Kirjoitus Vihreälle Sivistys- ja opintokeskukselle
11. helmikuu 1997
Leena Marketta Horn
Mitä ekofilosofia minulle merkitsee?
Ihmettelen niitä filosofeja, joiden mielestä filosofiaan ei ole tuotu mitään ratkaisevasti uutta postmodernismikeskustelun jälkeen. Minä joudun "oppimaan pois" lähes kaikesta mitä olen päähäni päntännyt, niin mullistava tuo uusi filosofinen käsitys ihmisestä ja maailmasta on. Se perustuu niin fysiikan uusimpiin tutkimuksiin kuin meditaation vanhimpiin oivalluksiin. Tietysti se uusi filosofinen tapa luoda "yhtenäinen maailmankuva kaikkien tieteiden perusteella" ja tutkia niitä "korkeimpia periaatteita, joiden mukaan me arvostamme kaikkea" on vanhaan pannukakkuun jämähtäneelle huuhaata.
Fysiikallakin on filosofinen perustansa
Kun maailman fyysinen rajallisuus on tullut tieteellisesti osoitetuksi, on myös maailmankuvan sopeuduttava luomakunnan antamiin rajoihin. Pienimpiä aineita on voitu tähän saakka tutkia vain elektronimikroskoopilla. Tämä on tarkoittanut sitä, että tutkimuskohde on täytynyt "tappaa", koska se ei saa sisältää vettä. Siksi meillä on tieteellistä tietoa vain kuolleesta ympäristöstä. Kun nyt tiedämme myös elävistä organismeista, on odotettavissa muutoksia maailmankuvaan.
Tämä tarkoittaa yhteisvaikutusten tutkimista. Perustana ei ole vain sanojen määrittely ja semanttinen oikeaoppisuus, vaan koko olemassaolon, niin fyysisen kuin mentaalisen, määrittely. Tuota uutta maailmankuvaa kutsutaan ekofilosofiaksi.
Nykytilanne
Itse elän elämääni maantieteellisessä ympäristössä, jossa kaksi kolmesta havupuusta on peruuttamattomasti tuhoutunut, yli puolet lapsista kärsii kroonisisti sairauksista. Lisää saastepäästöjä rakennetaan, kuinkas muuten - ihmismielen suunnittelemana. Vuodesta toiseen tulee vexejä ja prismoja, kehä kakkosia ja sähkölinjoja.
Vanha valta on neuvoton. Oman ajan itsestään selvyyksiähän on kaikkein vaikeinta tutkia. "Huone on kalustettu, miksi ei sytytettäisi valoa", sanoo eräs 1800-luvun filosofi murtaessaan konsensuksen pimeyttä. Miksi puhua yhä auringon laskusta, vaikka jokainen tietää, että ei se aurinko mihinkään laske, maa vain pyörähtelee? Miksi hymähtää sille mutu-tiedolle, joka saavutetaan hiljaisuudessa. Kuitenkin yväksytään ystävän ääni vaikka Norjan vuonolta, vaikka mitään lankaa ei ole välissä? Insinööri ymmärtää kännykän, filosofi ymmärtää hiljaisen tiedon.
Mikä on ihmisen mieli?
Mitä merkillistä on ihmisen mielessä, että hän tieten tahtoen tuhoaa sitä mistä hänen oma elämänsä riippuu? Enää ei tarvita tutkimuksia saastepäästöistä tai havunneulasista, ongelma ei ole enää biologinen eikä taloudellinen vaan filosofinen.
Suomessa joudutaan kivikauteen, kun parin sentin pintamulta saastuu. Alla on vain kiveä ja savea. Pintamulta ei saastu itsestään eikä luonnon oikusta, vaan ihmisen toiminnan seurauksena. Ekofilosofiaa tarvitaan avuksi tämän hetken polttavan ongelman pohtimiseen.
Ekofilosofian oppi-isät
Ekofilosofia on ehkä siksi niin vaikea nykyfilosofeille hyväksyttäväksi, koska sitä ei tutkita marssimalla vaan tanssimalla. Ei ole Aristotelesta tai Hegeliä, Heideggeriä tai Popperia, joiden loogista ajattelua opetettaisiin luennoilla. Tällä Uudella Kertomuksella ei ole yhtä ja ainutta arvostettua sepittäjää.
Ekofilosofia on holistinen käsitys ihmisen matkasta aineen maailmasta hengen maailmaan.
Kartesiaaninen mekaaninen luontokäsitys osoittautuu kvanttiteorian ja molekyylibiologian valossa primitiiviseksi. Kumma että jynssätään jotain postmodernismia tai virtuaalitodellisuutta. Miksi ei ihmisen aivoja kouluteta filosofisesti uuden maailmankuvan suuntaan!
Uusi Suuri Kertomus liittyy ihmiseen itseensä. Ihmisen aivoihin, intelligenssiin. Ei tarvitse tutkia niitä Jumalan aivoituksia, joita joku patriarkka on opettanut kaksi - kolme tuhatta vuotta sitten, koska olemme itse osa jumalaa ja maailmankaikkeutta. Tutkikaamme itseämme ja niitä luonnon oivalluksia, joita meitä korkeampi mutta meissä piilevä intelligenssi on kasannut eteemme!
