dissidentti - Fritjof Capran ajatuksia

Valittuja sitaatteja Fritjof Capran neljästä kirjasta

Capran kirjat ovat paksuja kuin tiiliskivi ja niistä on suomennettu vain Fysiikan tao. Perustimme Tarja Kallion kanssa Capra-kerhon vuonna 1988 ja samana vuonna sain uusimman Capran kirjan Helsingin yliopiston valtiotieteen laitoksella kansainvälistä politiikkaa käsittelevän lisenssiaatitutkintoni tenttikirjaksi.

Toivon, että seuraavista otteista selviää, mistä rakentuu kokonaisvaltainen maailmankuva.

Fritjof Capra (s. 1939 Wienissä)

väitöskirja Wienin yliopistossa hiukkasfysiikasta
tutkimustehtäviä Pariisin, Kalifornian ja Lontoon yliopistoissa. Fysiikan professori
tutkimus korkeaenergiafysiikkasta Berkleyn laboratoriossa
johti perustamaansa “uusien ekologisten ajatusten vihertaloa” Elmwood instituuttia Kaliforniassa 1984-94, missä tapasivat benedikt-munkki, Zen-mestari, mainoskoulun osastopäällikkö, neurologi, kustantaja, politologi. Tutkimuskeskus muutettiin
perusti Kaliforniaan Ekologisen lukutaidon keskuksen

Aloittaessaan Capra kulki kymmenen vuotta maasta toiseen selittäen Shivan tanssia fyysikoille. Vielä silloin hän joutui kokemaan ilkkumista, mutta jo toisesta kirjasta Turning Point valmistuneen elokuvan Mindwalk pääosaa esitti Liv Ullman. Capra kutsuttiin Moskovaan alustajaksi globaalisen eloonjäämisen strategiasta.

Fysiikan tao 1975

The Tao of Physics 1975

Saksalaisen painoksen kansiteksti: Kirja läntisen tieteen ja itäisen filosofian konvergenssista. Luonnontieteilijät tuntevat tiedon puun oksat, mutta eivät sen juuria. Mystikot tuntevat tiedon puun juuret, mutta eivät oksia. Luonnontiede ei tarvitse mystiikkaa eikä mystiikka ole riippuvainen luonnontieteistä, mutta ihmiskunta ei voi elää ilman niitä molempia.

Hirveintä kehitys on ollut siellä, missä kaksi erilaista ajatustapaa törmää toisiinsa. (Werner Heisenberg

Luonnontieteet alkoivat vallankumouksellisesti muuttaa maailmankuvaan fyysikkojen Einstein, Bohr ja Planck ryhdyttyä pohtimaan kokonaisvaltaista maailmankäsitystä yhdistäen siihen itämaisia viisauksia.

Atomifyysikko Capra todistaa, että mystisen kokemuksen ja tieteellisen ajatustavan välillä on sellaisia yhteneväisyyksiä, joiden perusteella syntyy aivan uusi kuva maailmasta. Ihminen voi kehittyä vain, jos se oppii yhdistämään tieteellisen tietonsa olemassaolon mystiseen puoleen ja jos hän toteuttaa sitä ajatuksissaan ja toiminnassaan.

Käännekohta (The Turning Point) 1982

Rakennusaineita uuden maailmankuvan luomiseksi, tietoisuuden vallankumouksen vaikutus tieteeseen ja yhteiskuntaan

Tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, oppiiko ihmiskunta ajattelemaan perusteellisesti uudella tavalla: moniulotteisesti suoraviivaisen sijasta, verkostoissa ja kaarissa päämäärähakuisuuden sijasta, arvoissa määrien asemesta - sillä maailma on enemmän kuin osastensa summa.

Capra osoittaa näiden uuden ajattelun rakennuspalikoiden koostuvan fysiikasta, lääketieteestä, biologiasta, psykologiasta, sosiologiasta, taloustieteistä.

Ongelmana ei ole vain käytännön toteutus, vaan koko yhteiskunta on ohjelmoitu väärin. Siksi tapahtuu romahduksia kaikilla sektoreilla: arvoissa, rakennelmissa, ihmisissä ja biotoopeissa. Mikään ei suju enää niin kuin pitäisi. Miksi ei?

Capran diagnoosi: yksi tapa ajatella lähestyy loppuaan. Noin 500 vuotta kestänyt kopernikaaninen maailmankuva, jota kehittelivät Descartes, Newton ja Darwin ei riitä enää selityksesi eikä käyttäytymismalliksi. Mekaaninen logiikka ohjaa yhä teknistä kehitystä sekä kansojen että yritysten taloutta, samoin sairaanhoitoa ja ravitsemusta, koulutusta ja opiskelua, ulko- ja puolustuspolitiikkaa ja monia muita aloja. Valtava varustautumiskilpailu on selvin osoitus siitä hirveästä mielettömyydestä, joka sisältyy siihen maailmankuvaan.

Tuntematon totuus

Keskusteluja merkittävien tutkijoiden kanssa

Uncommon Wisdom, Conversations with Remarkable People, 1987

Kokonaisvaltaisen maailmankuvan muodostuminen luonnontieteiden ja mystiikan yhtymäkohdassa. Keskusteluja johtavien luonnontieteilijöiden ja humanistien kanssa.

Capra käy tapaamassa käänteentekevän ajan tieteellisiä uranuurtajia. Nämä tieteen avantgardin edustajat eivät usko enää tieteiden arvovapauteen, vaan toimivat vastuullisien arvojärjestyksen puolesta. Capra tuo esille myös heidän persoonallisuuttaan. Näin lukija kokee selvästi, mistä on kyse: inhimillisestä maailmasta ja ihmisen arvoisesta tulevaisuudesta.

Keskustelukumppaneihin kuuluvat fyysikot Werner Heisenberg ja David Bohm, jotka ovat saavuttaneet transsendentaalisia kokemuksia atomifysiikan saralla. Psykologeja kuten Ronald D. Laing ja Stanislav Grof, jotka ovat perehtyneet itämaiseen meditaatio-oppiin, transpersonallisen psykologian oppi-isiä. Taloustieteilijöitä kuten Hazel Henderson ja E.F. Schumacher, jotka buddhalaisen etiikan inspiroimana vaativat paluuta ihmisen mittaiseen maailmaan. Lääketieteilijöitä kuten Carl ja Stephanie Simonton, jotka ovat tuoneet syöpäterapiaan shamaaniset menetelmät, systeemiajattelijat kuten Gregory Bateson, feministit kuten Adrenne Rich ja Charlene Spretnak ja useita muita omaperäisiä ja uudelle tietoisuudelle tärkeitä tiennäyttäjiä.

