Miksi luovuin vesivessasta?

 

 

Kenellekään ei lie salaisuus, että ihmisen uriini ja uloste sisältävät juuri ne ravinteet, joita maa tarvitsee kasvattaakseen ruokaa ihmiselle ja eläimelle. Ihmisen sisäelintehdas on kuin kemiallinen laitos, joka tuottaa joka kuukausi 900 g typpeä, 20 g fosforia sekä muita mineraaleja ja entsyymejä. Miten omavaraisesti ekosysteemi onkaan järjestäytynyt tällä planeetalla!

Mutta mitä tekee ihminen? Me valmistamme tehdasmaisesti ravinteita peltoihimme kaivaen ja sekoittaen äitimaan omat järjestelmät. Ja mikä vielä hirveämpää: ihminen valuttaa ja suodattaa omat lannoitteensa veteen ja vesistöön, missä ne muuttuvat hetkessä pahanhajuiseksi ja myrkylliseksi limaksi, sinileväksi!

Miksi joku ihminen niin järjetön, että hän ensin turmelee omalla typpilannoitetehtaallaan vesivarat ja tuhoaa keinotekoisesti eritellyllä typpilannoitteella maansa ja lopuksi lisää valumina vielä vesistön typpikuormaa? Ihminen pystyisi omilla jätöksillään tuottamaan riittävästi lannoitetta sille viljamäärälle (250 kg), jonka hän vuodessa tarvitsee. Vihannesmaahan tarvitaan hehtaaria kohti 20 kuutiometriä uriinia.

 

Typpi on maanviljelyn tärkein lannoite

Virtsa sisältää 15 prosenttia typpeä. Typessä on yksi suuri haittapuoli: sitä ei saa Suomen moderneimmassakaan jätepuhdistuslaitoksessa Espoon Suomenojalla poistettua jätevedestä kuin puolet. Kun puhdistettu vesi lasketaan vesistöön, Espoon tapauksessa Itämereen kymmenen kilometrin putkessa, rehevöityy rannikko. Typpi veteen sekoitettuna aiheuttaa kasvillisuuden lisääntymistä vedessä. Se tekee veden uinti- ja juontikelvottomaksi.

Suomi ei ole kunnostautunut typen talteenotossa (Antti Iho, Markku Ollikainen hs 14.11.2009) : "Suomen ja EU:n kiista yhdyskuntajätevesien puhdistamisesta ratkesi lokakuun alussa. EY-tuomioistuin hylkäsi komission Suomelle kohdistaman vaatimuksen, jonka mukaan jätevesilaitosten pitää puhdistaa yhdyskuntajätevesistä typpeä vähintään 70 prosenttia, mikäli laitosten piirissä on yli 10 000 asukasta... Keskimääräinen typen puhdistuksenteho on Suomessa 56 prosenttia, parhaat jätevesilaitokset pääsevät liki 90 prosenttiin. Useat Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikon puhdistamot yltävät kuitenkin vain 20 - 30 prosenttiin...  Typen poiston kustannukset ovat maatalouden nykytasolla suunnilleen yhtä suuret kuin yhdyskuntajätevesien puhdistuskustannukset puhdistusprosentin ollessa 50 - 60. Jos yhdyskuntajätevesistä puhdistetaan 20-30 prosenttia, typen puhdistuskustannukset ovat edullisempia kuin maataloudessa... Suomi on myös typpipolitiikallaan tekemässä itsensä epäuskottavaksi suojelukumppaniksi.”

