Ekologinen intelligenssi on evoluution seuraava vaihe
Daniel Goleman: Ecological Intelligence.
Knowing the Hidden Impacts of What We Buy
(Penguin Books 2009)
Vaikka ihmisen aivot huomaavat
vaaratilanteen, ne eivät pysty ottamaan huomioon ekologisia vaaratilanteita,
koska ne tapahtuvat hitaasti, mikrotasolla tai globaalisti. Aivot on
valjastettu huomaamaan valon, äänen ja paineen muutokset, vaikka ne olisivat
hyvinkin pieniä. Vaaratilanteessa ihminen voi reagoida miljoonasosasekunnissa.
Ekologisia vaaroja ei voi huomata sen paremmin kuin tulitikun sytyttämistä
valoisassa huoneessa, vaikka sama toiminta pilkkopimeässä huoneessa
rekisteröidään välittömästi. Suuretkaan ekologiset vaarat eivät ylitä ihmisen
aistihavaintoa tai luontaisia vaistoja ollenkaan. Luonnosta huolta kantavien
ihmisten on tehtävä näkymättömästä näkyvää.
Harvardin yliopiston professori
Daniel Gilbert sanoo: ”Tutkijat valittavat, että maapallon lämpeneminen
tapahtuu liian nopeasti, mutta tosiasia on, että se ei tapahdu riittävän
nopeasti. Tuskin huomaamme hitaasti tapahtuvaa muutosta. Ilman, veden ja ruoan saastuminen
on ollut 50 vuodessa dramaattista, mutta se on tapahtunut päivästä toiseen,
muuttanut maapallon ekologiseksi painajaiseksi, jota isovanhempamme eivät olisi
sietäneet."
William Blake kirjoitti vuosisatoja
sitten: ”Puu jonka nähdessään joku puhkeaa ilosta kyyneliin, on toisen mielestä
vain vihreä pötky, joka on saatava pois tieltä. Jotkut näkevät luonnon
monimuotoisuuden, jotkut tuskin luontoa ollenkaan. Mutta ihmiselle, jolla on
mielikuvitusta, luonto on itse mielikuvitus. Ihminen näkee sitä mitä itse
on." Sillä miten itse kukin näkee luonnon, on valtavat seuraukset.
Jääkarhu seisomassa sulavan ikijään reunalla on valtava symboli lämpenemisen
seurauksista. Epämiellyttävät totuudet eivät lopu siihen, ainoastaan meidän
kykymme havaita niitä. Meidän on pystyttävä laajentamaan havaintokykyämme,
jotta ymmärrämme, miten synteettiset aineet surkastuttavat soluja. Meidän on
kehitettävä uudenlaista herkkyyttä, joka ylittää hermojärjestelmän rajat ja
oppia mitä tehdä tuhon estämiseksi. Tarvitaan ekologista intelligenssiä.
Neocortex, aivojen ajatteleva ja
intuitiivinen osa, antaa ihmiselle monipuolisimman hermostollisen eloonjäämisen
välineen. Aivojen raskasmuotoinen refleksiivinen alue ei auta meitä
ymmärtämään, mutta neocortex pystyy keksimään, käsittämään ja johdattamaan. Se
täydentää aivojen luonnollisia sokeita pisteitä. Ihminen voi havaita vielä
kätkössä olevat seuraukset tekemisistään ja mitä niille pitäisi tehdä ja siten
kehittää etukäteen ohjelmoitua havaintokykyään. Ihmiskunta tarvitsee nyt
aivoja, joiden yleisosa työskentelee yhdessä niiden osien kanssa, jotka
aiheuttavat pelkoa, hätää ja inhoa.
Voimme ”tietää” vain epäsuorasti sen,
että uuden auton tuoksuva sisustus erittää myrkkyjä, koska hajuaisti ei ole
niin pitkälle kehittynyt. Tiedon saamme vain tieteellisen tutkimuksen
tuloksena. Lukeminen on erilainen tapa oppia tietämään. Älyllinen käsittäminen
aloittaa prosessin, josta saattaa kehittyä opittu tunnereaktio. Ekologisen
intelligenssin ansiosta käsitämme järjestelmän koko monimutkaisuudessaan sekä
ihmisen ja luonnon välisen maailman välisen suhteen. Mutta ymmärtäminen vaatii
ison varaston tietoa, niin paljon että yhdet aivot eivät riitä. Jokainen
tarvitse toisten apua pystyäkseen suunnistamaan oikein. Tarvitaan
kollektiivista intelligenssiä, jonka pystymme hallitsemaan lajina. Meidän on
opittava ryhmänä, mitä vaaroja on edessä, mistä ne johtuvat ja miten niitä
ratkotaan. Siitä on jo aikaa, kun opimme sosiaalisen intelligenssin. Se auttoi
ihmiskuntaa metsästämään ja elämään yhdessä.
