaan maailma kulkee 5000 vuoden jaksoissa:
kulta-aika ja hopea-aika kuvaavat paratiisia ja ne kestävät 2500 vuotta.
Kupariaikana syntyvät uskonnot, puuhun tulee oksia. Rauta-aikana lehdet
putoavat pois, kaikki on mustaa ja aineellista. Ihmiskunta elää nyt
rauta-aikaa, joka loppuu pian. Tulee maailmansota, maanjäristyksiä ja
lopullinen tulva, vesi täyttää talot. Eurooppa ja Amerikka tuhoutuvat kokonaan.
Pommit erottavat kuluneet kehot sieluista, ja sielut siirtyvät taivaaseen odottamaan
seuraavaa ajanjaksoa. Jos ei elämänsä aikana puhdista mieltään ja tekojaan, ei
koskaan saa syntyä kulta-aikaan eli paratiisiin, vasta hopeaan ja sitä
väistämättä seuraavaan rappion aikaan.
Aistien ja mielen hallinta on tärkeä
päämäärä. Ashramin julisteessa viisi hevosta vetää kärryjä. Hevoset
symbolisoivat aisteja (näkö, maku, kuulo, tunto, haju), suitset tarkoittavat
ihmisen mieltä, ajajana istuu ihmisen äly. Kyydissä rattailla istuu ihminen
itse ja nauttii tai kärsii riippuen siitä, mihin hän antaa mielen ja aistien
kuljettaa itseään.
Viisi lupausta: älä tapa, älä
varasta, älä käytä alkoholia tai huumaavia aineita, älä tee seksuaalista
väkivaltaa, älä pidä yhteyttä pahoihin ihmisiin.
Buddhan 14 julistusta:
1. Olen itse itselleni pahin
vihollinen.
2. Suurin tyhmyys on
epärehellisyys.
3. Suurin este on ylpeys.
4. Suurin suru on kateus.
5. Suurin virhe on menettää
itsensä.
6. On oltava kiitollinen
vanhemmilleen.
7. Suurin säälin syy on huono itsetunto,
itsensä aliarvioiminen.
8. Suurin ihailunaihe on nousta
kun on kaatunut.
9. Suurin konkurssi on vaipua
epätoivoon.
10. Suurin rikkaus on terveys ja
älykkyys.
11. Suurin taakka elämässä ovat
tunteet.
12. Suurin lahja on vapaus.
13. Suurin puute on
tietämättömyys.
14. Parhaiten paheistaan pääsee
eroon harjoittamalla hyväntekeväisyyttä.
Mantakin huoneentauluja:
Kun tiedät minne
rauhoitat mielesi ja miten sen teet, et hermostu mistään.
Kun et hermostu etkä kanna
huolta, sinulla on rauha.
Kun pystyt kehittämään rauhan,
mielesi tietää kaikissa tilanteissa, miten huoliin on suhtauduttava.
Suuret kyvyt kypsyvät myöhään.
Suuri ääni on hiljainen.
Suuri muoto on muodoton.
Theravadaperinteessä ei ole organisoitua
uskontoa, vaan painotetaan ensi askeleena omaa valaistumista, ei kuuliaisuutta opettajaa
kohtaan. Buddha teki kaikkensa estääkseen hierarkiat ja ollakseen sekoittumasta
politiikkaan. Ne joilla on taipumus konformismiin, viihtyvät Tiibetin mahajana-perinteessä,
Buddhan opetus ei ole heitä varten.” Thaimaassa munkit eivät saa edes äänestää.
Buddhalaisuus tekee ihmisistä yhä individualistisempia, jolloin heitä on
entistä vaikeampi hallita ulkoapäin. ”Se on yksilöitä, ei ryhmiä varten.
”Nykyaikana pelätään hiljaisuutta
ja sitä, että ei ole mitään tekemistä. Silloinhan todellisuus saattaa tulla eteen.”
Nirodho kertoi ihastuneena Woody Allenin elokuvasta, jossa tämä lukee
hississäkin sanomalehteä. Buddha opetti juuri päinvastoin – pitäisi vapauttaa
mieli. Joka hengityksellä on pidettävä kuolema mielessä.
Buddhadasan
mukaan kaikkien uskontojen alkuperä on tavalla taitoisella sama: pelko.
Alkuperäiskansat pelkäsivät ukkosta ja pimeyttä. Sitten ihmiset pelkäsivät
itsessään asioita, joita he eivät ymmärtäneet tai osanneet kontrolloida. He
yrittivät välttää vaaraa ja heidän menetelmänsä oli joko julmuus, alistaminen
tai kunnianosoitus. Ihmisen pelko kehittyi yhä hienojakoisemmaksi. Alettiin
pelätä sellaista kärsimystä, jota ei voitu lopettaa millään aineellisella
tavalla, pettymyksiä ja
toivottomuutta. Ei tiedetty, että
pelot nousevat himosta, vihasta ja tyhmyydestä.
Suan Mokkhin näyttelytilan aulaa koristaa Gandhin toteamus: ”Sosiaalisia syntejä ovat:
- Politiikka ilman periaatteita
- Mielihyvä ilman tietoisuutta
- Varallisuus ilman työtä
- Tieto ilman luonnetta
- Kaupankäynti ilman moraalia
- Tiede ilman humaanisuutta
- Palvelu ilman uhrauksia.”
”Jos olet kiintynyt johonkin, et
ole henkisesti kehittynyt. Kehittynyt mieli ei tarraudu mihinkään, se on alaston kuin striptease-tyttö. Tavaroissa
sanotaan: Made in Hongkong, samoin voidaan väärinkäsityksistä sanoa: Made in
Ignorance. Kaikki kurjuus alkaa tietämättömyydestä. Tietämättömyys johtaa väärinkäsityksiin
ja typerään luottamukseen. Jokaisen on perustettava elämä omaan viisauteen. Jos
haluaa valaistua, on työskenneltävä ahkerasti ja täsmällisesti. On valittava vain
muutama asia, koska kaikkia heikkouksia ei voi muuttaa kerralla. Lupaa itsellesi,
että kaksi viikkoa toimit näin, sitten näin, kehitä itseäsi askel askeleelta.”