**************

Ydinfysiikasta uuden maailmankuvan todistusaineisto

Nykyinen maailmankuva perustuu sellaiseen tutkimukseen ajasta, paikasta ja tilasta, mikä ei enää vastaa uusimpia tutkimustuloksia. Uutta ajattelua edustavien tutkijoiden on osoitettava, miten nämä väärät käsitykset ovat syntyneet. Vain niiden oikaisemisella voidaan aloittaa yhteiskunnan täydellinen muuttaminen:

1. Kehitystä ei johda laki vahvimman henkiinjäämisestä, vaan laki yhteisvaikutuksesta, organismikaava.

2. Ydinfysiikka osoittaa, että liike-energia voidaan muuttaa massaksi ja että osat ovat prosesseja, eivät objekteja.

3. Näistä havainnosta seuraa, että mekaaninen maailomankuva ei ole oikea. Perusrakennusosia ei ole olemassa.

Juuri fysiikka on opettanut ajattelemaan uudella tavalla viimeisen 60 vuoden aikana: kvantti- ja suhteellisuusteoria ovat osoittaneet, mitä periaatteellisia rajoituksia on ihmisen havaintokyvyssä.

Uusimpaan fysiikkaan kuuluu kvanttiteoria, jonka mukaan värähtelyenergia koostuu kvanteista. Sitä kutsutaan myös aaltomekaniikaksi. Kvantti on pieni erillinen osanen, jonka säteily ja värähtelyenergia koostuu samaan tapaan kuin aine atomeista.

Fyysikko David Bohmin keskeinen käsite on rikkomaton kokonaisuus. Kokonaisuus ilmenee jo jokaisessa osasessakin. Hänen mukaansa hologram on liian staattinen, tulisi puhua heloliikkeestä. Tutkimuksissa ei tulisi käsitellä esineen rakennetta, vaan liikkeen rakennetta! Maailma muodostuu dynaamisesta rakenteesta, jossa on järjestys. Subatomifysiikka osoittaa kaiken materian keskinäisen riippuvuuden. Liike-energia voidaan muuttaa massaksi ja osat ovat prosesseja, eivät objekteja.

Mikä on paradadoksi?

Atomifysiikan paradoksi johtuu valon eli elektromagneettisen säteilyn kaksinaisluonteesta. Säteily muodostuu aalloista, mutta esimerkiksi metalliin heijastettaessa valo muodostuu kuitenkin yksiköistä, partikkeleista. Leikkisästi sanotaan: maanantaisin alkuosat ovat aaltoja, tiistain osasia.

Niinpä atomien maailmassa ei ole ollenkaan esineitä, vain suhteita. Siksi juuri luonto vastasi fysikaalisiin kokeisiin aina paradoksilla - asioilla joita ei kielen avulla voitu ilmaista. Fyysikot yrittivät selittää, mutta heidän ajatusmallinsa eikä heidän hierarkkinen asemansa riittänyt kuvaamaan pienten hiukkasten olemisen muotoa. Ongelma ei ollut enää intellektuaalinen, terve järki ei auttanut, vaan eksistentiaalinen ja emotionaalinen kokemus.

Kvanttimekaniikka osoitti, että kahden toisistaan kaukana olevan hiukkasen välillä voitiin havaita yhteys, vaikka mikään fysiikan tuntema voima ei sitä välittänyt. Voitiin myös todistaa, että havaitsijan tajunta vaikutti tulokseen. Aineen olemusta tutkivan kvanttifyysikon todellisuuden hahmottamiseen vaikuttaa hänen oma luova mielikuvituksensa. Todellisuus ja tieto ovat jo itsessään joksikin tulemisen prosessia. Jopa lause kaikki on muutosta, osoittaa jotain pysyvää.

Einsteinin mukaan suhteellisuusteorian ydin on paradoksissa. Hän mietti, miltä valonsäde näyttäisi hänestä, jos hän kulkisi valon nopeudella sen vieressä. Suhteellisuusteorian kuvaamaa todellisuutta on vaikea ymmärtää terveellä järjellä. Kaksosten paradoksi on modernin fysiikan tunnetuin: jos kaksosista toinen kiertää avaruudessa, on hän palattuaan nuorempi kuin sisaruksensa, koska hänen kellonsa (verenkierto, sydän) tikitti hitaammin.

Materia ei ole määrätyssä tilassa eivätkä osaset kulje tiettyä suuntaa kohti. Siis alkuosasia ei ole olemassa, on vain osasten suhteita, universumin ykseys.

Jos materian ja hengen yhteys tiedetään fysiikassa jo 50 vuotta, miksi yhteiskuntaa yhä ohjataan aivan kuin se voisi toimia kuin kello?

Päätöksiä perustellaan pelkästään analyyttisellä ajattelulla, tajuamatta että jos jotain osaa haavoitetaan, haavoitetaan itseään.

Kvanttifyysikko ja itämainen mystikko ovat samanlaisen ongelman edessä. Perimmäistä luonnetta tarkasteltaessa he joutuvat paradoksin eteen. Mystikot ovat tämän aina tienneet, fyysikot vasta muutaman vuosikymmenen. On kyse jättiläismäisestä kosmisesta tanssista. Fyysikko tietää, että hiekka, kallio, vesi ja ilma muodostuvat värähtelevistä molekyyleistä ja atomeista. Suhteellisuusteoria todistaa ajan ja paikan kuuluvan yhteen. Yhteys perustuu siihen, että massa ja energia kuuluvat yhteen. Tästä seuraa tietysti, että objektit on nähtävä tapahtumaketjuina, ei esineinä tai asioina.

Kaikki ovat kokonaisuuden osia

Capran mukaan henki ja materia muodostavat yhtenäisen itseorganisoituvan järjestelmän. Ekologinen tietoisuus tarkoittaa, että ihminen on tajunnut asioiden liittyvän toisiinsa, hän tuntee itsensä osaksi kokonaisuutta.

Ihmisellä on oltava käsitys kaikesta muusta, jotta hän voisi selittää jonkin yksittäisen tapahtuman. Sokerinpalan ominaisuus ei ole makea maku, se ei ole myöskään ihmisen ominaisuus. Kokemus makean mausta syntyy sokerin ja ihmisen yhteisvaikutuksesta. Saman kaavan mukaan ei voi sanoa, oliko ensin materia vai henki - jo kysymyksen asettelu osoittaa lineaarista ajatusmaailmaa.

Toisin päin: Myös kokonaisuus ilmenee jokaisessa osasessa.

Jokaisen asian voi ymmärtää, jos löytää sen järjestäytymisperiaatteen, miten se kytkeytyy kaikkeen mitä sen ympärillä on. Maailma on dynaaminen verkosto, jossa on järjestys. Ekologiassa ei kukaan eikä mikään ole ensimmäinen ja toinen, vaan kaikki ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.

Bootstrap-hypoteesin mukaan luontoa ei voi hajottaa perusyksikköihin. Esineetkin ovat vuorovaikutuksisessa toisiinsa. Hypoteesin mukaan ei ole perusrakennusaineita tai peruslakia. Jokainen ja kaikki syntyy yhdessä muiden kanssa. Itämaisen käsityksen mukaan käsitteet ovat “boostrapped” - selittyvät kokonaisuudesta käsin.

Vanha ajattelu

Kouluissa opetetaan, että universumi on mekaaninen järjestelmä, jossa vallitsee lakkaamaton kilpailu vahvemman ehdoilla. Tieteellinen vallankumous, valistus ja teollinen vallankumous muodostavat riittävän historiallisen ja tieteellisen todistusaineiston mekaanisen maailmankuvan todistamiseksi oikeaksi. Tässä newtonilaisessa, kartesiaanisessa ja darwinilaisessa maailmassa uskotaan, että elämä koostuu yhä pienemmistä ja pienemmistä osasista ja niiden välillä vallitsee kilpailu olemassaolosta. Klassinen luonnontiede piti luontoakin koneellisena järjestelmänä.

