Lehtivihreä
Horn, 5. lokakuuta 1988
Toteutuuko perustuslaki?
Paremman elämän puolesta - valtuustossa vai valtatiellä?
Martti Linqvist on kirjoittanut: Murheisiin juovan murheisiin on tartuttava, ei hänen pulloonsa. Espoossa vähemmistöä edustava valtuutettu on kuin pullo moralistille: miksi syyttää valtuutettua kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta kun koko järjestelmä on mätä?
Miksi kannatan rotaatiota?
Neljä vuotta Espoon kaupunginvaltuustossa on ollut mitä mahtavin peruskoulutus yhteiskunnan muuttamiseksi. Henkilökohtaisen yhteiskunnallisen tietoisuuden kasvua en myöskään vähättelisi. Soisin jokaiselle kuntalaisille mahdollisuuden samanlaiseen peruskoulutukseen. Tältä kannalta ymmärrän myös vihreiden rotaatio-periaatteen eli luottamustehtävien kierrätyksen. Osallistuminen on edellytys omaehtoiselle, ulkoparlamenttaariselle toiminnalle.
Espoossa kyvykäs henkilökunta
Espoossa positiivisesti yllättynyt olen siitä, miten paljon tietoa, ajatuksia ja muutoshalua kaupungin rivihenkilökunnalla on. Tuntuu pahalta, että poliittisin virkaedellyksin valittu vallan lonkeroihin kietoutunut ja mielistelevä lauma apulaiskaupunginjohtajia, virastopäällikköjä ja osastopäälliköjä saa niin julmasti estää uusien ajatusten läpi pääsyn kuin Espoossa tapahtuu. Kuinka usein kuulenkaan: älä sitten kerro keneltä kuulit. Minullahan on perhe huolettavana ja vielä joitakin suunnitelmia virkaurani suhteen...
Unohda Länsiväylä ja Hesari!
Suurin pettymys on ollut se jota neljänneksi "valtion mahdiksi" kutsutaan: lehdistö. Kun hallitusmuodossa taataan "vapaus sekä oikeus kirjoituksen painosta julkaisemiseen" olin aina kuvitellut että oikeus olisi kansalaisella. Nyt tiedän enemmän. Vain toimittajilla -lehden kustantajalla - on vapaus.
Minulla ei ole edes valittuna edustajana muuta keinoa kertoa huolenaiheistani kuntalaisille kuin sanomalehti. Lehdistön edustajia istuukin joka kokouksessa tusinan verran. Neljän vuoden aikana olen pitänyt kymmeniä puheita valtuustossa , tehnyt raha-asia- ja valtuustoaloitteita, käynyt täysin rinnoin tiedotus-, ku rssi- ja esittely tilaisuuksissa. Kertaakaan koko neljän vuoden aikana ei Helsingin Sanomat tai Länsiväylä (joista 95% espoolaisista saa tiedon kunnan tapahtumista) ole kertonut muusta kuin merkityksettömistä henkilökohtaisista riennoistani.
Yleisönosastoilla Helsingin Sanomat julkaisee Vihreitä ajatuksia vain julkkisvihreiden sanomina. Länsiväylä ystävällisesti painaa Areenalla kaikki, mutta sekin foorumi sulkeutui vuosi sitten. Länsiväylä pidättää itsellään oikeuden otsikoida lähetetyt yleisönkirjoitukset. Otsikon avulla he kääntävät kirjoituksen sanoman päälaelleen.
Vihreiden Lehtivihreä
Kun tajusin, että lehdistöä on käsiteltävä erityisin menetelmin, yökötti koko höpinä sananvapaudesta Suomessa. Aloimme julkaista vihreiden omaa lehteä, Lehtivihreää. "Neljäs valtiomahti" on saanut kaikki 10 numeroa. Silti sanomamme ei leviä. Lehtivihreään investoitiin melkoinen summa vihreiden kokouspalkkioista. Sitä jaettiin vihreille luottamushenkilöille ja tilausmaksun maksaneille. Meiltähän puuttuu 60.000 mk, jota lehden kertalevitys Espoossa maksaisi. Kuitenkaan vihreät eivät ole Espoon kunnallispolitiikassa ylittäneet julkisuuskynnystä muuta kuin Lyylin tyylissä.
Puhuuko joku vielä sananvapaudesta?