Luostarin seinätaulu, Mission
Statement:
Luostari pyrkii kehittämään
mielen harmoniaa ja kuria, rehellisyyttä ja vilpittömyyttä,
avaamaan nunnan mielen
ystävällisyydelle ja myötätunnolle
ja pitämään mielessä Buddhan
opetukset:
Ole tietoinen aineellisesta ja
ei-aineellisesta hyvästä ympärilläsi.
Muista täyttää ajatuksesi
viisaudella.
Pidä yllä nunnalle kuuluvaa
kunnioitusta ja ylpeyttä.
Vältä turhuutta, materialismia ja
kuuluisuutta.
Elä yksinkertaisesti ja opiskele
buddhalaisuutta ahkerasti.
Älä tavoittele luksusta
elämässäsi.
Kunnioita sääntöjä ja itseäsi.
Rakasta maata, rakasta uskontoa.
Opiskele ja työskentele
samanaikaisesti.
Ajattele muita ennen itseäsi.
Etsi buddhia lakkaamatta.
Toivo olevasi valo, joka valaisee
maailmaa.
Keskuksen oveen oli liimattu
mietelause:
”Ole viisas. Kohtele itseäsi ja
mieltäsi myötätuntoisen hyväksyvästi.
Jos olet lempeä itsellesi, alat
olla lempeä myös muille.”
Osho perustaa oppinsa ihmisen
intelligenssiin: ”Meidän ei tule uskoa sepitettyyn pelastajaan. Jumala on
fiktio. rikkaat voivat jatkaa köyhien alistamista, kun köyhät saadaan uskomaan,
että juuri he pääsevät taivaan paratiisiin. Paratiisi on kuitenkin juuri tässä.
Katsokaa luontoa ympärillänne – metsää, järviä, vuoria, perhosia, kukkia. Miten
kaunis ja täydellinen paikka maapallo on.
Syntymä on antanut meille kaiken,
mistä vain voimme unelmoida. Tietoinen ihminen elää harmoniassa luonnon kanssa.
Mutta miten älykäs ihminen on saatu 2000 vuoden aikana käyttäytymään näin
järjettömästi ja tuhoamaan kauneus ympäriltään?”
Uskonnolliset julistukset ovat
Oshon mukaan nöyryyttävää kuunneltavaa: ”Jos raamatullinen Jumala olisi
olemassa, ihminen voisi olla ainoastaan orja. Miksi pyytää jokapäiväistä
leipää? Pyydä kerralla leipää koko loppuelämäksi, niin ei tarvitse vaivata
Jumalaa yhä uudestaan.”
Oshon oivalluksen mukaan
nykyihminen tarvitsee todella kaoottisen menetelmän voidakseen irtaantua päivän
stressistä, koska elämä ei ole enää rauhallista kuten Buddhan aikaan.
Osho arvosti työtä meditaation muotona: ”Työ kuuluu
välttämättömänä osana transformaatioosi. Terapia puhdistaa mielesi, mutta ilman
työtä mieli alkaa taas kerätä roskaa. Vaikka meditaation avulla pääset mielen
tuolle puolen, meditaatio alkaa hyvin pian katkaista juuria kehon ja mielen
yhteydeltä. Haluan, että sinusta tulee kokonainen, yhtenäinen ihminen.
Terapeutit puhdistavat mielestäsi sen hölynpölyn, jota vuosisadat ovat
työntäneet päähäsi, mutta työ antaa kehollesi juuret. Silloin meditaatio voi
kasvaa kuin puiden hedelmät, korkealle taivaaseen. Muista yksi asia: visiossani
ei ole tärkeää mitä teet. Koko elämäsi olet tehnyt, mitä olet halunnut, mutta
se ei ole auttanut. Ohjaa koko huomiosi siihen, MITEN – kuinka
kokonaisvaltaista, kuinka paljon rakkautta,
• Muista, että olemme aina
kuoleman kourissa. Älä siis jätä myöhemmäksi mitään, mikä on tärkeää. Siirrä
myöhemmäksi se, mikä ei ole tärkeää. Tärkeä on tehtävä nyt.
• Todellinen kysymys ei ole, onko
elämää kuoleman jälkeen. Todellinen kysymys on, oletko elossa ennen kuolemaa.
• Älä tyydy mihinkään vähempään
kuin mihin Jumala on tyytynyt.
• Kaikki kärsimys osoittaa, että
et ole yhteydessä olemassaoloon, että kala ei ole vedessä.
Ei tule puhua tasa-arvosta vaan unionista. Naisten
ei tule ryhtyä ”hyviksi jätkiksi”. Naisten on reilusti
Ramanan keskeinen kysymys kuului: kuka minä olen?
Kysymys ymmärretään mantrana, joka johdattaa mielen sisään päivän
mietiskelyssä. Ramana pelkisti kaikki muut kysymykset tähän olennaisimpaan. Jos
ihminen ei tiedä kuka hän on, miten hän voi tietää muutakaan.
Ramanan mukaan niin lääketiede
kuin astrologia osoittavat, että ihmisen keho, mieli ja luonne muodostavat
yhtenäisyyden. Ei voi tehdä horoskooppia erikseen keholle ja mielelle.
Kehittyessään ihmisen pitää päästä eroon tuskaa aiheuttavasta mielestä, egosta.
Ramana kysyy: ”Kuka se on joka
kärsii?” Ja vastasi: ”Se on ego, joka syntyi samaan aikaan kuin kehoni. Kun
pääsen sinne, missä ego ei enää vaikuta, elän tässä maailmassa, mutta en tästä
Buddha kehitti valaistumisensa jälkeen neljä jaloa totuutta. Ensin hän osoitti, että ihmisen elämä on tuskallista. Seuraavaksi hän kertoi kärsimyksen ja tyytymättömyyden syyn ja opetti miten kärsimyksestä voi vapautua. Buddhan neljä oivallusta olivat:
1. Elämä on aina kärsimystä.
2. Kärsimyksen syy on tietämättömyys.
3. Kärsimyksestä vapautuminen edellyttää oivaltamista.
4. Kärsimyksestä vapautumiseen on
kahdeksan askelta.
