Otteita kirjasta:

Douglas R.Weiner: A Little Corner of Freedom: Russian Nature Protection from Stalin to Gorbachev

University of California Press, 2002 - 570 sivua

 

Venäjän ympäristönsuojeluliike on ollut sekä sissisotaa hallitusta vastaan että trapetsikävelyä. Erikoista on, että luonnonsuojelu määriteltiin Neuvostoliitossa jo varhain tieteelliseksi, ei poliittiseksi ongelmaksi. 1920-luvulla luonnonsuojelusta pidettiin myös esteettisiä ja eettisiä puheenvuoroja, ei pelkästään tieteellisiä. Myöhemmin ne tuomittiin ei-materialistisina ja tunteellisina kannanottoina ja ainoastaan tieteellisesti perustellut luonnonsuojelualueiden säilyttämistä koskevat puheenvuorot pääsivät julkisuuteen. Vielä 1980-luvulla luonnonsuojelu oli naamioitu tieteen kaapuun.

Venäjän luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokouksessa vuonna 1947 Susanna Fridman, yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri ja omien sanojensa mukaan viimeinen riippumaton luonnonsuojelija koko Venäjällä, kysyi: ”Voiko luonnonsuojelu tai oikeammin villi luonto ja sen kyky kukoistaa pysyä pystyssä nykyisessä kiivaalla tahdilla muuttuvassa kulttuurissa ja sivilisaatiossa. Tieteen mukaan luonto ja tiede sopivat yhteen. Entä jos tiede on väärässä? Siinä tapauksessa tiede on arvoton ja tyhjä. Tiedämme paljon, mutta jos se mitä tiedämme, ei voi säilyttää villiä luontoa, ei meidän tieteellämme ole mitään arvoa.” (13)

Stalinilla oli suunnitelma “Suuresta luonnon transformaatiosta”, Hrustsevilla Neitseellisen maan hyödyntäminen ja Siperian avaaminen Bratsk-Angara -padolla ja Breznevillä jokien kääntöprojekti. Nämä projektit oli tarkoitus toteuttaa valtion toimenpiteillä. Stalin kehotti vuonna 1932 kaikkia Neuvostoliiton biologeja toimimaan kuten insinöörit. Shvart oli insinöörimäinen ekologi. Luontoa ei saa hänen mukaansa arvostella moninaisuuden ja harmonian näkökulmasta vaan mitä hyötyä siitä on ihmiselle. - ennalta ehkäisevä ja tekninen mahdollisuus jonka matemaattinen ekologia antoi, biosfäärin muuttaminen teknosfääriksi. Eivät auttaneet viittaukset Marxiinkaan, että ihminen ja luonto ovat osia dialektisesti toisiinsa liittyvät kokonaisuudesta,

Paikallistasolla, oblasteissa, poliitikot olivat innostuneempia luonnonsuojelualueista kuin pääkaupungissa. Tiedeakatemian johtaja Nesmeianov oli riittävän rohkea ja antoi pienen huoneen poikkeukselliselle ryhmälle. Akatemia toimi kuin Nooan arkki paikkansa menettäneille ekologisteill. Myös gosplanin johtajat Saburov ja Zotov yrittivät osaltaan pehmittää Stalinin ja Hrustsevin luonnonsuojelualueita koskevia teollistamisvaatimuksia. Opiskelijoiden luonnonsuojelujärjestö ei olisi voinut toimia ilman paikallishallinnon ja komsomolin tukea.

Venäjällä on aina vainottu poliittisia, uskonnollisia, etnis-kansallisia, työläisiä ja jopa kulttuurisia toisinajattelijoita. Luonnonsuojelualueiden puolustajat ovat säilyneet vainoitta.

Luonnonsuojelijat tulivat hyvin erilaisista taustoista. Luonnonsuojeluaktivistit, insinööri- ja tekniikanalan opiskelijat sekä kansallis-isänmaalliset järjestivät joukkomielenosoituksia 1980-luvun lopulla. Kaikki halusivat suojella luontoa, mutta perustelut nousivat eri kulttuurisesta, ammatillisesta ja ideologisesta perinteestä. Ystävyys-yhdistys edusti “harmaantunutta” opiskelijaliikettä, “tieteellistä yleistä mielipidettä” edusti ennen vallankumousta muodostunut professorikunta ja intellektuellien ryhmä.