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen tutkijat kertovat: "Käsittelyvaatimukset edellyttävät, että puhdistus poistaa jätevesistä orgaanisen aineksen 90 prosenttisesti, fosforin 85 prosenttisesti ja typen 40 prosenttisesti... Fosforiin yhdistyksen toiminnanjohtaja ja tutkija Tero Myllyvirta sekä limnologi Juha Niemi ovat iskeneet siksi, että se on korvaamaton aine kasvintuotannossa. He muistuttavat fosforin olevan rajallinen kaivannainen. Louhittavana raaka-aineena se tulee loppumaan maapallolta seuraavan sadan vuoden kuluessa. Siksi fosfori olisi saatava jäteistä ja lietteistä talteen ja uudelleen viljelykäyttöön... Haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien saneeraamisessa kansalaisille on markkinoitu voimalla sellaisia ratkaisuja, jotka ovat kalliita ja jopa epäekologisia. Kuivakäymälää ja vähävetistä käymälää lukuun ottamatta millään muulla menetelmällä - esimerkiksi pienpuhdistamolla, maaperäkäsittelyllä, umpisäiliöllä, vesiosuuskuntien laitoksilla tai yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla - ei ravinteista ja niistä erityisesti fosforia saada nykyisellään talteen..." (Keskisuomalainen 27.11.2008, Heljä Korpijoki)

EY-tuomioistuin päätti: Suomen ei tarvitse toteuttaa tehostettua typenpoistoa kaikilla alle 10 000 asukkaan puhdistamoilla. EU-komission kanteen mukaan jätevesistä olisi poistettava 70 prosenttia typestä. Ympäri maata on satoja pieniä puhdistamoita, joilla ei ole mitään vaatimuksia typenpoistolle.

Johanna Mannila (hs 20.9.2010): ”Uusmaalaisten jätevesien typestä saadaan pois jo 83,4 prosenttia, mutta puhdistamokohtainen vaihtelu on suurta. Porvoossa 78 prosenttia typestä, mutta pienellä Kerkkoon puhdistamolla 28 prosenttia ja Hinthaarassa vain 18 prosenttia. Valtaosa Uudenmaan 80 puhdistamosta on sen verran pieniä, ettei niille ole vielä määrätty lainkaan typenpoistovelvoitteita, kertoo tarkastaja Jarmo Kosunen. Velvoite on puhdistamoilla, jotka käsittelevät yli 10 000 asukkaan jätevedet... Itämeressä ongelmaksi tulee viemäriverkoston vanhentuminen, arvioi Vesi- ja viemärilaitoksen yhdistyksestä Saijariina Toivikko... Kovien rankkasateiden aikana jätevedenpuhdistamot eivät selviä niihin vyöryvistä valtavista vesimääristä... Ohituksissa jätevesiä ei ohjata puhdistamoihin.

Kaupungeissa virtsaa keräävät putkistot voidaan asentaa vanhojen viemäriputkien yhteyteen... Ulosteet pystyttäisiin keräämään kompostoitavaksi esimerkiksi vähävetisten alipainevessojen avulla.

Viljelijät ja pienpuutarhurit ruiskuttavat tai heittelevät juuri samaa typpeä pellolle. Muuten mikään ei kasva.

Jätevesiasetuksen mukaan on poistettava 90 prosenttia fosforista ja 40 prosenttia typestä. EU:n mukaan kunnallisten puhdistamojen tulee poistaa 70 prosenttia jätevesien typestä. 1.10.2010

 

Fosforiakin haaskataan

Toista virtsan ainesta fosforia hukataan yhtä hulvatusti. Fosforin on laskettu loppuvan 50 vuoden kuluttua. Juuri typpi ja fosfori aiheuttavat yhdessä vesistöön laskettaessa esim. Itämeren syanobakteerikukintojen kaltaisia katastrofeja. Fosfori on välttämätön ravinne. Kasvit tarvitsevat sitä kasvaakseen.

Ihmisen luustossa on puolisen kiloa fosforia. Se on alkuaine, jota ei kyetä valmistamaan synteettisesti. Se on uusiutumatonta: fosfaattikiven muodostuminen merenpohjan sedimenteistä louhittavaksi mineraaliksi vie 15 miljoonaa vuotta. Helposti hyödynnettävä fosfori on jo käytetty. Kaivannaisessa on aiempaa enemmän kadmiumia ja epäpuhtauksia.

