Vallankumouksen oppi-isän munaus

Saksalainen ekonomisti Karl Marx kehitti 1800-luvun lopulla uudenlaista yhteisömallia. Marxin kerrotaan istahtaneen pöytänsä ääreen käsi otsalla. Hän mietti ratkaisua yhteiskunnalliseen kärsimykseen ja aloitti kysymällä itseltään: ”Mikä elämässä on välttämätöntä. Mikä on perusta ihmisen olemassaololle? ”

Asiaa mietittyään Marx päätteli: ”Voidakseen elää ja ollakseen olemassa päivittäin ja tunti tunnilta, ihminen tarvitsee ravintoa. Toiseksi hänen on suojauduttava kylmältä ja sateelta. Kolmanneksi ihmisen on lisäännyttävä.” Kun Marx oli tutkinut nämä kolme perustarvetta eri kannoilta, hän teki seuraavan johtopäätöksen: "Ravinto on ihmisen elämässä ensisijainen. Siksi se tapa, jolla ihminen hankkii ravintonsa, määrää hänen jokapäiväisen elämänsä."

Tämän jälkeen Marx luki historiaa uudelleen kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, miten tuotanto on teknisesti järjestetty eri aikakausina ja kenellä on ollut valta määrätä työprosessista ja työajasta, eli kuka omistaa tuotantovälineet. Hän huomasi, että kirjoitetun historian aikana on ollut kolme erilaista tapaa elannon hankkimiseen: antiikin aikana orjatyövoima, sitten feodaalinen eli läänitysyhteiskunta (Suomessa torpparijärjestelmä) ja hänen omana aikanaan 1800-luvulla kapitalistinen eli palkkatyön yhteiskunta.

Marx alkoi kehittää teoriaa tuotantovälineiden yhteisomistuksesta.

Seuraavaksi Marx pohti ihmisen henkistä kehittymistä. Hän päätteli, että kun tuotanto kohoaan tekniikan avulla,  vaikuttaa tekniikan tuoma kehitys myös ihmisen henkiseen kehitykseen. Alkukantainen, alhaisimman tason yhteiskunta on "eläimellinen”, sanoo Marx: "Ihminen erottuu pässistä vain, koska ihmisellä on vaiston lisäksi tietoisuus. Mitä kehittyneempi yhteiskunta on sitä paremmin ihminen oppii tiedostamaan vaistonsa ja kehittyy itsekin."

Kolmas avainkäsite omistussuhteiden ja tekniikan lisäksi on Marxin kehitysteoriassa työnjako. Hän piti kaiken työnjaon perustana naisen ja miehen fyysisiin ominaisuuksiin perustuvaa työnjakoa:

”Aluksi työnjako oli sama kuin mikä esiintyy sukupuoliyhdynnässä eli se, mikä vastaa luonnollisia ruumiillisia taipumuksia (esimerkiksi ruumiin voimakkuutta), tarpeita, sattumia jne jne.”

Marxin ystävä Friedrich Engels laajensi miehen ja naisen fyysistä eroa sosiaaliseksi:

”Luokkajaon alkuperä on miehen ja naisen välisessä erossa, nainen on kuulunut hyväksikäytettyihin ja mies hyväksikäyttäjiin jo ennen kuin mitään muuta jakoa ihmisten välillä olikaan.”

Kuitenkin Marx ja Engels sivuuttivat miehen ja naisen erilaisen roolin yhteiskunnan kehityksessä. He keskittivät voimansa työprosessissa tapahtuvan työnjaon tutkimiseen.

Miksi Marx ei kiinnostunut siitä työnjaosta, jota hän kuvasi "perustavaksi”? Miksi hän ei tutkinut, minkälaisia luonnollisia taipumuksia ja tarpeita eri sukupuolilla on? Miksi näiden vallankumouksen oppi-isien jälkeenkään ei ole kehitetty teoriaa siitä, miten yhteiskuntaa kehitetään niin, että sekä miehen että naisen ominaiset piirteet pääsevät esille? Miksi ei ole kysytty, minkälaisessa vuorovaikutuksessa mies ja nainen toimivat erilailla, mutta tasa-arvoisesti elinsuhteita maanpäällä kehitettäessä? Miten erilailla nainen kehittäisi tuotantotekniikkaa verrattuna mieheen?