Tiede oli Neuvostoliitolle “maanpäällinen uskonto”. Tiedettä ai saanut painostaa poliittisesti, uskonnollisesti eikä kaupallisesti. Luonnontieteilijät eivät halunneet heitä luokiteltavan poliittisiksi vaan tieteellisiksi järjestöiksi. Sadat tutkijat todistivat, miten neuvostotiede pystyy muuttamaan planeetan. Lysenkon muotokuva oli ripustettu kaikkiin tieteellisiin laitoksiin, taidekauppiaat myivät hänen kuviaan. Hänelle pystytettiin patsaita. Tätä biologia korkeammalla oli ainoastaan Stalin.

Propagandatasolla Stalinin unelma Luonnon transformaatiosta edusti poliittista ja sosiaalista voittoa samoilla linjoilla kuin mitä biologit Lysenko ja Michurinist esittivät. Artikkelissa “Elävän luonnon uudelleenmuotoilu” tuli hyvin esille kampanjan periaatteet: “Vaikka porvarilliset tutkijat väittävät, että luonto ei kestä ihmisen väliintuloa ja kostaa luonnonkatastrofeilla, jos sen rytmiin puututaan, ovat kuitenkin Neuvostoliiton taitavat biologit, Michurinistit, voineet osoittaa tavattomat mahdollisuudet.”

Darwinin teoria parhaiten toimeentulevan yksiön eloonjäämisestä vahvisti venäläisten uskoa siihen, että jos ihminen kesyttää ja ottaa käyttöönsä luonnon antimia, ihminen toimii luonnon ehtojen mukaisesti.

Aleksandr Msalinovski toimi ylimpänä metsänvartijana Neuvostoliiton hallituksessa. Vuonna 1945 hänet nimettiin Metsänsuojelualueista vastaavaksi johtajaksi. Vanhat luonnonsuojeluaktivistit lähettivät Malinovskille luettelon tärkeistä suojeluasioista. He esittivät myös samaa palkkausta biologeille kuin mitä muut akateemiset työntekijät saivat, ennen kaikkea matkakorvauksia. Malinovski halusi muuttaa luonnonsuojelualueet niin, että kolmas osa luonnonsuojelualueista on koskematonta, kolmasosa käytetään toisiin tarkoituksiin ja kolmasosa kokeiluun luonnon muuttamiseksi. Malinovskin aikaan luonnonsuojelualueet vähenivät 40 prosenttia. Stalin antoi esimerkiksi 16.3.1950 määräyksen, että puun käyttöä paperin valmistukseen ja rakentamiseen on lisättävä, tuotanto ei ole vastannut sille asetettuja tavoitteita.

Neuvostoliiton talous oli tuotantokeskeinen - ei niinkään kulutuskeskeinen, ellei ota huomioon luonnonvarojen käyttöä.

Aluksi, 1930-luvulla, Venäjän luonnonsuojelujärjestöillä oli lähimmät suhteet Puolaan. Itävallan Ystävyysseuran edustajat pyysivät Neuvostoliittoa ottamaan huomioon luonnonsuojelun, joka “saa laajasti suosiota ei-partisaanien joukoissa, vaan opettajien ja luonnonsuojelijoiden joukoissa”. Heidän mukaansa Englanti ja Yhdysvallat ovat levittäneet propagandaa omasta luonnonsuojelustaan nuorison keskuuteen ja Neuvostoliiton tulisi tehdä sama.

 

Venäjän luonnonsuojeluyhdistys VOOP

Vuonna 1929 pidettiin ensimmäinen VOOP kongressi ja 1930 ensimmäinen koko Neuvostoliiton luonnonsuojelukongressi. Venäjän kaikkein vanhin tieteellinen järjestö on Moskovan luonnontutkijoiden järjestö, MOIP, jolla ei ole ollut johdossa yhtään kommunistia koko aikana. He toivat mm villikasveja eri puolelta maata kaupunkien koristeiksi.

Tiedemiehet yrittivät pitää luonnonsuojelun kylmän sodan ulkopuolelle väittämällä, että tieteellä on kansainvälinen merkitys arkipäivän elämän muuttamisessa. Venäläisestä tiedemiehestä olisi tehty kansainvälisen luonnonsuojeluorganisaation varapuheenjohtaja, mutta jo vuonna 1948 puolue kielsi liittymisen järjestöön.