Suomen valtiomuoto rakentuu sille periaatteelle, että kansalaiset valitsemiensa edustajien välityksellä vaikuttavat keskeisesti asioiden hoitoon. Perusoikeutena on sananvapaus.
Tahmeasta valtuustosta 16 kaupunginosa valtuustoa!
Sanotaan, että mitä useampia edustaa määrällisesti sitä harvempia voi edustaa laadullisesti. Espoossa on 160 tuhatta ihmistä. Miten mankkaalaisena voin tietää mikä kaavamuutos edistää sosiaalista ja ekologista kestävyyttä Espoonlahdessa? Järkevintä olisi jakaa Espoo 10.000 asukkaan kaupunginosiin, joilla olisi poliittinen ja taloudellinen valta päättää niistä asioista, jotka muuttavat heidän arkielämäänsä. Nykyisenkaltainen päätöksenteon keskittyminen tappaa kuntalaisen aloitekyvyn. Vain joka kolmas on sitä mieltä, että keskiverto kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa paikallisiin asioihin.
Enemmistöpäätös on useissa asioissa kohtuuton - vähemmistön kannalta demokratian ja diktatuurin välillä ei ole eroa.
Yksilöinä haluamme olla omaa itseämme, suvaitsemme vuosi vuodelta paremmin muidenkin erilaisuutta. Sitä paitsi erityiskysymyksissä vähemmistöllä tai alueellisella ryhmittymällä on korkeampi tietotaso kuin enemmistöllä. Demokratian luulisi hyväksyvän yhteiskunnan moniarvoisuuden ja yksilöllisyyden. Kansan demokraattista kypsyyttä osoittaa sen valmius työskennellä yhdessä muiden kanssa päämäärien saavuttamiseksi.
Näin ei Espoossa. Jopa 51 % enemmistöllä valtuustossa päätetään asioista, jotka vaikuttavat jokaisen meidän elämäämme. Pieni enemmistö ei ojenna kättään minkäänlaiseen kompromissiin. Konsensus saadaan aikaan vain vähemmistön totaalisella sensuroinnilla, kuten yllä on kerrottu. Kun vähemmistö joutuu totaalisen antautumisen eteen, ei heidän perspektiivistään demokratialla ja diktatuurilla ole enää eroa. Järkevän ja valtansa pysyvyydestä kiinnostuneen enemmistön luulisi huomioivan päätöksissään myös vähemmistön katsantokannan.
Muutosta valtuustosta vai valtatieltä?
Ihmisten tietomäärä on lisääntynyt niin paljon, että yhä erilaisempi tapa vaikuttaa omiin asioihin yleistyy. Äänestyspassiivisuus voisi olla tästä osoituksena. Kuitenkin se todennäköisemmin kuvastaa ihmisten turtumista - eihän tässä millään muutenkaan ole väliä.
Uskon että mitä avoimempi, vaihtoehtoisempi ja innovatiivisempi yhteisö on uusien ajatusten suhteen sitä paremmat kehitysmahdollisuudet sillä on. Siksi esim. vaihtoehtoisten listojen menestys ei osoita demokraattisen järjestelmän heikkoutta vaan päinvastoin vahvuutta.
Konventionaalinen vaikuttaminen
1. Poliittisten uutisten lukeminen sanomalehdestä (74%)
2. Keskustelu poliittisista kysymyksistä (44%)
3. Ystävien taivuttelu oman kannan puolelle (20%)
4. Osallistuminen poliittisiin tilaisuuksiin (15%)
5. Yhteistyö kunnan asioissa (9%)
6. Yhteyden otto poliitikkoon (7%)
7. Toiminta puolueen tai ehdokkaan hyväksi (7%)
Ei konventionaalinen vaikuttaminen
1. Osallistuminen nimienkeruuseen (61% saksalaisista valmis)
2. Osallistuminen mielenosoitukseen (26%)
3. Osallistuminen boikottiin (16%)
4. Kieltäytyminen vuokran, hinnan tai verojen maksusta (8%)
5. Liikenteen pysäyttäminen mielenosoituksella (7%)
6. Osallistuminen laittomaan lakkoon (5%)
7. Tehtaan, viraston tms. valtaaminen (3%)
8. Osallistuminen kansan liikkeeseen (54%)
Jäähyväiset valtuustolle
Akateemikko Oiva Ketonen kirjoitti vuonna 1980: Jos luonnon järjestyksen mukaista olisi poistua elämästä ilman draamaa, huomaamatta, vain astumalla askel, katoaisin kuten näyttelijä katoaa näyttämöltä todetessaan, ettei hänen aikomansa osa sovi siihen näytelmään.