Jos Marx olisi tutkinut ja eritellyt sukupuolten lunnolliset erot ja sitten luonut taloustieteensä niin, että kumpikin sukupuoli voisi kehityksessä toimia omien vaistojensa ja taipumustensa mukaisesti tasavertaisina, emme olisi joutuneet nykyiseen epäekologiseen ja epäeroottiseen elämänlaatuun. Nykyistä kehitystä on johdettu miehen logiikan mukaan.

Marxin mukaan kapitalistinen valtio on äärettömän tehokas tyydyttäessään ihmisten materiaalisia tarpeita. Kapitalistisen valtion jälkeen tulee väistämättömästi ylenpalttisuuden yhteiskunta. Sitä hän kutsuu kommunismiksi. Ylenpalttisuuden yhteiskunnassa ihminen tekee työtä muutaman tunnin päivässä. Muun ajan hän voi ”kalastaa, ratsastaa tai filosofioida”. Ihminen ei vieraannu työstään eikä työnsä tuloksista. Hän ei vieraannu myöskään läheisistään eikä itsestään, koska hän on itse osa työtä ja sen tuloksia.

Ajatuksissaan Marx pääsi pitkälle. Hänen visionsa on todellinen Edenin paratiisi ihmiskunnalle. Jotain kuitenkin meni pieleen, ei vain kehityksessä, vaan myös hänen ajatuksessaan. Elämä koneellistuu ja ihminen, myös nainen, on muotoutumassa itsestään vieraantuneeksi kuluttajaksi.

 

Vallankumous vaatii oppi-äitejä

******

Mega-nimellä tunnettu koontihanke (lyhenne tulee saksankielisestä nimestä Marx-Engels-Gesamtausgabe) julkaisee kaikki kirjoitukset taustotettuina "ja puhdistaa Marxia leniniläisistä tulkinnoista". 114-osaiseta sarjasta on julkaistu 52. Jyrki Räikkä siteeraa (hs 4.11.2008) Bristolin yliopiston professoria Terrel Carveroa, jonka mukaan Marxin tekstit vuoden 1857 talouskriisistä ovat yhä ajankohtaisia: "Marx kommentoi sarkastisesti, kuinka riskejä ottaneet kapitalistit vaativat veronkorotuksia epäonnistuneiden pankkien tukemiseksi." Carveroa pitää Marxia liberaalina: "Kommunistinen manifesti on hyvin selväsanainen siinä, että omistavat luokat puolustavat hallituksiaan väkivalloin, ja siihen pitäisi tietysti vastata väkivalloin... Neuvostoaikainen tulkinta Marxista vaikeuttaa häneen tutustumistaan. Marxin idea työläisten omalähtöisestä vapautumisesta korvattiin vallankumouksellisilla etujoukoilla ja ajatus työpäivän lyhentämisestä korvattiin stahanovilaisella tuottavan työn sankaruudella." 

Marcello Musto, Napolin yliopistosta: "Marxille on nyt kysyntää ajattelijana, jota ei pakoteta muottiin niin kuin Neuvostoliitossa... Talouden ohella Marx käsittelee kapitalismin vaikutusta kulttuuriin, ihmisten välisiin suhteisiin ja työskentelytapaan. Hänen kapitalismikritiikkinsä avaa näkökulmia myös teollisuus- ja kehitysmaiden välisiin suhteisiin ja ympäristökriiseihin."

 

Kalevi Kivistö, Kansan Uutiset 5.3.1984: 

Itsehallinnon periaate kumpuaa marxismin perinteestä

 

Käsitykseni mukaan itsehallinto on nimenomainen tapa ratkaista ne ongelmat, joita kapitalismi tuottaa ihmisen vieraantumisena, voimattomuutena ja typistymisenä alistetuksi ja sorretuksi osaihmiseksi. Itsehallinnon käsite marxilaisessa mielessä latistetaan, jos se ongelmattomasti siirretään porvarillisen parlamentarismin logiikalla toimivan edustuksellisen demokratian kehyksiin. Itsehallinto on nimenomaan edustuksellisen demokratian rajoittuneisuuden voittamista, sen ylittämistä.

