Permakulttuurissa otetaan oppia luonnosta ja luonnon tavasta toimia. Yhteisöissä sovelletaan kokemuksia ja eri tieteenalojen tutkimustuloksia niin, että opitaan hyödyntämään luonnon lakeja.

Permakulttuurin teoria on lähtöisin Australiasta Tasmanian ylopistolta. Perusajatuksen mukaan ihmisen on

• 1. huolehdittava fyysisestä ympäristöstä

• 2. kasvatettava oma ruokansa

• 3. huolehdittava lasten terveydestä ja koulutuksesta

• 4. suoritettava itse niitä tehtäviä, jotka nyt ovat erikoisasiantuntijoiden yksinoikeutena

Permakylässä asutaan kuin Nooan arkissa. Ideaalikokoisessa 300 hengen kylässä voi asustaa sieltä poistumatta, koska viljely ja huolinta toimii paikallisesti ja omavaraisesti, mutta jo 35 ihmisen yhteisössä taidot ja tiedot riittävät puutarhan viljelyn, kotieläinten, lämmityksen ja infrastruktuurin ylläpitämiseen.

Permakulttuurissa pyritään säästämään niin luontoa kuin ihmisen työtä. Piha- ja viljelypiiri on suunniteltu tarkoituksen mukaisesti ja luonnon olosuhteita kunnioittaen kuudeksi vyöhykkeeksi niin, että lähimpänä ovat päivittäisiä tarpeita tyydyttävät toiminnot ja uloimpana metsä ja hiljaisuus. Yhden menetelmän maksimoimisen sijasta permakulttuurissa pyritään optimoimaan kokonaistuotanto. Jokaisella menetelmällä ja osallistujalla on useita tehtäviä ja kaikkia tehtäviä toteutetaan useilla menetelmillä.

Erityisesti Suomessa, missä suuret ikäluokat tulevat eläkeikään, tarvitaan yhteisöllistä elämää. Maalaisympäristössä on jokaiselle sopivaa puuhastelua. Vanhusten heikosta hoidosta on jo nyt merkkejä. Mitäs sitten kun heitä on kolme kertaa enemmän väkiluvun muuten pysyessä entisenä? Kuka meitä hoitaa?

Kaupunkimainen elämä tekee ihmisistä myös avuttomampia ja vaivaisia. Hoitojen kallistuessa oma apu liikuntaelin- ja verisuonisairauksissa on ainut apu. Suurin ongelma tulee olemaan mielenterveyden puolella. Puutarhan ja eläinten hoito ehkäisee ennalta mielen sairastumiseen.

Hyvinvointi ja valtio on sanaparina yhteen sovittamaton

Ihmisen hyvinvointi vaatii tällä vuosituhannella muunlaisia menetelmiä kuin mitä keskusjohtoisella, kansainväliseen kilpailuun sitoutuneella ja välillistä demokratiaa edustavalla valtiolla on käytettävissään.

Valtiohan ei ole ollut olemassa kuin vajaat 200 vuotta. Kreikan valtiot, joissa harjoitettiin niin kutsuttua demokratiaa, olivat muutaman tuhannen asukkaan kaupunkivaltioita. Ihmiset tunsivat toisensa ja johtajat valittiin suorilla vaaleilla. Johtajilla oli henkilökohtainen velvollisuus toimia juuri äänestäjiensä parhaaksi.

Nykyisessä demokratiassa ei ole sellaisesta demokratiasta rippeitäkään. Ensin tulee puoluekoneisto, hyväksyy ehdokkaat, sitten tulee mainoskampanja, jossa raha ratkaisee, seuraavaksi vaalit, joissa ihmiset valitsevat lähes umpimähkään. Ja hännänhuippuna puolueiden sisäinen vallanjako: vaikka joku olisi saanut runsaasti ääniä, voi puolue vielä tehdä hänestä pelkän riviedustajan.