Tieteelliseksi harhaksi on osoittautunut se kehityslinja, joka uskoi maailman olevan ääretön ja ihmisen ennen kaikkea järkevä. Ihminen ei toimi koneellisesti, ei myöskään luonto. Kasvun ja katoamisen välillä vallitsee dynaaminen tasapaino. Taloudellinen kasvu ei ole mahdollista eikä yltäkylläisyyteen päästä pelkästään tekniikan ja taloudellisen ajattelun avulla.

Vaikka vuosi vuodelta teollisen vallankumouksen arvot ovat osoittautuneet yhä rajallisemmiksi, on niistä vaikea luopua. Descartesin ja Newtonin maainlmankuvan mukaan koko maapallo toimi periaatteeltaan mekaanisesti kuin kello. Klassinen luonnontiede piti luontoakin koneellisena järjestelmänä. Luonto muodostuisi mkäärätyistä herarkkisesti rakentuvista palikosita alhaalta ylöspäin. Nykyiset toimintamuodot ovat patriarkaalisia, sortavia, keskitettyjä ja epäekologisia. Ihminen viettää egoistista, kilpailu- ja päämäärähakuista elämää. Hänelle määrä ja mitattavuus ovat tärkeämpiä kuin kokemus ja laatu. Ei ihme, että hän tuntee olonsa merkityksettömäksi ja hyödyttämäksi eikä pysty iloitsemaan.

Marxia muunnellen Capra kärjistää: kasvu on oopiumia kansalle. Kaikissa järjestelmissä on tavoitteena kova teknologia ja teollinen kasvu, yhä keskittyneemmän ja byrokraattisemman kontrollin alaisena, oli vahtijana sitten valtio tai ylikansallinen yhtiö. Kaikista ideologioista tärkein on himonomainen riippuvuus kasvusta ja laajentumisesta.

Luonnon käsittäminen perusrakennusaineiden koostumaksi perustuu kreikkalaiseen filosofiaan, hengen ja materian dualismiin. Mutta universumin käsittäminen verkostona perustuu itämaiseen ajatteluun. Tapahtumat selittyvät kokonaisuudesta käsin.

Nykyinen kehitys uhkaa terveyttä, ruoan saantia ja laatua, ympäristöä, ystävyyttä, taloutta, teknologiaa ja politiikkaa. Ongelma on järjestelmässä. Siksi seurannaisvaikutukset ovat toisiinsa sitoutuneita ja kumuloituvia. Nykyisen järjestelmän menetelmin ei voi enää ratkaista uusia ekologisia ja sosiaalisia ongelmia. Tutkijat pelkäävät rikkovansa tieteen tekemisen kriteereitä ja kartavat siksi holistista, ekologista katsantokantaa.

Nykyiset toimintamuodot ovat patriarkaalisia, riistäviä, keskitettyjä, epäekologisia ja ylimitoitettuja. Eri alan tutkijat alkavat huomata, että heidän tieteensä törmää samanlaisiin rajoihin kuin fysiikka: mekanistisen maailmankatsomuksen kapeisiin rajoihin.

Mitä on “uusi ajattelu”?

Ihminen ja ympäristön ongelmat voidaan ratkaista vain, jos nykyjärjestelmää muutetaan perusteellisesti. Se vaatii virastojen, arvojen ja aatteiden suurta muutosta

- mekaanisen maailmakatsomuksen hylkääminen
- ihmistä on tutkittava eri mittareilla kuin konetta
- ihmisen elämä on tajuttava laajemmin kuin alituisena olemassaolon taisteluna
- taloudellisen kasvun rajallisuuden tajuaminen
- naisten tavassa tulkita kehitystä on samoja piirteitä kuin luonnon kehityksessä.

Capra vaatii paradigman muutosta, sillä tieteellinen maailmankuva rakentuu väärälle perustalle. Hän kertoo, miten pirstoutuneesta maailmankuvasta muodostuu taas kokonainen. Elämä, henki ja materia muodostavat elävän ja itseorganisoituvan järjestelmän. Jokaisen asian voi ymmärtää, jos löytää sen järjestäytymisperiaatteen - miten se kytkeytyy kaikkeen sen ympärillä olevaan.

Uusi kuva todellisuudesta tarkoittaa, että kaikkien ilmiöiden ymmärretään olevan vuorovaikutuksessa toisiinsa. Maailmaa tarkastellaan erilaisten vuorovaikutusten ja suhteiden järjestelmänä. Nämä järjestelmät muodostavat sellaisia kokonaisuuksia, joita ei voi purkaa yhä pienempiin ja pienempiin osasiin. Kokonaisuus on erilainen kuin sen osat. Päädytään verkosto- tai rihmasto ajatteluun.

Mitään lajiin liittyviä eloonjäämisen palasia ei ole olemassa. Mikä jää henkiin on organismi suhteessa ympäristöön, olio ja sen ympäristö. Sellainen organismi, joka ajattelee vain omaa henkiinjäämistään, tuhoaa väistämättä ympäristönsä ja siten itsensä. Henkiin jäävä ei ole mikään yksittäinen olio, saatikka Darwinin oppeihin perustuva kaikkein vahvin. Kehitystä ei johda laki vahvimman henkiin jäämisestä, vaan laki yhteisvaikutuksesta, organismikaava.

Fyysisen koostumuksen lisäksi eliöllä on jokin tarkoitus. Tarkoitus muodostuu siitä, miten eliö liittyy aikaansa, mistä aikakaudesta on kyse. Kolmantena ominaisuutena on henkinen toiminta. Alemmilla kokonaisuuden tasoilla tämä henkinen toiminta on yhteydessä struktuuriin ja funktioon eli siihen fyysiseen koostumukseen ja tarkoitukseen, jossa elollinen olento toimii. Korkeammalla tasolla henki kuitenkin voi olla ajan ja paikan yläpuolella. Se kuvaa itsestään järjestäytymisen dynamiikkaa. Korkeammalla tasolla henkinen toiminta ei siis ole enää aikaan eikä paikkaan sidottu.

Luonnon ja ihmismielen rakennelmilla on paljon yhteneväisyyksiä. Tietoisuutemme syvimmät kerrokset vastaavat universumin perusteita. Kun ihminen syntyy ja kuolee, voi se tarkoittaa vain, että ihminen on osa jostain suuremmasta järjestelmästä joka koko ajan uudistuu. Ihminen kuuluu ekojärjestelmään, kirjoittaa Capra. Ekologinen tietoisuus tarkoittaa tietoisuutta kaiken yhteneväisyydestä, ihminen tuntee itsensä osaksi kosmosta, joten ekologinen tietoisuus on perusteeltaan henkistä!

Uusi ajattelu, vallankumous ihmisessä itsessään, tarkoittaa, että tieteessä osasten lisäksi tutkitaan kokonaisuutta. Kokonaisvaltainen kuva elämästä maapallolla johtaa fysiikan ja itämaisen mystiikan yhteistyöhön.