Marx ei hahmotellut tulevaa sosialismia: työväenluokan tehtävänä ei ole panna täytäntöön kansan päätöksellä mitään tiettyjä ja valmiita utopioita. Sen on vain annettava vapaus niille uuden yhteiskunnan aineksille, jotka ovat kehittyneet luhistuvan porvarillisen yhteiskunnan helmassa. Uusi maailma tulee löytää vanhan kritiikistä. Kommunismi ei ole tila joka pitäisi tuottaa tai ideaali, johon todellisuuden on mukauduttava. Hänen mielestään porvarillisen yhteiskunnan sisälle kehittyvät vaihto- ja tuotantosuhteet ovat kuin miinoja, jotka räjäyttävät kyseisen yhteiskunnan.  Marx ei laatinut reseptejä tulevaisuuden ravintoloihin. Kysymys on aina vallitsevien olosuhteiden ja kokemusten kritiikistä, josta kunkin ajankohdan tarvitsemat vastaukset voidaan löytää.

Keskeisin kapitalismin tuottama ongelma on vieraantuminen. Työ keskitettynä ihmisen ja luonnon väliseen aineenvaihduntaan on Marxin teorian keskeinen lähtökohta. Käyttäessään luovia voimiaan työssä ihminen erottu muusta luonnosta. Hän kykenee tietoisesti tarkoituksiaan toteuttaen muuttamaan maailmaa haluamaansa suuntaa. Ihminen kykenee "rakentamaan kennot päässään ennen kuin hän rakentaa ne vahasta" kuten Marx kuvaili inhimillistä työtä eläinten vaistotoimintoihin verrattuna. Ihmisellä on ulottuvuutenaan elämän sisäinen tuonpuoleisuus, kyky kuvitella ja muodostaa päämääriä ja sitten luovalla toiminnalla, työllään, toteuttaa niitä. Työn muuttuminen palkkatyöksi, pääomasuhde, hävittää työltä sen inhimillisen momentin. Työ ja sen tulokset eroavat toisistaan.  Työn ehdot, sen tavoitteet ja suorittamisen ehdot määrätään työntekijän ulkopuolelta. Lisäarvo muuttaa "monien työn harvojen rikkaudeksi". Tällaisessa todellisuuden jakautumisessa on vieraantumisen ydin. Tuottaja, työläinen, vieraantuu tuotteestaan, hänen työnsä ja lisätyönsä joutuu pääoman omistajan haltuun. Työehdot ja työn tulokset itsenäistyvät. Lopulta käytännössä työvälineet hallitsevat työläistä. Tapahtuu ihmisen vieraantuminen lajiolemuksessaan ja ihmisen vieraantuminen toisesta ihmisestä. Vieraantuminen ei jää vain työelämään, se koskee kaikkea yhteiskunnallista elämää. Valtiosta kehittyy hallitsevan luokan väline sorron ylläpitämiseksi. Vieraantuneiksi suhteet muodostuvat siksi, että luonteeltaan yhteiskunnallisen tuotannon ehtoja ei voida valvoa yhteisöllisesti, ihmiset eivät työskentele solidaarisissa yhteisöissä eivätkä jaa tuotannon tuloksia tietoisesti tarpeiden ja tuotantovoimien kehityksien mukaan.

Kun Gothan ohjelma otti aikanaan tavoitteekseen "vapaan valtion", arvostelivat Marx ja Engels käsitettä ankarasti. Engels kirjoitti Bebelille, että "silloin kun käy mahdolliseksi puhua vapaudesta, silloin valtio sellaisenaan lakkaa olemasta". Engels suosittelee käsitettä Gemeinwesen, joka vastaa ranskan sanaa kommuuni.

Satunaisuudella Marx tarkoittaa sellaisia ihmiseen vaikuttavia voimia, joita ihminen ei tiedosta. Marx uskoi että kommuunijärjestelmä antaisi ihmisille takaisin ne voimat, jotka tähän asti oli kuluttanut "valtioksi" nimitetty loiskasvannainen, joka elää yhteiskunnan kustannuksella ja pidättää sen vapaata liikehdintää. Lopuksi Marx esittää perustelun: Kommuuni on "halpa hallitus – tekemällä lopun kahdesta suurimmasta menoerästä, armeijasta ja virkamieskunnasta."