Tulevaisuus omavaraisuudessa
Ihmisen tuhoava käyttäytyminen on seurausta jostain ajatuksesta, joka ihmisellä on päässä. Koska enää on turha yrittää korjata tilannetta tuhoja saneeraamalla on tartuttava itse tuhon syyhyn: ihmisen vanhaan ajatteluun. Uuden Suuren teorian, ekofilosofian, kehittelyyn voidaan käyttää monia "visioita", mutta perustana on luonnon monimuotoisuuden säilyminen.
Paikallinen omavaraisuus ruoan ja lämmön suhteen on ekofilosofian perusajatus siitä yksinkertaisesta syystä, että luonnonvarojen määrä on vakio. Maan päälle ei muodostu enää uutta materiaa. Meidän on opittava tulemaan toimeen sillä materialla, mitä lähellämme aikojen alusta on ollut. Ilmaa on yläpuolellamme vain 11 km ja humusta jalkojen alla tuskin puolta metriä. Pallon läpimitta on 13.000 km. Emme voi jatkaa maan pintakerrosten ja sen uumenien mieletöntä rahtaamista maanosasta toiseen.
Sosialistiselle ja kapitalistiselle 'suurelle kehitysteorialle' tulee ekofilosofian perusajatus kauhistuksena, koska ne molemmat perustuvat siihen, että materia on globaalia ja henki paikallista (isänmaallista). Ekofilosofiassa materia on paikallista, henki globaalia.
Tieteen edistyessä yhä useammat perinteisesti mystiset tapahtumat saavat tieteellisen selityksen. Miten paljon gravitaatioteoria, magnetismi ja kvanttifysiikka ovatkaan selittäneet asioita, joita tähän asti on pidetty yliluonnollisina. Lasersäteen avulla on saatu kolmas ulottuvuus, ja uuden ajan valomikroskoopilla voidaan tutkia myös eläviä soluja.
Eurytmisti Anja Riskan mukaan suuri osa elämän realiteeteistä jää älyn tavoittamattomiin. Prof. Torsti Kivistö muistuttaa, miten paljon keskushermostossa on vielä kehitysmahdollisuuksia. Kivistön mukaan yhä useampi meistä saavuttaa mielenrauhan tekemällä yhteistyötä korkeimman voiman kanssa. Arkkitehti Jukka Paaso ei kaipaa pelkästään tunneälyä, vaan mahdollisuuksia laajentaa ihmisen ymmärrystä kokonaisen elinympäristön kehittämiseksi.
Nykyajan muutoksen teema on seksi
Onneksi nykyistä kuluttavaa elämää ei kestä edes ihminen, luonnosta puhumattakaan. Mutta miten vaikuttaa muutokseen? Mikä on se nykyajan teema, joka pursuaa kaikista tuuteista, vetää ihmisiä ja tuottaa kärsimystä? Kolmen murrosikäisen äitinä ja permakulttuurisen Suomineito osuuskunnan vetäjänä sanon: Seksissä piilee muutoksen voima. Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Mutta jakanut oman kuvansa kahteen osaan, mieheksi ja naiseksi. Yhtyessään mies ja nainen voivat siis luoda uuden kuvan Jumalasta. He voivat luoda uuden ihmisen. Jos ei ole tarkoitus luoda enää fyysisiä lapsia maailmaan, joka alkaa jo tukahtua ihmisten paljoudesta, voi kehittyvä ihminen käyttää tämän saman jumalallisen voiman henkisten lasten synnyttämiseen.
Ekoerotiikan vuoro
Ekofilosofian jälkeen tulee siis vielä järisyttävämpi Uusi Kertomus. Se yhdistää luonnonmukaisen elämän ja kokemuksen jumaluudesta. Se on kaikkia tieteitä yhdistävä ekoeroottinen maailmankuva.
Oikeusministeriö lanseerasi keväällä 1995 tulevaisuuden tutkimuskokonaisuuden, jossa kysymys kuului: Millainen asema muille kuin tiedollisille elementeille tulisi antaa sivistyksen kokonaisuudessa tulevaisuudessa. Uuteen filosofiaan kuuluu ihmisen elämän mystinen ja irrationaalinen puoli sekä vuorovaikutusyhteiskunnan viihteelliset ilmentymät. Tämä antaa uskoa ekofilosofiaakin syvällisempään ihmisen olemassaolon oivallukseen.
Marketta Horn valtiot.tri , Espoo
*********
Ostettu pikatyydytys tuskin riittää
HS Mielipide 29.7.1993
Nimimerkki Naisellakin on tunteet valitti (HS 16. 7.) naisten kohtelun olennaisesti huonontuneen viime vuosien seksibaarien ja seksityön myötä. Hän ehdotti, että perustettaisiin vastapainoksi naisten baareja, joissa alastomat miestarjoilijat jakaisivat muitakin viihdykkeitä. Haluaisin tarjota toisenlaista ratkaisua seksikeskeisyyden vähentämiseksi.