Luottokortti tulevaisuuden tietokoneena
GoodGuide -tietopalvelu on nerokas
järjestelmä, jonka avulla jokainen voi tehdä järkeviä ostoksia. Se lataa jo
tietoja ihmisten kännykkään heidän ollessaan ostoksilla, mutta liikkeen luojan
ja visionäärin Dara O'Rourken mukaan kännykkään saatava tieto on vain
väliaikainen vaihe. Tulossa on järjestelmä, johon voi ladata tiedon kaikista tuotteista.
Se toimisi hyödyntämällä radiosignaaleja hintalapuista ja kännykkä näyttää
automaattisesti vihreää tai punaista valoa. GoodGuide pystyy myös liittämään
kaiken mitä ihminen ostaa hänen luottokorttiinsa ja lähettämään sähköpostilla
tiedon vaihtoehtoisesta tuotteesta. Jokainen voi ohjelmoida omaan
luottokorttiinsa ne ominaisuudet, jotka hänelle ovat tärkeimmät. Luottokortin
myöntänyt pankki pitää tuotteiden tiedot ajan tasalla. Korttiin voidaan ladata
myös joka viikko parhaat tiedot vakio-ostoksista. On huomattu, että asiakkaat
eivät jaksa perehtyä monimutkaisiin elinkaarianalyyseihin, siksi tarvitaan
yksinkertaisempi järjestelmä. GoodGuide yhdistää yli 80 miljoonaa arviointia
erilaisista tiedostoista, jolloin tuotteiden läpinäkyvyys paranee radikaalisti.
Yhdysvalloissa kaupat aiheuttavat
kolmanneksen kasvihuonekaasuista ja kuluttavat 80 prosenttia energiasta!
Teollisia kemikaaleja on 214. Ne
tunkevat vastaan joka paikassa: ilmassa ja kotipölyssä, vedessä, maaperässä, maaleissa,
matoissa, tietokoneissa ja huonekaluissa.
Vuosien turhake
"Suomen
luonnonsuojeluliitto on laskenut, että keskivertosuomalaisen ekologinen selkäreppu
on vuodessa 40 000 kiloa. Vuoden turhake kilpailussa useita ehdokkuuksia ovat
saaneet kuukautiskipuja lieventävät magneettipikkuhousut sekä tietokoneesta
virran saava hammasharja, kahvimuki ja lämpösukat... Ilotulite päihitti
finaalissa energiajuoman, tuontimaidon ja mopoauton... Viime vuosina
kyseenalaisen kunnianimen ovat saaneet katumaasturi, mönkijä, lehtipuhallin, vaipparoskis,
juotava jogurtti ja hampurilaisravintolan kylkijäinen..." (Toimittaja
Matti Huhta, hs 21.12.2009)
Itse itseään ohjaava ihminen – evoluution huippu
(Lauri Rauhala 1987)
”Kehittyneisyys ilmenee paitsi
suurempana tyydytyksen tunteena yksilöllisestä olemassaolosta myös parempana
ymmärtämyksenä toisia ihmisiä kohtaan ja lisääntyneenä kykynä ottaa vastuuta
omaan vaikutuspiiriin kuuluvista ilmiöistä sekä asioista. Tajunnan
kehittämispyrkimysten tulisi tavoitella sitä, että kaikki kokemisen laadut
kuten tieto, tunne, usko, intuitio, pyhyys, kauneuden lumo ym. saisivat sijansa
maailmankuvassa. Psyykkisissä häiriöissä ihmiseltä puuttuu usein itseohjauksellinen
ote elämäänsä. Ihmisen omaa aktiviteettia itsensä kehittämisessä aliarvioidaan
ja pyritään syrjäyttämään. Lähes kaikelle henkisyyden viljelylle edellytetään
yhteiskunnan tai erilaisten yhteisöjen järjestämä käynnistys, tuki ja ohjanta.
Henkisen kehittymisen tavoittelukin on vaarassa massoittua. Individualistit eli
aidot yksilöt ovat aina olleet vallanpitäjille vaarallisia. Sekä maalliset että
uskonnolliset järjestelmät ovat halki aikojen vainonneet kerettiläisiään.
Valtarakenteiden piirissä on aina vallinnut käsitys, että järjestelmä on
auktoriteetti, joka omistaa tietämyksen siitä, mikä on ihmisyksilölle parasta.
Kulttuurista toimintaa ohjaavat ja samalla ihmisyksilöä vähättelevät
periaatteet ovat muokanneet keskivertoihmisen käsityksiä ihmisestä sekä siitä,
mitä hän voi ja saa itsestään tehdä. Pinnallinen sosiaalisuus, monipuuhakas
osallistuminen, ihmissuhteiden määrä ym. ovat usein muodostuneet ihmisen arvon
ja kelpoisuuden mitoiksi... Yksioikoinen liturgianomainen puhuminen
ihmissuhteista ja yhteisöllisyydestä ihmisen kehityksen metodeina ja päämäärinä
tuo helposti mieleen sadun Keisarin uudet vaatteet. Tarvittaisiin uusia
kerettiläisiä uhmaamaan fraseologiaa.
