Kun naisista yritettiin tehdä miehiä - hyviä jätkiä
Päivitetty 8.3.2012
Uutisissa miesten määrä pääkohteina
on kolminkertainen naisiin verrattuna. Miten miesvalta on edelleen mahdollista,
vaikka naiset ovat olleet toimittajakunnassa enemmistönä jo 15 vuotta? Se
johtuu naisten miestapaisuudesta. Mies- ja naistapaisuus ovat
sukupuolitutkimuksen termejä, joilla tarkoitetaan naisiin ja miehiin liitettyjä
kulttuurisesti rakentuneita eleitä, puhetapoja ja toimintamalleja. Uutismaailmassa
pärjätäkseen nainen alkaa toimia miestapaisesti, hyvänä jätkänä, sanoo
erikoistutkija Sinikka Torkkala
Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksesta. Naiset alkoivat
esimiehinä tehdä enemmän miehisiä uutisia kuin miehet konsanaan.
Jaana Kuusilapo, 101 naista eduskuntaan -seminaari 12.1.1995:
1900-luvun alussa naisliike tavoitteli
miesten kanssa yhtäläisiä kansalaisoikeuksia – äänioikeutta, avioliittolain
uudistamista ja naisten virkakiellon kumoamista. Puhuttiin
naiskansalaisuudesta, yhteiskunnallisesta äitiydestä eli naisen toiminta kodin
ulkopuolella on perusteltua vain äideille mielletyissä tehtävissä kuten
kasvatus ja hoiva. Sosiaali- ja opetusministerien salkuista muodostui
1950-luvulta lähtien naisten paikkoja politiikan huipulla. Naisten sodan
aikaiset kokemukset miesten töistä tuotannossa, työelämässä ja
järjestötoiminnassa vaikuttivat naisten käsityksiin omista kyvyistään ja
mahdollisuuksistaan. Naimisissa olevien naisten työssäkäynti alkoi voimakkaasti
lisääntyä 1950- ja 1960-luvulla. Sukupuolieron korostamiseen perustuvaa
naisjärjestöjen erillisstrategiaa alettiin kritisoida ja naisliike alkoi vaihtua
miesten ja naisten samanlaisuutta korostavaksi tasa-arvoliikkeeksi. Se halusi
murtaa sukupuolen mukaisen horisontaalisen työnjaon. Pyrkimys tasa-arvoon
perustui kuitenkin mieheen tasa-arvoisen kansalaisen mallina, perheenemännästä
ja kotirouvasta tuli naiseuden irvikuva. Ensimmäistä kertaa kajottiin myös
naisten ja miesten väliseen työnjakoon kotona. Ratkaisuksi nähtiin
kotityön rationalisointi ja yhteiskunnallistaminen. Lastenhoidon osalta perusta
tälle luotiin vuoden 1973 päivähoitolaissa. Tasa-arvoa tavoitteleva
naisliikkeen haave täysivaltaisesta kansalaisuudesta jumittui kaksijakoiseen
kansalaisuuteen. Hyvinvointivaltion laajentamiin sosiaali- ja terveys- sekä
opetusministeriöön alettiin nimittää ministereitä kaksin kappalein. Saman
suuntaisesti kävi työelämässä. Naiskansalaisuus hyvinvointivaltiossa oli saanut
uuden sisällön: ristiriitaisen palkkatyöäitiyden.
Naisten integroituminen ei
ole onnistunut ja missä se on toteutunut, se on tapahtunut miehisen kulttuurin
ehdoilla. Niinpä alettiin puhua ei vain naisista vaan naisnäkökulmasta. Todellinen
tasa-arvo kahden erilaisen ihmissubjektin välillä on mahdollista vain dekonstruoimalla
itse tasa-arvokäsite. Niin kauan kuin poliittisen teorian luoma tasa-arvo perustuu vapaiden ja
riippumattomien yksilöiden eli tosiasiassa miesten väliseen tasa-arvoon, se ei
voi koskea naisia, koska miehen vapaus perustuu naisen riippuvuuteen. Vaikka
naiset kuinka yrittävät olla miesten kaltaisia, he jossain vaiheessa törmäävät
erilaisuuteensa, joka korostuu juuri muodollisen tasa-arvon oloissa. Koko
tasa-arvon logiikka on ajateltava uudelleen. EU:n naispäättäjäverkoston idea
kahdesta erilaisesta ihmisestä ja heidän oikeudestaan osallistua omilla
ehdoillaan autonomisesti ja tasavertaisesti poliittiseen päätöksentekoon
edustaa uutta ajattelua.