Tutkijatohtori Sanna Vaalgama (hs vieraskynä 27.12.09): "Fosforinpoisto- ja vesiensuojeluvaatimusten kiristyminen on ollut suurin este biologisen fosforinpoiston toteuttamiselle Suomessa. Kokonaisvaikutus vesistöjen tilaan voi kuitenkin olla myönteinen, jos lannoitteiden käyttö vähenee kasvien hyödyntäessä tehokkaammin fosforin. Lisäksi niukkaliukoinen struviitti ei huuhtoudu pellolta yhtä helposti kuin nykylannoitteiden vesiliukoinen fosfori... Ravinteiden käsittely on jokseenkin paradoksaalista: Lannoiteteollisuus sitoo typpeä ilmakehästä typpilannoitteisiin ja louhii fosforia maankuoren rajallisista esiintymistä. Jätevedenpuhdistamoilla puolestaan saostetaan fosforia kemiallisbiologiseksi lietteeksi ja vapautetaan typpeä ilmakehään... Valtaosa ihmisravinnon sisältämästä (ehtyvistä) fosforista häviää nopeasti kierrosta pois heitetyn ruoan ja käymäläjätteiden mukana... Jätevesien fosforinpoistossa käytetään saostuskemikaaleja kuten rauta- ja alumiiniyhdisteitä... Lietteen käyttöä lannoitteena rajoittaa hygieenisten riskien lisäksi myös se, että raudalla ja alumiinilla sidottu fosfori ei ole helposti kasvien saatavilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 lietteestä 96 prosenttia hyödynnettiin viherrakentamisessa, maa- ja vesirakennusmateriaalina tai energiana. Helposti hyödynnettävien fosforivarojen ehtyessä tällainen tuhlaileva käyttö ei ole enää mahdollista.”

Ekologi Tero Myllyvirta ja limnologi Juha Niemi (hs 1.12.2009) pitävät fosforin haaskausta mielettömänä virheenä: ”Fosfori on välttämätön ravinne. Se on alkuaine, jota ei kyetä valmistamaan synteettisesti. Se on uusiutumatonta: fosfaattikiven muodostuminen merenpohjan sedimenteistä louhittavaksi mineraaliksi vie 15 miljoonaa vuotta. Lannoitefosfori saadaan kaivannaisesta, joka hupenee maapallolta 50 - 100 vuodessa. Helposti hyödynnettävä fosfori on jo pitkälti käytetty.

Kasvit tarvitsevat sitä kasvaakseen. Yli 90 prosenttia louhitusta fosforista menee lannoitetehtaisiin. Vain alle neljännes päätyy ruokapöytään asti, ja yli 90 prosenttia fosforista kuluu hukkaan. Se karkaa pois lannoitekäytöstä kaatopaikoille, täyttömaaksi ja lopulta järvien ja merien pohjalle.
 
Ihmisen luustossa on puolisen kiloa fosforia ja sitä on myös dna:n tukirangassa ja solukalvossa. Valtaosa ihmisravinnon sisältämästä fosforista häviää nopeasti kierrosta poisheitetyn ruoan ja käymäläjätteiden mukana 98 prosenttia ihmisen syömästä fosforista kertyy virtsaan ja ulosteeseen. Maailmanlaajuisesti noin puolet kotien fosforipäästöistä on virtsassa... Suomessa syydetään pelloille jopa viisinkertaisesti tarpeeseen nähden. Alueilla joilla on liikaa karjaa suhteessa peltoalaan, lannoittaminen on usein 10 - 20 kertaa liian runsasta.”
 
Vain osa lannoitefosforista jää kasveille, sillä rapautumisen tuottamat raudan ja alumiinin oksidit sitovat sitä tehokkaasti, vahvistaa Helinä Hartikainen Helsingin yliopistosta. Kun maanviljelijä lisää lannoitteita, kasveilta käyttämättä jäävä fosfori rikastuu vähitellen maahan. Sitä mukaa kun nämä reservit kasvavat, lannoituksen tarve vähenee. Ilman tätä maahan kertynyttä fosforia Suomessa ei voisi harjoittaa karjatonta luomuviljelyä.