Juuri se, mitä hyvinvointivaltio edes parhaimmillaankin tarjoaisi, menettää merkityksensä ekoyhteisöissä:

Hyvinvointivaltio tarkoittaa tavallisessa kielenkäytössä erityisesti viittä turvaa:

Ekoyhteisön ideaalit :

1. Yhteisössä pyritään vähentämään riippuvuutta kunnallisesta ja valtiollisesta terveydenhoidosta. Valtiollista hoitoa kutsutaan ihmisen kemialliseksi manipulaatioksi.

2. Yhteisöissä lapset käyvät muita kuin valtion kouluja, monissa on myös oma oppijärjestelmä.

3. Yhteisöeläjät käyttävät hyvin vähän valtiollista infrastruktuuria. Yhteisöissä on omat vedenpuhdistamot ja lämpöjärjestelmät. Kaikenlaiset pikatiet, lentokentät ja suursatamat ovat kaukana heidän pyörä- ja junaraiteiltaan.

4. Yhteisöissä ei suostuta asumaan kuin kanat orrella, lokeroituneina ydinperheisiin ja jakamaan päivä mekaanisiin tehtäviin. Eletään luonnon rytmiä.

5. Yhteisöissä ei tarvita ulkomaankauppaliiton messukorvauksia eikä verovahennyksiä ostetuista koneista.

Kukaan ei osaa sanoa, kuinka monta prosenttia valtion budjetista todellisuudessa kuluu kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseen, lainojen korkojen maksuun ja verovähennyksiin. Joku on veikannut, että yli puolet verotuloista!

Jos olisin Suomen presidentti, lopettaisin ensimmäiseksi hyvinvointivaltion - mitä se sitten lie. Joka tapauksessa unelma elämästä, jota ei voi olla olemassa. Kuvaava esimerkki kuuluu: yksi käytöshäiriöinen nuori tulee maksamaan ”sosiaalivaltiolle” 12.000 euroa vuodessa.

Vapauden testamentti

Oikeusvaltio on muodostettu Vanhan testamentin periaatteista, sen moraalin ja etiikan opeista. Vanhassa testamentissa on sopimus ihmisen ja Jumalan välillä: tee niin kuin minä käsken. Vahvat eivät saaneet enää sortaa heikkoja, orjuus ja näkyvä pakkovalta poistettiin. Mutta kyseenalaiseksi muodostui uusikin oikeuskäsitys. Kenen etua alettiin ajaa? Valta ei ollut enää näkyvää, ”jumala”, jonka sanan saivat määritellä vain johtajat, alkoi hallita ihmisiä, niin kutsutusti sisältäpäin… Ihmisiä on koulutettava, ihmisten elämää säädeltävä, että he tietävät mikä on oikein.

Uuden testamentin perussanomana pidetään rakkautta. Moni tuntee vetoa raamatulliseen rakkauden yhteiskuntaan – anteeksiantoon ja elinikäiseen ystävyyteen. Tulossa on kuitenkin, ja Suomea edistyneimmissä maissa toteutetaan jo, niin kutsuttua kolmatta testamenttia. Se on vapaus.

Jokainen testamentti rakentuu edellisen opetuksille: Meidän on syvästi kunnioittaminen esivanhempiamme, yksilöinä - ei sen takia, mitä he joutuivat tekemään omana aikanaan.

Vapaus luo yhä korkeatasoisemman yhteiskunnan. Vapauden valtiossa ei tarvita opettajaa, vaan jokaisella on vapaus etsiä hänelle parhaiten sopiva tie, onhan jokainen osa maailmankaikkeutta, olemme syntyneet samasta energiasta ja siksi se mitä tahansa teemme, on tärkeää. Vapauden testamentissa tehdään Jumalan kanssa uusi sopimus: olemme osa kaikesta siitä mitä on luotu ja luomme itse tulevaisuutta. Vapaus vaatii uuden sopimuksen Jumalan kanssa. Jumala  nähdään osana meitä itseämme.

Tässä vapauden testamentissa kaikki nähdään siemeninä, joilla on potentiaali eli mahdollisuus tulla joksikin, mutta emme tiedä miksi olemme tulossa ennen kuin olemme tulleet siksi. Ruusu tietää olevansa ruusu vasta kun kukat puhkeavat. Siemen tarvitsee maata, ravinteita, vettä, aurinkoa ja pimeyttä. Vain silloin siitä tulee se, mikä sen pitää olla. Siemen ei voi itse määrätä missä se alkaa kasvaa. Siemenellä on oikeus kasvaa niin hyvin kuin se annetussa ympäristössä voi kasvaa.