"Naisten lahjojen käyttöönotto on
kyseenalaista, jos naisten tuominen miehisinä pidetyille aloille pelottaa
miehiä, riistää naisilta heidän sukupuolensa, vaimentaa ja vääristää panoksen,
jonka naiset pystyisivät antamaan, joko sen vuoksi, että miehet jäävät syrjään
tästä ammatista tai sen vuoksi, että se muuttaa tuohon ammattiin pyrkivien
miesten laatua. Ne
joiden pitäisi murtaa tämä kehä, ovat itse sen tuotteita, ilmentävät kukin
elämässään sen puutteita ja saattavat olla kyllin voimakkaita vain uhmaamaan
mutta eivät todella murtamaan sitä." (Margaret Mead:)
Betty Friedan kiittää naisen erilaisuuden ottamista huomioon: "Margaret Mead raivasi
tiensä käytännöllisesti katsoen "miesten maailmassa" päätymättä kuitenkaan
kieltämään omaa sukupuoltaan. On hyvin luonnollista, että vuosisatoja kestäneen
kiistattoman miehisen arvovallan vastapainoksi joku tähdentää naisellista
arvovaltaa."
Mihin ovat hävinneet 1970-luvun
naisasialiikkeen pääteemat: henkilökohtainen on poliittista, yksityisestä yleiseen,
keittiöpöytädiplomatia? kyselee Barbara Holland-Cunz (Feministische Demokratietheorie, Leske + Budrich, Opladen 1998)
Nykyään yhä useampi
tiedotusväline pyrkii kertomaan kovatkin uutiset pienen ihmisen näkökulmasta
eli miten päätös vaikuttaa kansalaisten elämään. Institutionaalisesta on
siirrytty yleisöön (arkipäiväinen on poliittista?). Uutisia kerrotaan enemmän
kansalaisten kuin vallakkaiden näkökulmista (Jaakko Lyytinen hs 12.9.10)
Naisen käsitys historian merkkipaaluista
Feministinen yhteiskuntateoria lähtee siitä, että nykyistä
parempi maailma syntyy, jos yhteiskunnan järjestelmämekanismit tukevat vastuuta
ja välittämistä toisista. Valtiotieteen teoriat eivät käsittele ihmiselämän
eivätkä miehen ja naisen eksistentiaalisia perusteita, alkukokemusta, sellaisia
kuten biologinen välttämättömyys – ravinnon tarve, seksuaalinen tarve,
kuolemisen välttämättömyys. Miten nämä tarpeet vaikuttavat ihmisen ajatteluun
ja hänen suhteeseensa maailmaan? Ja yhteiskuntaan?
Pieni esimerkki naisten miehistymisestä: matala puheääni
1700-luvun virsikirjassa sävellajit
saattoivat olla jopa terssiä (3 sävelaskelta)
korkeammalla kuin nykyään.Ovatko siis kaikki suomalaiset matalaäänisiä
bassoja ja alttoja? Ympäristö muovaa ihmisen ääni-ihanteita. Jostakin syystä
meidän kulttuurissamme on omaksuttu matalan äänen ihanne. Erittäin yleistä on
varsinkin nuorten äänenkäytössä, että puhe on ponnetonta mutinaa ja soinnitonta
narinaa. Jos aikuisten äänialue supistuu muutamaan säveleen, lapsikin kadottaa
lihastoiminnan, jota tarvitaan korkeiden äänien laulamiseen, ääni eriintyy kehon
luonnollisesta kontaktista. (Hannele Valtasaari, hs 5.2.2003)
Miehen identiteetissä korostuu
erillisyys ja yksilöllisyys. Naiskirjailijoiden naishahmot ovat rajoiltaan
häilyvämpiä.
”Ne ihmiset, jotka viimeisen kahden
tuhannen vuoden aikana ovat kirjoittaneet, maalanneet tai filosofoineet hyvin,
ovat aina saaneet nauttia aterioista ja vain harvoin valmistaneet niitä.” Sara
Heinämaa (Shakespearen sisarpuolet 1994)
"Vielä 1970-luvulla
erojen korostaminen olikin ymmärrettävää, koska ase oli keino vapauttaa nainen
miehisistä standardeista. Mutta voidaan myös sanoa, että tällainen jaottelu
miehen ja naisen välillä heijasti patriarkaaliselle yhteiskunnalle ominaista
tapaa rakentaa ilmiöitä koskevat tulkinnat dikotomioiden varaan.