Suomessa maaperä on vain 10 000 vuoden ikäistä. Suomi on harvoja maita, joissa fosfori on mineraalipohjaista eikä orgaanista. Fosforin varasto on apatiittimineraali, josta sitä on ehtinyt rapautua niukasti. 45 prosenttia maailman fosforivaroista saadaan Marokosta ja Länsi-Saharasta, Kiinasta 21 prosenttia. Fosforia on ihmisen luustossa keskimäärin puoli kiloa.

Kallisarvoisten lannoitteiden säästämistä ehdotetaan monissa yhteyksissä: (Eteläsuomen Sanomat 12.4.2010): ”Typpilannoitteita voidaan valmistaa synteettisesti, mutta fosforia ei... Yli 90 prosenttia maapallolla louhitusta fosforista menee lannoitteisiin... Siilinjärven fosforimalmi on hyvää, koska siinä haitallisen kadmiumin pitoisuus on matala... Elimistömme käyttää vain pari prosenttia hyödykseen siitä fosforista, jonka ruoan mukana saamme. Loput valuu läpi virtsana ja ulosteena. Virtsassa yli puolet... Uloste voitaisiin kerätä alipainevessoilla kompostoitavaksi... Jätevedenpuhdistamolle jäisi enää harmaiden vesien ja teollisuuden jätevesien puhdistus.”

”Haja-asutusalueiden fosforipäästöt ovat kahdeksan prosenttia ja typpipäästöt kolme prosenttia kokonaispäästöistä. Miljardin euron investointi puhdistuslaitteistoihin on järjen vastaisia.” (Jouko Taskinen hs 30.3.10)

 

 

Uriini - elämän vesi

Uriini on täysin puhdasta tuoreena käytettynä. Se sopii desinfiointiaineeksi, lääkkeeksi ja kosmetiikaksi. Terveen ihmisen virtsa on steriiliä. Ihmisen lisäksi myös maa käyttää hyvin uriinia. Onhan uriinissa typen lisäksi fosforia ja kaliumia.

Päivittäin kompostiin kaadettuna virtsa tulee välittömästi ja sata prosenttisesti käytettyä hyväksi. Virtsaa kerättäessä on virtsatankki upotettava maahan. Ammoniakin ja bakteerin muutosprosessi pysähtyy neljässä asteessa eikä virtsa tuota hajuhaittoja.

 

Uriini lääkkeenä

Homeopaattisen ajatuksen mukaan sama parannetaan samalla eli jos ihmisessä on jokin sairaus, on hänen oma uriininsa laimennettuna ja toiseen kertaan nautittuna paras lääke. Uriinihan muodostuu, kun ravintoaineet liukenevat suolistoon kaikesta siitä mitä syömme ja juomme. Ne imeytyvät vereen ja veri kulkee maksan ja munuaisten läpi. Maksa varastoi ja erottelee ravinteet sappinesteinä suolikäytävään. Munuaisissa veri saa tarvittavan koostumuksen, levittäytyy koko kehoon ja toimittaa yksittäisille soluille happea ja ravinteita. Ylimääräiset suolat, vitamiinit, hormonit ja vesi suodattuu uriinina ulos.

 

 

Unohda ulosteen käyttö

Ulosteen sotkeminen uriiniin pitäisi lailla kieltää. Ulosteessa on bakteeri eli micrococcus ureae joka rikkoo uriinin sisältävän arvokkaan typen ammoniakiksi. Ammoniakiksi muuntuneena typpi haihtuu pahan hajuisena kaasuna ilmaan. Ulosteen ravintoarvo on muutenkin vain 20 prosenttia uriinin ravintoarvosta. Ulosteessa on grammaa kohti miljardeja mikrobeja ja bakteereja. Jos uloste joutuu vesistön kautta uudelleen elintarvikkeisiin, juomaveteen tai edes uimaveteen, sairastumisriski on suuri. Jopa jätevedenpuhdistamoista jää mikrobeista suuri osa lietteeseen ja laskettavan veden syviin kerroksiin. Suomen kylmässä ilmastossa juuri mikrobit säilyvät hyvin.