1950-luvun alussa VOOPin vaikeutena oli välttää puolueen syytökset. Jos se olisi hyväksynyt uusia jäseniä, olisivat ne tulleet puolueen riveistä ja perusaate olisi vesittynyt. Jos jäseniä oli vähän, syytettiin järjestöä vieraantuneeksi itse elämästä ja massoista, siksi se haali koululaisia ja juridisia henkilöitä jäsenikseen.

Järjestön toiminnassa oli esim. vuonna 1951 kampanja Länsi-Siperian ankkojen ja hanhien suurmetsästyksen lopettamiseksi, koska se “vaarantaisi alueen pienten kansojen ruoansaannin ja johtaisi etnodemokrafiseen katastrofiin.

Vuonna 1947 perusti kaupunkirakentamisen ministeriö vihreää kaupunkirakentamista edustavan seuran ja VOOP pyrki yhteistyöhön sen kanssa. VOOPissa oli 54000 jäsentä ja lisäksi 72.000 sen nuoriso-osastossa, Vihreässä kaupunkirakentamisessa 60.000. Jälkimmäinen kasvoi huimasti joka puolella Neuvostoliittoa kunnes valtion henkilöstöosasto päätti jäädyttää järjestön työntekijät kahteen. Ja seuraavaksi esim. Kuibyshevissä pankki kieltäytyi maksamasta järjestölle jäsenmaksuja vetoamalla siihen, että sillä ei ollut laillista kirjanpitäjää.

A.V Malinovskin mukaan järjestö oli epäonnistunut tehtävässään (muuttaa luontoa). Sillä oli epärealistisia tavoitteita yhteiskunnan suhteen, kuten laajoihin kansanjoukkoihin perustuvia luonnonsuojelualuevaateita ja kolmas kritiikki: VOOPin aikomus kerätä ihmisiä merkitsemään suojeltavia lajeja. Tämä oli ristiriidassa valtion instituutioiden toiminnan kanssa. Mutta pääasia: nimi VOOP. Hän ehdotti, että järjestön nimi muutettaisiin kuulumaan: Venäjän luonnon transformaation ja suojelun järjestö. Tätä nimeä hän oli esittänyt jo vuonna 1930, mutta luopui siitä ja nimeksi tuli Koko Venäjän luonnonsuojelujärjestö (VOOP).

Vuonna 1959 järjestöön kuului lähes miljoona jäsentä. Johdossa oli lähes pelkästään kommunisteja ja Hrustsevin aikaan pidettiin hyvinä kansainvälisiä suhteita muihin luonnonsuojelujärjestöihin. Se sai oman nimensä ja päämääränä luonnon suuri transformaatio jäi pois. Muutamassa vuodessa jäseniä oli 9 miljoonaa. Se oli maailman suurin luonnonsuojelujärjestö ja mikä tärkeintä: Neuvostoliiton suurin kansalaisjärjestö.

Stalinin aikana aloitettiin suojelualueilla niiden totuttaminen outoihin ilmanaloihin ja muihin bioteknisiin toimenpiteisiin. Samalla kun Stalin innokkaasti ajoi luonnon transformaatiota, oli taustalla ennen vallankumousta olleen intelligentsian eli tutkijoiden ja älymystön tuhoaminen. Luonto oli pystyttävä suunnittelemaan rationaalisesti. Villi- ja petoeläimiä tapettiin surutta myös luonnonsuojelualueella 1950-luvun alussa ja se kuului Stalinin ohjelmaan. Miksi pitäisi hankkia turkkeja kun kemianteollisuuden avulla voidaan tuottaa kaikkia värejä, malleja ja laatuja? Elämme nyt synteettisten eikä luonnontuotteiden aikaa, kertoi Tiedeakatemian uusi presidentti Nesmeianov suojelualueiden toimikunnalle. Luonnonsuojelualueiden puolustajat puolustivat, että ne ovat luonnon suuria laboratorioita, ei laboratorioita luonnossa.