Buddha osoitti ensin, mitä on
eli ihmisen nykyisen tilan, sillä kärsimyksen olemassaolo on myönnettävä. Surua
aiheuttaa sairaus, kuolema, se ettei saa mitä haluaa, menettää jotain
arvokasta, yksinäisyys, kiire, pelko.
Seuraava oivallus on agitaatio eli hän
osoittaa, mikä aiheuttaa kärsimystä ja tyytymättömyyttä itse kunkin elämässä.
Syitä on kolme, kolme henkistä myrkkyä: viha, ahneus (himo) ja tietämättömyys,
samoin väärät mielikuvat ja harhaluulot.
Buddha ei paranna vain oireita, vaan
syyn. Perussyy on ignoranssi, tietämättömyys asioiden todellisesta luonteesta.
Tietämättömyys tarkoittaa, että elämme kuin unessa. Luullaan, että joku
ulkopuolelta tekee meidät onnellisiksi. Etsitään onnea vääristä paikoista.
Tietämättömyyttä on myös se, että ei ymmärrä syyn ja seurauksen lakia, karmaa.
Tietämättömän ihmisen kaikki teot ovat väärinkäsitystä. Kun olet surullinen,
muista siinä tilassa, että kärsimykseen on joku syy. Syy on joko harhakuva,
ahneus tai himo.
Buddha opettaa myös, miten voi päästä
kärsimyksestä eroon. Voimme vapauttaa itsemme kärsimyksestä! Jos et halua elää
tyytymättömyydessä, voit itse luopua siitä. Kärsimyksen syyt ovat mielessä ja
siksi meidän on vapautettava mieli negatiivisuudesta ja harhakuvista. Voi oppia
erottamaan, mitkä piirteet mielessä tekevät meidät onnellisiksi. Buddha kiersi
ja opetti 40 vuotta ja hänen opetuksistaan on kirjoitettu muistiin 84 000.
Buddha opettaa, mitä on tehtävä,
jotta mielessämme ei ole enää harhakuvia eikä tietämättömyyttä. Buddhan
opetukset ovat kuin peili, joka näyttää meille, mikä itsessämme luo harhakuvia
ja mitä puolia pitäisi kehittää.
Polkua vapautumiseen voi kuvata
kolmella ohjeella
1. Etiikka. Myötätunto syntyy,
kun tietää kärsimystä olevan olemassa ja että kukaan ei ehdoin tahdoin halua
kärsiä. Ihminen yrittää itse elää niin, että ei aiheuta kenellekään kärsimystä.
Kuitenkaan ei riitä olla aiheuttamatta pahaa, täytyy myös auttaa toisia. Ei saa
käyttää pahoja sanoja eikä edes pilkallista ääntä.
2. Hiljentyminen. Mieli täytyy
saada keskittymään. Lyhyesti: meidän täytyy keskittyä, että voimme tulla
viisaiksi ja meillä täytyy olla korkea etiikka, että voimme keskittyä.
3. Viisaus, eli tietämättömyyden
vastakohta
Buddhan kerrotaan sanoneen:
”Opetukseni ei ole filosofia vaan suoran kokemuksen tulos. Kaikki mitä sanon,
nousee omasta kokemuksestani. Jokainen voi tarkastaa oppini käymällä läpi omia
kokemuksiaan. Tarkoitukseni ei ole selittää universumia, vaan auttaa ja opastaa
muita saamaan sama suora kokemus todellisuudesta. Todellisuutta ei voi kuvata
sanoilla. Opetukseni on kuin lauta, jonka avulla voi ylittää joen. Vain typerys
kantaisi lautaa senkin jälkeen, kun on ylittänyt joen
Samoin kuin tieto on olemassa
ennen opettajaa, luonnonlaki on ollut olemassa ennen Buddhaa. Esimerkki
luonnonlaista on keltaisen lehden putoaminen puusta. Sitä ei voi muuksi
muuttaa. Buddha toi tiedon meille. Hänen tietonsa oli:
• jokainen sairastaa,
• jokainen vanhenee ja
• jokainen kuolee.
Nämä luonnonlait aiheuttavat
kärsimystä, kiirettä ja epävarmuutta. Niitä ei voi muuksi muuttaa, muuttaa voi
ainoastaan omaa asennoitumistaan näihin luonnonlakeihin.
Buddhan
perustotuuksia on mukava opettaa, koska ne ovat selkeät ja ennen kaikkea ne voi
ymmärtää omalla järjellä. Buddhalaisuus ei ole mikään uskonto eikä filosofia,
se on menetelmä. Ei voi sanoa, että on buddhalainen, voi sanoa, että teen
buddhalaisia harjoituksia. Se ei ole olemista vaan harjoittamista, in training. Buddhalaisuus on empiiristä
siksi, että siinä tarkkaillaan ja kokeillaan, ei lähdetä teoriasta. Riittää,
jos ottaa mukaansa opetuksista edes yhden prosentin. Buddhalaisuus on kuin
supermarketti, jokainen voi ottaa hyllyltä niitä asioita jotka ovat hänelle
tärkeitä, ja jättää loput. Hän opetti vain kysyttäessä eikä kehittänyt mitään
uskonnollisia rituaaleja. Buddha ei myöskään kehottanut ketään uskomaan ennen
kuin tämä oli itse kokenut opin oikeaksi. ”Oppineet käsittelevät oppejani kuin
kultakimpaletta”, sanoi Buddha, ”he raaputtavat, hakkaavat ja purevat jokaisen
lauseen.”
Älä usko
mihinkään pelkästään sen takia
mitä olet siitä
kuullut puhuttavan.
Älä usko
perinteisiin vain siksi että
niitä on
seurattu monen sukupolven ajan.
