Findhornin ekokyläkoulutuksen satoa

Skotlannissa pidettiin maaliskuussa kolmas kansainvälinen kuukauden kestävä ekokyläkoulutus. Kestävän asumisen verkosto, EU ja lukuisat säätiöt, yliopistot  ja järjestöt lähettävätt edustajiaan Findhorniin vuotisalle kurssille. Koulutus ei pidä sisällään pelkästään ekorakentamista, omavaraistuotantoa ja permakulttuuria, vaan siihen sisältyy opetusta konsultaatiosta, päätöksenteosta ja muiden kunnioituksesta.

Oli suuri kunnia saada edustaa Euroopan ekokyläverkostoa yhdessä ranskalaisen Ekokylänverkoston vetäjän Jan-Lucin ja portugalilaisen Yhteisörakentajan Pedron kanssa. Suurin osa muistakin kurssilaisista edusti oman alansa pioneerejä. Stefan suunnitteli Slovakiaan koirankakkakomposteja, Valdimar veti Islannissa kehitysvammaisten antroposofista hoitokotia, Michio Tokiossa ympäristöalan järjestöjä. Toinen japanilainen nuori nainen Akane toimi tutkijana ympäristövirastossa, Siddharajah Intiassa opettajana. Alec aloitteli Lublijanssa ekoyhteisöä, Kimberly yliopiston hallinnoimaa maatilaa Alaskassa. Leila rakensi Costa Ricaan alkuasukasmajoja, Joe veti kansallista projektia Food & Trees for Africa. Maite teki väitöskirjaa ekokylistä Barcelonassa, Heili vihanneskoriohjelmaa Hollannissa. Eräs kurssilainen lennätti (!) ekoihmisiä lähes autiolle saarelle Australiassa, Briana muutti kotikyläänsä Hawaijilla elääkseen ekologisesti, Peter mietti omaa uravalintaansa, Rafael EU:n virkamiehenä rahojen jakoa, Jim teki puoli vuotta asfalttitöitä Kaliforniassa ja pystyi matkustelemaan niillä rahoilla yhteisöissä vuoden.

Kurssi oli jaettu kahdeksaan kolmen päivän jaksoon. Jokainen opintojakso sisälsi Findhornin kurssimenetelmän mukaisesti laululeikkejä, mielikuvamatkoja, ryhmätöitä ja fiidbäkkiä eli jokainen kertoi joka päivä, mitä mistäkin asiasta ja menetelmästä oli mieltä ja miltä hänestä elämä tuntui kunakin päivänä. Neljässä viikossa oli meistä kurssilaisista muodostunut tiiviimpi sisarusparvi kuin 20 vuoden aikana Espoon vihreässä puolueessa tai aikanaan kahdeksassa vuodessa Saarijärven oppikoulussa.

Loppukommenteissa Pedro vakuutti: Minun toiveenani on olla vielä ekologisempi kuin Marketta. Englantilaisia lukuun ottamatta kaikki kurssilaiset olivat saapuneet lentokoneella. Kurssilla meille opetettiin: jokainen molekyyli yläilmakerroksissa aiheuttaa 30 kertaa enemmän vahinkoa kuin maan tasolla kulutettuna. Permakulttuuri-opettaja David Whitefield on tehnyt henkilökohtaisen päätöksen ettei enää koskaan käytä lentokonetta.

Ekokyliä kiertävät ja muuten seminaareissa matkustelevat kurssilaiset tulivat hiljaisiksi kun Alan Watson, Trees for Life -ohjelman vetäjä julisti: "Maapallon restauraation edellytys on pysyä paikalla, oppia vuoden rytmi, sienipaikat, pilvien kulku." Ekologin työ on kuin perunan kasvattamista: siemenperuna on pitkään maassa, etsii paikkaansa ja kasvattaa juuria.

Permakulttuurin perustajasta Bill Mollisonista opimme, että hän on "optimistinen valehtelija". Peruslauseena vaikeuksien kääntämisestä voitoksi: Puutarhassa etana ei ole ongelma. Etanoiden lisääntyminen osoittaa, että puutarhassa on liian vähän ankkoja.

Nykyistä ruoantuotantoa ei intelligentti ihminen voi ymmärtää: traktorin ostaminen vaatii 30 kertaa enemmän vehnän tuotantoa kuin 30 vuotta sitten. Yksi kg apulantaa vaatii 1,5 kg puhdasta öljyä. Englannissa kuusi yritystä myy 85 % maan elintarvikkeista” ”Valtio on päättänyt puolestamme, että luonnon antama maito on vaarallista terveydellemme. Se täytyy pastöroida ja maidon koostumus muuttaa. Siihen on lisättävä vitamiineja.”