Stalinin suunnitelma Luonnon suureksi transformaatioksi ja Hrustsevin erämaiden asutusohjelma vauhdittivat tarkkojen karttojen valmistumista ja siten geologien työsarkaa. Hrustsevilla oli materialistinen käsitys kommunistisesta utopiasta: enemmän. Kommunismi osoittautuu kapitalismia paremmaksi vaihtoehdoksi tuottamalla enemmän - oli sitten kyse maidosta, vehnästä tai sähköstä.

Vuonna 1984 VOOPissa oli 29 milj. jäsentä pelkästään Venäjällä, Valkovenäjän väestöstä 34 prosenttia kuului siihen. Druzhin opiskelijajärjestö tutki myös yleistä käyttäytymistä ja kulttuurimalleja ja rikoksia luonnonsuojelualueilla. Komsomolskaja Pravdassa Druzhinun kolme jäsentä arvosteli kärkevästi VOOPia vuonna 1985: Luontoa ei voi huijata, alaotsikkona: Onko VOOP todella kiinnostunut ympäristönsuojelusta. Aivan kuin Baikal sijaitsisi jossain Australiassa, asioista se ei ollut kiinnostunut.

Vaikka VOOPin piirissä olivat viralliset kansalaisvalvojat, tehtiin sieltä vain kolme valitusta vuoden 1985 aikana.  Vuonna 1996 voitiin vielä todeta, että VOOP ei koskaan käynyt läpi perestroikaa.

 

Hrustsevin tuki luonnolle

Hrustsev siirsi useita yleisen järjestyksen pitoon vaadittavia organisaatioita byrokratialta vapaaehtoisjärjestöille. Näin myös kalastusta, metsästystä ja luonnonsuojelua alkoivat vahtia myös VOOPin jäsenet.

Kun 1960-luvun alussa tuli uusia lakeja luonnonsuojelusta, ne olivat samanlaisia kuin muutkin Neuvostoliiton lait: ei määrätty vastuullisuutta eikä toimeksiantajaa ja lakien puutteet olivat suurempia kuin niiden substanssi.

Syyskuussa vuonna 1956 Hrustsev määräsi perustettavaksi “korkean luokan aristokraattisen metsästysalueen”, koska luonnonsuojelijat olivat valittaneet “luonnonsuojelulainsäädännön törkeästä rikkomisesta” Hrustsevin viedessä Titon metsästämään. Kun huhuja alkoi liikkua luonnonsuojelualueille rakennettavista safareista, määräsi Krimin pääministeri Kalchenko rakennettavaksi kuudessa kuukaudessa sähkögeneraattoriaseman, hotellin, ravintolan ja tiet Krimin valtion luonnonsuojelualueelle. Tutkijoilta ei kysytty mielipidettä.

Hrustsevin aikana Neuvostoliiton luonnonsuojelujärjestön valtasivat kommunistiset byrokraatit, veteraaniluonnonsuojelijat siirtyivät Moskovan yliopiston luonnontutkijoiden ryhmään ja saivat näin aikaan opiskelijaliikkeen. Yliopiston zoologi ja luonnonsuojelualueiden valvoja Vladimir Geptner oli tavanmukaisella matkallaan Riazan alueella elokuussa 1964 vaimonsa ja poikansa kanssa. He näkivät sattumalta kahden veneen vetävän välissään kalastusverkkoa. He tunnistivat kalastajat kauhukseen Luonnonsuojeluliiton johtajaksi, Venäjän metsähallituksen johtajaksi, joiden juuri piti valvoa alueita. Venäjän hupilehti Krokotiili painoi Geptnerin ottamat valokuvat otsikolla Katsokaa millaisia kultakaloja. Alkoi kova polemiikki. Kaksi vuotta myöhemmin järjestön puheenjohtaja erotettiin ja hänen talonsa paloi.  Moskovan yliopiston opiskelijat halusivat pitää luonnon “lukon ja avaimen” takana.

Kun viisivuotissuunnitelman luonnonsuojelukomitea lopetettiin lokakuussa 1963, Kremliin virtasi kauhistuneita kirjeitä. Se oli perustettu vuonna 1955. Komitealla oli yhteydet ulkomaihin ja 350 eri järjestöä kuului sen postituslistalle ja tutkijat vaihtoivat kirjallisuutta. Komission luonnonsuojelualueiden laboratorio liitettiin osaksi maatalousministeriötä. Moskovan luonnontutkijat jäivät pieneksi vähemmistöksi yliopiston tiloihin. MOIP oli ainut vapaaehtoisjärjestö, jolla oli tieteellinen, intellektuaalinen ja poliittinen vapaus.