Buddhalaisuus on uskontojen
joukossa merkillinen, silla Buddha, tai prinssi Siddhartha, ei koskaan sanonut
olevansa jumala, Jumalan poika tai Jumalan lähettämä, ei edes guru. Tarina
kertoo: Hemmoteltu prinssi Siddharta, joka oli saanut parhaat kaikesta, asui
Nepalin ja Intian rajaseudulla. Hänen läheisyydestään kotiympäristössä oli
poistettu kaikki, mikä ei ollut kaunista, hyvää ja iloista. Sieltä hän alkoi
29-vuotiaana tehdä matkoja. Hän kertoo lähteneensä kotoa "ensimmäiset
hahtuvat poskella" etsimään merkitystä. Hän ei löytänyt mitään mikä on
pysyvää. Buddha oli ymmärtänyt, että merkitys ei ole mitään mikä pysyy, mikä on
pysyvä, aina olemassa. Hän tapasi sairaan miehen. Seuraavalla matkalla
vanhuksen, sitten hautajaissaattueen. Nuori mies näki paljon kärsimystä.
Neljännellä matkalla hän tapasi pyhiinvaeltajan. Intialaiseen tapaan tällä ei
ollut muuta kuin tyhjä ruokakuppi kerjuuta varten. Siddharthan ihmetystä
herättivät hänen levolliset kasvonsa. Hän karkasi palatsistaan ja vaimonsa
luota ja alkoi miettiä kärsimystä ja siitä vapautumista. Aluksi hän uskoi
saavuttavansa mielen puhtauden rääkkäämällä kehoaan, kuten kristinuskossakin
ruumiin haluja pidetään saastaisina. Saksalainen runoilija Schiller on
kirjoittanut, että ihmisen on valittava joko nautiskelu tai toivo. Hän oli
kierreltyään ja paastottuaan kuusi vuotta saanut valaistumiskokemuksen ja alkoi
opettaa ihmisille, mitä oli itse kokenut ja mikä hänelle oli kirkastunut.
Buddha
ei ole nimi vaan jokainen valaistunut ihminen on buddha. Valaistuminen
saavutetaan, kun mielestä on pystytty poistamaan kaikki negatiivinen ja tilalle
on tullut hyviä luonteenpiirteitä, universaali myötätunto, kärsivällisyys,
viisaus.
Alati
muuttuva ihminen ja ympäristö
On
helpompi ymmärtää, että tiedon etsiminen on elämän päämäärä ja siitä seuraa
onni, jos on perinpohjaisesti ymmärtänyt jatkuvan muutoksen lain. Ei ole olemassa
mitään pysyvää. Minä muutun, läheiseni muuttuvat, ympäristö muuttuu. Sisälle on
luotava tyhjä tila, kirkas valo, joka ei kiinny mihinkään. Vertaus merestä
osoittaa tiedon merkityksen: pinnalla voi kuohua ja käydä suurikin aallokko,
mutta syvällä on hiljaista.
”Jos
etsii turvaa sellaisista pysymättömistä asioista kuin rahasta, statuksesta,
nuoruudesta tai kauneudesta, huomaa yhtenä päivänä olevansa tyhjin käsin. Jos
sitä vastoin turvautuu mielen ajattomaan luontoon, löytää jotain loputtoman
rikasta, mikä ei koskaan häviä”, tanskalainen lama Ole Nydahl kirjoittaa.
Todellisuudessa
ei ole vikaa – ainoastaan siinä miten sen koemme. Todellisuus on aina
liikkeessä. Tässä on puinen pöytä, 50 vuotta sitten se oli iloinen puu metsässä
ja kun se kuluu, tulee siitä palikoita tai se poltetaan. Siis vain tällä hetkellä
se on se mitä me näemme. Hetki on kuin jäädytetty prosessi.
Ihminen
voi rauhassa omistaa ja hänellä voi olla läheisiä ihmissuhteita, mutta ei
tulisi kuvitella, että ne voivat tehdä hänestä onnellisen. Niillä ei ole
pysyvää ominaisuutta, ne eivät voi koskaan kestää alati. Kaiken olemassa olevan
luonteeseen kuuluu muutos. Kaikki syntyy ja kaikki häviää – keho, ystävät,
tavarat, ympäristö. Koska ihmisen elämässä moni seikka riippuu asioista ja
ihmisistä, joiden olemukseen kuuluu muuttua, on luonnollista, että häntä painaa
huoli, hän on tyytymätön ja kärsii. Niin kauan kuin annamme onnen tunteen
riippua ulkopuolisista seikoista, jotka eivät koskaan voi kestää, emme voi elää
luottavaisin mielin. Tämä ei tarkoita, että olisi luovuttava kaikesta, vaan
että on muutettava käsitystä onnellisuudesta ja luovuttava epärealistisista
kuvitelmista. Millään asialla ei ole luonnostaan ja ikuisesti ominaisuutena
hyvä tai paha, kaunis tai ruma, eivät edes luonteenpiirteet ole pysyviä. Jos
suklaa olisi aina hyvää ja omistaminen toisi tyydytystä, jokaisella olisi
samanlainen tunne niitä kohtaan ja ne antaisivat jokaiselle aina tyydytystä.
Kulttuurissamme
on syvällä uskomus ja toivomus pysyvyyteen. Kaikki mitä näemme on kyllä
olemassa, mutta ei sillä tavalla kuin luulemme. Se on meidän oman mielemme
tuote – muistojen, tunteiden, tiedon. Meidän oma mielemme projisoi ympäristön
sille ominaisella tavalla, erilailla kuin kenenkään muun mieli. Joka luulee, että
hänen luonteen laatunsa on sellainen ja tällainen, olen hidas, ei ole koskaan
yrittänyt kehittää mieltään.
Katsellessa
pöytää voisi kysyä, miten niin pöytä? Onko pöytä jaloissa? Onko se pinnalla?