 

 

Ekovihreät poliittisina uriiniäänitorvina

Ekovihreiden mieliseminaari järjestettiin Kangasalalla tammikuussa 2000. Kunta sponsoroi niin kutsuttua Vesijärvi-projektia. Järvi alkoi vuosikymmen sitten rehevöityä, sinilevä riehuu. Järven pilaantumista vähennetään niin kutsutulla käyskällä. Käyskän idea on ulosteen ja uriinin erottelu, koska kunnan puhdistuslaitos ei pysty sen paremmin kuin saostuskaivokaan “puhdistamaan” typpeä jätteistä.

Kunnassa on valovoimainen ympäristöpäällikkö ja uudisrakenteinen ekokylä, jossa jokainen asukas on rakentanut tai hankkinut oman käsityksensä mukaan markkinoilta parhaan mahdollisen kuivakäymälän omakotitaloonsa.

 

Missä on Suomen ensimmäinen kerrostalokompostikäymäläjärjestelmä?

Markkinoilla tarjotaan erilaisia sisätiloihin sopivia kompostikäymälöitä. On karusellimalleja, pussi-, putki- ja kanisterikuivakäymälöitä. Eniten tarjotaan kemiallisia aineita ja sähköä kaipaavia käyskiä. Yhä kehittyneempiä ekologiseen jalanjälkeen sopivia “lannoiteistuimia” alkaa ilmestyä myös Suomen markkinoille.

Mikä olisikaan parempi paikka vakuuttua kuivakäymälöiden anneista kuin monikerroksinen rakennus, jossa asuu ekohenkisiä ihmisiä ja asukkaiden yhteinen pyrkimys on tuottaa itse se ravinto, jota talossa syödään? Asukkaiksi hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat säästää luonnon vesiä ja arvokkaita mineraaleja lannoitelouhinnalta. He ovat valmiita ottamaan vastaan sen uuden haasteen, jonka siirtyminen vesihuuhteisesta vessasta kuivakäymälään vaatii.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että Suomineito-ekoyhteisö päätti siirtyä kompostikäymäliin myös muista kuin ekologisista syistä. Kolmen vuoden kokeiluaikana vanhan rakennuksen (rakennettu 1943) putkisto on täytynyt avata loka-autolla kaksi kertaa. Yhteisöllä oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko alamme päästellä vettä monta kertaa päivässä ja ainakin poistamme koskenkorvapullot posliinivessojen vesisäiliöistä, jotta vaakasuoraan rakennettu putkisto vetää. Tai sitten panemme vesivessat kiinni. Ei enää tamponeja, paperimönttejä tai sitä suurempia massoja. Ei muuta kuin nestettä. Ei edes sitä parjattua vessapaperia.

Ratkaisu ei ollut vaikea: päätimme sulkea kaikki muut vesivessat, paitsi sen yhden, josta putki vie suoraan saostuskaivoon. Pihalle rakennettiin ulkohyyski. Rakennus, pihapiiri ja ihmismäärä on kuitenkin niin suuri, että muitakin nykyaikaisia ratkaisuja tarvitaan tämän tuiki tavallisen tarpeen tyydyttämiseen. Suomineito tai tarkemmin Eko-osuuskunta Kaijanniemi hankki kolme erilaista sisätilojen kompostikäymälää.

Ruotsissa on esim. Tanumin kunnassa kielletty vesivessojen rakentaminen vuoden 2004 alusta.

 

Mitä eroa on sisä- ja ulkotilojen “käyskällä”?