Ensiksi niin kauan kuin kinastelemme keskenämme siitä, onko mies vai nainen enemmän hyväksikäytetty, ahdistuneempi tai viisaampi, toteutuu suunnitelman mukainen sukupuolten välinen taistelu. Se vie aikaa ja voimia ja se vie huomion koko taloudellisen järjestelmän ahdistavuudesta.
Nämä miehen ja naisen etiketit ovat nykyisellään seksuaalisen suunnite1matalouden markkina-tuotteita. Keskenään kiistelevät kumppanit jatkavat yhteisellä taloudellisen kasvun tiellä.
Toiseksi seksiboomin loukkaavuuteen on vaikuttanut myös käytettyjen sanojen epämääräisyys. Kuka enää tietää milloin on kyse seksistä, milloin erotiikasta, milloin rakkaudesta ja milloin silkasta pornosta? Tarmo Kunnaksen kolumni ranskalaisten rakkaudesta 7. 7. on havaintoesimerkki käsitteiden sekaannuksesta, Ei ihme, että semantikot väittävät nykyajan vallankumouksia tehtävän kielen avulla. Enää ei vallata rakennuksia eikä hallituksia vaan käsitteitä. Tarmo Kunnas matkaa "Eroksen valtakunnassa" mukanaan ostettu rakkaus, elämän nautinnot, avio-ongelmat, valloitussota, mutta myös varsinaiset erotiikan ajoneuvot: luovuus, valistuneisuus ja intelligenssi.
Kolmanneksi seksin tarkoituksen täsmentäminen. Yhä, enemmän tuodaan esille, että ihmisen seksuaalisuudessa piilee valtava energiavarasto. Tästä on osoituksena jo se, että yhtymisellä on myös suora vaikutus ihmisen geneettiseen evoluutioon. Meillä on vapaus itse valita, miten käytämme tuon perusenergiamme. Vuosisatojen aikana niin kirkonisät, valtiolliset vallanpitäjät kuin myös kulutusyhteiskunnan luojat ovat ohjailleet tuota voimaa omien etujensa turvaamiseksi. Milloin kehitettiin sellaista moraalia, jonka avulla voitiin suunnata seksuaalienergia pelkästään lisääntymisen varmistamiseen, milloin seksuaalimoraalilla taattiin rodun tai yhteiskuntaluokan säilyminen. Tämän päivän kulutusyhteiskunnassa on luonnollista valjastaa tuo energia mahdollisimman lyhyen nautinnon tuottamiseen. Antiikin Kreikassa ei ollut kunnioitettavaa kiintyä toiseen ihmiseen tai tavoitella hekumaa toisen ihmisen välityksellä. Vanhan tarun mukaan eros kyllä ohjaa kauniin kehon toisen kauniin kehon luo, mutta tarkoitus ei ollut hetkellinen tyydytys, vaan eros oli alkusysäys kaiken kauniin ja viisauden etsimiseen, Eros merkitsi kaipuuta. Mutta ei kaipuuta alas aistimaailmaan, vaan ylös ideoiden maailmaan. Kristuksella ei ollut sukupuolielämää. Sanotaan, että hänessä ei ollut jakautumista , joka synnyttää tarpeen yhtyä toiseen "energiakeskukseen", hänessä täydellisyys lepäsi tasapainoisena. Ihmiskunnan olemassaolo ei vaadi enää jokaisen moninkertaista lisääntymistä. Vaikea on myös kuvitella, että peniskeskeinen, valtiopainotteinen ja seteleillä ostettu tai turvattu nautinto olisi kehityksen huippu. Takertuminen toiseen ihmiseen rakkauden nimissä vielä vähemmän. Ehkä evoluutiolla on varastossa jotain paljon jännittävämpää tämän perusenergian käyttöönotossa. Kun leikkikalut käyvät tarpeettomiksi, jää jäljelle halu kokea kestävämpää ja avarampaa puhtaimmilla eväillä. "Jos seksistä tulee päämäärä, on kuin ihminen rakentaisi jatkuvasti perustaa talolle, mutta ei koskaan rakentaisi siihen taloa", kirjoittaa intialainen guru Osho.
Suvisessa Suomessakin seksuaalisuus on kahlittu. Ympäristömyrkyt ilmassa, vedessä ja ravinnossa vähentävät kykyä yhtyä toiseen ihmiseen. Meistä on tullut juoppoja ja kömpelöitä. Olemme turtumassa myös henkisesti. Mainonta opettaa meitä etsimään pikatyydytystä.
On aika toteuttaa ekoeroottinen vallankumous. Mitä se ekoerotiikka muka on? Se ei ole paluuta takaisin luontoon eli lemmiskelyä kukkakedolla ilman kumeja, vaan kehitystä kulutus- ja rahahysterian sekä genitaalialueita korostavan seksuaalisen markkinatalouden tuolla puolen.
*****************
Marketta Horn
16.9.98
Elämänsuojelija-lehteen
Ekoeroottinen vallankumous
Tässä artikkelissa pyrin älyllistämään seksin luonnon säästämiseksi. Pohdin ekologiaa a asioita seksuaalisuuden näkökulmasta.
