Valtion kehitykseen on vaikuttanut ratkaisevasti naisen ja miehen erilainen tehtävä ihmiskunnan lisääntymisessä.

Seksuaalisesta tasa-arvosta ei voi olla puhettakaan, koska mahdollisuus suorittaa yhdyntä riippuu aina miehestä. Pystyäkseen ylipäätään yhdyntään, miehellä on oltava erektio ja kyky viedä siitin emättimeen. Miehen on toisin sanoen oltava aktiivinen. Nainen voi olla joko aktiivinen tai passiivinen. Kuitenkin - vaikka mies voi siittää lapsia monille eri naisille, syntyy lapsia vain niin paljon kuin on naisia. Ihmismäärän lisäämiseksi tarvitaan siis naisia - ja sellaisia naisia, jotka ovat valmiita paritteluun.

Naisen kannalta miehellä on välineellinen arvo. Nainen on tarvinnut miestä hitaasti kehittyvän lapsen ruokkimiseen, suojelemiseen ja opettamiseen. Minkään muun lajin jälkeläinen ei kehity yhtä hitaasti kuin ihmislapsi.

Tekninen kehitys on vähentänyt miehen välineellistä arvoa. Koneet sekä kemialliset ja biologiset prosessit tekevät raskaat työt miehen puolesta. Sitä vastoin naisen asemaa lisääntymisessä ei osata korvata.

Mies on kompensoinut heikon asemansa lisääntymisessä erilaisilla vallankäytön muodoilla. Hän on kehittänyt valtion, kansainvälisen kilpailukyvyn ja aseteollisuuden. Auktoriteettiin ja isien uskontoon perustuvaa patriarkaatin valtakautta on kehitetty 3000 vuotta.

 

Vallankumouksen oppi-isän munaus

Saksalainen ekonomisti Karl Marx kehitti 1800-luvun lopulla vallankumousta. Marxin kerrotaan istahtaneen pöytänsä ääreen käsi otsalla. Hän mietti ratkaisua yhteiskunnalliseen kärsimykseen ja aloitti kysymällä itseltään: ”Mikä elämässä on välttämätöntä. Mikä on perusta ihmisen olemassaololle? ” Asiaa mietittyään Marx päätteli: ”Voidakseen elää ja ollakseen olemassa päivittäin ja tunti tunnilta, ihminen tarvitsee ravintoa. Toiseksi hänen on suojauduttava kylmältä ja sateelta. Kolmanneksi ihmisen on lisäännyttävä.” Kun Marx oli tutkinut nämä kolme perustarvetta eri kannoilta, hän teki seuraavan johtopäätöksen: Ravinto on ihmisen elämässä ensisijainen. Siksi se tapa, jolla ihminen hankkii ravintonsa, määrää hänen jokapäiväisen elämänsä.

Tämän jälkeen Marx luki historiaa uudelleen kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, miten tuotanto on ollut teknisesti järjestetty eri aikakausina ja kenellä on ollut valta määrätä työprosessista ja työajasta, eli kuka omistaa tuotantovälineet. Hän huomasi, että kirjoitetun historian aikana on ollut kolme erilaista tapaa elannon hankkimiseen - antiikin aikana orjatyövoima, sitten feodaalinen eli läänitysyhteiskunta (Suomessa torpparijärjestelmä) ja hänen omana aikanaan 1800-luvulla kapitalistinen eli palkkatyön yhteiskunta. Marx kehitti teorian tuotantovälineiden yhteisomistuksesta.

Seuraavaksi Marx pohti ihmisen henkistä kehittymistä. Hän päätteli, että tuotannon kohoaminen tekniikan ansiosta vaikuttaa ihmisen henkiseen kehitystasoon. Alkukantainen, alhaisimman tason yhteiskunta on "eläimellinen”, sanoo Marx: Ihminen erottuu pässistä vain, koska ihmisellä on vaiston lisäksi tietoisuus. Mitä kehittyneempi yhteiskunta on sitä paremmin ihminen oppii tiedostamaan vaistonsa ja kehittyy itsekin.

Kolmas avainkäsite omistussuhteiden ja tekiniikan lisäksi on Marxin kehitysteoriassa työnjako. Hän piti kaiken työnjaon perustana naisen ja miehen fyysisiin ominaisuuksiin perustuvaa työnjakoa:

”Aluksi työnjako oli sama kuin mikä esiintyy sukupuoliyhdynnässä eli se, mikä vastaa luonnollisia ruumiillisia

taipumuksia (esimerkiksi ruumiin voimakkuutta), tarpeita, sattumia jne jne.”