 

Opiskelijaliike ja metsäaktivisti Sergei Shipunov

Samoin kuin ammattitutkijat, käyttivät myös opiskelijat luonnonsuojelua sosiaalisena identiteetin luojana. He pystyivät yhdistämään luonnonsuojelun ja modernin vastaisen Venäjän ja syntyperän. Liike alkoi Tartosta maaliskuussa 1958. Vuotta myöhemmin Boris Vilenkin alkoi vetää liikettä Moskovan yliopistolla. Monet jäsenet olivat Komsomolin jäseniä ja saaneet koulutuksen vapaaehtoisina luonnonsuojelualueiden käytön tarkkailijoina. He ilmiantoivat polttopuiden hakkuuprosessin Uuden vuoden yönä iskulauseena: Meille riittää jo puhe puhtaudesta. Alkakaamme nyt siivota. He halusivat tutkia luontoa niin kuin se esiintyy luonnollisena. Mukaan liittyi myös tietoisuus sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja he yrittivät myös kertoa, että neuvostovisio oli lähtenyt väärään suuntaan. He tarkkailivat lintujen käyttäytymistä. Opiskelijat levittivät “pieni on kaunista” virusta järjestelmässä, joka perustui jättiläismäisyyteen.

Moskovan biologian laitoksen ja Leningradin metsälaitoksen opiskelijoita erotti se, että jälkimmäiset puhuivat rationaalisesta (kestävästä) raaka-aineiden käytöstä, heitä kutsuttiin unelmoijiksi. Heidän vetäjäänsä siperialaiseen Sergei Shipunoviin suhtauduttiin vakavasti ja kunnioittavasti. Päästyään teknisestä koulusta hän oli työskennellyt metsänhoitajana ja tiesi asioista enemmän kuin muut. Shipunov valittiin myös tiedekunnan komsomolin sihteeriksi, vaikka häntä pidettiinkin liian omapäisenä.

Kun hän oli kirjoittanut artikkelin maan metsäistutuksista, tiedekunta kieltäytyi julkaisemasta artikkelia. Syksyllä 1957 hän päätti perustaa mallialueen puiden istutuksesta taatakseen sienien, lintujen ja eläinten olemassaolon. Shipunov piti luontoa työpaikkana, ei temppelinä. Hän perusteli kantaansa, että kommunismiin päästään nopeammin, jos tuotannossa tuhlataan vähemmän ja tuotanto on tehokkaampaa. Kun eräs professoreista myönsi varoja metsäalueen etsimiseen, hänet erotettiin “taloudellisten sotkujen takia” Opiskelijat marssivat ulos protestina hänen erottamiselleen. Komsomolien aluekomitea piti opiskelijoiden piiriä vaarallisena. Seurauksena oli että Shipunovin lopputyötä ei hyväksytty ja hänet erotettiin puolueesta.

Hänen projektinsa sai vähitellen kannatusta, tiedekunnalta ja Altain paikallisväestöltä sekä Komsomolskaja Pravdan tiedetoimittaja Alekseevith Chivilikhinilta, joka myös oli siperialainen. Hän päätti tehdä jutun itse ja joulukuussa 1959, juuri kun hän oli sitä valmistelemassa, Neuvostoliiton hallitus päätti varata 71.400 ha projektille. Se oli valtava voitto. Mutta vielä piti tehdä monta matkaa. Vasta kun Chivilikhin artikkeli Ulvo taiga ulvo helmikuussa 1960, alkoi kirjeitä virrata kaikilta yhteiskuntatahoilta ja myös rahalähetyksiä ja lahjoja. Jopa Juri Gagarin tervehti Kedrogradin projektia ensimmäisellä lennollaan. Seeprasta tuli taigaliikkeen symboli. Chivilikhin kirjoitti: ”Seepran kaataminen on samaa kuin jos tappaisi lehmän pelkästään saadakseen luita.”