Markkinatalouden ehtojen mukaisesti yritetään latistaa myös seksuaalisuutta mekaaniseksi, suorituskeskeiseksi ja ulkoisista ominaisuuksista eli kaupasta ostettavilla tuotteilla riippuvaiseksi hyödykkeeksi. Mutta älkäämme antako periksi!
Maailman merien kalamäärä on vähentynyt kolmannekseen, yli puolet metsistä on tuhoutunut, joka kolmas ihminen sairastaa kroonisesti. Kukapa ei olisi huolissaan huomisesta.
Monilla tahoilla yritetään luoda parempaa elämää: talousmiehet lisäävät valuuttavarantoja, sillä “vain rahavirtojen kasvattaminen parantaa elämänlaatua”, ravintoterapeutit puhuvat viljan idätysarvoista, insinöörit turvevillan eristysominaisuuksista. Valtiotieteilijät haikailevat kansanäänestyksistä, sosiologit rakentaisivat korttelikoteja ja psykologit asianosaisten oma-apuryhmiä.
Yksi asia loistaa poissaolollaan. Vaikka ihmiskunnan tulevaisuuden peruselinehtoja on kolme: ruoka, suoja ja lisääntyminen, kehitetään vain kahta edellistä. Ruokaa ja suojaa lisätään suuntaakin muuttaen, puhutaan jopa kestävästä kehityksestä. Mutta kukapa puuttuisi perusteellisesti ihmisen olemassaolon kolmanteen perusviettiin eli seksuaalisuuteen.
Miten nykyisen kehityksen tasolla olisi turvattava seksuaalisuuden perusvietin toteutuminen, jotta sekin palvelisi huomista?
Tiedämme jo, että ruoka on oltava luonnonmukaisesti ja mieluiten jopa ekologisesti kasvatettua, fennonaturaalia tai ainakin fennovegaanista. Asunnot pitäisi olla puisia, luonnonmateriaaleista ja -maaleista - pois kaikki muovi, kemian jalosteet ja öljytuotteet.
Jos ihminen ei saa suojaa, hän kuolee täällä napapiirin lähettyvillä muutamassa vuorokaudessa, jos hän ei saa ruokaa hän kuolee muutamassa kuukaudessa. Jos emme lisäänny, ihmissuku kuolee noin 70 vuoden kuluessa.
Intialainen opettaja ja vallankumouksellinen Osho, joka on siinä mielessä vallankumouksellinen, että hänen luomissaan asuinyhteisöissä ei toteuteta nykyistä talousjärjestelmää eikä virkavaltaista poliittista järjestelmää, sanoo: seksuaalisuus on sukupuolivietin alin piste, valaistuminen sen korkein tavoite.
Sukupuolivietin jatkojalostamisesta tiedetään vasta hyvin vähän
Tutkimusten mukaan meidän isoäitimme kokivat seksuaalisen ekstaasin eli orgasmin hyvin harvoin. Ja ne jotka kokivat, poltettiin todennäköisesti noitina roviolla. Naisen orgasmi on evoluution myöhäisiä vaiheita. Miehen orgasmista vasta aloitetaan keskustelua. Miehen ejakulaatiossa purkautuu valtava energia - jopa kolmannes päivän mittaan kerätystä vitaalivoimasta. Onko sen tarkoitus purkautua vessapöntöstä vedettäväksi vai voisiko mies kenties käyttää tämän tuottamansa vitaalivoiman omien rauhastensa hyväksi?
Vuosisatoja sitten alkemistit etsivät viisasten kiveä. He löysivät sen ihmisen sisästä. Ihmisessä vellovasta seksuaalienergiasta. Kiinalaiset taomestarit ja intialaiset tantragurut ovat vaalineet vuosituhansia tuon energian kehittämis- ja talteenottomenetelmiä. Tällä vuosikymmenellä yksityiskohtaisia ohjeita on ensimmäistä kertaa alettu kääntää länsimaisille kielille ja vanhoja perinteitä kehitetty eteenpäin. Eräs kundalinimestari kirjoittaa: ihminen osaa lentää kuuhun, piiruntarkasti laskea vaikuttavat ominaisuudet, mutta miksi ei tiedetä mitään siitä voimasta, jonka tunnen nousevan kiemurrellen kuin käärme selkärankaa pitkin sydämeen ja aivoihin! Kuitenkin se voima on taivaallisen rauhan ja ymmärtävän viisauden lähde.
Seksuaalisuuteen liittyvästä alkuvoimasta tiedetään vasta hyvin vähän. Siksi ihmisen seksuaaliseen käyttäytymiseen helppo vaikuttaa. Ja kun seksuaalisuus on saatu tyydyttämään talouselämän tarpeita, ei järjestelmä tarvitsekaan enää vaaleja eikä pakkokeinoja.
Seksuaalivietti on aina kiinnostanut
Koska tehdastyö vaati kuria, järjestystä ja täsmällisyyttä, piti ihmisten tehdä työtä massana ja kuluttaa massana. Tuotannon ja kulutuksen vaatima suunnitelmallisuus edellytti ihmisen käyttäytymisen hallitsemista. Valmistettujen tuotteiden menekki oli turvattava ja siksi tarpeet piti pystyä ennakoimaan. Jo silloiset valtaapitävät tajusivat, että kunhan sukupuolielämä saadaan säännösteltyä, tulee muu täsmällisyys itsestään. Tarvittiin pappeja saarnaamaan puritaanisuutta ja porvarillista ydinperheideaalia. Samaan aikaan tiedemiehet ulottivat mekaanisen maailmankuvansa hallitsemaan myös ihmisten välisiä suhteita.