Pettymyksemme on ollut suuri, kun kuulimme että pelkkä viitseliäisyys ja innostus ei riitä sisätilojen vesivesojen korvaamiseksi erottelevilla käymälöillä. Tarvitaan rahaa, hajulukkoja ja poistoputkia. Välillä hiipi jo epäilys.

Nyt olemme pissineet teräksisiin pottiin, käyneet isommilla asioilla huuskissa tai talon yhdessä suoraputkivessassa. Oman pottansa jokainen tyhjentää kompostiin tai laimennettuna puutarhaan. Olemme oppineet, että kun teräsmaljan pesee tyhjennyksen jälkeen mäntysuovalla ja tilkalla etikkaa, ei uriinista muodostu hajuhaittoja. Pari kertaa viikossa tapahtuvista “maljakävelyistä” eli kun asukkaat kaatavat uriininsa kompostiin tai kasvimaalle, on muodostunut rituaali. Kompostihan tarvitsee muutenkin ureaa. Ei tarvitse ostaa K-kaupasta.

Olemme hankkineet Padasjoelta teollinen muotoilija Lasse Johannsonin suunnitteleman ja tuottaman ufoajan rumpukompostointikäymälän. Se toimii betonimyllyn tapaan vinoakselisena. Jalkapolkimella pyöräytetään rumpua, joka ottaa vettä putkistosta ja ohjaa virtsan maakaivoon. Johanssonin kompostikäymälää voi käyttää myös bideenä. Vain multaa muistuttava virtsa- ja ulostejäte putoaa rumpuun. Rumpu tyhjennetään kerran kuukaudessa käteen sopivasta suljetusta keruuastiasta.

 

Tärkeitä uloste- ja uriinisääntöjä

A. Keskustelematta on vielä, tarvitsevatko miehet ja naiset kuivakäymälöissäkin erilaiset mallit. En ole vielä koskaan tavannut naisinsinööriä, joka olisi suunnitellut kuivakäymälän. Kuivakäymälässä myös miesten on pissittävä istuma-asennossa. Naisten hankaluutena taas on, että 5 % naisten pissistä menee ulosteputkeen.

B. Ulkotiloissa käyskässä tarvitaan myös virtsan erottelu, mutta hajunhäivytys toimii automaattisesti luonnonvoimien kanssa. Paras on johtaa uriini kiinteän aineen kautta turvealtaaseen. Ilma kiertää istuimelta alaspäin, joten hajut siirtyvät katolle jos haihdutetaan yläpuolelta.

 

Jos siis haluat siirtyä ekovessaan, on sinun valmistauduttava seuraavaan:

1. Kompostikäymälä maksaa kalleimmillaan 1200 euroa. Tällöin design on mannermaista bideekulttuuria vaativille. Halvin mallikin maksaa 300 euroa.

2. Sinun on saatava vessasta poistoputki virtsalle, joka johdetaan mieluiten viileään maanalaiseen kaivoon. Me olemme siirtymässä hakkeeseen ja öljysäiliömme jää tyhjäksi. Koetamme harkita jos sen saisi uusiokäyttöön.

3. Vessapönttöön on saatava ilmastointiputki. Vanhainkodissamme se ei ole ongelma, koska talo oli ilmastoitu. Putki voidaan porata myös seinästä ulos.

4. Vessassa käynti vaatii hiukan erilaisia toimenpiteitä kuin istuminen ja vesinappulan painaminen

5. Ulosteelle on oltava kompostointitilaa. Naturumissa ei vaadita kuin puutarha tai kukkapenkki, koska jäte on valmiissa lannoitemuodossa. Virtsakaivosta neste lennätetään mieluiten kastelulaitteen tapaisella ympäri kasvimaata

Säästöäkin syntyy, koska 80 prosenttia (8 dl per asukas päivässä) vessan huuhteluvedestä säästyy ja ekovessa tuottaa lannoitetta. Koska virtsa erotellaan, se pysyy hapettomana ja siksi hajuttomana.