Kolmannen testamentin mukaan, jokaisella on oikeus kasvaa omien tarpeidensa ja valintojensa mukaan kunhan vain ei estä muiden siementen samaa oikeutta. Kukaan ei voi olla vapaa elleivät kaikki ole vapaita.

Miksi alistua?

Yksi elämä meille on annettu. Kellokortti ja markkinarako eivät ole Luojan lahjoja vaan ihmisen keksintöjä. Miksi alistua? Miksi myydä aivojaan ja kehoaan valtiolliselle järjestelmälle, globaalille markkinoille? Kun kulutamme äärellisen planeettamme sellaisia ominaisuuksia, joita ei koskaan enää tule takaisin, muutamme hyvää, kaunista ja terveellistä harmaaksi, pitkäveteiseksi ja rumaksi. Samalla kulutamme itseämme. Vain kulunut ihminen kuluttaa.

Erich Fromm sanoo, että ihminen ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin että hän joutuu laumasta poissuljetuksi. Ollakseen samanlainen kuin muut - ja jos mahdollista hiukan parempi, hän tekee mitä tahansa.

Kuluttaminen ei ole ekosysteemin kannalta haitallista, vaan pikemminkin ekosysteemin toiminnan ehdoton edellytys. Tämä ei tarkoita, että ekosysteemi tarvitsisi juuri ihmislajia "kuluttamisen raskaan taakan kantajaksi". Vain uusiutumattomien resurssien kulutus tai uusiutuvien resurssien kestämätön käyttö johtaa turmioon. Kulutus luonnontalouden eli ekologian näkökannalta noudattelee luonnon tapahtumia: luonnossa yhteyttävät kasvit ovat tuottajia, eläimet kuluttajia ja mikrobit ja sienet hajottajia.

Näennäinen demokratia

Edustuksellisen demokraattisen järjestelmän heikkous on sen vastuuttomuudessa ja läpinäkymättömyydessä. Tämä johtuu siitä, että ylimmät vallanhaltijat voivat esiintyä anonyymisti, joten heillä ei välttämättä ole kovin suurta kannustinta toimia moraalisesti oikein. Kun anonymiteetti vie vastuun, häviää samalla myös tosiasiallinen valta. Valta ja vastuu kun ovat aina sidoksissa toisiinsa. Valta ei tietenkään häviä minnekään, vaan se ainoastaan siirtyy niille, joiden tehtäväksi perustuslaki määrittelee kansalaisten edustamisen.

Koska edustaja on saanut valtakirjansa anonymiteetin suojassa kyyristelevältä kansalaiselta, voi hän todellisuudessa valituksi tultuaan vapaasti päättää, ketä lopultakin edustaa. Käytännössähän tämä nähtiin ydinvoimaäänestyksessä. Mihin vielä nykyaikana tarvitaan vaalisalaisuutta?

Porvarillinen pienperhe toimii kuin minivaltio

Valtio tarvitsee perheen olemassaolonsa oikeutukseksi. Perhe on minivaltio, se täyttää ihmisen tarpeen yksityisyyteen, kiintymykseen, lasten kasvatukseen, keskinäiseen apuun. Valtio sitten suojaa perhettä muiden perheiden hyökkäyksiltä.

Valtio on vallitsevan luokan välikappale hallita muita - ei laillisessa merkityksessä vaan mystisessä ja pyhässä merkityksessä. Valtiolla eli miesyhteisöillä on oma toimintatapa, arvomaailma ja ajattelutapa. Valtio kohottaa miehen itsetuntoa.

Kun nyt naisia on yhä enemmän parlamenteissa ja eduskunnissa, ei päätöksiä tehdäkään siellä, vaan yhä edelleen miehille yksinoikeudella kuuluvissa yrityksissä. Naisia ei ole edustajina valiokunnissa eikä johtokunnissa vaan sosiaalisissa ja uusintamistyötä tekevissä ministeriöissä ja valiokunnissa.