Todellisuus on pystyttävä arvioimaan uudestaan. Voidaksemme selittää jonkin tapahtuman, täytyy meillä olla käsitys kaieksta muusta. Gregory Bateson on kirjassaan Ajatuksen ekologia osoittanut, miten kaiken perustana on yhteenkuuluvuus. Itseorganisoitmista ohjaa henki. Luomisvoiman perustana on kosminen tietoisuus. Paikan kolmiulotteisuus ja ajan lineaarisuus menettävät merkityksensä.

Useista "heränneistä"on tullut ei-poliittisia. He alkavat tutkia itseään, toteuttavat "ristiretken omaan sisinpään" (inner emigration), henkistä kasvua tai matkustelevat kolmannessa maailmassa.

Kokonaisvaltainen ja meditatiivinen tapa ajatella ja käsittää todellisuus vaatii yhtä paljon henmkistäponnistelua kuin tähän astinen tieteellinen ajatustapa. Ei ole kyse silmänkäänätmisestä, taikauskosta tai valmiista ohjeista, vaan tajuamisesta, kyselystä ja katselemisesta. Fyysisen ja mekaanisen maailnkuvan luhistuminen tarjoaa kuitenkin fysiikallekin uusia mahdollisuksia. Juuri fysiikka on opettanut meitä ajattelemaan viimeisen 50 vuoden aikana uudella tvalla: Kvantti- ja suhteellisuusteoria ovat osoittaneet, mitä periaatteellisia rajoituksia ihmisen havaintokyvyssä on. Werner von Braunin kuumatkat eivät pelasta meitä teknisen ja tieteellisen sivilisaation mpikujasta, vielä vähemmän atomivoima tuhoilta.

Henkilökohtainen on poliittista

Capra ihailee erityisesti saksalaista ydinfyysikko Heisenbergiä: “Hänen tekstinsä on teknistä, mutta silti täynnä henkilökohtaisia ja jopa tunteenomaisia huomautuksia.” Heisenberg osoitti klassisten käsitteiden suppeuden.

Nykyisessä länsimaisessa kartesiaanisessa maailmassa ihminen voi elää vain sairaana, tai kulttuurisesti sekopäisenä. Hän ei ole henkisesti terve, vaan viettää egoistista, kilpailevaa ja päämäärähakuista elämää. Nämä ihmiset eivät suorita arkipäivän tehtäviä ja vieraantuvat siten sisäisestäkin elämästä ja samalla tuntevat olonsa merkityksettömäksi ja hyödyttämäksi, jopa absurdiksi.

Henkistä sairautta voi ymmärtää vain tutkimalla yhteiskuntaa.

Mitä enemmän on tutkittu elävää maailmaa sitä selvemmin on huomattu, että eläville organismeille on tyypillistä yhdistyä toisiinsa, toimia yhdessä. Yksinäisiä olioita ei ole olemassakaan.

Kone ja organismi

Koneen toiminta riippuu sen sisäisestä rakenteesta. Organismin suhteen on juuri päinvastoin. Vaikka organismissa voidaan kokonaisuutena erottaa säännönmukaisuuksia ja määrättyjä käyttäytymissääntöjä, eivät eri osasten vuorovaikutukset ole säännöllisiä tai ennakoitavissa.

Kone toimii lineaarisen ketjun tavoin, syy-seuraus. Jos tapahtuu virhe, voidaan alkaa etsiä ketjusta yksittäistä kohtaa, joka on vioittunut. Sitä vastoin organismi, elimistö, ohjautuu syklisesti, vuorovaikutuksessa kaiken sitä ympäröivän kanssa. Virheen sattuessa kokonaisuus ei toimi, jos yritetään korjata vain yhtä määrättyä osasta. Elimistöllä on kyky itseorganisoitumiseen.Teknologia on tuottoisaa silloin, kun se toimii ilman ulkopuolista energiaa, kyseisen laitteen käyttö on jokaiselle helppoa ja se on helppo korjata.

Elävässä järjestelmässä on sisäisiä järjestelmiä ja niissä joustavuutta. Toiminta tapahtuu dynaamisesti, omalla voimallaan. Nämä elävät organismit, itse itseään säätelevät järjestelmät, ovat määrätyssä mielessä autonomisia, riippumattomia. Mutta niitä ei voi tarkastella ympäristöstään erillisinä, vaikka ne pystyvät itse uudistumaan. Kaikki tapahtumat kietoutuvat toisiinsa niin, että organismin malli kokonaisuutena pysyy samana. Tämä ainutlaatuinen kyky itsensä hallintaan säilyy mitä erilaisimmissa tilanteissa. Lajeilla on kyky sopeutua jopa geneettisillä mutaatioilla ympäristöllisiin muutoksiin.

Ihminen kuuluu ekojärjestelmään ja muodostaa jo itsessään yhteiskunnallisen järjestelmän. Sen yläpuolella on suurempi järjestelmä, biosfääri. Suurempi järjestelmäpysyy lakkaamatta tasapainossa.

Mystiikassa ei mitään mystistä

Capra kertoi Suomen television Prisma-ohjelman haastattelussa 26.5.1987 (Taivaanrannan mestarit ja fysiikka), että mystiikassa ei ole mitään mystistä tai hämärää. Mystiikka ei ole rationaalinen, mutta kuitenkin selkeä kokemus, verrattavissa syvään seksuaaliseen orgasmiin. Luonnon lait ovat taivaan lakeja ja taivaan lait ovat taota. Ihminen seuraa luonnon lakeja ja tuntee itsensä osaksi kosmosta.

Koska maailmankaikkeus on muutosta, on filosofian tehtävä kehittää tällaisen maailmankaikkeuden kanssa ristiriidatonta teoriaa. Meillä on naiivi usko terveeseen järkeen, mutta vasta silloin kun tietoon perustuva toiminta synnyttää harmonisen kokonaistilanteen, voidaan puhua oikeasta tiedosta.

Ihmisen ja luonnon, hengen ja materian, objektin ja subjektin, yhdistää toisiinsa niin kutsuttu kosminen tietoisuus. Oikeaa ja vasenta aivopuoliskoa ei voi erottaa toisistaan, mikäli halutaan kehittää iankaikkista elämää. Yhteiskunnallisen ja ekologisen järjestelmän ohella on olemassa individuaalisen ihmisen järjestelmä. Kaikki yhdistyy Gayaan, universaaliseen ja kosmiseen olemassaoloon, jumaluuteen.

Itämainen mystikko tajuaa sekä kielen että lineaarisen ajattelun rajat ja siksi hän käyttää myyttejä, symboleja, runoutta ja paradoksisia sanontoja osoittamaan sanojen ristiriitaisuudet.

Katselemme toisiamme kaiken päivää, emmekä koskaan kuitenkaan näe toisiamme.
Jos joku kysyy taosta ja toinen hänelle vastaa, silloin kumpikaan ei ole sitä käsittänyt.
Lyömällä käsiäsi yhteen saat aikaan taputuksen. Miten on laita yhden käden taputuksen?
Meillä on kaksi silmää, mutta näemme vain yhden maailman.