Alla juttuja lehdestä:

Karl Marxin syntymästä 100 vuotta, Tiede ja edistys, tutkijaliiton aikakuslehti 2/83

 

Miten suomalaiset opiskelijat kuvasivat Marxin oppeja tuoreeltaan 1800-luvulla?

Suomalainen opiskelija A.E.Arppe  kirjoitti Berliinistä kotiinsa 12.4.1845: "Marx saarnaa ehdotonta tasavaltaisuutta, ehdotonta tasa-arvoa valtiossa, ehdotonta eroa uskonnollisesta tietoisuudesta korkeimpana tietoisuuden muotona. Mutta pääasia on vaikuttaa joukkoihin, että joukot saadaan liikkeelle tuottamaan tätä uutta aikaa."

Toinen opiskelija Robert Tengström kirjoitti samoihin aikoihin (1846): "Ajanhenki tekee Ranskassa työtään toisella tiellä, mutta saman opin parissa. Onnesi on tämän maan päällä, näiden ihmisten keskuudessa. Osoitan sinulle keinot sen saavuttamiseksi, huutavat sosialistit… Ihminen oppii tuntemaan arvonsa, enää hän ei anna uhrata itseään sen enempää politiikalle kuin uskonnollekaan itsevaltaisuuden ja hämäryyden muodossa."

J.J.F. Perander kirjoitti väitöskirjassaan 1870: "Hegel ei ollut tietoinen uuden yhteiskunnan syvästä yhteentörmäyksestä työn ja reaalisten rikkauksien, porvarien ja ihmisten, harvainvallan ja kansavallan, näiden kahden mahdin välillä, jotka tämän vuosisadan aikana ovat hävittäneet vanhan sääty-yhteiskunnan."

 

 

Marx esitti valtion muuttamista kommuuneiksi

"Marx esittää kaksi porvarillisen poliittisen emansipaation ylittävää demokratian muotoa, orgaanisen yhteisön ja kommuunin. Marxin tekemällä erottelulla ja siihen liittyvällä kehittelyllä on tänään, pluralistisen demokratian kriisin ja yhteiskunnan valtiollistamisen oloissa erittäin ajankohtainen merkitys" (Sakari Hänninen). Marx tarkasteli politiikkaa vastavaltiollisen vallan eli kommuunien kokemusten pohjalta. Marx on porvarillisen (parlamentaarisen ja edustuksellisen) demokratian kriitikko, mutta tunnustaa sen historiallisen edistyneisyyden… Kun Marx käsitti valtion (pakkovaltana ylhäältä) olevan yhteiskunnallisten rakenteiden määräämä, hän myös kykeni arvostamaan niitä historiallisia edistysaskeleita, sitä poliittista emansipaatiota, joka oli tapahtunut silloisessa Ranskassa ja Englannissa. Marx kutsuukin porvarillisen edustuksellisen demokratian läpimurtoa poliittiseksi emansipaatioksi. Työväenluokan on valmistauduttava valtaamaan valta rakentamalla oma valtioapparaattinsa omistavien luokkien apparaattien rinnalle ja vastakohdaksi, ja perustettava vallankumoukselliset paikallisneuvostot. Kommuuni on sosiaalisen emansipaation poliittinen muoto.

 

Veikko Pietilä: Aristoteles opetti että raha luodaan keinoksi voittaa vaihdossa kohdattuja vaikeuksia. Marxia kiinnosti vaihtosuhteiden rakenteen kehitys. Arvo ei aikaisemmin ollut taloudellinen vaan sosiaalinen kategoria, jolloin yhteiskunta ei ollut vielä talouden organisoima. Marxin mukaan raha ei ole pelkästään tavaranvaihtoa välittävä muoto. Se on kiertoprosessista esiin kasvava vaihtoarvon muoto, yhteiskunnallinen tuote, joka tuottaa itse itsensä niissä suhteissa, joihin ihmiset asettuvat kierron aikana. Pääomassa käsitellään arvon määrää ja sen muotoa. Marx kiinnittää arvomuodot historiallisesti rahaa edeltävään aikaan. Rahaa edeltänyt vaihto ei voinut muodostaa sellaisia markkinoita. Tulkintani mukaan arvomuodolla on kaksi merkitystä. Ensinnäkin se merkitsee sitä muotoa, jossa ja jonka kautta yksityistyö tavaratuotantoyhteiskunnissa muuttuu yhteiskunnalliseksi työksi eli "erilliset, hajanaiset, yksityiset talousyksiköt" yhdistyvät "suhteellisen kiinteäksi kokonaistaloudeksi. Arvomuoto on tavaratuotantoyhteiskunnan nexus rerum eikä sitä tällaisena voida projisoida rahaa edeltävään aikakauteen. Historiallisessa kehityksessä vaihtoarvosta tulee työnarvon ilmenemismuoto eli työnarvo tulee vaihtoarvon sisällöksi.