Jos pitää paikkansa herra Nikulan sanonta: asia ei ole niin kuin se on vaan miltä se näyttää, niin kaupunginvaltuustosta "Tuhat jalan" menetelmiin siirtyy tässä Vihreä kaupunginvaltuutettu jota ei ollutkaan,
Leena Marketta Horn
valtiotieteellinen tutkija,
Ekopankin Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja,
Vehkakyläläinen perheenemäntä Mankkaalta,
Turvesuo virkistyskäyttöön toimikunnan aktivisti.
Valtuustossa näitä asioita jälkeeni pystyisi edistämään Raimo Inkinen. Luotan myös Teresia Kiviharjuun. He eivät nynnyile, ujostele eivätkä jää sanattomiksi. Maailman muttamisessa menetelmät ja päämäärät tulee pitää yhtenevinä.
Erkki Melartin on kirjoittanut: Kuinka usein toivotammekaan ystävillemme onnea ja menestystä ajattelematta, että ne usein ovat toistensa vastakohtia. Kaikkeen edellä viitaten rohkenen kuitenkin toivoa ja toivottaa vaalimenestystä jokaiselle Espoon Vihreän Listan ehdokkaalle! Valtuustosta poisjääminen ei tunnu vaikealta, kun tietää meitä olevan niin paljon, jotka pyrimme samaan päämäärään: ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän Espoon luomiseen, menetelminä lähidemokratia.
1. KOKOUSKÄYTÄNTÖ: Valtavin pettymys on ollut kokoomuslaisten esiintyminen: he istuvat stereot korvilla, pienoistietokoneet mukana, äänekkäästi rupatellen. Äänestyksen tullessa ei katsota ko. asiaa vaan von Hertzenin sormen asentoa.
Miltähän tuntuisikaan hoitaa yhteisiä asioita, jos kokoomusta ei olisi olemassa ...
2. HYVIÄ ASIOITA: Joskus saamme pieniä toiveita läpi, esim. yhteisasumisesta tai nuorten kokoontumisesta - yleensä silloin kokoomuksen puoli on vajaamiehitetty.
3. HUONOJA: Eniten murehduttavat päätökset julkisen liikenteen aseman huonontamiseksi. Kokoomus on selvästi asenteellinen eikä myönnä hinnan vaikuttavan käyttömäärään, ainoastaan laadun. Vaihtoehtoisista sivistysmuodoista (Steiner-koulu, kielikoulut) ei välitetä tippaakaan.
Huippumodernin teknologiakylän osakkeet tuntuvat menevän kuluttavalle ja lyhytjänteiselle kerskakulutukselle. "Työpaikkaomavaraisuuden" nimissä kaupunkia paisutetaan sosiaali- ja koulupuolen kustannuksella niin, että suuri osa espoolaisista elää jo nyt huonommin kuin elukat maalla. Liikuntapuoli kannustaa mammuttirakentamista ja "kansainvälistä kilpailutasoa", kulttuuripuoli esittäjän ja katsojan välistä syvenevää kuilua.
4. TOIVEITA:
SAASTUMISEN VÄHENTÄMISEKSI: 100 mk/kk ekotiketti, jolla ihmiset ohjattaisiin käyttämään julkista liikennettä. Yksityisautoilu pitäisi mielestäni taajamissa tehdä luvanvaraiseksi
KIERRÄTYKSEN EDISTÄMISEKSI: nuukuushalli, minne tehtaat, rakennukset ja kodit kuljettavat muuten kaatopaikalle menevän materiaalin ja mistä asukkaat voivat niitä etsiskellä.
OMAEHTOISUUS: lähidemokratian edistämiseksi kokoontumispaikkoja jokaiseen lähiöön, korttelitupia, avoimien ovien taloja.
VAIHTOEHTOINEN KOULU: koska peruskoululainen maksaa väh. 4400 mk, tulisi raha antaa verovähennyksinä niille vanhemmill,e jotka nyt itse kouluttavat lapsensa (Steinerkoulu ja kielikoulut).