Kvanttiteoriaa ei voi selittää yleisillä termeillä ajasta ja paikasta tai syynä ja seurauksena. Mystiikkaakaan ei voi ymmärtää vain lukemalla. Se on koettava.

Ei edes atomifysiikassa voi tutkija olla objektiivinen tarkkailija.

Valtio ja maailmankuva

Länsimaisella yhteiskunnalla on ollut erilaisia arvoja vuosisatojen aikana. Sorokin on nimittänyt näitä erilaisia maailmankuvia todellisuuspohjaisiksi, ne ovat antaneet ideoita ja ruokkineet idealismia.

Henkisyydessä tarkkaillaan maailmaa kaiken omistamiseen liittyvän tuolla puolen - oikeudenmukaisuutta, totuudetta ja kauneudetta.

Luonto on kaunis, sivilisaatio ruma.

Tuottoisa talouselämä?

Miten amerikkalaista kansantaloutta voi nimittää tuottoisaksi, kun se käyttää 40 prosenttia maailman raaka-aineista jotta 6 prosenttia maailman ihmisistä tulisi toimeen. Eikä se kuitenkaan edistä inhimillistä onnea, hyvinvointia, kulttuuria tai rauhaa. Väkivallaton talous on sellainen, joka toimii yhteistyössä luonnon kanssa. (F.E.Schumacher)

Viisaan teknologian erottaa siitä, että toiminta ei tarvitse uusiutumatonta energiaa, jokainen osaa käyttää kyseistä laitetta ja se voidaan korjata helposti.

Talouden sosiaaliset ja ympäristölliset kustannukset on pystyttävä mittaamaan, tuotanto on nähtävä kokonaisuutena eikä osiensa summana. Makrotaloutta on opiskeltava poikkitieteellisessä ja ekologisessa mittakaavassa. Kaikki kriisit - energia-, ympäristö-, kaupungistumis- ja liikakansoituskriisi - ovat vain yhden ja ainoan kriisin eri ilmenemismuotoja. On kyse havainnoinnin ja aistien kriisistä. Lineaarisen ajattelun rajat on pystyttävä rikkomaan. Uusia ajatusmalleja voisivat luoda käsitteet kuten kulttuurin kierrätys, ideoiden kompostointi, vastapaistetun taloudellisen kakun jakaminen. (Hazel Henderson)

Nykyinen hyvinvointi perustuu vain raaka-aineiden ja energian käyttöön. Niinpä kasvun sosiaaliset ja psyykkiset rajat saavutetaan ennen kuin fyysiset rajat ylittyvät. Jokaisella järjestelmällä on optimaalinen olotila. Jos järjestelmän yhtä osaa kasvatetaan maksimaalisesti, tuhoutuu koko järjestelmä väistämättä.

Taloudellisen kasvun kannattajat uskovat vakaasti, että kansasta tulee vauras, jos se vie maasta enemmän kuin tuo. Kuitenkin nykyisessä ylikansoitetussa ja toisistaan tiukasti riippuvaisessa maailmassa on jo tullut selväksi, että kaikki maat eivät mitenkään voi olla yhtä aikaa voittajia kaupallisessa pelissä. Kauppa johtaa väistämättä kauppasotiin, taloudelliseen ahdinkoon ja kansainvälisiin selkkauksiin.

Adam Smithin mukaan valtio rikastuu, jos se kehittää työnjakoa, lisää asukasmääräänsä ja käyttää luonnonvaroja. Maa on sitä rikkaampi mitä enemmän ihmisiä siellä asuu ja mitä paremmin koulutettuja ihmiset ovat. Hänen mukaansa vaurautta ei saavuteta ulkomaankauppaa kasvattamalla ja kulta- ja hopeakantaa lisäämällä. Ajatuksen laissez faire (antakaa taloudelle vapaat kädet) teki hän kuolemattomaksi metaforillaan näkymättömästä kädestä. Smithin mielestä markkinoiden Näkymätön Käsi ohjaa yrittäjien ja kuluttajien etua kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Nykyisen talousjärjestelmän raamit perustuvat kuvitelmiin ja muuttujiin, jotka kehitettiin 200 vuotta sitten. Sosiaaliset ja tekniset uudistukset ovat tehneet niistä toivottoman käyttökelvottomia.

Poliittisen filosofian keskeinen ongelma on vapauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja omaisuuden välinen ristiriita. Tiedämme varsin hyvin, että on mahdollista tietää kaikkien tavaroiden hinta tietämättä yhdenkään arvoa. Smith, Ricardo ja Marx perustivat teoriansa työn arvoon. Sen mukaan tuotteen arvo määräytyy yksistään sen mukaan, kuinka paljon siihen on kulunut työtunteja.

Johtajan on otettava huomioon yhä enemmän tietoa, siksi sekä johtajuudella että hallinnolla on pyrkimys keskittyä.

Patriarkaatti väistyy

Ensimmäinen ja ehkä syvällisin muutos yhteiskunnassa johtuu hitaasta ja vastahakoisesta mutta väistämättömästä patriarkaatin tuhoutumisesta. Patriarkaatin valtakautta on kestänyt yli 3000 vuotta. Läntinen sivilisaatio nojaa samoin kuin sen edeltäjät ja monet muutkin kulttuurit viimeisen 3000 vuoden aikana sellaiseen filosofiaan sekä sosiaaliseen ja poliittiseen järjestelmään, jossa miehet määräsivät mitä osaa naisen tulee esittää tai hän ei saa esittää ja missä mies aina alisti naista.

Mies toteutti valtaansa väkivallan tai suoran painostuksen keinoin, tai hän käytti rituaaleja, perinteitä, lakeja, kieltä, tapoja, käyttäytymisetikettiä, kasvatusta ja työnjakoa. Patriarkaatin salakavalaa valtaa on ollut aina vaikea osoittaa, mutta se on vaikuttanut niihin perusteisiin, joilla on tutkittu ihmisen olemusta ja suhdetta universumiin.

Vanhan kiinalaisen opin mukaan ihmisen persoonallisuus muuttuu jatkuvasti. Persoonallisuus muodostuu miehisten ja naisellisten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Ihmisen biologiassakaan eivät miehiset ja naiselliset ominaisuudet ole selvästi eroteltavissa. Molemmissa sukupuolissa on toisen sukupuolen piirteitä ja ominaisuuksia.

Kiinalaisessa kulttuurissa puhutaankin maailmankaikkeudessa vaikuttavasta kahdesta vastakkaisesta voimasta, jin ja jang. Näitä voimia ei yhdistetä moraalisiin arvoihin - hyvää ei ole se, mikä on jiniä eikä se mikä on jangia, vaan dynaaminen tasapaino näiden kahden vastakkaisen voiman välillä. Jokainen mies ja jokainen nainen käy läpi sekä jin että jang jaksoja.

Jin: säilyttävä, vastaanottava, yhteistyöhaluinen, intuitiivinen,

Jang: vaativa, aggressiivinen, kilpailuun taipuvainen, rationaalisen järkevä, analyyttinen eli uskoo maailman muodostuvan erilaisista kokonaisuuksista.