Kaikki perustuu rahaan ja rahan kiertoon. Olen hyvä kansalainen, jos ostan kaiken. “Työn” tekeminen ilman ammattilaisen apua on rikollista. Jos leikkaan tukkani, teen tilini, hoidan lapsenlapseni ja syön mitä omalta pellolta ja navetalta saan, niin totta kai se alentaa Suomen bruttokansantuotetta.

Englantilainen sosiologi Tom Hodgkinson on sitä mieltä, että laiskaksi tulee kutsua ihmistä, joka ei vaivaudu lopettamaan palkkatyötään, vaikka sitä vihaakin. Minulle ekoihmisenä on vastenmielistä, että suurin osa palkkatyöstä tarkoittaa luonnon riistoa. Minun pitäisi myydä aikaani tienatakseni rahaa. Minulle on myös vastenmielistä, että jouduin käymään koulua, joka pyrki tekemään minusta kuluttajan ja työläisen teollisuudelle, kaupalle ja valtiolle. Koulu ei opeta käyttämään käsiä tai jalkoja eikä opeta harmonista elämää luonnon ja eläinten kanssa.

“Ihmisen pitää vapautua palkkatyön kahleista, alkaa tehdä niitä asioita, joita pitää tärkeinä eikä niitä joista maksetaan. Eläköön työttömyys!” Miten vapauttavilta kuulostavatkaan nämä Gorzin 20 vuotta sitten kirjoittamat lauseet.

Saksassa kehitetään mallia työn kolmijaosta: palkkatyö (valtiollisesti tärkeä), omatyö (ihmis- ja sukusuhteissa tärkeä) ja kansalaistoiminta (yhteisöllisesti tärkeä). Näin tässä nk. Münchenin mallissa rikotaan palkkatyön hierarkkinen yliarvostus. Se rohkaisee ihmisiä aktiiviseen toimintaan kunkin omista lähtökohdista.

Miten muutos kestävään yhteiskuntaan?

Ihmisiä ovat aina liikuttaneet perustarpeet: nälkä, vilu, sukupuolinen paine. Nykynuorta ei saa enää liikkeelle muu kuin seksuaalisuus. Seksuaalisuutta ovat hallinneet primitiivisyys, kirkko, valtio ja nykyisin markkinavoimat. Meidän on osoitettava, mitä muuta seksuaalisella voimalla voi tehdä kuin uh uh ja uh, ostaa sen saamiseksi muotikrääsää ja hengailla deittipaikoissa.

Ekoeroottinen vallankumous tulee olemaan rankka haaste kulutusyhteiskunnalle - nuori etsiikin yhtäkkiä itseään, vapauttaan ja ekstaasiaan muusta kuin dressman-paidoista.

Työväenliikkeellä ja ympäristöliikkeellä oli vielä näkyvä vastustaja. Nyt marssimme rähinöimään itsenäisyyspäivän juhliin, koska ei ole kohdetta pahan olon ja kaiken älyttömyyden syylle. Kuka on globalisaatio? Missä sen voi tavoittaa? Jos valitan kohdalleni tulleesta epäoikeudenmukaisuudesta, vastassa ei ole ihminen, vaan kone, byrokraatti, lakiviidakko, uhkasakko.

Sanotaan, että sillä jolla on euro kädessä, on äänestyslippu joka päivä. Lenin sanoisi, että vihollinen lyödään sen omilla aseilla. Rahalla yhteiskunta pyörii, siis rahalla se on myös muutettava. Jokainen joka ostaa banaanin, on mukana globalisaatiossa. Jokainen joka ottaa lainaa, on siinä vielä tiukemmin mukana, sillä hyöty koroista moninkertaisena globalisaatiolle. Jokainen joka ostaa uuden auton, vahvistaa globalisaatioherrojen suunnitelmia. Miten kovasti kilpailutetaan tuotteita. Kuka on kuullut öljyn hinnan kilpailuttamisesta? Poliittisesti asia on niin arka, että maailmanmarkkinat voivat sopia tästä yhdestä asiasta täysin ystävinä.