Ydinperhe parhaimmillaan turvasi teollisuusvaltioille sekä tuottajat että kuluttajat. Se oli myös kaikkein edullisin tapa tuottaa lisää, tekiväthän ihmiset tehdastyöpäivänsä jälkeen toisen työpäivän kotona ilmaiseksi. Siksi ei ollut ihme, että tehtaanomistajat ja valtion virkamiehet kannustivat tiukkaa seksuaalimoraalia. Vakaa perhe oli edellytys vakaalle yhteiskunnalle. Kansalaisten ei tullut muuttaa elintapaansa suunnittelemattomasti kuten tapahtuu rakastumisen seurauksena.
Säästäväisyys, tottelevaisuus ja puritaaninen seksuaalimoraali nostettiin ihanteiksi. Kaikenlainen vapaa toiminta julistettiin synniksi ja paheeksi. Seksuaalisuuden osoittaminen ja seksuaalisuudesta nauttiminen oli paheellista. Kun seksuaalisuudessa oltiin säästäväisiä, opittiin säästämään myös yhteiskunnallista omaisuutta. Omaisuutta jäi uusiin investointeihin.
Tällä vuosikymmenellä viihdetähti Madonna sanoo puhuvansa seksistä politiikkana ja ideologiana. Hän älyllistää seksin markkinatalouden edistämiseksi: osta enemmän, olet tavoitellumpi. Seuraa mielihalujasi, yhdisty, eroa ja nauti elämästä. Aina parempi ostaa kaksi mikroa kahteen yksiöön kuin yksi mikro koko suvun pihapiirille.
Vallankumouksia muidenkin asioiden puolesta.
Vallankumouksen oppi-isä Karl Marx hyvin tiesi, että ihminen tarvitsee ruokaa, suojaa ja naimista pystyäkseen olemaan olemassa. Marx kehitti vallankumousteoriansa kahden ensimmäisen perusvietin turvaamiseksi. Kuitenkin se tapa millä ihminen lisääntyy on kautta historian vaikuttanut siihen, miten hän turvaa asunnon ja ruoan. Siksi poliittiset ja uskonnolliset ryhmittyvät ovat aina vaikuttaneet ihmisen seksuaaliseen käyttäytymiseen.
Samalla tavalla kuin nykyinen markkinatalous käyttää hyväkseen ihmisen yksinäisyyden ja erillisyyden tunnetta lisätäkseen myyntiä, pystyy se iskostamaan meille kulutusystävällisen seksuaalisen käyttäytymisen. Mielihyvänsä perässä juokseva ihminen ei lähde protestoimaan yhteiskunnan rakenteita vastaan. Tällainen ihminen on passiivinen, nöyrä ja ennen kaikkea mukavuudenhaluinen. Samalla tavalla tekniseen kulttuuriin sopii hyvin, että ihmiskehon yhdestä kohdasta tehdään mielihyvän keskus.
Nykyisessä kulttuurin vaiheessa on seksille tapahtunut samalla lailla kuin muillekin ihmiselämää koskettaville aloille: Seksistä on tehty kulutustavaraa muun joukossa. Valitse tänään, vaihda huomenna. Nauti, etsi vapautta ja rentoutusta. Kalliilla ostettu on arvokkainta.. Kaupan hyllyltä saa tuotteita, joilla voi tehdä itsestään haluttavan, kerran toisensa jälkeen. Yhden yön suhteet ja lyhyet avioliitot ovat markkinataloudelle kaikkein edullisimpia. Ihmisethän valitsevat tällöin parittelukumppaninsa ulkoisten ominaisuuksien eli mainonnan mielikuvien perusteella. Suorituspakko ja halu olla muiden kaltainen tekee seksistä tuotteen. Kun oma tunnistuselimemme ei ole kunnossa, meihin on helppo vaikuttaa. Meistä tulee hyviä kuluttajia. Keho on kiinni materiassa, äly askaroi tässä ajassa.
Seksuaalisuus on materiaa mutta myös henkeä
Siksi juuri seksuaalisuutta pohtimalla näyttäisi avautuvan tie muuttaa yhteiskuntaa kestävän kehityksen suuntaan. Seksuaalisuudella on ylevämpi tarkoitus kuin parisuhteen vahvistaminen tai stressin vähentäminen, saatika sitten kulutuksen lisääminen.
Minua kiinnostavat kaksi kysymystä ylitse muiden: miten saastuttava ja passivoittava elintapamme vaikuttaa seksuaaliseen kokemukseemme ja miksi me ylipäätään tarvitsemme seksuaalisia kokemuksia.