Hyvät ihmissuhteet ja rakentava
yhteisöllisyys ovat enemminkin seuraus ihmisen kehittyneisyydestä kuin jotakin
ehdottomasti primaarista, josta kaikki hyvä seuraisi. Tämän tason saavuttanut
ihminen antaa arvoa kehittämilleen ihmissuhteille ja iloitsee niistä, mutta ei
ole niiden armoilla. Hän pystyy kestämään yksinäisyyttä ja jopa etsii sitä
pitäen sitä oman luovuutensa toteuttamisen eräänä ehtona. Sitä ei saa samaistaa
itsekkyyteen, eristäytyneisyyteen, sosiaaliseen kylmyyteen, vastuuttomuuteen
tai luonnevikaisuuteen... Oma osuutensa ihmisyksilön vähäpätöisyyden,
avuttomuuden ja voimattomuuden korostamisessa on kristinuskolla ja erityisesti
luterilaisella kirkolla. Perisynnin vaivaama ja kaiken raadollisuuden
konkretisoitumana ihminen ei yksin eikä omin voimin voi juuri mitään.
C.G.Jungin mukaan kaikessa
inhimillisessä kasvutapahtumassa tavoitteena on individualisaatio, aidoksi
itseydeksi tuleminen, oman elämän itseohjauksellisuus. Siinä tiedostetaan omat
valintamahdollisuudet ja niiden rajat, elinikäisen nöyrtymisen aihe ja samalla
jatkuvan kilvoituksen motiivi. Hän ottaa vastuun ratkaisuistaan ja teoistaan.
Individualisaatio on henkisyyden viljelyä eikä niinkään animaalisuuden
kesyttämistä. Kun henkinen olemuspuoli on itsenäistynyt ja voimistunut, se
ottaa automaattisesti animaalisuuden hallintaansa.”
Tulevaisuudessa on ratkaistava
Kapitalismi: Vahva
moottori eikä rattia ollenkaan
Tavaran vähentäminen
Amerikkalainen kirjailija Dave Bruno
keksi vuonna 2008 haasteen ja kannustaa ihmisiä karsimaan tavaransa enintään
sataan: "Karsi tavaroistasi, kieltäydy vastaanottamasta enempää kamaa ja
mieti elämässä tärkeysjärjestys uudelleen."
Bruno laati säännöt raivausurakalleen:
haaste koskee vain henkilökohtaista omaisuutta, ei perheen yhteisiä tavaroita
ja jotkut tavararyhmät kuten alusvaatteet ja kirjat saa laskea vain yhdeksi
tavaraksi... Raivaaminen tuntuu puhdistavalta. Jäljelle jää vain se, mitä ilman
ei joko tule toimeen tai ei ole oma itsensä... Anna piut paut niille, jotka
tuomitsevat pinnalliseksi tällaisen itsensä määrittelyn materian avulla.
Eivätkö samaa tee myös asketismiin pyrkivät munkit? (hs 3.10.2010, Olli Siren)
Urbaanissa ympäristössä asuva ihminen
joutuu elämänsä aikana tekemisiin 20 000 – 30 000 esineen kanssa. "Olen
itse arvioinut että normaaleista asumiseen liittyvistä toimista selviää 50
käyttöesineellä. Käytännössä se merkitsee noin kymmentä huonekalua ja
neljääkymmentä pienesinettä, joista valtaosa on ruoanlaittoon ja ruokailuun
tarkoitettuja. Tässä ajattelussa vesi, maito ja viini juodaan samasta lasista.
Identiteettikriisissään länsimaailma turvautuu ylipursuavaan määrään roinaa
lisätäkseen turvallisuudentunnetta." (Simo Heikkilä, prof. ja arkkitehti
hs 9.9.2010)
Timo Lampikoski kirjassaan Hidasta! - ajankäytön valinnat arjessa ja työssä (Jaana Laitisen haastattelu hs 27.10.09.) Laitinen kirjoittaa: "Tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa puhutaan kaksi kertaa nopeammin ja liikutaan 2-3 kertaa nopeammin kuin 50 vuotta sitten. Enää mikään ei tapahdu kymmeneltä, vaan juna lähtee 10.03. Yli puolet tekee töitä lomillakin... Homo sapiensista on kehittynyt homo urgentus eli kiireinen ihminen.”