Marxin ystävä Friedrich Engels laajensi miehen ja naisen fyysistä eroa sosiaaliseksi:

”Luokkajaon alkuperä on miehen ja naisen välisessä erossa, nainen on kuulunut hyväksikäytettyihin ja mies hyväksikäyttäjiin jo ennen kuin mitään muuta jakoa ihmisten välillä olikaan.”

Kuitenkin Marx ja Engels sivuuttivat miehen ja naisen erilaisen roolin yhteiskunnan kehityksessä. He keskittivät voimansa työprosessissa tapahtuvan työnjaon tutkimiseen.

Miksi Marx ei kiinnostunut siitä työnjaosta, jota hän kuvasi "perustavaksi”? Miksi hän ei tutkinut, minkälaisia luonnollisia taipumuksia ja tarpeita eri sukupuolilla on? Miksi näiden vallankumouksen oppi-isien jälkeenkään ei ole kehitetty teoriaa siitä, miten yhteiskuntaa kehitetään niin, että sekä miehen että naisen ominaiset piirteet pääsevät esille? Miksi ei ole kysytty, minkälaisessa vuorovaikutuksessa mies ja nainen toimivat erilailla, mutta tasa-arvoisesti elinsuhteita maanpäällä kehitettäessä? Miten erilailla nainen kehittäisi tuotantotekniikka verrattuna mieheen?

Jos Marx olisi tutkinut ja eritellyt sukupuolten lunnolliset erot ja sitten luonut taloustieteensä niin, että kumpikin sukupuoli voisi kehityksessä toimia omien vaistojensa ja taipumustensa mukaisesti tasavertaisina, emme olisi joutuneet nykyiseen epäekologiseen ja epäeroottiseen elämänlaatuun. Nykyistä kehitystä on johdettu miehen logiikan mukaan.

Marxin mukaan kapitalistinen valtio on äärettömän tehokas tyydyttäessään ihmisten materiaalisia tarpeita. Kapitalistisen valtion jälkeen tulee väistämättömästi ylenpalttisuuden yhteiskunta. Sitä hän kutsui kommunismiksi. Ylenpalttisuuden yhteiskunnassa ihminen tekee työtä muutaman tunnin päivässä. Muun ajan hän voi ”kalastaa, ratsastaa tai filosofoida”. Ihminen ei vieraannu työstään eikä työnsä tuloksista. Hän ei vieraannu myöskään läheisistään eikä itsestään, koska hän on itse osa työtä ja sen tuloksia.

Ajatuksissaan Marx pääsi pitkälle. Hänen visionsa on todellinen Edenin paratiisi ihmiskunnalle. Jotain kuitenkin meni pieleen, ei vain kehityksessä, vaan myös hänen ajatuksessaan. Elämä koneellistuu ja ihminen, myös nainen, on muotoutumassa itsestään vieraantuneeksi kuluttajaksi.

 

Vallankumous vaatii oppi-äitejä

Naisen perustarpeet ovat samat kuin miehen: hänen on syötävä, asuttava ja naitava. Kuitenkin naisen menetelmät näiden tarpeiden tyydyttämiseksi ovat olennaisesti erilaiset kuin miehen. Nainen ei ole historian aikana mennyt pyssyn kanssa metsälle saadakseen ruokaa. Nainen ei ole - ainakaan vielä - sotinut turvatakseen asuinpaikan perillisilleen. Nainen on valmistanut leipää, kirjaillut vaatteita, hoivannut lapsia ja vanhuksia.

Mies on suuntautunut ulospsin, nainen sisäänpäin, kuten heidän suvunjatkamiseen tarvittavat elimensäkin.

Tämä biologinen erilaisuus - toisaalla siitin, toisaalla emätin - antaa leimansa kummankin sukupuolen maailmankuvaan. Mies toimii ulospäin yhteiskuntaan ja valtioon, nainen sisäänpäin perheeseen ja puutarhaan. Miehen oli toimittava laskelmoivasti ja rationaalisesti voidakseen metsästää ja kuljettaa ruho asuinpaikalleen, naisen lempeästi ja hoivaavasti tukeakseen jälkeläisten kehitystä.

Viimeisten vuosituhansien aikana miehen ominaisuuksista on tehty sosiaalinen ja kulttuurinen normi. Nykymaailmassakaan nainen ei voi olla taloudellisesti eikä valtion hierarkiassa tasa-arvoinen miehen kanssa ellei hän toimi kuten mies.

Valtion arvot ovat muuttumassa: pieni on kaunista, lokaalisuus lisääntyy globalisaation kasvaessa. Mielenterveyden, tunteiden ja intuition myönnetään hallitsevan vaikuttavan kehitykseen siinä missä tekniikkakin.