Seksuaalinen ekstaasi edellyttää tervettä kehoa, hyvin toimivia lihaksia, herkkiä aisteja ja itsehallintaa. Toisin sanoen luonnonmukaista elämäntyyliä. Teollisessa markkinataloudessa ihminen saa ilman, veden ja ravinnon mukana runsaasti ihmiskeholle vieraita aineita. Tunto, näkö- ja kuuloaisti turtuvat. Kuinka eineksillä ja pikaruoalla täytetty keho voisi kokea ekstaattisia tunnetiloja? Ihmisen jokainen solu imee elämänvoimaa ruoasta, juomasta ja ilmasta. Sukupuolielimet ja rauhaset tarvitsevat erityisiä ravintoaineita saavuttaakseen optimaalisen toimintakyvyn ja herkkyyden. Siksi kaikki mitä syömme lisää tai vähentää vitaalisuuttamme. Oikea ravinto pitää terveenä ja energisenä. Se kirkastaa ja herkistää ihon, raikastaa eritteet.
Valmisruokaan on lisätty kemiallisia aineita kaikissa valmistusvaiheissa. Ihmisen sisällä ei ole ongelmajätelaitosta. Kehon on poistettava myrkkyjä omilla menetelmillään. Koska seksuaalisesti herkimmät kohdat ovat muutenkin herkkiä, ne toimivat yhtenä kanavana myrkkyjen poistossa. Tästä seuraa, että ne menettävät alkuperäistä herkkyyttään.
Säilötyt, jäädytetyt, kuumennetut ja käsitellyt ruoat muuttuvat koostumukseltaan ja niiden sisältämä elämänvoima on lähes nollissa. Mutta myös pakkaaminen, kuljetus ja ennen kaikkea esimerkiksi lihan tuotantotapa vaikuttaa sen elämänvoimaan.
Kehon pitämiseksi herkkänä on syötävä paikallisia, mieluiten omia tuotteita. Vapaana kaakattavat kanat saattavat maailmaan sikiön alun, joka on täyttä elämää. Vitaalisuuden säilymiseksi on vältettävä kaikkia sokereita, ei vain valkaistua vaan myös siirappia ja raakasokeria hiilihydraattipitoisuuksien vuoksi. Samoin valkaistua, hienonnettua ja jyvän muista osista eroteltua vehnäjauhoa, jonka tehtävä ei ole muu kuin saada turvotettuja leivonnaisia. Valkoisista vehnäjauhoista 80 % ravinteista on poistettu. Kofeiini vie kehon kemian sekaisin. Kahvi, tee ja cola-juomat kuten myös alkoholi ja punainen liha nostattavat hetken hekuman. Ne pitävät yllä seksinarkomaniaa.
Taludellisista ja kaupallisista syistä ruokiin lisätään maku- ja väriaineita, säilöntäaineita sekä muita kemiallisia aineita.
Ruoka-aineiden lisäksi saastuttava ja passivoittava elämäntapamme laimentaa vitaalisia tunteitamme ja aistejamme. Tarvitsemme yhä suurempia kiihdykkeitä saadaksemme aikaan edes pienen ekstaattisen tunteen.
Mies tuottaa elinaikanaan noin 15 litraa siemennestettä. Yhdessä ejakulaatiossa kuluu puoli teelusikallista. Tuon siittiömäärän tuottaminen kuluttaa kolmanneksen miehen päivittäisestä energiasta. Ennen kaikkea rauhastoimintaan ja immuunijärjestelmälle tärkeitä mineraaleja, vitamiineja, hormoneja, proteiinia ja entsyymejä. Mutta luonto ei tuhlaa. Spermaenergian tarkoitus on kehittää koko ihmisen evoluutiota. Nuori terve ihminen kuluttaa 60 % energiastaan syömiseen, ruoansulatukseen, hengittämiseen, työntekoon ja muuhun joka päiväiseen välttämättömyyksiin. Loppuenergia on vapaassa käytössä. Sen voi tuhlata viinaan ja kaahaamiseen. Mutta vanhempi mies tarvitsee koko energian itse. Energiaa voi lisätä elämäntyylillä mutta myös pidättymällä ejakulaatiosta yhdynnän aikana ja nostamalla energian omien rauhasten toimintaan. Tämä on taolaista oppia elämänvoimasta.
Seksuaalihimolla on syvällisempikin merkitys kuin tuottaa uusia fyysisiä kuvia Jumalasta. Seksuaalisuudessa on alkuvoimaa. Enemmän kuin mitään muuta, on ihmisen seksuaalisuutta muutettu taloudellisten ja sosiaalisten järjestelmien sekä kulttuurien vaikutuksesta, mutta niistä ei ole vielä kirjoitettu kronikkaa. Se tiedetään, että 1960-luvulla alkanut seksuaalinen estottomuus on lisännyt turhautumista ja tehnyt ihmisistä yhä yksinäisempiä, epätasapainoisempia ja ahdistuneempia.
Martti Lidqvist on kirjoittanut: pyhyys on sekä äärimmäistä yksityistä että yleistä. Kosketus siihen on intiimiä, mutta vie samalla yhteyteen ikiaikaisen ja universaalisen kanssa, yhtyminen kosmiseen kaikkeuteen.
Tämän mukaan jokainen ihminen on osa sitä intelligenssiä joka hallitsee maailmaa ja koko kosmosta. Kehomme on osa universaalia kehoa, mieli osa universaalia mieltä.