Monet kurssilaiset olivat mukana "vegetable boxissa" eli saivat kerran viikossa ovensa taakse vihanneslaatikon: ”Aivan kuin sinulla olisi oma puutarha, mutta sinun ei tarvitse hoitaa sitä.” He saivat sesonkivihanneksia edullisesti, reseptejä ja uutisia maatilalta. He saivat osallistua kitkemistalkoisiin ja näkivät näin, miten heidän ruokansa viljellään.

Koska vihanneksissa ja hedelmissä on 90 % vettä, ei oman pitäjän ulkopuolelta saisi ostaa kuin kuivattuja tuotteita. Maataloustuotteiden markkinointi, prosessointi ja pakkaaminen vie muutenkin 12 kertaa enemmän energiaa kuin itse tuottaminen!

Meille kerrottiin, kuinka tarvittaisiin neljä maapalloa, jos kaikki eläisivät kuten amerikkalaiset, kolme maapalloa, jos eläisimme kuten englantilaiset. Pihaan oli piirretty maapallo. Meidät komennettiin kävelemään maapallon päällä. Emme saaneet puhua, yksi löi rumpua, toinen luki julistusta: ”Ajattele niitä seitsemää sukupolvea, niitä joihin toimintasi vaikuttaa.” Jalkojemme alla oli seitsemäs sukupolvi, jokaisella meistä länsimaalaista oli runsaasti tilaa. Kolmannen maailman eli kuten kurssilla sanottiin ”2/3 maailman ihmiset” joutuivat astelemaan toistensa päällä. Me muut itkimme omaa kulutustamme.

Kestävyyden kahdeksan tasoa on kirjattu GENin perusperiaatteisiin. Ne on jaoteltu ekologisiin, sosiaalisiin ja henkisiin. Ekologinen kestävyys tarkoittaa, että ihminen tuntee kuuluvansa siihen paikkaan, missä hän asuu. Hän tietää miten viljellä ja mikä on vuoden rytmi. Hän osaa käyttää luonnon synergiaetua eli eri elementtien yhteistoimintaa. Hän syö paikallista ravintoa.

Rakennukset valmistetaan paikallisista, käsittelemättömistä aineista. Niitä on helppo korjata ja ne hengittävät. Kierrätystä ja korjaamista tuetaan elämänmallilla, jota kutsutaan vapaaehtoiseksi vaatimattomuudeksi. Työkalut ja kulutustavarat ovat yhteisessä käytössä. Harmaat vedet kierrätetään eli huuhteluvesillä kastellaan ja pestään pinttymiä. Kaikki vesihanasta tuleva vesi käytetään uudestaan. Permakulttuurin mukaisesti koetetaan ottaa mallia luonnosta ja annetaan luonnon tehdä osa työstä.

Kestävä koulutus tarkoittaa henkilökohtaista kasvua ja luovuutta. Lapset valitsevat omat opettajansa. Luokkahuoneena on koko ekokylä ja kaikki ovat oppilaita ja opettajia. Opetus nivotaan kokonaisuuksiin niin, että sitä voi kutsua hologrammiksi. Ammatillista osaamista arvostetaan suuresti.

Kestävää kulttuuria edistetään mm rituaaleilla ja juhlilla. Laulu, tanssi ja kaikenlainen luovuus osoittavat ihmisen suhdetta ihmiseen itseensä, toisiin ja universumiin. Leikkien ja pelien avulla lisätään yhteisön jäsenten välistä luottamusta ja keskustelutaitoja.

Taloudellista kestävyyttä kutsutaan i saateenkaaritaloudeksi. Siihen kuuluu vapaaehtoinen vaatimattomuus, paikallispankit, paikallisvaluutta ja pienet, paikalliset yritykset. Pienet yrittäjät eivät eristäydy vaan tiivistyvät. Rahan käytön ja monetaarisen riippuvuuden vähentämiseksi kehitetään erilaisia vaihtojärjestelmiä, kuten LETS, tuen ja lahjojen anto. Reilu kauppa, Paikallinen tavaroiden ja palvelujen vaihtojärjestelmä ja paikallisvaluutta takaavat sen, että varallisuus pysyy maantieteellisellä alueell:a.

Poliittinen kestävyys tarkoittaa suoraa demokratiaa. Yhteisön täytyy olla niin pieni, että jokainen voi edustaa itseään. Päätökset tehdään piirissä istuen konsensus periaatteella. Päätöksen teossa kunnioitetaan jokaista ja päätösprosessi on läpinäkyvä.