Hyvästit muovipussille
Pieneliöt ja pikkukalat erehtyvät
luulemaan muovin hippusia ruuaksi. Myrkyt irtoavat muovista niiden suolistossa
ja kulkevat ravintoketjussa petokaloihin ja ihmisiin. Kun ruotsalainen
meribiologi Frederik Noren seuloi Ruotsin merivettä, kävi ilmi, että mustia
hiukkasia on kuutiometrissä 500 – 10 000. Ne ovat niin pieniä, että ne eivät
vajoa vaan sekaantuvat veteen. Suurin osa mustista hiukkasista on peräisin
liikenteestä. Ruotsin teistä irtoaa vuosittain 100 000 tonnia
asfalttihiukkasia. Autojen renkaista tulee 10 000 tonnia muuta materiaalia. Mutta
meren näkyvästä saastekuormituksesta 80 prosenttia koostuu muovista.
Ajan myötä muoviroskiksista vapautuu
vaarallisia kemikaaleja, kuten allergiaa ja astmaa aiheuttavia palonesto- ja
pehmennysaineita. Hippujen pinnalta löytyy DDT:tä ja styroksin hajoamisessa
syntyvää styreenitrineeriä. Grönlantilaisten naisten äidin maidosta on löydetty
runsaasti ympäristömyrkkyjä. He syövät paljon kalaa.
Styroksi hajoaa helposti lämpimissä
yli 30-asteisissa vesissä. Siitä vapautuu styreenimonomeeriä, idimeeriä ja
trimeeriä. Muita mereen päätyviä myrkyllisiä kemikaaleja ovat visfenoli A ja
flataalihapposeteri. Sen lähde ovat värilliset PET-muovipullot, joita heitetään
vesistöihin vuosittain miljoonittain (hs 12.10.2010, Lauri Demmart)
En ole vieläkään selvittänyt, kumpi on pahempi: muovipussi vai paperikassi, pohtii lehden mukaan 18-vuotias Juulia Koskinen. Pitäisikö tässä ihmetellä Juuliaa vai toimittajaa? Oma kassihan on aina otettava mukaan.
Henkilökohtainen päästökauppa - Kulutusta
verotettava!
”Henkilökohtainen päästökauppa olisi
oikeudenmukaisempi järjestelmä. Nyt ne joilla on raha,a eivät maksa
saastuttamisesta mitään niille, jotka saastuttavat vähemmän. Tällainen
päästökauppa voisi korvata bensan tai sähkön hintaan lisättäviä
ympäristöveroja, joista puuttuu tulotasoon pohjautuva progressio. Koska
järjestelmä tottelisi markkinalogiikkaa, se saattaisi kelvata myös
oikeistolle.” (Annukka Berg)
Voidaanko kulutusta vähentää
vetoamalla ihmisen vastuullisuuteen vai nostamalla veroja? Minun mielestäni
vain veroja ja maksuja nostamalla ja kiintiöitä luomalla, osittain myös
pakolla. Sanotaan, että poliitikko uskaltaa tarttua asiaan vasta kun 40
prosenttia väestöstä jo toteuttaa sitä. En minäkään ole valinnut niukkaa
elämääni vastuusta ihmiskuntaa kohtaan, vaan itsekkäistä syistä. Pysyn
terveempänä, tapaan mukavampia ihmisiä, voin katsoa lastenlapsiani silmiin.
Jokaiselle turvataan peruselämä ja
ylimäärästä verotetaan rutkasti! 30 neliötä lämmintä asuintilaa, ylimääräisistä
neliöistä suuri vero.
”Väkiluku kasvoi sadassa vuodessa 2,5
miljoonalla. Yksityinen kulutus henkeä kohti karttui 14-kertaiseksi vuosien
1860 ja 1985 välillä. Elintarvikkeet kattoivat 1800-luvun lopulla kolme
viidesosaa kulutuksesta, nyt niiden osuus on – kalleudesta huolimatta – enää
viidennes.” (hs 16.11.1989, satavuotisjuhlapääkirjoitus)
Kohtuullisuus - degrowth
Kuinka kauan on kärsittävä
nykymenosta? Olemme vapaita kuluttajia, mutta emme kuluttamisesta. Vielä vuona
1972 luonnonvaroja muodostui enemmän kuin niitä käytettiin. Nyt kulutuksen kasvu
on eksponentiaalista.
Kohtuusvaarassa.com -sivulla on
taustatietoa toisen Kohtuusklubin (4.3.2010 Joensuussa) keskustelulle
talouskasvun ja hyvinvoinnin mahdollisuuden suhteesta. Siinä jaetaan kulttuurit
kolmeen luokkaan: ylikuluttavaan luokkaan, kamppailevaan luokkaan ja kestävään
luokkaan.
Sivuilla esitetään, miten
ylikuluttava luokka voi purkaa kasvuun pakottavaa arkipäiväänsä: "Kasvun
purku on useiden eri ajatussuuntien risteyskohta. Siinä yhdistyvät esimerkiksi
ympäristöajattelu ja kasvun rajat keskusteluineen, Nicholas Georgescu Roegenin
ympäristötaloustiede, Serge Latouchen työ ympäristötalouden alalla, Ivan
Illichin demokratia-ajattelu sekä M.K. Gandhin omavaraisten paikallisyhteisöjen
merkitystä korostava ajattelu."