Vaarallisena pidetään länsimaille tunnusomaista oppia siitä, että jinin ominaisuudet kuvastaisivat passiivisuutta, jangin aktiivisuutta. Naisen pitäminen passiivisena perustuu siihen Aristoteleen “tieteelliseen” teoriaan seksuaalisuudesta, jonka mukaan mies on hallitseva, nainen toisarvoinen.

Sairastuminen on tapa ratkaista ongelma

Sairaus on yleisimmin psykosomaattista - hengen ja ruumiin sairautta ja johtuu ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Syövälle altistuva persoonallisuus suhtautuu stressiin määrätyllä tavalla, syöpä ei iske ulkoapäin vaan sisäisen luhistumisen seurauksena.

Ruumiin ja sielun yhteyden voi havaita helposti, sillä ihminen kertoo jokaisella eleellä ja ilmeellä itsestään. Puhutaan ruumiinkielestä.

Aasiassa lääkäri ei mittaa kuumetta, vaan tarkkailee potilaan omaa kuumeen tuntemusta. Länsimaissa ollaan täysin lääketieteiden lumoissa, objektiivisuus ja mitattavuus ovat tärkeintä. Mitä enemmän ymmärrämme psyykettä sitä vähemmän tarvitsemme fyysistä hoitoa. Terveys riippuu ennen kaikkea sosiaalisesta ja poliittisesta ympäristöstä.

Varsin yleisesti tiedetään, että alkoholismi, onnettomuudet ja itsemurhat johtuvat siitä, että yhteiskunta toimii huonosti. Harvoin tullaan ajatelleeksi, että yleistyvät lasten vakavat terveysongelmat osoittavat samalla tavalla yhteiskunnan sairastumista. Vielä harvemmin osataan yhdistää ihmisen sairastuminen rikollisuuteen, terrorismiin, saastumiseen, atomivoimaan, inflaatioon ja energian käytön ongelmiin.

Sairauksiin on periaatteessa kolme syytä: geneettinen, psykosomaattinen ja ympäristö.

Selvimpiä sivilisaatiosairauksia ovat krooniset ja degeneroituvat sairaudet. Niitä ovat syöpä, verenkierto- ja sydäntaudit sekä sokeritauti. Näitä sairauksia hoidetaan parhaiten muuttamalla niitä aiheuttava ympäristöä: työn rasittavuus, ympäristömyrkyt, ravinto ja elintavat. Nyky-yhteiskunnassa näitä sairauksia kuitenkin hoidetaan kemiallisilla valmisteilla. Hoito keskitetään seurausten, ei syiden muuttamiseen. Lääkkeiden valmistuksessa ollaan huomattavasti pitemmällä kuin kyvyssä poistaa sosiaalisia epäkohtia.

Ihmiskunnan historian aikana parantaminen on tarkoittanut sekä ihmisen että ympäristön hoitoa, sairaus on nähty häiriönä koko ihmisessä. Parantajat ennen kemian ja teknisen teollisuuden ylivaltaa hoitivat ihmistä. Sairaudella oli sekä ruumiillinen että henkinen syynsä, sillä sairastumiseen vaikuttaa ihmisen oma itseluottamus sekä yhteiskunnallinen ja luonnon ympäristö.

Kemiallinen ja tekninen sairaanhoito kuvastava miehistä mieltymystä uusiin keksintöihin ja tekniikkaan. Biomeditsiinin malli kiinnostaa perinteisen koulutuksen saaneita lääkäreitä. Yhteistyö lääkärin ja teollisuuden välillä on kasvanut huimaavaksi. Kemiallistumista tukevat myös kaupallisen “terveysteollisuuden” eturyhmät sekä mainontaan ja markkinointiin perehtynyt teollisuus. Varoja on saatavilla runsaammin kemiallisiin lääkkeisiin ja teknisiin mittauslaitteisiin kuin luonnonmukaisiin parannuskeinoihin.

Bruttokansantuotteen mukaan sairaudet nostavat kansatuloa ja hyvinvointia. Sairaudet lisäävät “kasvua”, terveys merkitsee stagnaatiota, pysähtymistä. Yhdysvalloissa tehdään kaksi kertaa enemmän leikkauksia kuin Euroopassa. Saksassa oli sairaalakäyntejä kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuosikymmenenä.

Sairaanhoitajat, joilla on usein hyvä koulutus terapeutteina ja terveyskasvattajina, nähdään vain apuvoimina. He pääsevät harvoin käyttämään oppimiaan taitoja. Usko biolääkintään ja patriarkaalinen valta-asetelma sairaaloissa on vaikuttanut siihen, että sairaanhoitajien tärkeä merkitys potilaan terveydelle on hälventynyt ja samalla inhimillinen kontakti vähentynyt. Sairaanhoitajat ovat läheisemmässä kosketuksessa potilaaseen kuin lääkärit ja perehtyvät potilaan fyysiseen ja henkiseen kokonaistilaan. Kuitenkin heidän tietoaan pidetään vähempiarvoisena kuin akateemisen koulutuksen saaneen lääkärin laboratoriokokeisiin perustuvaa “tieteellistä arviota”.

Lääketieteessä on tapahtunut typistymistä biolääkinnän ja biomeditsiinin kehittyessä, joiden mukaan sairaus johtuu jonkun osan vaurioiduttua, biologisen mekanismin häiriintymisestä. Biolääkäri olettaa solu- ja molekyylibiologian kehityksen vaikuttavan ratkaisevasti parantumiseen. Lääkärin tehtävä on tämän kapean ihmiskäsityksen rajoissa sama kuin mekaanikon, koneen korjaajan. Lääkäri puuttuu “asiaan” fyysisesti ja kemiallisesti.

Länsimainen lääketiede on kulkenut käsi kädessä luonnontieteen kanssa. Siksi ei ole ihme, että kun biologia omaksui mekaanisen maailmankatsomuksen 300 vuotta sitten, alkoi sama maailmankuva hallita myös lääkäreiden käsitystä terveydestä ja sairaudesta.

Bakteerien asemaa on liioiteltu niin kovasti, että monet luulevat sairauden olevan seurausta jostain ulkoisesta hyökkäyksestä. Ja luonnollisesti koko kemianteollisuus on innolla mukana. Tosiasia on kuitenkin, että tärkeät ruumiintoiminnot eivät olisi edes mahdollisa ellei ihmisessä olisi määrättyjä bakteereita. On todistettu, että ne eläimet, jotka ovat kasvaneet täysin steriilissä, itiöttömässä ympäristössä, saavan pahoja kehityshäiriöitä.

Myös nykyisen lääketieteellisen teknologian korkeat riskit nostavat terveysmenoja huimasti. Amerikkalaiset lääkärit pelkäävät enemmän kuin mitään muuta potilaiden valitusoikeudenkäyntejä. Siksi he harjoittavat defensiivistä lääketiedettä: varmuuden vuoksi he määräävät yhä suurempia tutkimuksia, jolloin kulut nouset, samoin potilaiden riskit.

Voidakseen selittää, miksi jollakin määrätyllä henkilöllä on flunssa, täytyy ottaa huomioon monia asioita, muuten ei voida ratkaista tavallisen flunssan arvoitusta. Samoin olisi meneteltävä melkein kaikkien sairauksien kohdalla.