Miksi teoretisoida ihana kokemus?
Seksuaalisuus on yksi niistä menetelmistä, taiteen ja hiljaisuuden ohella, jonka avulla ihminen voi laajentaa tietoisuuttaan. Mitä enemmän ihmisen tietoisuus kehittyy. sitä vaatimattomammaksi, rauhallisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi hänen elämänsä tulee. Korkea henkinen tila on hyvin yksinkertainen: ihminen on kokonaisena tässä ja nyt läsnä.
Niissä kulttuureissa, joissa orgastinen ekstaattinen kokemus ymmärretään osana ihmisen kehitystä, edellytetään terveellisen ja puhtaan ravinnon lisäksi sekä ekologisesti kestävää että henkisesti hiljentyvää kulttuuria. Orgastinen kokemus on sitä suurempi mitä pitemmälle ihminen on kehittynyt henkisesti.
Kun seksiä nimitetään eläimelliseksi himoksi, se ei tarkoita, että ihminen käyttäytyy kuin eläin harjoittaessaan sukupuoliyhdyntää. Eläimethän eivät harrasta seksiä muuta kuin lisääntyäkseen. Tällainen ihminen jää eläimen tasolle tyydyttäessään sukupuoliviettiään pelkästään fyysisen tarpeen pakosta. Hän ei yritä liittää alkuvoimaiseen yhdynnän kokemiseen omaa tajuntaansa. Pornografiasta on omaksuttu se illuusio, että ihminen voisi kokea tyydytystä osallistumatta ajatuksissaan varsinaisesti yhdyntään. Myös seksiterapiaan koulutetut 'sukupuolielininsinöörit' opettavat sukupuoliyhteyttä ikään kuin jonkun objektin kanssa. Mutta nautintoahan ei voi tuntea kehossa. Kuolleella ruumiilla ei ole seksuaalitoiveita. Toiveet ovat ihmisen mielessä, hengessä, tajunnassa.
Orgastinen kokemus on kuvaannollisesti tunne siitä, miten ihminen sulautuu meren aaltoon, tuulen huminaan tai kukan kauneuteen. Täydellisessä orgastisessa kokemuksessa ihminen ei ole yhtä vain partnerinsa vaan koko luomakunnan ja kosmisen tanssin kanssa. Yhdyntä on ihmisen vuoropuhelua luonnon kanssa toisen ihmisen välityksellä.
Tehkäämme siis eroottinen vallankumous ekologisen kestävyyden pelastamiseksi!
Vapaa ihminen tiedostaa sekä järjen että aistiensa vaikutuksen omaan käyttäytymiseensä. Hän ymmärtää, mitä merkitystä talouselämällä ja politiikalla on hänen elämäänsä. Herbert Marcusen mukaan ihmisen vapaa ja vaistonvarainen järjestelmä testataan kaikkein perimmäisimmällä vietillä eli seksuaalisuudella. Narsistinen ja perverssi seksuaalisuus häviää, kun ihminen ei tee itsestään riippuvaista kansainvälisestä raha- tai tuotantotaloudesta. "Elimistö ei ole enää vieraannuttavan pakkotyön instrumentti, vaan itsetoteutus on ihmisen ja koko kehon päämäärä". Minkälainen sinun suhteesi tulisi olla, jotta sitä olisi vaikea ohjelmoida talouselämän menetelmillä?
Tähän saakka ihminen on suostunut muovaamaan ja rajoittamaan seksuaalista tyydytystään ja samalla luopunut vapaudestaan, koska hän on siten voinut parantaa taloudellista asemaansa. Hän uskoi elämänsä paranevan, kun hän suostuu säätelemään seksuaalisuuttaan.
Ekoerotiikka ei tarkoita selibaattia. Jos jotain on jäänyt kokematta, palaa mieli aina siihen, sanoo Osho. Mihin mieli palaa, palaa ihmisenkin toiminta.
Markkinatalous ihannoi vapaata seksiä. Samoin kuin ihminen uskoo olevansa vapaa ja itsellinen kun hän valitsee kaupasta sopivan takin, hän kuvittelee osoittavansa vapautta valitsemalla kumppaneita yhdyntää varten. Kuitenkin hän näin tehdessään lankeaa seksuaalisen pakkotalouden virittämään ansaan.
Tällaisessa kulttuurissa seksuaalinen himo ei osoita muuta kuin ihmisen pelkoa. Ne kehon alueet, joita kutsutaan erogeenisiksi eli sukupuolisesti herkiksi, ovat herkkiä kaikelle. Ne herkistyvät ja saavat ylimääräistä verta aina kun on vähänkin aihetta odottaa hyökkäystä. Kiihottuneessa tilassa ihminen ei kykene tekemään eroa mielihyvän ja kivun tai ahdistuksen ja jännityksen välillä. Se, mitä sanotaan seksuaaliseksi haluksi, voi olla pelkoa. Ihminen pelkää itseään ja muita, ja hän kuvittelee voivansa hälventää näitä pelkoja seksuaalisella toiminnalla.