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen (hs
29.5.2011): "Talouskasvu on parasta lääkettä köyhyyteen sukupolvienkin
yli. Ilman kasvua köyhyyden nujertaminen on mahdotonta niin Suomessa kuin
maailmalla." Kuinkahan kauan täytyy vielä maailmaa nähdä, kun sanasta
talouskasvu tulee yhtä pahaenteinen kuin fasismista ja totalitarismista. Kasvaa
voimme vain ylöspäin: jalat yhä syvemmälle maahan ja pää taivaaseen!
Korkoihin perustuva rahoitusjärjestelmä, eläkejärjestelmä,
vakuutustoiminta ja pörssikauppa on rakennettu jatkuvan kasvun varaan.
Sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset ovat mullistavia, jos kasvu loppuu.
Serge Latouchen pamfletissaan Jäähyväiset kasvulle: "Maailma
tarvitsee biotaloustiedettä, meidän pitää valita kahdeksanportainen tie
autonomiseen kasvuttomaan yhteiskuntaan, jonka urbaaneissa kylissä kultivoidaan
hitautta, taidetta ja mietiskelyä ja samalla pystytään tarjoamaan kaikille
lähiruokaa ja mielekästä 4-5 tunnin työpäivää, jota ei ole valjastettu tuottoon.
Omavaraisuus ja
yhteisöllisyys ovat avainsanoja
Constant
Natural Capital Rule – Ihmiskunta tarvitsee luonnonpääomaa ja siksi
yhteisomistukseen pitäisi jäädä tilaa. Minkälainen järjestelmä on turvallisin?
Hajautettu yhteiskunta, joka koostuu omavaraisista kylistä, missä ihmisistä
suurin osa tekee työtä suoraan oman leipänsä tuottamiseksi omassa
kyläyhteisössään. Kaikki liikuttaminen ja liikkuminen voitaisiin siten minimoida
ja välttää keskittämisen muitakin haittapuolia ja riskejä. Kevyt
hallintokoneisto ja vain vähän rahaliikennettä.
Säästän
Yhden asteen pudotus sisälämpötilassa
laskee energiankulutusta viisi prosenttia.
Jatkuvasti päällä oleva pöytätiekone
kuluttaa vuodessa enemmän kuin kaksi kertaa viikossa lämpiävä sähkökiuas.
Suihkun virtaaman voi säätä
pienemmälle niin, että vesi virtaa 12 litraa minuutissa. Jotkut käyttävät 90
litraa vettä vuorokaudessa.
Aina puolittuu sähkön kulutuksen määrä: lämmitys, lämmin vesi, valaistus, kylmälaitteet
Järkeä sähkön
käynnistämiseen
“Kuka on kehottanut pienentämään sähkön käyttöä huippukulutuksen
hetkinä? Emmekö me kuluttajat tajua pienentää kulutustamme huippuhetkinä ja
jättää kovilla pakkasilla kello 16-19 sähkösaunomistamme väliin, siirtämään
pesukoneiden käyttöä, pienentämään valaistusta, kaukokytkemään pois päältä tyhjien
kakkosasuntojen lämpöjä? Suomen oma kapasiteetti loppuu, kun 12 000 mwh:n
huipputeho ylitetään. On syytä huomata, että yksikään sähköyhtiö ei ole
kehottanut asiakkaitaan säästöön iltapäivän huippukulutustunteina. Kulutushuippu
on niille miljardiluokan etu. Jokainen kodeissa, tehtaissa ja kunnissa voi
vähentää huippukulutuksen hetkinä sähkön käyttöä. Yleisradio voisi antaa
tietoiskuja lähestyvästä huipusta ja sen tärkeydestä. Teollisuudelle,
kuntataloudelle ja perheille ei olisi temppu eikä mikään vähentää omaa
kulutustaan kovalla pakkasella 2-3 tunnin ajaksi 10-15 prosenttia. Tämä vastaa
noin 2000 mwh:n säästöä, joka on lähes koko tuontisähkön tarve. Määrä on
tuplaten Loviisan ydinvoimalan taho. (Kari J. Saarinen hs 16.1.2010)
"Kaikki alkoi viime viikon perjantaina, tarkalleen klo 16-18.
Silloin suomalaiset ylsivät sähkönkäytössään ennätyslukemiin: 14 100
megawattiin. Sähkön tuottamiseksi piti ottaa käyttöön ilmastolle tuhoisia
hiili- ja öljyvoimaloita. Perjantaina kahta tuntia varten Suomeen olisi
tarvittu ainakin yksi uusi ydinvoimala. Tuhannet pesukoneet, kuivausrummut,
televisiot ja tietokoneet pyörivät suomalaiskodeissa. "Olisi hyvä, jos
sähkönkäyttöä pystyttäisiin rajoittamaan tiettyinä kovan kulutuksen
aikoina", sanoo Kenneth Hänninen.