Osissa? Mistä lähtien se on ollut pöytä? Kuinka monta osaa siitä voi ottaa
pois, että se ei enää ole pöytä? Pian huomaa, että semmoista pöytää ei ole kuin
oli kuviteltu. On kuitenkin olemassa toisistaan riippuvaisia osasia, mutta
nekin muuttuvat. Kaikkien ongelmien
pohjalla on vaistonomainen oletus, että ihminenkin on olemassa juuri
sinä ihmisenä, periytyy ja eroaa kaikista muista. Mutta tuttava on omien
mielikuviemme liioiteltu projisointi. Harhaluulo. Sama harhaluulo koskee meitä
itseämme. Meillä on lihaa, luita, ihoa, tunteita, ajatuksia. Kaiken tämän
yhdistelmä tunnetaan sillä ja sillä kutsumanimellä. Se on väliaikainen
yhteenliittymä ja hajoaa, kun keho kuolee. Mieli siirtyy uusiin kokemuksiin.
Ihmisen
ego kaipaa kuolemattomuutta ja turvallisuutta, riippumattomuutta, hän on
perinyt ominaisuutensa ja on ikuinen. Tämä mielikuvituksen tuottama ihminen
itse tuntuu erityisen vahvana silloin kun on stressiä, pelkoa tai ihminen
innostuu. Siksi moni ihastuu ihmisiin, paikkoihin ja tilanteisiin, jotka
pitävät yllä ja ylistävät kuvaa meistä itsestämme.
Totuuksia
on kaksi: perinteinen eli pöytä on olemassa. Mieli kuuluu siihen. Toinen on
absoluuttinen, lopullinen totuus, mitään ei ole olemassa yksinään, perittynä.
Onnellisuus kuuluu tähän totuuteen. Nämä kaksi minää oppii erottamaan
toisistaan keskittymällä meditaatioon.
Ei
ole sielua eikä itseä, vain syy ja seuraus, olosuhteiden kypsyminen, aalto
meressä, jatkumo ilman identiteettiä, ensin on sitten olosuhteet sitten syyt
Alati
kokemamme epäoikeudenmukaisuus
Meidän
on hyväksyttävä, että elämä on aina epäoikeudenmukaista. Tämä johtuu teoistamme
eli karmasta. Nykyiset kärsimykset johtuvat menneestä, ja se tapa, jolla
ratkaisemme vaikeutemme tänä päivänä, rakentaa tulevaa elämäämme.
Lapsi
päättää kenelle äidille hän syntyy, minkälainen koti auttaa häntä parhaiten
ratkaisemaan periytyneitä ongelmia. Kukaan ei synny vapaaehtoisesti tähän maailmaan,
on synnyttävä, koska vain ihmiskehossa voi kehittyä ja nostaa tietoisuutta.
Omasta kohtalostaan pääsee perille, kun muistelee niitä tapahtumia ja tekoja
elämässään, jotka on käynyt läpi sattumalta tai impulsiivisesti, niitä joita ei
ole motivoinut järki eikä tunne. Ne antavat vihjeen siitä, mikä saattaa olla tämänkertaisen
elämäni läksy.
Alati päähämme nousevat ajatukset
"Ennen kuin aamuisin puet
itsesi, pue mielesi. Joku aukaisee verhot nähdäkseen minkälainen sää on tänään
ja miettii, että jos on huono ilma, olen onneton, vain kaunis ilma tekee minut
onnelliseksi.
Ratkaiseeko jokin ulkopuolinen
sinun mielentilasi? Sisäinen rauha on elämässä tärkeintä. Mieltä täytyy
harjoittaa niin, että ei hermostu asioiden epäonnistuessa. Kun joku tulee ja
pilaa parhaimmat
On iso ero siinä, että ajattelee,
ja toisaalta siinä, että tietää ajattelevansa. Se joka tietää ajattelevansa on
kuin surffaaja aaltojen päällä. Ajatukset eivät aiheuta myrskyä sisällä. Hän ei
samaistu ajatuksiin eikä tunteisiin eikä luule että ajatukset olen minä. Niin
kauan kuin antaa onnen tunteen riippua ulkopuolisista seikoista, jotka eivät
koskaan voi olla pysyviä, ei voi elää
luottavaisin mielin. Tämä ei tarkoita, että on luovuttava kaikesta, vaan että on
muutettava käsitystä onnellisuudesta ja luovuttava epärealistisista kuvitelmista.”
Mitä on mieli (mind, sielu,
tietoisuus, ajattelu)?
Buddhalaisen teorian ydin on
mieli, tietoisuus. Se ei ole sama kuin aivot. Mieli ei sijaitse määrätyssä
paikassa eikä sillä ole fyysisiä ominaisuuksia. Mielen avulla voi muuttaa
epämiellyttävät tunteet ja olemisen taakan. Mielellä on kyky tietää ja kokea.
Sillä on ajatuksia, kuvitelmia, tunteita, muisti, unelmia. Se on meidän
keskuksemme. Mieli on kuin meri, jonka pintaa ajatukset kuohuttavat. Mielellä
itsellään ei ole muuta kuin selkeä kirkkaus, se on alkuaan kirkas ja se
säteilee kaiken mitä tietää niin kuin tyyni järvenselkä heijastaa ympäröivän
metsikön, kokemukset ja teot kuljettavat sitä.
Mieli saa tietoa kolmesta eri
lähteestä:
1.viisi aistia, esim. silmillä
näemme muotoja ja värejä, kosketus antaa tunteen, korvat kuulevat, nenä
sulautuu hajuihin, kieli makuihin
2.havainnointi: mieli pystyy
havainnoimaan tuo on äitini, tuo ystävä
3.tunteet
Mieli on töissä 24 tuntia
vuorokaudessa. Joka hetki sillä on joku ajatus ja joka hetki se ajattelee
samasta asiasta erilailla. Mielellä ei ole pysyvyyttä. Se on jatkumo ilman alkua
ja loppua, virta joka ei pysähdy. Edellisestä ajatuksesta syntyy seuraava
ajatus. Mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisen energian
välityksellä. Siksi fyysinen kipu aiheuttaa mieleen järkytystä ja päinvastoin.