Ryhmän jäsenet alkoivat puhua kulttuurin ekologiasta - stabilisuuden varmistaminen, elämäntavan joustavuus, tietoisuus omasta identiteetistä, tärkeiden ja kestävien asioiden suunta.

 

Myrsky Baikalista

Sadattuhannet, jopa miljoonat vangit ovat kaivaneet lapioin ja jopa käsin kanaaleita, järvien reunoja ja jopa uusia järviä. Stalinilla oli mielessään mahtavat vesiprojektit. Syntyivät Baltian-Valkean meren kanaali, Moskova-Volga kanaali, Volga-Tonava sähkölaitos. Valkoisen meren kanaali hankkeessa kuoli jopa 120.000 ihmistä. Stalin oli yhtä julma ihmisille kuin luonnolle. Vesiprojektien pelättiin tuhoavan kylät ja historialliset muistomerkit.

Baikalin järvessä oli jopa 800 eri kasvilajia ja 1550 erilaista eläinlajia. 21.10.1958 ilmestyi ensimmäinen arvovaltainen julkilausuma Baikalin puolustamiseksi. Niin kutsuttu Grigorovichin suunnitelma vaikuttaisi eläinten, floran ja faunan lisäksi jopa alueen rautatiesiltoihin. Uudistusmieliset päätoimittajat julkaisivat vetoomuksia. Heille ei ympäristöasioiden käsittely ollut poliittinen riski. Nikolai Skalonin kirja Suojele luontoa! oli ensimmäinen kirja, jossa käsiteltiin myös Baikalia. 1958 tuli esille, että Baikalin rannalle suunnitellaan kahta sotilasteollisuuden laitosta, toisessa valmistetaan viskoosia lentokoneiden renkaisiin järven äärimmäisen kirkkauden takia. Muutamassa vuodessa synteettiset aineet ohittivat viskoosin, mutta tehdasta alettiin kuitenkin rakentaa.

Maa- ja vesivarastojen ministeriössä työskenteli vuosina 1966-1984 2 miljoonaa ihmistä ja he suunnittelivat ja kaivoivat 700 milj. km kanavia. Enisein ja Obin joet käännettäisiin Araliin. Molempien jokien kääntäminen kirjoitettiin helmikuussa 1976 talouden päätavoitteisiin. Volgan suunnittelemat piti olla valmiina 1979 ja Keski-Aasian ja Siperian vuonna 1980. Uusi instituuttikin aukaistiin. Kaikkiaan 140 kirjan sarja hankkeen teknisistä ja taloudellista eduista osoitti: maa tuhoutuisi, jos jokia ei käännetä. Kaikki näytti jo varmalta ja sitten tuli suunnittelijoiden kauhu: asiantuntijoiden lausunto.

Gosplanin 8-hengen ryhmä tyrmäsi hankkeen. Minvodkhoz- (ministeriöllä) oli kapea näkökulma ja se tavoitteli omaa etua eikä pystynyt näkemään vaihtoehtoja. Vaadittiin riippumattoman komitean perustamista. Kun ryhmän julkilausumaa ei julkaista lehdessä, he lähettivät sen Pariisiin Neuvostoliiton emigranttien lehteen ja se levisi laajalti Neuvostoliitossa. Kun heidän tilaisuutensa peruutettiin, tuli taiteilijatar Briusovan asunnosta kampanjan pesäpaikka seuraavaksi viideksi vuodeksi. He painottivat ennen kaikkea historiallisten ja kulttuuristen arvojen häviämistä. Jokien kääntämistä verrattiin yhtä mahtavaan tekoon kuin oli aikanaan ollut kollektivisointi. Ihmisiä sanottiin irti, valot sammuivat kokoustiloista, mikrofonit eivät toimineet.

Epävirallinen tutkijaryhmä keräsi 1985 allekirjoituksia lähetettäväksi Gorbatshoville. Hän palkkasi ZIIa Nurievin tutkimaan asiaa. Nuriev perusti yhdeksän työryhmää tutkimaan määrättyä kohtaa Euroopan ja Aasian projektista.

Ostankino järjesti glasnostin tunnelmissa avoimen TV-keskustelun. Projektilla oli yhä virallinen kannatus, kaikki puhuivat sen puolesta. “Lopuksi käsikirjoitus sekosi - laiha, pitkä, valkotukkainen mies onnistui pääsemään mikrofonin äärelle, tiedeakatemian varajohtaja Janshin. Hän tyrmäsi koko hankkeen. Mitään vastaavaa ei ollut koskaan tapahtunut neuvostotelevisiossa.”  