Kööpenhaminan yliopiston dosentti Hannele Petersen mukaan kulutustason lasku koetaan elämänlaadun parantumisena, kun ihmisten emotionaaliset suhteet paranevat. Eroksen voimasta voidaan kokea yhteisiä tunteita ja samaistua toisiin ihmisiin ja myös ei-inhimillisiin olentoihin.
Emme ole vielä läheskään tajunneet mikä merkitys kestävän kehityksen kannalta on sillä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta jakoi sen kuvan mieheksi ja naiseksi. Siksi erotiikka on pohtimisen arvoista. Seksi on eläimellistä siinä mielessä, että eläinkin yhtyy toiseen sukupuoleen lisääntyäkseen, mutta erotiikka on henkistä.
Eroottinen kokemus on aina intellektuaalinen kokemus. Ihmisen tajunnan läpäisee tieto yhtymisestä, yhteen kuuluvuudesta - ensin toiseen ihmiseen, sitten luomakuntaan ja lopulta koko kosmiseen rytmiin.
***
Miehen siittimen ei tarvitse tunkeutua,sen ei tarvitse räjähtää, vallata. Itämaisessa erityisesti buddhalaisessa tantraperinteessä mies ei tunkeudu vaan yhdynnän riitit kestävät päiväkausia, mies ei purkaudu, vaan hyödyntää henkisesti spermaenergiansa.
Nykyajan suurimmat tekniset keksinnöt perustuvat sähkömagneettisiin sovellutuksiin. Sähkömagneettiset aallot on yhteisnimitys radio-, lämpö- ja valoaalloille sekä röntgen ja gammasäteille. Perinteisissä uskonnoissa miestä kuvataan sähkövoimana ja naista magneettivoimana.
Miehellä on perimältään samat psykologiset tarpeet kuin naisillakin eli rakastaa ja tulla rakastetuksi, ilomaista tunteita ja tuntemuksia, olla aktiivinen ja passiivinen. Vallitseva miesihanne kuitenkin kieltää miehiä tyydyttämästä näitä inhimillisiä tarpeitaan. Yhteiskunta ei arvosta miehen elämää samalla lailla kuin naisen ja lapsen, tiedämmehän naiset ja lapset ensin, mies on tykinruokaa. Hyperviriilin, oman äidillisen alkuperänsä ja naisellisuutensa torjuneen miehen malli on syynä identiteettiongelmiin, jotka vuorostaan johtavat väkivaltaan. Vanha miesihanne on kohtalokas juuri miehelle itselleen.
On suuri ero ymmärtää penis pelkkänä sukupuolielimenä tai toimivana falloksena. Fallos antaa penikselle transsendentaalisen merkityksen. Falloksen valta on symbolinen. Miehet voivat peniksen ansiosta tavoitella vallan ja valvonnan asemia symbolisen järjestyksen piirissä.
Munasarja sai nimensä vasta 1800-luvun taitteessa. Siihen saakka nainen oli vain heikentynyt mies. Vagina on sisäinen penis, kohtu kivespussi ja munasarja puolestaan kivekset. Ennen vuotta 1668 ei edes latinassa tai kreikassa ollut vaginaa tarkoittavaa teknistä sanaa!
******
Stephen Sykes kirjoittaa seksistä ja rakkaudesta: "Tiedämme, että avioliitto ja perhe, joka perinteisesti on tarjonnut ihmiskunnalle sen voimakkaimmat rakkauden kokemukset, on vakavissa vaikeuksissa. Eräiden modernien näkemysten mukaan se saattaa säilyä vain "sarja"-perheenä, johon yksilöt tulevat erilaisista suhteista. Tässä on nähtävissä individualismin vaikutus aviokumppaneiden suhteen vakauteen. Markkinanäkemys sukupuolielämästä on: Sarja innostavia henkilökohtaisia seikkailuja. Kulttuurimme on niin paljon ylistänyt seksuaalisen kokemuksen tärkeyttä, että en epäröi esittää vaihtoehtoja: joko seksi kontrolloi rakkautta tai rakkauden täyttyy kontrolloida seksiä. Teollisten ja kaupallisten suhteiden epäpersoonallisuus on siinä määrin pirstonut ihmiselämää, että kaipaamamme eheys on löydettävissä vain perheyksikön hauraiden seinien sisäpuolelta.
Rudolf Bahro kirjoitti vuonna 1987 Logik der Rettung
Avoiding Social & Ecological Disaster: The Politics of World Transformation [1987 (German), 1994 (English)]
91: "Wilhelm Reich on kirjassaan Kristuksen murha osoittanut, miten syntyy epäterve molemminpuolinen eristäytyminen ihmisen välillä, joka herättää alempien sielujen toiveen pelastumisesta. Ennen kristinuskoa käyttäytyivät ihmiset vielä kollektiivisesti, ryhmä-minä oli vahvempi kuin yksilö. Tuon vedenjakaja-ajan mestarit ja profeetat Buddhasta Jeesukseen olivat edistyneet pitkälle yksilöitymisessä. Mitä enemmän yhteiskunnallista vastuuta he tunsivat sitä vahvemmin joutuivat he massojen johtajan rooliin, missä roolissa he auttamattomasti epäonnistuivat, mutta olivat aiheuttaneet kannattajillee