Mieltä ja ajatuksia on vaikea
hallita. Ihminen on kuin orja – kukapa vapaaehtoisesti valitsisi huolet, surun
ja hädän. Mieli projisoi valkokankaalle kuin elokuvassa kaikki ajatuspalasemme,
joita sitten pidämme todellisuutena. Monet eivät edes tiedä, että he
ajattelevat koko ajan ja aiheuttavat itselleen pahan mielen ajattelemalla
surullisia asioita. On iso ero siinä, että ajattelee ja toisaalta siinä, että
tietää ajattelevansa. Se joka tajuaa, että hän on se joka ajattelee on kuin
surffaaja aaltojen pinnalla. Ajatukset
eivät aiheuta myrskyä hänen sisällään. Hän ei samaistu ajatuksiin ja tunteisiin
eikä luule, että se olen minä.
Buddhan opetti yhden menetelmän, miten voi tulla
onnelliseksi. Tärkeintä on meditaatio. Jokaisella on kyky tulla onnelliseksi,
paikasta riippumatta, vaikeissakin olosuhteissa. Voimme vapautta itsemme
epämiellyttävistä asioista, pelosta, tyytymättömyydestä, kun tajuamme, miten asiat
todella liittyvät toisiinsa. Nain eliminoimme syyn joka häiritsee mielemme
tasapainoa. Jos vihastut, tarkkaile tilannetta: "Hyvä luoja nyt minä
vihastuin." Ja anna sitten tunteen mennä.
Kun tajuaa syyn ja seurauksen lajin,
ymmärtää, mitä on vapaus. Kun tajuat, että seuraus tästä hommasta on tämä, voit
itse valita, miten toimit.
Sanskriitin sana karma merkitse tekoa,
toimintaa. Karman laki on sam kuin syyn ja seurauksen laki. Lakia ei Buddha ole
keksinyt eikä se ole minkään maan perustuslaissa. Se on yhtä vahva luonnon laki
kuin laki maan vetovoimasta. Buddha on se joka ymmärsi sen ensimmäisenä ja
selitti muille. Jos teemme jotain negatiivista, karsimme varmasti. Se on
luonnon laki. Kukaan ei meitä rankaise, vaan olemme itse aiheuttaneet
itsellemme kärsimyksen.
Karman eli syyn ja seurauksen lailla on
neljä ominaisuutta: laki on ehdoton, yhtä ehdoton kuin että riisin siemenestä
kasvaa riisiä, ja chilin siemenestä chiliä. Karman laki aiheuttaa monenlaisia
seuraamuksia, aivan kuten omenan siemenestä kasvaa lehtiä, kukkia, hedelmiä.
Jos emme ole tehneet mitään, emme myöskään koe seuraamuksia eli emme kärsi,
mutta emme myöskään ole onnellinen. Kannamme karmaa mukana niin monen elämän
ajan, että olosuhteet ovat oikeat synnyttämään seuraamukset.
Teon hyvyys mitataan sillä, minkälaisia
seuraamuksia sillä on tulevaisuudessa. Useimmat meistä eivät näe tulevaisuutta
eivätkä voi tietää mitä seuraamuksia heidän teoillaan on. Siksi Buddha selitti,
mitkä ovat hyviä tekoja, mitkä pahoja. Ne ovat lähes samat kuin kymmenessä
käskyssä. Viimeinen on kiinnostava eli väärä näkökanta tuo huonoa karmaa yhtä
lailla kuin valehteleminen, varastaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö jne. Tekojen
vakavuuteen vaikuttaa myös motivaatio, suoritustapa jne.
Karmaa ei ole edeltä määrätty, vaan se
on radikaalia vapautta. Ei ole jumalaa joka antaisi anteeksi vastuuttomat omat
tekomme. Jos etsii anteeksiantoa, voi miettiä niitä motiiveja, jotka ovat
johtaneet nykyiseen surulliseen tilanteeseen. Syyn ja seurauksen laissa ei ole
kyse teosta vaan teon motiivista, tarkoituksesta.
Vielä ei ole löydetty mitään todisteita
sen materiaalisen uskomuksen puolesta, että kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Kukaan ei pysty todistamaan, että kun hengitys pysähtyy, aivotoiminta ja
sydämentoiminta lakkaavan, myös henkinen toiminta, tietoisuus lakkaisi
olemasta. Sitä vastoin on paljon todisteita siitä, että jotain jää jäljelle:
1. Koska kaikella luonnossa ja
universumissa on jatkuvuus jossain muodossa eli on olemassa laki energian
säilymisestä.
2. Kliinisesti kuolleet ihmiset ovat
kertoneet yhtäpitäviä tarinoita siitä mitä he kokivat kuollessaan.
3. Jotkut muistavat, varsinkin lapset,
yksityiskohtia edellisestä elämästään. Heidän muistojaan on jopa tarkistettu ja
todettu oikeiksi. Virginian yliopistossa on kerätty yli tuhat tapausta. Kun
lapset ovat kertoneet muistoistaan, ovat tutkijat etsineet kyseisen paikan tai
talon ja tarkistaneet kertomuksen – onko tässä talossa elänyt mies, jonka
toinen jalka oli rampa, tai kuoliko isäsi tulipalossa, tai he löytävät
laatikon, jonka lapsi kertoo piilottaneensa viisi askelta puusta.
4. Monilla on se intuitiivinen tunne,
että elämä jatkuu ja että heidän on tässä elämässä pyrittävä mielenpuhtauteen
seuraavan elämän turvaamiseksi, oli se sitten taivaassa tai maan päällä.
Meillä ei ole vielä mittareita, joilla
voisimme todistaa edes universumia täydellisesti. Aurinkokunnan kymmenes planeetta löydettiin
vasta vuonna 2003. Jos jotain ei mitata, ei sitä voi nähdä, mutta todisteita
siitä että sitä ei olisi, ei ole. Jos ei mitään ole, ajattelee ihminen
helposti, että elänpähän niin kauan kuin jaksan ja sitten tapan itseni.