Sairastuminen on koko ihmisen tila, sairaus jonkun määrätyn elimen tila. Puolet lääkärissä käynneistä johtuu juuri sairastumisesta. Kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että ihminen voi olla sairas, vaikka hänellä ei ole mitään sairautta. Tämän teorian mukaan elektromagneettinen kenttä on kehoa ympäröivä elämän voima. Tämän kentän avulla sairauksia voidaan parantaa jo ennen niiden puhkeamista. Tarkastelemalla ihmisen käyttäytymisen muuttumista, esimerkiksi ilmastoherkkyyttä, suolan ja sokerinhimoa tai nukkumistottumuksia, saadaan vihjeitä organismin epätasapainosta.

Kasviyrteistä tehdyt tutkimukset osoittavat, että kasvista eristetty aineosa on lääkkeenä tehottomampi kuin kasvin lätisevä aine luonnollisena. Kasvilla kokonaisuutena on tärkeä merkitys varsinaisen aktiivisen aineosan vaikutuksen säätelijänä. Biolääketiede pyrkii erottamaan ylimääräiset aineet, mutta juuri ne sisältävät sellaisia molekyylejä ja aineosia, jotka estävät liian voimakkaan vaikutuksen sekä sivuvaikutukset. Vuosituhansia vanhoja luonnonlääkkeitä ei tarvitse edes tarkkaan mitata, koska niissä on lieventäviä aineita luonnostaan aina mukana. Summittainen annostelu on turvallinen ja sopeutuu itsestään potilaan ikään, painoon ja kokoon.

Jos ihmistä pidetään koneena, johon saattaa milloin tahansa tulla vika, mikäli lääkäri ei häntä vahdi, tarkkaile ja ruoki lääkkeillä, ei tietenkään kiinnitetä huomiota jokaisessa kehossa olevaan taipumukseen pysytellä terveenä. Menetetään luottamus oman itsen vaikutukseen terveyteen.

Perinteisten parantajien odotettiin olevan itse terveitä ja pitävän ruumiinsa ja sielunsa ympäristön kanssa harmoniassa. Nykyään lääkärit itse kärsivät eniten, elävät alituisessa stressissä ja epäterveellisesti. Lääkärien keski-ikä on 10 vuotta alhaisempi kuin keskivertokansalaisen.

Aseistus mielettömyyden huippu

Kolmannen maan valtiot käyttävät kolme kertaa enemmän varoja aseistuksen kuin terveydenhoidon ylläpitämiseen. Vaikka 35 prosentilta maailman ihmisistä puuttuu puhdas juomavesi, työskentelee yli puolet tutkijosita ja insinööreistä aseiden kehitteöyssä. Puolustusvoimista itsestään on tulut yhka turvallisudelle samoin kuin lääketieteestä terveydelle.

Aurinkoaika

Aurinkoenergiaan siirtyminen vaatii taloudellisen ja poliittisen järjestelmän muutosta.

Kun atomivoimasta valmistetaan energiaa, joutuvat kaikki työntekijät prosessin jokaisessa vaiheessa tekemisiin radioaktiivisten aineiden kanssa. Samoin luonto. Tämä säteilykierto alkaa uraanin kaivamisesta, työstämisestä ja rikastamisesta. Se jatkuu palopuikkojen valmistuksella ja käytöllä sekä reaktorin ylläpidossa. Vähiten tutkittu vaihe on säteilevien jätteiden keräily, varastointi ja uudelleentyöstäminen. Jokaisen työvaiheen aikana pääsee joitakin radioaktiivisia osasia ympäristöön - alfaosasia, elektroneja ja fotoneja. Niillä kaikilla on korkea energiasisältö. Ne pystyvät läpäisemään ihon ja vahingoittamaan soluja. Ihmisen kehoon niitä joutuu myös ruoan ja veden mukana. Tällöin ne tuhoavat ihmisen elimistöä sisältäpäin hitaasti.

Energiaa mitataan ainoastaan kilowateissa riippumatta, mistä se on tehty. Ei erotella korjauskelpoisten ja kertakäyttötuotteiden välillä ja tuotannon sosiaaliset maksut ovat käsittämättömällä tavalla joutuneet bruttokansantuotteen positiivisten tuotteiden puolelle.

Jokainen 360:stä uraanivoimalasta tuottaa vuodessa 200 kg plutoniumia. Yhden ydinpommin valmistukseen tarvitaan plutoniumia 5 - 10 kg (nimitetty Plutonin, kreikkalaisen manalan jumalan mukaan). Jo puoli kiloa plutoniumia tasaisesti jakautuneena aiheuttaisi kaikille maan ihmisille keuhkosyövän.

Aurinkoaikaan siirtyminen vaatii taloudellisen ja poliittisen järjestelmän muutosta.

Maanviljelyn mekanisointi

Samoin kuin farmaseutttinen teolisuus on vaikuttanut siihen, että lääkärit käyttävät yhä enemmän lääkkeitä, ovat öljy-yhtiöt vakuuttaneet maanviljelijät massiivisella mainonnalla omista tuotteistaan. Yli 60 prosenttia elintarviketuotantoon käytettävistä rahoista virtaa öljyteollisuudelle.

Maanviljelijät on saatu vakuuttuneiksi siitä, että heidän kannattaa vilejellä suurilla yhtenäisillä pelloilla yhtä voittoa tuottavaa lajia ja torjua kemikaaleilla rikkaruohot ja tuhoeläimet. Peltojen moninaiset eliöt ovat hävinneet ja peltojen vastustuskyky heikentynyt. Yksi ainut tuholaislaji voi hävittää koko sadon.

Lääketeollisuus ja petrokemian teollisuus ovat toissitaan riippuvaisia. Maan epätasapaino vaikuttaa ravinnon terveellisyyteen, ravinto ihmisen terveyteen. Maatalous ei tuota enää elintarvikkeita vaan sairatumistarvikkeita. Ulkonäkö on niissäkin tärkeämpi kuin sisältö

********

Vallankumous ihmisessä itsessään

Vallankumous ihmisessä itsessään eli ihmisen muuttuminen ajattelemaan jollain muulla lailla kuin mihin hän on tottunut, on vaikeaa. Vihjeitä menetelmästä saa esimerkiksi seuraamalla, miten seksuaaliterapiassa ja myös alkoholipolitiikan alalla pyritään muuttamaan ihmistä. Tutkimukseen on satsattu paljon, sillä estäähän seksuaalinen kyvyttömyys samoin kuin alkoholisoituminen ihmisen täysipainoisen työelämän ja yhteiskuntasuunnittelua vastaavan lisääntymisen. Koska kansalaisten patriarkaalisen sitova seksuaalinen tyydytys on tuotantoelämän ehto, on yhteiskunta sijoittanut tutkimusvaroja näiden ominaisuuksien muuttamiseen.

Sana revoluutio eroaa evoluutiosta ja reformista, jotka myös tarkoittavat yhteiskunnallista kehittymistä. Yksi revoluutio sanan alkuperästä on re-volt eli kääntyä. Vain suomen kielessä sana yhdistetään valtaan ja valtaapitävien kumoamiseen. Yleensä revoluutio tarkoittaa muutosta.