Kehitystä uhkaava yllättävä tosiasia on masentuneisuus. Yritämme kaikin voimin sisäistää globalisaation vaatimukset, vaikka järki ja intuitio sanoo, että jatkuvassa kulutuksessa ja kilpailussa ei ole järjen hiventä. Kuka voi enää itse päättää, milloin nousee sängystä ja milloin viettää vapaa-aikaa, mitä opettelee ja mitä viestii lapsilleen. Lähes puolet varhaiseläkkeistä myönnetään jo nyt masentuneisuuden takia. Nuorista joka neljäs ei näe elämisen iloa. Vanhana emme kuole saappaat jalassa, vaan uuvuttavaan laitostumiseen. Kehon toiminnat pidetään teknisillä ja kemiallisilla saavutuksilla yllä, mutta mitä tehdä aivoille, muistille, mielelle? Ihminen ei enää protestoi, vaan vetäytyy. Eihän se kuitenkaan hyödytä.

Jokainen meistä terveesti älykkäistä ihmistä tietää, että se joka aamuisin kiristää kravatin kaulaansa tai vetää jakkupuvun yllensä aamiaisen syötyään, puhuu selvää kieltä: Olen sisäistänyt sosiaalisen kontrollin. Heinrich Heinen sanoin: olemme nielaisseet sen kepin, jolla meitä on lyöty. Hänen on täytynyt sisäistää ihmiselle ja luonnolle ei-lajityypillinen elämä. Götz Eisenberg puhuu moraalisesta otsoniaukosta.

Parikymmentä vuotta sitten E.F.Schumacher, Pieni on kaunista -kirjan isä, kuvasi palkkatyötä: ”Ihminen tekee 8 -16 työtä ja päättää sellaisista asioista, joita hän illalla TV-ruudun ääressä ja kotioloissa kauhistelee... Kuka meille sanoo, mikä on oikein ja väärin? Sen sanoo porvarillinen ja kapitalistinen kulttuuri/järjestelmä. Suurtuotantohan vaatii vakiintunutta kulutusta ja vakiintunutta tuotantoa. Vielä 50 vuotta sitten oli helppo nähdä, miten valtio ja markkinavoimat sen tekivät, mutta tänä päivänä hirveintä on tämä tosiasia: valtiolla on menetelmät, joilla se saa meidät kontrolloimaan itse itseämme. Valtiovallan ei tarvitsekaan enää harjoittaa jatkuvaa ulkoista kontrollia eikä massiivista pakottamista.”

Miten on mahdollista, että ihminen saadaan tekemään palkkatyötä ja antamaan vastikkeetta valmistamansa tuote pois? Miten on mahdollista, että vanhemmat pistävät jo kolme vuotiaan lapsen sosialisaatioketjuun? Kahdeksan vuotiaalle kerrotaan: ole täsmällinen, ahkera ja seuraa mitä ammatteja maailmanmarkkinoilla tarvitaan. Sinusta tulee menestyjä, idoli.

Psykoanalyysi kuvasi vuosisadan alussa ulkoisten pakotteiden sisäistämistä yliminäksi. Kun ihmiset muodostavat ydinperheitä, aviopareja, tapahtuu ulkoisten pakotteiden sisäistäminen jo lapsille automaattisesti nk. isän kädestä. Lapsi tekee mitä vanhemmat määräävät, aluksi rangaistuksen pelosta ja varttuessaan omasta vakaumuksestaan samaistuessaan vanhempiinsa. Yliminä tekee työtään opettajan, esimiehen, poliitikon muodossa. Porvarillinen elämänmalli pysyy stabiilina.

Tuleehan kalliiksi määrätä poliisi työntekijän niskaan. Tänään, Älä osta mitään -päivänä on onnistuttu siinä, että vahdimme itse itseämme: tänään en osta mitään. Huomenna ostan, että olen niin kuin muutkin. Se on meidän tietoisuus, mikä ottaa kaikilla elämän alueilla poliisin valtuudet. Eli omatuntomme pintakerros toimii kuin suomettuminen aikanaan.