Buddhalainen opettaja ei ottaisi sitä riskiä – entä jos elämää on sittenkin tämän
jälkeen?
Jotkut ovat todistaneet, että kuoleman hetkellä kehosta
poistuu 21 gr. Painoiko viimeinen hengähdys niin paljon? Buddhalaisessa ajattelussa sielu, tietoisuus,
mieli etsii joskus välittömästi uuden kehon, mutta tavallisesti uusi syntymä
tapahtuu 49 vuorokauden kuluessa. Jos mieli sijaitsi ennen hedelmöitystä
jossain toisessa kehossa ja ihminen kehittää tietoisuuttaan, saattaa olla
mahdollista saada yhteys edelliseen olotilaan. Ainakin saamme tunteen, että
emme ole koskaan yksin. Kannamme mukanamme kokemuksia, tekojen ja toimintojen
seurauksia. Tämän elämän jälkeen rakennamme sille mitä mieleemme olemme
keränneet.
Meillä
ei ole vielä mittareita, joilla voisimme todistaa edes universumia
täydellisesti. Aurinkokunnan kymmenes
planeetta löydettiin vasta vuonna 2003. Jos jotain ei mitata, ei sitä voi
nähdä, mutta todisteita siitä että sitä ei olisi, ei ole. Jos ei mitään ole,
ajattelee ihminen helposti, että elänpähän niin kauan kuin jaksan ja sitten
tapan itseni. Buddhalainen opettaja ei ottaisi sitä riskiä – entä jos elämää on
sittenkin tämän jälkeen?
Jotkut
ovat todistaneet, että kuoleman hetkellä kehosta poistuu 21 gr. Painoiko
viimeinen hengähdys niin paljon?
Buddhalaisessa ajattelussa sielu, tietoisuus, mieli etsii joskus
välittömästi uuden kehon, mutta tavallisesti uusi syntymä tapahtuu 49
vuorokauden kuluessa.
Jos
mieli sijaitsi ennen hedelmöitystä jossain toisessa kehossa ja ihminen kehittää
tietoisuuttaan, saattaa olla mahdollista saada yhteys edelliseen olotilaan.
Ainakin saamme tunteen, että emme ole koskaan yksin. Kannamme mukanamme
kokemuksia, tekojen ja toimintojen seurauksia. Tämän elämän jälkeen rakennamme
sille mitä mieleemme olemme keränneet.
Kaikissa
Tiibetin buddhalaisissa temppeleissä on kuva kuusiosaisesta elämän pyörästä.
Missä niistä sinä elät? Saattaa
joutua mistä kuutiosta mihin tahansa toiseen kuutioon – omien tekojesi mukaan.
Pyörän
keskellä kolme eläintä koittaa saada kiinni toisiaan. Ne kuvaavat kolmea
harhakuvaa, myrkkyä: kiintymys (=ahneus), viha (=kiukku), tietämättömyys
(ignoranssi). Nämä myrkyt luovat karmaa.
Pyörän
ulkopuolella näkyy 12 linkkiä, toisissaan kiinni olevaa asiaa, jotka selittävät
kuution kulun ja miksi olemme vastuussa elämän pyörästä (Wheel of life):
Tietämättömyys,
ignoranssi, aiheuttaa karmaa eli panee ihmisen tekemään tekoja. Tietämättömyyttä
on sekä tiedon puute, mitä todella on sekä mitä luule tietävänsä. Jos teon
motiivi on tietämättömyys, viha tai himo, luomme negatiivisia asioita seuraavan
elämämme varrelle. Nämä kolme perusmyrkkyä nostattavat 84.000 muuta pahetta.
Todellisuudessa
ei ole vikaa vaan siinä miten me sen koemme. Todellisuus on jatkuvassa
liikkeessä
Kun
kokemus on transpersonaalinen, riippumaton ihmisestä yksilön, kokemus on pysyvä.
Ihminen
on peili. Peili on aina sama riippumatta minkälaisia kuvia siitä heijastuu.
Illuusio itsestä, nähdä vain peilin kuvat, olemme asioiden vietävissä. meillä
on silmät joilla nähdä, mutta niillä emme voi nähdä sisälle. Siksi tarvitsemme
peilejä. ei ulkoista jumalaa vaan peili.
Useimmat
syntyvät samsara-tilaan yhä uudestaan. Heitä vaivaavat sairaus, tuska, kuolema,
yksinäisyys, menetys, pelko, vanhentuminen.
Tyhjyys
= tyhjä peritystä, konkreettisesta olemassaolosta. ei ole mitään alkulähdettä
Miksi
onni ei voi olla kestävää? Jos olisin lääkäri niin kysyisin sairautesi
symptomeja. Sairauden nimi on ego, attachment, jota tiibetiläiset kutsuvat
tietämättömyydeksi. Todellinen sairaus on, että samaistumme siihen mitä
haluamme. Näin luomme seinät ympärille, ja samalla nousee rajoja. Kun siinä
tilassa syntyy aaltoja, ihminen tukehtuu. Kun kaadat seinät, vallitsee tyyneys.
Jos
siemen kylvetään herkässä iässä, ihminen uskoo siihen. Hyvä esimerkki on
siemen: älä ylitä katua. Huonoja ohjeita on opettaa lasta kiintymään.
Buddhalaisuudessa
ei oteta elämää kovin vakavasti: Älä ota vakavasti, naura itsellesi. Mitä iloisempia olemme sitä
lähempänä totuutta
Valaistumisesta
on merkkinä että ei pelkää mitään ja on myötätuntoa.
Olemme
osa tuhoutumatonta avaruutta.
Elämässä
on tärkeää:
timantti
puhdistaa negatiivisuuden pois ja mieleen jää tilaa
mielenpotentiaali
Ne jotka
ovat päässeet eroon vihasta ovat päässeet eroon myös kiintymyksestä.
On vaikea
luopua miellyttämästä ihmisiä ja ajattelemasta, mitähän muut luulevat minusta.