Piikin aikana sähkö maksaa paljon ja se tuotetaan saastuttavimmin. Ranskassa
piikkiä on tasattu jo vuosia. Siellä kuluttaja voi tarkkailla sähkön hintaa.
Kodin seinällä
olevat liikennevalot varoittavat, kun sähkön käytössä on vaarallinen piikki:
Punainen palaa - pesukone seis. Seinään kiinnitettävästä laitteesta näkee, onko
sähkön hinta kallista vai halpaa. Laitteet näyttävät arvion hinnasta myös
seuraavalle päivälle. Saman tyyppistä laitetta kokeiltiin myös Kainuussa
1990-luvun lopussa. 40 kotitaloutta oli mukana Kainuun energian kokeilussa,
jossa testattiin, milloin sähkölämmitys kannattaa vaihtaa puulämmitykseen,
mutta tuntimittaus oli liian kallista. Sähkömittarit vaihdetaan joka
tapauksessa etäluettaviksi älymittareiksi vuoteen 2014 mennessä. Ne lukevat
kulutuksen tunnin välein. Sähkön hinnasta kertovat sähköpostit tai
tekstiviestit voisivat korvata liikennevalomallin. Uusia innovaatioita
odotellessa sähkön käytössä on luotettava maalaisjärkeen. Voiko pyykinpesun
jättää myöhemmäksi? Onko pakko saunoa perjantaina heti töistä tullessa? Pitääkö
ylipäätän kaikkien toosien huutaa samaan aikaan? Äärilinjaakin voi vetää:
perjantain alkuillan ohjelmat talletetaan digisovittimeen ja sähkösyöppöön
plasmatelevisioon kytketään virta vasta yömyöhään. Ainakin ilmasto
kiittää." (Jenni Virtanen hs 17.1.2010)
Ekojääkaappi
Ylläksellä kerättiin
keväällä 30 000 kuution kasa lunta. Lumikasa säilyi lämpimän kesän yli 30
sentin paksuisen purukerroksen alla. Suomessa on tehty ennätysmäärä säilötyn
lumen latuja (hs 9.10.2010).
"Pahvimukin oikea paikka on kartonkikeräyksessä. Muovipäällysteen takia niitä ei saa laittaa biojätteeseen. Yksi sekajätteeseen heitetty pahvimuki päivässä vuoden ajan tarkoittaa 374 megajoulea energiaa. Sama määrä energiaa kuluu pyykinpesuun puolessa vuodessa, muovia 16 muovimukin verran." (hs 11.9.2011)
Tärkeimpiä ohjeita ovat
lämmitys
autoilu
kasvisruokavalio
vihreä sähkökirjan
Suomen tuleva ilmasto
Toimittaja Heli Saavalainen (hs
2.11.09) kokosi paketin Suomen ilmastonmuutoksesta apunaan Ilmatieteen laitos,
tutkija Tuomenvirta.
Suomen asiantuntijat:
·
Suomen
ympäristökeskus, tutkimusjohtaja Toivonen ja päällikkö Virkkala, hydrologi
Vehviläinen
·
Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus,
·
Maa- ja
metsätalousministeriö,
·
Ilmastonmuutoksen
kansallinen sopeutumisstrategia,
·
Arktisen
keskuksen tutkija Turunen ja
·
Helsingin yliopiston
Väre
Hs lukkijoista 9000 äänesti, mikä on pahinta mitä rahalla saa: uhanalaisista sademetsäpuista rakennettu vene (eli tiikin ja mahongin käyttö), veritimantit koska korukäytössä ne ovat sinänsä tarpeettomia, yksityislentokoneella lentäminen. Arkinen muovipussi on määrällisesti pahin ja kuitenkin niin helposti korvattavissa. Broilerin tuotantoa pidettiin jopa turkistarhausta pahempana, koska siipikarjaa kasvatetaan turkiseläimiin verrattuna moninkertaisia määriä. Minkkiturkki, norsunluu, citymaasturi, lehtipuhallin, käsinkudottu aasialainen villa- tai silkkimatto (hs 3.11.2011)
Tietysti ekologisinta on
jäädä kotiin, tehdä reissuja jalan ja pyörällä. Mutta jos laskee matkailun
elämänkaaren eli lisää sosiaalisen ulottuvuuden, saattaa ihminen pienenkin
matkan avulla välttää muita suuria saasteryppäitä, esim. ei tee heräteostoksia,
saatikka jalopuuhuonekaluja, upottavia keinosohvia.