Kaksi vuosisataa sitten Ranskan vallankumouksen johtajat kuten Robespierre uskoivat, että ihminen, joka on “luonnon mestariteos”, osaa lähes refleksinomaisesti nähdä, mikä on oikein ja mikä väärin. Porvarillisen ja kapitalistisen järjestelmän on liian kallis palkata työvoimaa vahtimaan ihmisiä, joten arvot on saatava sisäistettyä. Ihminen vahtii itse itseään.

 Aurinkoajan kulttuurista kirjottava Fritjof Capra sanoo, että se joka on nykyjärjestelmässä terveen kirjoissa on tosi sairas, sillä järjestelmä on niin sairas.

• Näemme ja

• mitä enemmän luemme sitä paremmin

• tiedämme,

että jo seuraava sukupolvi riutuu ihmiselimistölle kelpaavan veden, humuksen ja ilman puutteesta. Mutta se onkin ihmisen mieli, mikä osoittaa kestämättömyyttä ennen kuin luontoäidin antimet loppuvat.

E.F. Schumacherin mukaan ihmisestä on tullut homo economicus. Ihminen on tuotanto- ja kulutuskone. Tuotanto nousee sitä enemmän mitä ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin, siirrytään maanviljelystä teollisuuteen. Talouselämän “mantra” eli mainoslause kuluu: “Ihmisen arvo on sitä korkeampi mitä korkeampi on hänen elintasonsa eli kuinka paljon hän pystyy kuluttamaan vuodessa.

Taloustieteilijät osoittavat tilastollisesti ja matemaattisilla kaavakkeilla, miten elintaso nousee, jos kulutan enemmän, ostan palveluita ja tavaroita enkä tee itse enkä auta muita. Numeroita vastaan on vaikea taistella. Näin menestyvä ihminen ei käytä enää aivojaan, saatikka sitten sydäntä tai tunteita.

Matkan varrella on unohtunut mitä se elintaso oikeastaan on, mikä on kelpo kansalainen. Bruttokansantuote on hirmusana tulevaisuuden kuluttamattomassa yhteiskuntaideassa. Talouselämän mantran mukaan ihmisellä on sitä korkeampi elintaso mitä enemmän hän pystyy kuluttamaan vuodessa.

Kun viikingit nitistivät kansoja, ei ollut kyse elannosta eikä mistään välttämättömästä. He ostivat arvokkaita kiviä, arvokkaita metalleja, mausteita, luksusartikkeleita, sillä siihen aikaan ihmisten perusedellytykset olivat lähellä, turvallisesti saatavilla. Mutta jos tänään räjähtää missä päin tahansa planeettaamme, vaikuttaa se elämääni, jos ei muuten niin ainakin eläkesäästöni romahtavat.

Meidän on hyvin vaikea vaikuttaa omaan elämäämme. Tuntuu jotenkin turvalliselta, että edes puolet kärsii masennuksesta. Ehkä jotain on vielä tehtävissä.

Talous samoin kuin tiede on tullut eläkeikään. Eläkeikään ovat saavuttaneet sellaiset asiat kuin edustuksellinen demokratia, salainen äänioikeus, monetaarinen valuutta, porvarillinen ydinperhe - puhumattakaan lentokoneista, atomivoimaloista, passareista, vesivessoista. Kun vietämme näiden ja satojen niiden johdannaisten hautajaisia, ei tarvitse olla surullinen, sillä uusi on otettavissa vastaan. Tarvitaan paljon työtä ja nerokkuutta, että se pääsee varttumaan. Suunta on selvä: Avaruuslaivamme ei osaa pysähtyä lastaamista varten. Meidän on pysyttävä liikkeessä niillä eväillä mitä olemme saaneet. Ja tänä päivänäkin kulutimme niin paljon, että tarvitsisimme yhdeksän maapallon kokoista avaruuslaivaa, että meidän jälkeemme tulevalla kuudennellakin sukupolvella olisi vielä ilmaa hengittämiseen.

Miten voimme alkaa turvata hyvinvoinnin?