EKOLOGINEN VALISTUS: ekoinstituutti Espooseen. Siellä olisi havainnollisesti nähtävissä, mitä saasteet ja lisäaineet vaikuttavat ihmiseen ja luontoon, minkälaista olisi säästävä teknologia.
TYÖTTÖMYYS: oma kauppahalli Espooseen suoramyyntiin käsityöläisille ja ekoviljelijöille.
NÄISTÄ KUUDESTA ASIASTA OLEN TEHNYT RAHA-ASIA-ALOITTEEN 1986.
LISÄKSI pitäisin mielekkäänä, että valtuusto vähitellen LOPETETTAISIIN. Se jakaantuisi 16 kaupunginosavaltuustoon, joissa kussakin olisi noin 10.000 asukasta. Virkamiehet tulisi hajottaa samoin omaa pienaluettaan hoitamaan. Vain Espoon hallitus ja YTV jäisivät .
Toinen toiveeni on EKONAPPULA äänestyksiin. Sininen valo osoittaisi, että ekologinen näkökanta on jäänyt huomiotta. Puolueiden äänestysmenettely kattaa vaalikauden.
8. VIHREIDEN KANSSA: talkoita, tempauksia, opintopiirejä, INFOTISKEJÄ sekä toimintaa (tuhat jalka) mikä juuri ja juuri on laillisuuden rajoissa.
9. Rotaatio: Kenenkään ei tulisi istua yli neljää vuotta samassa virassa. Muuten paikkojen kierrätys tulisi toimia joustavasti, asioista ja ihmisistä riippuen
*********************
Lisää virkamiesten asenteista
Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja katsoi nykyisen valtuuston toimintatavat niin tärkeäksi aiheeksi, että hän selvitti niitä kutsuvieraiden edessä Uudenvuoden vastaanotolla. Tapiolan kulttuuttuurikeskuksessa ei voinut kommentoida, joten teen sen tässä. Akaan-Penttilän mukaan tavat ovat "parantuneet", ainoastaan "pöydälle jääneitä asioita on liikaa". Noin prosenttia asioista palautetaan usein puutteellisen valmistelun vuoksi.
Pöydällejättö ei miellytä kokoomuslaista puheenjohtajaa. Eipä tietenkään. Asiathan on valmistellut oma virkamies. Ja se on puitu myös läpi omassa ryhmässä. Mutta entäpä valtuutettu, joka ei kuulu kokoomukseen tai demareihin? Virkamies istuu eliniän, valtuusto uudistuu joka neljäs vuosi. Nyt joka viides valtuutettu arvostaa vihreää. Vanhoissakin puolue on jo valtuutettuja, jotka puhuvat eri kieltä kuin ryhmän aikanaan valitsemat virkamiehensä.
Minkälainen demokratia toteutuu tällaisessa kaupungissa? Rakennemuutosta edistävät aloitteet saavat harvoin asiallisen valmistelun. Miten kunta muka voisi tuoda täydentäviä hoitoja terveyskeskukseen, laskea bussilipun hintaa, informoida ympäristön tilasta, tarjota yrityksille ekokonsultointia, rakentaa pyöräteitä, rakentaa ilmoitustauluja, korttelikoteja, kierrätyskeskuksia? Vakioperusteluja hylkäämiseen virkamiesten taholta ovat rahapula, lainsäädäntö tai toimivalta. Kukaan virkamies ei vielä laskenut hylkäämistä perustellessaan, miten kalliiksi nykyjärjestelmän seurannaisvaikutukset tulevat.
Kun mainituilla Uuden Vuoden vastaanotoilla käytettiin 800 muovista viinilasia ja saman verran jälkiruokapikareita, kysyisin Akaan-Penttilän, kenen harteille ympäristörikos lankeaa? Sen joka määräsi kertakäyttöastiat, ympäristötarkastajan joka ne salli, sinun isäntänä vai minun pikakäyttäjänä?
Kirjoituspätkiä Espoon kaupunginvaltuustoajalta
Terveisiä valtuuston pitsinnyplääjältä!
Juokseminen ei auta mitään, sanovat valtuuston oikealla istuvat. Asiat on päätetty ennen kuin ne tuodaan valtuustoon, ei siellä enää mitään muuteta.