Kaikki
eivät osaa nähdä kärsimystä, onhan elämässä niin paljon mistä iloita. Heille ei
buddhalaisuus ole oikea oppi. Opettaja kertoi nuorena alkaneensa inttää
vastaan, eihän elämä ole mitään kärsimystä. Kuitenkin hän oli hautonut
itsemurhaa juuri edellisenä päivänä. Hän ei vain osannut katsoa elämää silta
kannalta, ei uskaltanut myöntää edes itselleen, miten vaikea elämä on.
Buddha
osoitti sen polun, jota pitkin kulkemalla valaistuu/kevenee. Materiaalista,
hedonistista elämää viettävä haluaa saada paljon tässä elämässä. Häntä eivät
kiinnosta henkisyys eivätkä tunteet, pelkästään ulkoisista seikoista. Mutta Buddhan tiellä ihminen haluaa vapautua
kärsimyksestä, silloin erityisesti kärsimyksien syistä. Hän haluaa olla vapaa
myös tulevaisuudessa. Siksi on tunnistettava itsessään erilaiset mielentilat –
minkä kokee miellyttävänä, minkä pahana, minkä kiitoksena, minkä moitteena.
Koska emme voi kontrolloida ulkoisia asioita, menee monen mieli välillä alas. Hän
on surullinen, jos hukkaa jotain.
Jotta ihminen
savuttaa korkeimman tilan ja vapautuu jälleensyntymistä, on hänen vapauduttava
harhakuvista, erityisesti kolmesta myrkystä (ahneus, viha ja tietämättömyys).
Näistä vapaudumme harjoittamalla eettisyyttä, keskittymistä ja viisautta.
Kaikella
miellyttävällä on hintansa. Voin nauttia, mutta en kiintyä, koska mikään ei ole
pysyvää.
Buddhalaisuudessa
pidetään suurena paheena kateutta ja ylpeyttä.
Jos
ihmisellä ei ole tietoa eikä viisautta, on hän aina vaarassa joutua kärsimään,
erityisesti alatason vaikeuksista, primitiivisistä hankaluuksista kuten vihasta
tai intohimosta.
Hyviä ominaisuuksia itsessään voi kehittää visualisoimalla
itsensä hyväksi.
Menetelmiä
keskittymisen saavuttamiseksi
Meditaatio
tarkoittaa sanana tutustua. Yksi mielen osa analysoi ja tarkkailee muita mielen
osia. Ennen meditaatiota tulisi tutkia omaa mielentilaa ja motivaatiota. Miksi
haluan meditoida?
Stabilisaatio-meditaatio
Analyyttisessä
meditaatiossa pyritään saamaan jostakin asiasta sisäkuva. Aluksi tehdään
selväksi, minkälainen väärä käsitys meillä on asiasta. Sitten mietitään, miten
asia on. Kerros kerrokselta tarkastellaan omaa kantaa. Tällä menetelmällä voi
vähitellen päästä eroon sellaisista käsityksistä, jotka aiheuttavat meille ja toisille
pahaa mieltä ja kehittää niitä, joista tulee iloa. Se auttaa ymmärtämään syitä
ja seurauksia. Jos esim. meditoi onnellisuutta, kerää ensin mielessään kaiken tiedon,
tunteet ja muistot, mitä voi liittää onnellisuuteen. Jossakin vaiheessa mieleen
nousee intuitiivinen varmuus siitä, mitä onnellisuus tarkoittaa. Silloin pitäisi
lopettaa ajatteleminen ja keskittyä pelkästään siihen tunteeseen. Mielen pitäisi
antaa oikein liota kokemuksessa. Jos mieli karkaa muihin asioihin, on taas terästyttävä
tai lopetettava istunto. Toinen analyyttinen tapa on antaa mielen tulla yhdeksi
objektin kanssa. Mitä paremmin keskitymme sitä paremmin pääsemme sisälle.
Hengitys-
ja kehotietoisuusmeditaatiossa valmistaudutaan väistämättömään kuolemaan
keskittämällä mieli ajatukseen ”kaikki on muuttuvaa”.
Visualisaatiomeditaatiossa
kuvitellaan jokin tilanne alkamishetkestä loppuun saakka. visualisoimme oman
kuolemamme, jäsen jäseneltä, ja läheistemme reaktiot: ”Näen sukulaisia sänkyni
ympärillä, näköni alkaa hiipua, samoin kuulo- ja tuntoaistini, lopuksi pieni
valkoinen valo...” Kuolema ei aiheuta kärsimystä, jos ei ole kiintynyt. Se joka
on kiintynyt johonkin, ei ole henkisesti kehittynyt. Kehittynyt mieli ei
tarraudu. Miten tärkeä on tietää joka päivä, että kuolema voi tulla tänään,
olla valmiina. Olisi hyvä valmistaa arkku ja käyttää sitä vaikka olohuoneen
pöytänä.
Affirmaatio-meditaation
mukaan kaikilla on alitajunnassa syvälle iskostuneita ajatuksia, jotka
kuiskaavat meille joka päivä tuhat kertaa: ”Olen väsynyt, olen vihainen.” Näitä
sikasanomia
vastaan
on taisteltava niiden omalla alueella. Affirmaatiot kulkevat alitajuntaan sillä
kielellä, jota mieli kuuntelee ja ymmärtää. Ihminen on mitä hän ajattelee. Jos
ajattelen, että olen väsynyt ja jos vielä kerron olevani totaalisen uupunut,
taatusti olen. Sanoilla on suuri vaikutus, varsinkin jos ne lausutaan
keskittyneesti.
Analyyttisessa
meditaatiossa koetetaan saada oikea kuva jostain oudosta asiasta seuraamalla
meditaatiossa, miten jokin tilanne kehittyy. Jos haluan oppia myötätuntoa
täysin erilaista ihmistä kohtaan, nostan mieleeni eri vaiheita hänen
elämästään, elän empaattisesti hänen elämäänsä. Analyyttinen meditaatio auttaa
ymmärtämään syitä ja seurauksia.
Intian
ashramissa voi opetella erilaisia tapoja tulla onnelliseksi.