Myös Uusi ajattelu -käsitteenä on alkanut häiritä asiallista keskustelua. Sitä käytettiin niin Neuvostoliiton uudesta ulkopolitiikasta kuin horoskooppien luotettavuudesta. Tuskin kukaan uskaltautuu tunnustautumaan "uuden ajattelun" vastustajaksi.

Miten opin ekologisen tietouden? Impotenssissa on melkein aina kyse siitä, että ankaran uskonnollisessa ympäristössä ihminen sisäistää sellaisen käsityken, että kaikenlainen avoin seksuaalinen toiminta ennen avioliittoa on täysin tuomittavaa, tuhoisaa, moraalisesti turmelevaa, alentavaa, eläimellistä ja vahingollista niin mielen kuin ruumiin terveydelle.

Kuinka impotenssia parhaiten hoidetaan? Terapian ensimmäinen periaate on se, että missään tapauksessa ei ryhdytä suoraan hoitamaan impotenssin oireita. Jos niin tehtäisiin, mies yritettaisiin opettaa saavuttamaan tyydyttävä erektio. Terapian pääanteihin kuuluu emotionaalisesti tasapainottoman miehen vakuuttaminen siitä, että hänelle ei tarvitse opettaa erektion aikaansaamista. Jokaisen impotentin miehen on opittava neutralisoimaan tietyt psykososiaaliset vaikutukset, jotka ovat olleet mukana hänen häiriötään luomassa. Ensimmäinen este on pelko. Miehen on oivallettava nämä pelkonsa, mikäli hän toivoo terapian johtavan tuloksiin.

Tämän sukupolven eräs tärkein tehtävä on ihmiskunnan arvomaailman laajentaminen. Vanhoista arvoista ei ole enää uusien ongelmien ratkaisijoiksi.

Capran mukaan nykyiset vakavat ekologiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset ongelmat käyvät samaa kriisiä kuin fysiikka muutama kymmenen vuotta sitten.

Nykyongelmille on luonteenomaista, että ne eivät ole määrättyjen ja yhden alan asiantuntijoiden ratkaistavissa. Ongelmat kytkeytyvät toisiinsa. Muutokseen päästään vain jos arvoja ja instituutioita muutetaan syvällisesti. Matemaattisen mekaanisesta todellisuuskäsityksestä on siirryttävä holistiseen, kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Capran mukaan noin vuonna 1500 alettiin luoda nk. tieteellistä maailmankatsomusta, tieteellistä vallankumousta. Sen me kaikki olemme koulussa oppineet. 400 vuotta sitten herrat nimeltä Kopemikus, Newton ja Darwin todistivat, että ihminen on kaiken muun luomakunnan yläpuolella. Ikivanha käsitys siitä, että luonto on olemassa yhtä arvokkaana kuin ihminen ja ihminen ja luonto ovat tasavertaisia, on heidän tieteellisen maailmankatsomuksensa mukaan väärä.

Esoteerinen tiedekö vain harvoille?

1990-luvun vaihteessa sitten Bonnin yliopistolla vuosikymmenen sankimalle kuulijakunnalle "intiimistä kirjastaan" luennoidessaan Capra painotti tärkeimpänä uuden ajattelun merkkinä "verkostoja", rihmastoja.

Arkipäivän elämä ja tieteellinen tutkimus eivät saa olla etäällä toisistaan. Henkisen ja fyysisen maailman välillä vallitsee yhteneväisyys. Uusimmassa kirjassaan "Uncommon Wisdom" Capra haluaa osoittaa, että historiassa tehdyt, tieteellisestikin perustellut päätökset ovat henkilökohtaistesti sidonnaisia.

Verkosto-tiede

Maailma ei ole esineiden ja asioiden kokoelma vaan yhdistelmä, erilaisten vuorovaikutusten ja suhteiden järjestelmä. Nämä järjestelmät muodostavat sellaisia kokonaisuuksia, joita ei voi purkaa yhä pienempiin ja pienempiin osasiin. Kokonaisuus on erilainen kuin sen osaset. Ei tutkitakaan esineen rakennetta vaan liikkeen rakennetta! Maailma on dynaaminen verkosta, jossa on olemassa järjestys. Ekologiassa kukaan eikä mikään ole ensimmäinen ja toinen vaan kaikki ovat vuorovaikutuksessa.

Nykyiset toimintamuodot ovat suurimmaksi osaksi patriarkaalisia, sortavia, keskitettjen epäekologisia, sanoo Capra. Ihminen viettää egoistista, kilpailu- ja päämäärähakuista elämää.

Lääkäri tuskin ymmärtää mitä koko ihmisessä tapahtuu, taloustieteilijä tietää yhä vähemmän taloudellisten arvojen vaikutuksesu koko elinympäristöön.

Selviytyäkseen on ihmisen opittava yhdistämään tieteellinen maailmankuva sen mystiseen puoleen, sanoo Capra. Kaikkein hedelmällisintä on kehitys kuitenkin siellä missä kaksi erilaista ajatuksen perinnettä yhdistyy. Capra uskoo, että kasvun sosiaaliset ja psyykkiset rajat saavutetaan ennekuin sen fyysiset rajat.

Capra valitsi neljä eri alaa biologia, lääketiede, psykologia ja kansantaloustiede. Hänen mukaansa asioita voi ymmärtää jos löytää niiden järjestäytymisperiaatten, eli miten ne ovat yhteydessä ympäristöönsä.

Yhteiskuntatieteiden ja taloustieteen tavoite oli olla niin lähellä kovaa, voimakasta tiedettä kuin mahdollista ja tutkijat joutuivat taistelemaan, koska muut tiedemiehet eivät ottaneet heitä vakavasti. Kartesiolaiset ja newtonilaiset periaatteet eivät useinkaan toimineet yhteiskuntatieteissä. Useimmat taloustieteilijät pyrkivät erottamaan taloustieteen siitä luonnollisesta ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä, jossa se toimii. Peruskäsitteet määritellään voittona, bruttokansantuotteena ja tehokkuutena hyvin kapealla tavalla eikä oteta huomioon sitä, kuinka taloudellinen toiminta suhtautuu yhteiskuntarakenteeseen ja luonnon ekosysteemiin. (Capra 1982)

*********

Sivilisaation toisessa aallossa paradigmana olivat teollisen yhteiskunnan normit, kolmannessa aallossa informaatiokapitalismi, joka on jo luonut uudet normit, arvot, käyttäytymisen ja jopa yhteiskunnassa vaikuttavat toimijat.

Uudella lasertekniikalla on mahdollista tehdä hologrammeja. Jos autoa esittävä hologrammi pirstoutuu, voimme nähdä kokonaisen auton kuvan myös pelkkää puskuria esittävästä hologrammin osasta. Tämä johtuu siitä, että kuva-aihe on mukana jokaisessa pienimmässäkin osassa. Tavallaan myös ihmisen ruumis on rakentunut näin. Jos irrotan sormestani yhden ihosolun, solun tuma sisältää paitsi tiedot ihostani myös tiedot silmieni muodosta, ihoni väristä, sormieni lukumäärästä, laadusta jne. Jokainen ruumiimme solu sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen kaikista muistakin ruumiimme soluista. Pienimmässäkin osassa on kokonaisuus (Sofia)