Tutkijat myös osoittivat, että Kaspian meren pinta on noussut 20 vuoden aikana ja vettä on tulossa, joten ei ole tarvetta kääntää jokia. Ja mistä ministeriö saisi 90 biljoonaa ruplaa projektin toteuttamiseksi? Politbyro lopetti suunnitteluprojektin 14.8.1986.

 

Vihreä puolue

Ympäristöliike sai henkisiä ja ydinvoimanvastaisia piirteitä. Glasnost tuhosi druzhin erikoisaseman. Druzinin vanhat jäsenet perustivat sosiaalisekologisen unionin ja saivat aikaan vuonna 1989 ensimmäisen maanlaajuisen todellisen protestin neuvostohistoriassa. Hallitus perui Volga-Chograi kanavan teon ja siirsi valtavat koneet Kalmykian alueelta päivää ennen kuin massamielenosoitusten piti alkaa. He taistelivat myös saastumista vastaan ja saivat aikaan kiellon, että parafiinista proteiini valmistetta ei annettu lehmille.

He olivat mukana luonnonsuojelualueiden kampanjoissa, mutta unohtaneet kaupunkilaisten tarpeet kaupungeissa. Niistä tuli poliittisia, vihreä puolue sai alkunsa puolue  perustettiin Moskovassa 1990 ja se perustui Murray Bookchin, Andre Gorzin ja Ivan Illichin ajatuksiin. Lehti nimeltä Ekologia oli aloittanut vuonna 1969.

Kun kansainvälinen tilanne helpottui, nousivat mielenosoitukset Venäjän sisällä.

Breznev halusi tulla tunnetuksi “ympäristöpääsihteerinä”. Vuonna 1971 kahdeksannessa viisivuotissuunnitelmassa määrättiin investointeja vesien puhdistukseen ja muita saasteiden tarkkailumenetelmiä. Luonnonsuojelualueita perustettiin lisää ja kansainvälisiä sopimuksia allekirjoitettiin. Valitettavasti ulkomaiset luonnonsuojelijat pitivät VOOPin byrokraatteja keskustelukumppaneinaan, vaikka he muistuttivat enemmän mafiaa. Voopin toiminta nivoutui Neuvostoliiton kansainvälisen politiikan strategiaan.

Kirishiin Novgorodin ja Leningradin puolivälissä oli rakennettu biokemiallinen tehdas vuonna 1975. Se aiheutti valtavia oireita asukkaille, valmistettiin proteiinia lehmille. Tehtaan rakennuttaja Valeri Bykov oli korotettu biolääketiedeteollisuuden johtajaksi koska hän sai tehtaan valmiiksi ennen suunnitelmia. Hintana oli ollut kuitenkin saastelaitteiden jättäminen pois tehtaasta. Kun toinen sairausaalto pyyhkäisi kaupunkia vuonna 1987 eräs isä piti torilla kuolleen lapsensa kuvaa. Kesäkuuhun mennessä 12.000 ihmistä seisoi torilla, lasten päivänä ja vaati tehtaan sulkemista.

Terveysasiat nousivat myös esiin. Toliattin ja Ufan autotehtaat ja hiilikaivokset juotavaksi kelpaamaton vesi ja ilmansaasteet olivat elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Kuitenkin 1990 luvun alkupuolella työntekijöillä oli edessään joko työttömyys tai saastuttamisen jatkaminen. He valitsivat jälkimmäisen. Ihmisten piti saada leipää. Ympäristöasiat jäivät vähemmistöön.

Nikolai Vorontsov, joka oli noussut tiedeakatemian mandaatilla kansanedustajaksi vuonna 1989, edusti vanhaa luonnonsuojelun intelligentsiaa. Heinäkuussa hänet nimettiin luonnonsuojelun ministeriksi. Hän oli ensimmäinen ei-kommunisti Venäjän hallituksessa vuoden 1918 jälkeen. Elokuun 1991 kaappauksessa Vorontsov oli se joka seisoi Jeltsinin kanssa tykkien päällä Punaisella torilla.