Kompostikäymälän ansiosta vesistöjen typpikuormitus laskee jopa nolla prosenttiin. Keskitetty typenpoisto ei ole enää tarpeellista ja suurin erä kunnallisen puhdistuslaitoksen kalleudesta poistuu.

*****

 

Maa tarvitsee uriinia!

Ernst Enkvist kirjoittaa (HS 24. 9.1986): ”Ehdotan että koko kansa kusee pulloihin, joista pellot lannoitetaan.” Enkvistin mukaan vessaviemärit rakennettiin Helsinkiin aikoinaan vastoin tutkijoiden kuten Ossian Aschan varoituksia. Piti olla kuin Euroopassa. Seuraus on se, että nyt keskustellaan maatalouden typpirajoituksista. Esko Laitinen HS 30. 9. uumoilee Enkvistin ehdotusten toteutuessa, esimerkiksi Valion sisaryhtiön avulla, suursikaloiden, kanaloiden ja meijereiden saavan eri vapauksia. Missä siis suurin ongelma?

Nuorena perheenäitinä Luxemburgissa ihmettelin naapurini reheviä sisäkukkia. Tiesin että hän ei hyväksy keinolannoitusta. Pitkän ystävyyden ja suuren salassapitolupauksen jälkeen sain kuulla, että hän kastelee kukkansa säännöllisin väliajoin pottaan sekoitetulla vedellä. Mielestäni se oli pöyristyttävää. Mieluummin luovun kukista. Kun pikkupoikani oppivat itse pissimään, annoin heille eteen tyhjän maitopurkin. Jos sentään kompostiin, ajattelin. Ei tarvitsisi ostaa kallista ureaa. Purkki täyttyi vasta kun pojat oppivat rahan arvon. Maitopurkillinen pissiä tiesi markan lisäystä taskurahoihin. Sitten ostin ranskalaisen pisoaarin. Mutta se sai jäädä vajaan. Aikaisemmin mieleeni ei tullut, että voisin kerätä omankin tuotantolaitokseni typpilannoitetta. Vasta nyt kun talossa ei enää ollut muita. Ja se toimii. Kuistilla ämpäri, ämpärissä kansi ja vierellä kastelukannu. Ongelma on, mihin pissiä, kun olen kokouksissa. Huuhtelenko Espooseen Päijänteestä johdetulla ja puhdistetulla vedellä ravinnon Itämeren myrkyksi. Samalla jopa lähikaupassani myydään hollantilaista Y-lannoita?

Enkvist ja Laitinenkin lienevät liikkeellä huumorimielessä. Kuitenkin Ruotsissa kerää virtsatankki kokeilumielessä joidenkin kerrostalojen uriinin.

Kun tuli selväksi, että Tukholman asukkaiden uriini täyttäisi 47 000 peltohehtaarin typentarpeen (koko lääni 19 000 hehtaaria), ja että Tukholman saaristoa rasittaa pahoin juuri typpi, ja että vielä, miten paljon keinotyppeä maahan tuodaan, alkoivat markkinat reagoida.

Nyt veikataan, että ensi vuosisadalla vesiklosetti on vanhentunutta tekniikkaa. Onhan perinteinen jätejärjestelmä muutenkin myllerrysten kourissa. Uriini on maan lannoite, ei väheksyttävä jäte. Eihän esimerkiksi Espoon Suomenojan supermodernilla puhdistamolla saada poistettua typestä kuin 15 prosenttia. Typen poistamiseen jätevedestä ei yksinkertaisesti ole menetelmiä. Veteen sekoitettunahan kallisarvoinen typpi on suorastaan vaarallinen myrkky.

Uusia ideoita on paljon. Perustettava Ekopankki rahoitti kompostikäymälän kehittelyä, joka huippumodernissa designissa erottelee uriinin ja ulosteen. Jos meistä jokainen pissii päivässä kolme litraa typpipitoista ravinnetta, on haaste saada hyödynnettyä kerrostalossa syntyvä typpimäärää.