Kestävä kommunikaatio edellyttää resurssien turvaamista jokaiselle. Kyvyt, taidot ja laitteet jaetaan yhteisössä ja niistä on hyötyä myös yhteisön ulkopuolella. Yhteisö ottaa vastaan vieraita ja pitää yhteyksiä omiin verkostoihin ja myös politiikan eri tasoihin. Henkinen ja hengellinen kestävyys takaa jokaiselle mahdollisuuden kunnioittaa luomakuntaa oman vakaumuksensa mukaan, oli hän sitten uskonnollisesti tai esoteerisesti suuntautunut.

Elämän muutoksia, vuodenaikojen syklisyyttä ja ihmisen kypsymisen syklisyyttä kunnioitetaan ja juhlitaan seremonioilla ja rituaaleilla. Rituaaleissa yhdistyy eksplisiittinen ja implisiittinen maailma - se jonka voimme nähdä, haistaa, kuulla, maistaa ja jota voimme kosketella siihen, mikä on primäärinen, näkymätön, mutta joka antaa muodon edellisille.

Kestävä terveydenhoito painottaa ennakkoehkäisyä ja paikallisuutta. Ihmisillä on oikeus syntyä ja kuolla omassa kodissaan. Perinteisiä ja täydentäviä hoitoja käytetään rinta rinnan, modernilla lääketieteellä samoin kuin kansanparannustaidolla on yhtä arvostettu asema.

Ekokylän visionäärien oppi-isät (Fritjof Capra, Danah Zohar) puhuvat aurinkoaikakaudesta, paradigman muutoksesta. Meidän on opittava ajattelemaan perusteellisesti uudella tavalla - ei lineaarisesti, vaan syklisesti, ei mekaanisesti vaan orgaanisesti. Mielen kehittymistä ja jaksamista ei voi erottaa fyysisestä ympäristöstä.

Malliekokylä auttaa ymmärtämään kokonaisuuden ja mikä vaikutus osasilla on sen ylläpitämisessä. Ihminen alkaa ymmärtää, miten luomuruoan tuotantoon liittyy paikallisvaluutta (irti monopolivaluutasta!), päätöksentekojärjestelmä, ihmisten väliset suhteet, ekorakentaminen. Kun kaikki on yhteydessä toisiinsa ei ole tärkeintä eikä toiseksi tärkeintä, tärkeää on verkoston keskinäinen toimivuus.

Eikö voi ymmärtää yhtä asiaa muutoksessa ymmärtämättä koko muutoksen verkostoa?

Ekokylä verkostoon kuuluu 1300 yhteisöä. Voi puhua jo ekokylämallin globalisaatiosta. Yhteisöt eivät ole enää marginaalisia ääri-ilmiöitä, vaan osa YK:n toimintaa. Yksikään niistä ei ole vielä täydellinen, mutta muutokset seuraavat edellisiä periaatteita. Kaikilla niillä on sama visio paremman maailman luomisesta.

Ekokylät ovat uusien ideoiden laboratorioita. Suomessa maalaisyhteisöjä on 32. Niistä kaksi on perustettu varta vasten ekologisille periaatteilla, suurempi ja lapsille soveltuva Keuruun ekokylä ja me hiljaisempi Suomineito-yhteisö Ähtärissä.

Rooman klubin raportti ilmestyi vuonna 1976. Joka vuosi ilmestyy enemmän tutkimuksia maapallon tilasta kuin edellisenä vuonna. Yhteenveto on selkeä: meidän on opittava elämään kestävästi, jos haluamme lajina säilyä. Jopa YK on järjestänyt aiheesta huippukokouksia ja julkaissut laajoja tutkimuksia. Maailman luonnonvarojen mittaamiseksi kehitetty indeksi (LPI) laski 30 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 1995. Tämä tarkoittaa, että maapallo menetti kolmanneksen uusiutumattomista luonnonvaroistaan yhden sukupolven aikana.

Maailmalaajuisesti orastava ekokyläliikehdintä antaa yhden esimerkin siitä, miten yksittäinen ihminen voi vaikuttaa välittömästi kestävään kehitykseen. Ekokylä-verkostossa kestävyys määritellään Brundtlandin komitean (1987) sanoin

Vuonna 1991 tanskalaisen Gaia-rahaston perustajat Ross ja Hildur Jackson miettivät, miten rahasto edistäisi kestävyyttä. He tulivat siihen tulokseen, että maailmassa tarvitaan esimerkkejä siitä, miten elää luonnon kanssa huipputeknologian aikakaudella.