Unelmien lahtaaminen on yhtä antoisaa
kuin niiden jahtaaminen. Kotiini Toscanaan palatessani olen tyytyväisempi kuin
lähtiessäni. Matkalaukussa on kokemuksia sulateltavaksi. Vasta kun unelma on
saavutettu tai koettu kestämättömäksi, voi mennä eteenpäin. Muuten jää jotakin
hampaankoloon. Minusta ei tullut newyorkilaista, mutta New York on nyt osa minua.
(Jouni Kantola hs 23.8.2010)
K.Rajakallio, Vihreät
yrittäjät: Suomen tilat, tontit ja vesialueet on rekisteröity hyvin. Maalle
tulee antaa ympäristöarvo, asteikolla 0 – 10. Ikimetsän arvo olisi lähellä
kymppiä, ryvettyneet teollisuusalueet lähellä nollaa. (Vihreä Lanka 12.2.2010)
"Mitä enemmän lentoliikenteen ilmastovaikutuksia on
tutkittu, sitä monimutkaisemmaksi yhtälö on muuttunut. Suihkukoneiden
hiilidioksidipäästöt lämmittävät ilmastoa. Lisäksi hyytävän kylmään ilmaan
vapautuva vesihöyry tiivistyy jääkiteiksi. Näin syntyvät valkoiset
tiivistymisjuovat lämmittävät kotiplaneettamme vielä 2-10 kertaa voimakkaammin
kuin lentoliikenteen ilmakehään jättämä hiilidioksidi. Lentokoneiden rikki ja
typpioksidipäästöt sen sijaan viilentävät ilmastoa. Järkevästi tuotetuilla
biopolttoaineilla lentävät mannertenväliset potkurikoneet näyttävät edelleen
parhaalta ratkaisulta. Ne eivät tuottaisi tiivistymisjuovia ja niiden
polttoaineen tarve olisi puolet suihkukoneiden kulutuksesta." (Risto
Isomäki hs 23.8.2011)
Ekomatkalla Kaakkois-Aasiassa on oltava mukana:
1. Reppu - laukun kanssa
joutuu turvautumaan kuljetuksiin.
2. Jos on lennettävä, on
valittava suora lento sillä lentokone saastuttaa eniten juuri noustessaan.
3. Koko matkalla ei
osteta mitään mikä on valmiiksi pakattu, sillä useissa maissa ei ole
minkäänlaista jätteiden käsittelyä
4. Patterit on
ehdottomasti tuotava itse takaisin, koska ne joutuvat muuten luontoon ja vielä
yleisemmin nekin poltetaan vakavin seurauksin. Saksalaiset ovat kunnostautuneet
ja perustaneet keräilypisteitä esim. Nepaliin, joista kukin vuorollaan
kuljettaa patterit Saksaan.
5. Syödään kulttuuriruokaa,
turha sinne on lähteä lihottamaan kansainvälisiä ruokaketjuja
6. Vaatteet pestään itse,
yhden yön hotellissa käytetään omaa lakanapussia. Hotelleissa on pesupalvelu,
mutta maissa ei ole jäteveden käsittelyä eikä usein liiemmälti sähköäkään. On
turha ajatella, että naiset saavat työtä pestessään jokien rannoilla turistien
vaatteita ja lakanoita. Anna mieluummin raha naisille suoraan. Pyykkärin palkka
on mitätön.
"Täydellinen matkakirja onkin elementissään yhtä lailla kolisevassa, täyteen ahdetussa intialaisjunassa kuin kahvinuotiolla Kainuun korpimaisemassa. Siinä on tavoitettu kaikki ne onnen, oivallusten, juurettomuuden, ulkopuolisuuden, jännityksen ja vapauden hetket, joita matkustaessaan voi tuntea." (Riku Rantala hs 12.11.2010)
"GreenSeat-sivuston laskuri mittaa edestakaisen Helsinki-Peking-matkan kuormaksi 5,4 tonnia hiilidioksidia. Taakan voi hyvittää ostamalla päästövähennyksiä 65 eurolla. Yritys sijoittaa rahat uusiutuvaan energiaan ja metsitysprojekteihin. Länsieurooppalaiselle - jonka hiilipäästöt ovat keskimäärin 8,35 tonnia vuodessa - sertifikaatit maksavat sadan euron molemmin puolin. Koko elämästään voi siis tehdä "hiilivapaan"... Päästöjen kompensoinnissa kuluttajat ja yritykset ostavat vapaaehtoisia päästövähennyksiä. Niillä voi "nollata" esimerkiksi lentomatkan, toimiston, autoilun tai asumisen ilmastokuormituksen." (Jussi Laitinen hs 24.10.07)
Mistä meidät suomalaiset tunnetaan? Mitä me suomalaiset
olemme saaneet aikaan? Tuttu vastaus on "Sibelius, sauna ja sisu".