Naisten arvojen aika on koittamassa. Eletäänhän osassa maailmaa aikakautta, jolloin materiaaliset elinehdot on turvattu. Kukaan ei kuole nälkään eikä viluun. Kuitenkin niissä maissa, joissa ruoan ja asumisen tarve on tyydytetty kaikkein täydellisimmin, ekologinen tilanne on vaarallisin. Mitä edellytyksiä naisilla ja ei-teknisillä ja ei-materiaalisilla arvoilla on parantaa ekologista tilannetta?

 

Ihmisen olemassaolon perusta: syödä, asua ja naida

Marxin mukaan ihmisen on siis syötävä, asuttava ja lisäännyttävä pysyäkseen rotuna elossa tällä planeetalla. Ihminen tulee toimeen syömättä muutamia viikkoja. Ruumiin lämpötilan lasku lopettaa fyysiset toiminnat nopeammin. Nälän tunteeseen ihminen vastaa syömällä ja vilun tunteeseen etsimällä suojaa.

Myös suvunjatkamistilanteeseen hakeudumme vaistonvaraisesti. Jos sukupuoliyhdyntä olisi vapaaehtoinen toiminta, ihminen olisi lajina kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten – niin vaikeaksi, likaiseksi ja vaaralliseksi toimnta on tehty. Lisääntymisvietti on yhtä voimakas vaistonvarainen tarve kuin ravinnon hankkiminen ja suojan etsiminen. Koska ihmisen keho vanhenee, sen geenit sisältävät tiedon siitä, miten luodaan uusia kehoja, kopioita itsestämme. Sukupuoliyhdyntä on ihmislajin jatkumisen ehto samoin kuin ruoka ja suoja.

Nykyajan ongelma on siinä, että ravinnon tuottamista ja ravintoarvoja on laadullisesti kehitetty, samoin asumista ja infrastruktuuria. Kolmatta perustarvetta, lisääntymistä, ei ole pohdittu itsenäisenä toimintana, pikemminkin päinvastoin.

Patriarkaalinen suhtautuminen lisääntymisviettiin tarkoittaa vietin käyttämistä jälkeläisten synnyttämiseen. Perheinstituutiota ja miehen toimintatapaa ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Valtion tieteellisissä teorioissa ei ole tehty tutkimuksia seksuaalisuuden vaikutuksista valtion kehitykseen. Vaikka feministisissä tutkimuksissa on tuotu esille sukupuolten erilaisuutta, ei niidenkään seurauksena ole kajottu valtion peruspilareihin. On uskoteltu naisen hyväksikäytön vähenevän perhe- ja työsuhteita tasa-arvoistamalla. Tasa-arvokeskustelussa on tapahtunut samalla lailla kuin luonnonsuojelussa. Luonnonsuojelijat ovat luulleet parantavansa ympäristöä tekniikalla.

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi käyttää koko seksuaalinen intohimonsa fyysiseen lisääntymiseen tai nautinnon saamiseen? Miksi ihmisten pitäisi elää pareittain? Eikö lisääntymisvietti voisi jalostua samoin kuin ravintotottumukset ja asuminen?

Miten korkeasti intellektuaalinen ihminen voisi kehittää seksuaalista intohimoaan?

Järjestelmän muuttaminen tulisi aloittaa sieltä, mistä kehitys alussa lähti väärään suuntaan. Marx kehitti teoriaansa ruoan ja asunnon tuottamisesta ihmisen itsenäisyyttä lisäten. Entä lisääntyminen? Eikö ihmiskunta voisi vihdoinkin ottaa käyttöönsä niin Kiinan keisarille kuin alkemisteille tutun viisauden kiven seksuaalista intohimoa kehittämällä? He tiesivät, että mitä etsimme, on lähempänä kuin arvaammekaan - meissä itsessämme. Miehessä ja naisessa ja heidän yhtymisessään.


*****

Huom. Jakke Holvas, Talousmetafysiikan kritiikki, väitöskirja 2009: "Erityisenä ongelmana Marxilla Holvas pitää abstraktin työvoiman, häviämättömän potentiaalin, erottamista konkreettisesta työstä. Ero kyllä selittää asian hyvin: pääoma tarvitsee resurssia, jossa "jokainen sielu, henkilö tai persoona on kyky, osa yleistä kapasiteettia tai potentiaalia". Samalla käsitys työstä erillisestä työvoimasta on kuitenkin pääsemättömissä talousmetafysiikasta. Työvoimalle ei edes peiaatteessa voi olla muuta kuin hyödyllistä tai haitallsta, riistettyä tai oikeudenmukaista, taloudellista käyttöä. " (Tere Vaden, niin et näin 1/2010))