Kun työn tavoitteet ja tarkoitus tulevat johdolta, työn tekijälle jää pelkän teknisen suorittajan asema. Tämä ei riitä ihmiselle, jolla olisi paitsi älyä ja kykyä myös tarve kokea tekemisensä ja olemisensa merkityksellisenä. Työelämän paineisiin eivät ole syylisiä ilkeät ja ahneet esimiehet, vaan se, että rahasta on tullut tärkein mittari kaikilla elämänalueilla. Liian moni mittaa oman työnsä arvoa rahassa ja luontaiseduissa. Työ tarvitsee tarkoituksen. Siellä missä työ arvotetaan pelkällä rahalla, ei oikeasti arvosteta työtä ja ihmistä. (Heikki Peltola, mielipide hs 11.11.2011)

 

Ihmiset eivät ahdistu kovista paineista vaan siitä, miten vähän he voivat vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja tekotapaan.

Engelsin mukaan tuotteiden arvo määräytyi jo vaihdon alusta alkaen niihin uhratun työajan perusteella.

 

Pekka Kosonen: Miksi tämä potilas (kapitalismi) on elänyt näin kauan? Ovatko lääkärit todella taitavia? Vai onko koko diagnoosi väärä – ehkä pääoman voima onkin vain kasvanut.

 

Joachim Hirsch kutsuu nykyistä yhteiskuntaa fordilaiseksi turvavaltioksi. Valtio takaa jäsentensä materiaalisen selviytymisen, mutta samalla säätelee ja mukauttaa ihmiset määrättyyn elämäntapaan. Sääntelyn, valvonnan ja kontrollin byrokraattiset verkostot ovat laajentuneet mahtaviksi. Valtio tunkeutuu yhteiskuntaan. Koska pääoma kasaantuu vain muuttamalla jatkuvasti yhteiskunnallisia elinolosuhteita, mullistaa ja muokkaa se alituisesti näitä ehtoja, "tuloksena on pääomasuhteen tunkeutuminen kaikille elämänalueille ja kaikkien suhteiden lisääntyvä tavaramuotoistuminen". Kapitalismi luo uusia tarpeita ja sitoo ihmiskunnan itseensä yhä tiukemmin ja samalla alistaa ihmisiä muovaamalla heidän tarpeitaan. Yhteiskunnallistuminen siis tapahtuu pääomalle alistetussa muodossa. Valtiollinen sääntely, turvavaltiollistaminen johtuu läpikapitalisoitumisen tuloksista, sosiaalisesta disintegraatiosta: mitä enemmän sosiaaliset suhteet yksilöllistyvät sitä välttämättömämmäksi käy byrokraattisesti järjestetty sääntely. Valtiollisesti tuotetut palvelut lisääntyvät ja monet niistä kontrolloivat ja individualisoivat ihmisiä.

 

Oscar Kluge: Marx vertasi aikansa yhteiskunnallisista ja poliittisista taisteluista syrjässä pysyvää kamarioppinutta juustomatoon ja perusteli tätä arviotaan seuraavasti: "Tiede ei saa olla egoistista ajanvietettä, niiden jotka ovat niin onnellisia, että voivat toimia tieteen päämäärien toteuttamiseksi, on oltava ensimmäisinä tarjoamassa tietojaan ihmiskunnan käyttöön ja työskenneltävä maailman hyväksi." (kirje Paul Lafarguelle)

 