(Lauri Malkamäki hs 3.9.2011)
Hahaa – pohjoinen valtio missä on paljon lunta. Puoli
vuotta ainainen yö, puoli vuotta ainainen päivä. Suomi on luonnonolosuhteiltaan
merkillisin asutettu maa, miksi sitä ei hyödynnetä?
Mukana rakentamassa paratiisia
Suomen kamaralle!
Kun 1980-luvulla kuulin Saksan
ekopankin rahoittamasta nollaenergiatalosta, tiesin mikä on oman elämäni
suunta. Kymmenen vuotta myöhemmin perehdyin Ruotsissa
suunnitteluperiaatteeseen, joka toimii täsmällisesti kuin japanilainen puutarha.
Suunnitelmaan voidaan sisällyttää kaikki mitä ihminen vuorokauden ja vuoden
kierrossa tarvitsee. Sitä kutsuttiin permakulttuuriksi.
Kun samoihin aikoihin kolmas elämän
jaksoni eli lapsuuden ja opiskelun jälkeen vietetty ydinperhejakso oli jäämässä
taakse, alkoi kiehtoa ajatus ekologisen asumisen, luonnonmukaisen
ruoantuotannon ja kestävän ihmisverkoston luomisesta. Voisiko asua
nollaenergiaolosuhteissa, syödä luomua ja viettää aikaa samanmielisten ihmisten
kanssa?
Lukemisesta jäi päällimmäisenä mieleen:
maapallolla kaikki kiertää. Pallon läpimitta on 11.000 km. Himalajan päälle
lintu voi vielä lentää, mutta ihmisellä alkaa olla vaikeuksia. Ilmaa
yläpuolellamme on vajaat 12 km. Samoja molekyylejä kanssani hengitti jo Ceasar
aikoinaan.
Reissuilla on tullut selväksi, että
kun eri alan ja elämänkokemuksen läpikäyneet ihmiset lyövät hynttyynsä yhteen,
syntyy koheesio. Ei tarvitse viettää päiviä yksin tai väkinäisesti sukulaisten
tai työkavereiden kanssa.
Tästä alkoi yksi seitsemän vuoden projekti.
Projekti muuttui olemassa olevan laitoskiinteistön muuttamiseksi ekologisesti
kestävälle pohjalle - ei tiettömien teiden ja langattomien korpimaisemien
asuttamiseksi. Hankkeen tavoitteeksi tuli “kehittää Kaijanniemen ekotilasta
laitosrakennuksen ekologisen saneerauksen malli, jossa otetaan huomioon
vaihtoehtoisten toimintojen tila-, varuste- ja tekniikkavaatimukset“,
kirjoittaa arkkitehti Anneli Lyytikkä.
1) Asuminen ja siihen liittyvät
toiminnot, jotka antavat mahdollisuuden toteuttaa kestävän kehityksen mukaista
elämäntapaa.
2) Jatkojalostus
ekologisilla/vaihtoehtoisilla menetelmillä sekä tilalla tuotetuille
raaka-aineille että jatkojalostuksen koordinointi muille lähialueen
yrittäjille. Näihin toimintoihin tarjotaan tilat ja tuotteita voidaan hyödyntää
asiakkaille tarjottavissa omissa palveluissa.
3) Ekologisen
maatilan/maatilamatkailun esimerkkikohde, joka toimii mahdollisimman
omavaraisesti
4) Ekologisen elämäntavan tieto- ja
kurssikeskus, jonne voi tulla tutustumaan erilaisiin vaihtoehtoisiin
ratkaisuihin ja toimintatapoihin.
Naisena on oppinut, miten tärkeä on
kiinnittää huomiota pieniin asioihin - pennistähän se miljoonakin alkaa.
Toistamme yhä uudestaan: älä juoksuta vettä, keitä kannen ja mieluiten katteen
alla, hauduta, syö raakaa, käytä hapatteita ja käymistä, säilö maakellariin,
kuivata, peseydy harvoin, käytä vähän likaantuvia vaatteita, pukeudu talvella
villaan.
Varsinaisia luomuratkaisuja ovat
kompostikäymälät, aurinkokeräimet, punamulta ja puu/pellettilämmitys. Vielä on
tekninen ongelma: jätevesi. Tuotamme kaupungin verkkoon jätevettä.
Yllätykseksemme kaikkein suurin
tuhlaus syntyi kuitenkin sähkövarauksesta. Vanhainkodin aikana taloon oli
sähkölaitoksen turvattava viisi kertaa enemmän sähköä kuin mitä me käytämme.
Voi kuvitella mitä ylikapasiteettivaatimus tarkoittaa Suomen
energiaomavaraisuudessa! Permakulttuurin ensimmäinen askel oli kukkapenkkien
muuttaminen yrttipenkeiksi, että säästyisi inhimillistä työtä, kun päivittäin
tarvittavat kasvit ovat oven pielessä.