Joskus sattuu kuitenkin niin, että ryhmien edustajat nousevat pönttöön perustelemaan tekemäänsä päätöstä. Se on mielekästä kuunneltavaa: ”Ahaa niiiden vaakakupissa ovat nämä näkökulmat painavampia.”
Puhutun sanoman painaminen mieleen on sitä intensiivisempää mitä vähemmän kuulijan mieli harhailee. Monottonisen käsityön on havaittu lisäävän keskittymistä. Asiaan perehtymättömät miesvaltuutetut ja miestoimittajat ovat antaneet yksinkertaiselle ketjusilmukoiden, kiinteiden silmukoiden ja pylväiden virkkaamiselle mitä monimutkaisimpia työnimiä. Ennen valtuustoon tuloa olin virkannut 94 kappaletta sängynpeitteeseen. Nyt kappaleita on 194. Harkitsen villapuseron aloittamista, sillä aina saman virkkuukappaleen toistaminen ei pidä enää keskittymiskykyä riittävästi puheissa.
Miten tulin lähteneeksi moiseen paikattomaan ompeluseuraan, missä ei ole riittäviä työvälineitä, työntuloksista puhumattakaan? Jotkut tällä palstalla ovat hakeneet vastausta samaan kysymykseen. Kuka viettää leppoisia eläkepäiviä, kenen lapset ovat juuri lähteneet kotoa ja hakeutui siksi politiikkaan. Minä kuulun niihin, joita otti päästä. Eri asiat sekä tässä yhteiskunnassa että Espoossa tuntuivat niin uskomattomilta, että räjähdin sisältä päin.
Miksi meillä Mankkaan Vehkamäessä ei ole mitään yleisiä palveluita – kahden kilometrin säteellä ei edes kaupungin penkkiä. Jos vanhemmat eivät kuljeta, ei lapsilla ole mitään paikkaa minne mennä. Lapset ajetaan joka paikasta pois, heillä ei ole yhteistä kenttää, keinua, hiekkalaatikkoa, luistinrataa. Ensin rakennetaan satojen ihmisten tiheitä rivitaloviidakoita sitten psykiatriset hoitolat lapsille, vaikka tiedetään että ihminen kasvaa ihmiseksi vain sosiaalisten kontaktien avulla. Miksi naapurin lapset haetaan taksilla ruotsalaiseen kouluun ja minua saksaa puhuvien lasteni kanssa ei tulla missään vastaan? Miksi Jorvista piti tehdä niin suuri, että se ei huomaa pientä ihmistä, pelkästään kasvaimen munasarjassa? Miksi suuria busseja kuljetellaan Helsingin rajalle? Miksi kehitetään Espoon viittä keskusta ja muut asuinalueet jätetään täysin paitsi?
Avoin kirje kaupunginjohtajalle
Arvoisa kaupunginjohtaja,
minulla on kylmä omalla kotiseudullani. Kodistani kahden kilometrin säteellä ei ole ainuttakaan puistoa, kenttää, kulttuuri-, opiskelu eikä urheilutilaa. On vain loputtomat jonot rivitaloja.
Espoon kaupungilta liikenee kaksi miljoonaa markkaa tulos- ja kuulutusjärjestelmän rakentamiseen Leppävaaran kansainväliset mitat täyttävälle urheilukentälle, mutta ei muutamaa tonnia avoimen kerhon ylläpitämiseksi, kerhon aikuisen vuosipalkaksi, jotta alueen tuhat nuorta voisivat perjantai iltaisin tavata toisiaan muuallakin kuin taivasalla. Monitoimisuihkulähteen rakentamiseen HAKAn toimitalon eteen, missä videonauhalla pienoismallisto kuvattuna kaikista ilmansuunnista, jopa ilmasta, mutta ei korttelikompostin perustamiseksi. Vehkamäen tienoolla asukkaat haluaisivat omalta osaltaan vähentää viereisen Mankkaan kaatopaikan hajuja, tuholintuja ja raskainta mahdollista liikennettä lajitteluastioilla. Asetetaan toimikunta kehittämään muovista nurmikenttää Tapiolaan, jotta jalkapallon peluu nurmikolla olisi talvellakin mahdollista, mutta ei ole aikaa edes vastata asukkaiden yksimieliseen yhteiseen adressiin kotikatunsa kuormituksen vähentämiseksi.