1. Tässä poliittisessa tilanteessa ensimmäinen askel on perustulo. 2000 mk/kk kaikille. Sillä summalla ei kukaan elä kaupunkiolosuhteissa, joten jokaisen on mietittävä jotain elämän jujua. Maalla, ja varsinkin yhteisössä, rahasumma on ruhtinaallinen, koska niissä tehdään töitä ja säästöt ovat mittavia jaettaessa TV, sanomalehdet ja autot. Yhteisö voi hoitaa vanhuksensakin.

2. Hyvinvointivaltion tulopohja on uudistettava kokonaan. Valtio ei saa pyytää keneltäkään rahaa siitä, että hän palkkaa jonkun ihmisen tai että hän tekee työtä. Valtion on saatava raha siitä, että joku ostaa luonnonvaroja ja ilmakehää saastuttavan koneen, käyttää moottoritietä, ostaa keinokuituvaatteita, syö pakattua tai ulkomaista ravintoa.

3. En suosittele monellekaan yhteisöön muuttamista. Yhteisössä eläminen on kuitenkin lähes nollakulutusta, mutta ihmisen evoluutio ei ole vielä siinä vaiheessa, että ihminen kestäisi yhteisössä - hankkia ruoka, lämpö ja oma ilo yhdessä.

• Kuluttamaton - tarkoittaa permakulttuuria

• yhteiskunta - valtio on päästettävä eläkkeelle

• idea - malleja ei uudesta ole, mutta paljon pieniä siemeniä

• työpaikka - miksi uhrata valveillaoloaikansa rahan, paperin saamiseen?

• talous - yhä isompi, yhä enemmän, yhä mekaanisemmin.

***************

Bonnin yliopiston dosentti Gerd Habermann (Neue Zurcher Zeitung 12.10.1991)

Saksassa ja Sveitsissä omista asioistaan vastaava kansalainen ei kuulu edes tulevaisuuden tavoitteisiin. Kuluttaja ei saa olla markkinoilla suvereeni eikä työntekijä vastata omista asioistaan. Ihminen ei saa vastata itse edes jokapäiväisistä standardiriskeistään, sellaisista kuin vanhuuden turvasta, sairauden, työkyvyttömyyden tai työttömyyden ajan taloudellisesta turvasta, vaan niistäkin vastaaminen on siirretty valtiollisille monopolilaitoksille. Kollektiiviproteeseja on kehitetty yhä täydellisimmiksi sillä perusteella, että vasta elintason nousu on antanut taloudelliset mahdollisuudet hyvinvointivaltion rakentamiselle. Itsestään huolehtimisen estäminen ja se, että omia tulojaan ei saa käyttää omien intressien mukaisesti ovat myös eräänlaista sosialisointia. Kaiken perusta on toisaalta sosialistinen solidaarisuus- ja samanlaisuusideologi ja toisaalta kulutusyhteiskunnan vaatimus, jolla pakotteet perustellaan moraalisesti oikeutetuiksi. Kuitenkin ainoastaan vapaaehtoisella solidarisuudella on moraalista arvoa, ei ylhäältä päin huolehtimisella.

Perheiden sisäinen henki on heikentynyt, koska valtio huolehtii perheistä varoilla, jotka se on ensin ottanut niiltä pois. Lisääntyykö äidin hyvyys äitinä tai isän isänä sillä, että valtio maksaa heille palkkaa äitinä tai isänä olemisesta. Kasvatus ja koulutusrahojen sosialisointi ei lisää perheyhteisöjen yhteenkuuluvuutta. Raja apua tarvitsevien ja muun väestön väliltä häipyy, hyvinvointivaltio on joutunut tilanteeseen, jossa yhteiskunnallinen interventiotarve on rajaton. Yksityisen vastuuntunnon sosialisoinnin kanssa samassa tahdissa kulkevat yhteiskunnan moraalin ja humaanisuuden häviäminen.

Oikeus omistaa omaisuutta on tärkeämpää kuin sosiaaliset oikeudet. Auktoriteetti ja järjestys ovat tärkeämpiä yhteiskunnalle kuin kansalaisoikeudet.