Keskustelu vesiklosetin huuhteluveden määrän vähentämisestä osoittaa, miten pitkälle tekniikalla päästään, mutta se on vain laastaria laastarin päälle. Ongelman ratkaisua on etsittävä ongelman alkupäästä. Vaatimus viiden litran vesisäiliöstä vessanpönttöön hyödyttää vain vessapönttöjen valmistajia, taas uusi markkinarako.

Hirveintä on, että me suomalaiset viemme vielä vanhentuneen viemärijärjestelmämme itäiseen naapuriin. Koska Venäjällä arviolta 80 prosenttia viemäreistä kaipaa uusimista, eikö olisi kestävän kehityksen mukaista esitellä uusinta uutta?

Virtsan maaduttaminen

Diplomi-insinööri Leena Hiisvirta kirjoittaa hs 7.11.09: "Imeytyskenttä toimii, koska siihen tulevan jätteen määrä ei ylitä maaperän pieneliöiden kykyä "syödä" jätteiden sisältämät ravinteet. Jos jätemäärä olisi liian suuri, kenttä joutuisi mätänemistilaan, josta seuraisi hajuhaittoja. Jos siis tällaisiin ratkaisuihin ryhdytään, on pidettävä mielessä, että puhdistettavaa ainetta ei ole yli maaperän sietokyvyn... Puhdistuksesta huolehtivat pieneliöt tarvitsevat runsaasti ravintoa, jätettä, pysyäkseen toimintakykyisinä."

 

Laivojen jätevedet

Laivojen jätevesien mukana mereen päätyy lähes 350 tonnia typpeä ja 120 tonnia fosforia. Fosforin osalta määrä on jopa kuusinkertainen verrattuna koko Helsingin seudun aiheuttamaan kuormitukseen, joka on 20 tonnia vuodessa. Se jää Viikinmäen puhdistamolta, joka käsittelee 800 000 asukkaan jätevedet. Typen osalta Helsingin kuorma on suurempi, 500 tonnia.

Koko Itämeren kuormituksesta laivajätteiden osuus on pieni: VTT:n tutkimuksen mukaan 0,3 prosenttia fosforista ja o, o4 prosenttia typestä. Lastialukset ja risteilijät kippaavat vessa- ja pesuvesiään mereen vain kevyen käsittelyn jälkeen ja jopa täysin käsittelemättä. Kansainvälisten säännösten mukaan alukset saavat päästää jätevesiään mereen käsittelemättöminä 22 kilometrin päässä rannasta. Ne eivät poista typpeä eivätkä fosforia, vain desinfioivat jäteveden sekä pilkkovat ja hienontavat kikkareet.

 

Fosfori saostetaan jätevedestä yleensä rautasulfaatin avulla. Rautasulfaatti on haitallista nieltynä. Se ärsyttää silmiä, ihoa ja hengityselimiä. Tällä suoranaisella myrkyllä jätevesistä kyllä saostetaan pois fosforia, mutta samalla siitä tehdään ravinteiden viljelyyn kelpaamatonta myrkkylietettä, joka levitetään viherrakentamisen nimissä luontoon. Aineen häviämättömyyden lain mukaan fosfori ei kuitenkaan katoa. Nyt ollaan tekemässä aikapommia eli siirretään ongelmia tulevaisuuteen. . Samaan yllytetään nyt myös haja-asutusalueiden asukkaita pienpuhdistamovaatimuksilla, joissa on sama tekniikka (Jouko Taskinen hs 4.7.2011)

Itämeri hs 27.3.2010: Kansainvälisten säännösten mukaan alukset saavat päästää käymälävetensä mereen käsittelemättöminä 22 kilometrin päässä ja käsiteltyinä eli desinfioituina ja hienonnettuina seitsemän kilometrin päässä rannasta.