Joko kaupunki järjestää palvelut tai antaa kunnallisveroni takaisin. En halua maksaa siitä, että vain tapiolalaisilla lapsilla on kaikki harrastukset ja koulut kävelyetäisyydellä. Koska kaupunki ei myöskään tarjoa varteenotettavia liikennepalveluja, ei järjestä terveys- eikä päivähoitoapua ja koska itse työskentelen ja opiskelen naapurikaupungissa ja koska lapsilleni ei löydy koulupaikkaa Espoosta
anon Tieltä vapautusta kunnallisveron maksamisesta. Näin säästyneet rahani käytän kotiseutuni kehittämiseen.
Vihervaltuutettu.
Miltähän tuntuisi, jos meillä olisi kävelyetäisyydellä lähikoti, kortteliklubi, missä alueemme kunnan asioita hoidettaisiin. Meillä olisi oma kaupunginosavaltuusto, ja Espoolla olisi vain kaupunginhallitus koordinoimassa kylien toimintaa? Ei enemmistövalta vaan kansavalta toimisi. Nyt asukkaat eivät tiedä päätösten taustoja, lukevat lehdestä vain äänestystulokset. Suomalainen valtalehdistö ja niidenkin konsensus päättävät, mitä ja miten päätöksistä kuntalaisille ilmoitetaan.
Mankkaan omakotiyhdistyksessä ei haluta suureen ääneen moittia alueen palveluja, laskeehan moittiminen jokaisen kiinteistön arvoa. Sovjetologien piirissä ei löydy poikkiteloista tutkijaa institutionalisoitua tutkimusta vastaan, onhan kaikille oma leipä siitä kiinni. Tavallisen valt.kandin on vaikea lähteä näin salaperäisestä aiheesta esittämään perusteltuja väittämiä ja harppaus amatööristä ammattilaiseksi on julmetun pitkä. Kun puuttuu kannustava ilmapiiri, on se liian pitkä. Samaa kansalaisrohkeutta puuttuu Saksalaisesta koulusta. Tyytymättömyys on suurta. Ulosheitettyjen oppilaiden vanhemmat ovat joko kyllästyneet koko touhuun tai noloissaan. Ne jotka ovat päässeet sisälle eivät halua luopua asemastaan.
Vihreän puolueen perustamisesta
Julki julkituotu julkilausuma
En tule allekirjoittamaan esitetyn tapaista julkilausumaa - toivon kuitenkin, että mahdollisimman monet seuomaliset sen allekirjoittaisivat. Itse en pidä paatoksellisesta tyylistä ilmaista asioita, mainita lukuja joistakin asioiden tiloista, kiinnittää huomio elämän raskaisiin tosiasiohin. Ahdistavaa.
Toivon vähän hymyä suupieleen, erotiikka mukaan laskettuihin laskelmattomuuksiin, ei elämä ole vain syömistä ja hengittämistä. Julkilausumasta tyydytystä etsivät elävät oman kelloni mukaan lyhyellä aikavälillä.
Sen sijaan olisin iloinen, jos voisin esim. markan maksamalla saada pienen vihreän läpyskän: Tämän läpyskän haltija pyrkii vaikuttamaan siihen, että suomalaisissa poliittisissa ratkaisuissa pitkäjänteisyys ja laaja-alaisuus ovat ohjaavia perusarvoja. Hän toimii osana sitä maailmanlaajuista vihreää liikettä, jonka toimintaa ohjaa ekologinen, sosiaalinen, lähidemokraattinen ja väkivallaton ajatustapa.
Jokseenkin yhdentekevinä pidän niitä ulkoisia formaliteettejä, joita tämän läpyskän lunastamisesta aiheuttuu, kuten esim. nimike Vihreän puolueen jäsen. Tärkeintä on että itse saan määritellä, mitä näihin neljään sanaan sisällytän. Ajasta ja paikasta riippuen voin oman käsityskykyni mukaan harkita niistä aiheutuvan toiminnan.
Koska tiedetään että sosiaalisesti syrjäytetyt eivät järjestäydy enää poliittisesti niin kuin ennen muun muassa työväenliikkeen aikoihin, on lopetettava poliittinen hallitseminen.