Hilary ja Steven Rose: Tieto syntyy konfliktista luonnon kanssa, luonnon muokkauksesta. Marxin tietoteorian ja porvarillisen kulttuurin ero on siinä, että porvarillinen kulttuuri korostaa tietämisen ja tekemisen eroa, teorian ja käytännön, tieteen ja teknologian, luonnontieteen ja sosiaalisten tieteiden eroa. Tämän vastakohdaksi Marx asettaa historiallisen metodin ykseyden. Koska ihmisen historia on luonnonhistoriasta kehittyvän ihmiskunnan historiaa "luonnontiede tulee myöhemmin liittämään itseensä ihmistä käsittelevän tieteen, samoin kuin ihmistä käsittelevä tiede liittää itseensä luonnontieteen: tulee olemaan yksi tiede. Luonto ei rakenna koneita, vetureita, rautateitä, sähköttömiä, automaattisia kutomakoneita. Nämä ovat ihmisten teollisia tuotteita, luonnonmateriaalia joka on muutettu ihmisen luonnon ylitse menevän tahdon tai ihmisen luontoon osallistumisen tuloksena. Ne ovat ihmisaivojen kehitelmiä, ihmiskäden luomia, kohteiksi muuttuneen tiedon voimaa.

Samanaikaisesti kapitalismi sisältää vastakohtaisuuden, joka sekä rajoittaa sivilisoivaa prosessia että sitä rajoittaessaan rakentaa kapitalismin oman tuhoutumisen vastustamattoman voiman. Kapitalismissa luonto tulee denaturoiduksi, ihmiskunta dehumanisoiduksi.

Luonto on käyttöarvojen lähde yhtä hyvin kuin työkin, joka sinänsä on vain erään luonnonvoiman, ihmisen työvoiman tulos. Marx sanoo: Tulevaisuuden ennakointi tapahtuu vain suhteessa työläiseen ja maahan. Molempien liiallinen käyttö tuhoaa tulevaisuuden. Marxin mukaan ihmisen rikkaan ja vapaan kehityksen edellytyksenä on yhteiskunnallisesti välttämättömän työn minimointi.

Hegel: totuus ei ole tämä tai tuo vaan niiden liike.

Yrjö Haila: Hyönteisillä on kolme jalkaparia ja hämähäkeillä neljä, mänty kasvaa Suomen Lapissa pohjoisempana kuin kuusi, ja merilohi nousee syntymäjokeensa kutemaan. Näin on eikä muuksi muutu.

Mutta Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa tilanne on päinvastainen. Tämän selityksesi yksi tarjoaa jääkauden jälkeistä historiaa, toinen maaperän laatua, kolmas ilmasto-olosuhteita, neljäs kulttuurivaikutusta. Voisi hyvin olla olemassa kaksi kilpailevaa teoriaa eliöiden esiintymisalueiden rajojen määräytymisestä, joista toinen korostaa fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä (ilmasto, maaperän laatu), toinen bioottisia vuorovaikutussuhteita (lajien välinen kilpailu rajallisista resursseista, peto-saalissuhteet).

Engels: Asennoitukoot luonnontieteilijät miten haluavat, heitä hallitsee filosofia. Kysymys on vain siitä, haluavatko he, että heitä hallitsee jokin huono muotifilosofia vai sellainen teoreettisen ajattelun muoto, joka perustuu ajattelun historian ja tulosten tuntemukseen.

Mutta mitä tekee luonnontiede silloin, kun eteen nouseva ongelma on uusi – esimerkiksi yhteiskunnallisen kehityksen esiin nostama, esimerkiksi paljon puhuttu ekologinen ongelma. Ehkäpä vakiintuneet tutkimusperinteet ovat kyvyttömiä tunnistamaan, saatikka formuloimaan koko ongelmaa.

Mutta havainnot ja tosiasiat ovat teoria- ja metodisidonnaisia. Tieteelliset läpimurrot useimmiten merkitsevät uutta tapaa tulkita ja ymmärtää vanhat asiat, vain harvoin niihin liittyy uusia löytöjä ja keksintöjä. Jokainen tutkija joutuu siis ottamaan mittaa alansa käsitteistöstä ja nimenomaisista tutkimuskohdettaan selittävistä teorioista.

Hallitsevat ajatukset eivät ole mitään muuta kuin materiaalisen kehityksen aatteellista ilmausta.

Manfred Buhr: Nykyisin tuntuvat jotkut olevan sitä mieltä, että proletariaatit tulisi korvata intellektuelleilla.

Marx kieltäytyi kirjoittamasta ruokareseptejä tulevaisuuden keittiötä varten.