Sukupuolierojen korostaminen sisälsi lisäksi kätketyn tai avoimen väitteen naisten
keskinäisestä samanlaisuudesta." (Maarit Wager)
"Jos filosofi pyrkii
holistiseen maailmanselitykseen, jossa osat saavat mielen kokonaisuuden kautta,
hän on feminiininen ajattelija. Atomistinen ja empiristinen filosofia taas on
tämän luokittelun mukaan maskuliinista. Leibniz ja Hegel olisivat siis
naisellisia filosofeja." (Keller:)
David Lisakin mukaan raiskaus on
ennen muuta seurausta mieheksi identifioitumisen puutteellisuudesta ja oman
naiseuden liiallisesta tukahduttamisesta, itsekuohinnasta.
Lilith ei maannut miehen alla (Sari Näre)
Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Jumalan
kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (Genesis 1:26)
Ja tuo ensimmäinen nainen oli
Lilith, joka on pyhitetty pois raamatusta. Eeva luotiin myöhemmin Aatamin
kylkiluusta tälle alamaiseksi. Sillä Lilith, esipatriarkaalisilta ajoilta
periytyvä jumalatar, ei suostunut Aatamin valtaan eikä halunnut maata
yhdynnässä hänen allaan, vaan hänen kerrotaan lentäneen parittelemaan demonien
kanssa Punaiselle merelle, josta palasi käärmeen hahmossa Paratiisiin.
Järjen ja rationaalisuuden historia
ratsastaa halun kontrollin valjailla. Sen metaforana voidaan nähdä raamatun
myytti syntiinlankeemuksesta: Lilith, Aatamin ensimmäisen vaimo, antoi
paratiisissa käärmeen hahmossa Eevalle himon hedelmän hyvän ja pahan tiedon
puusta. Naisesta tuli sekä salatun tiedon että kielletyn halun kantaja.
Elämme valtavan kulttuurimurroksen kynnyksellä. Yhteiskuntajärjestelmän
muodostamisessa ja sen ylläpitämisessä on olennaista ajatusten replikaatio.
Kumppanuusyhteiskuntaan soveltuva replikatiivinen informaatio (esimerkiksi
tasa-arvon ajatus) ei tietenkään lainkaan sovi herruusyhteiskuntaan. Uusi
yhteiskuntajärjestelmä ei voi syrjäyttää entistä ennen kuin replikatiivista
informaatiota on perinpohjaisesti muutettu. Tämä uusi koodi piti painaa joka
ikisen miehen, naisen ja lapsen mieleen, jotta heidän käsityksensä
todellisuudesta muuntuisi
"Naisen arki on edelleen tänä päivänä monta piiru raskaampi kuin miehen. Tutkimuksen kohteina olleitten noin 35-vuotiaitten pariskuntien työnjako on vielä kovin perinteinen. Kun mies käy töissä ja lepää kotona, naisen päivä on pitempi. Aamuherätys, lapsien vienti hoitoon, työhön meno, ruokatunnilla ostokset, töistä palaaminen, lapset tarhasta, iltatoimet, nukutus. Kun aamu alkaa lapsen tiukkaotteisella halauksella: ”Herää äiti”, illalla sängyssä mies anelee ”Älä nuku kulta.” (Mirja Tolkki-Nokkonen)
Peruskoulua käyvien tyttöjen määrä on maailmassa kasvanut. Tyttöjen koulutie on kuitenkin huomattavasti mutkikkaampi kuin poikien. Planin tutkimuksessa Sierra Leonessa ilmeni, että lähes kaksi kolmesta kouluikäisestä tytöstä oli kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kolmannes raiskauksista oli tapahtunut koulussa tai koulumatkalla. Tytön koulutie voi katketa myös lapsiavioliiton seurauksena. Kehitysmaiden 15–19 -vuotiaieden naisten yleisin kuolinsyy on raskauteen liittyvät komplikaatiot. Tytöt jotka saavat käydä peruskoulunsa loppuun, ovat uuden haasteen kynnyksellä. Tyttöjen asema kiristyvillä työmarkkinoilla tuskin voi olla tasa-arvoinen, ellei heitä aktiivisesti tueta. Naisten palkat jäävät kolmanneksen pienemmiksi kuin miesten. Tyttöjen koulutuksen jättäminen puolitiehen johtaa taloudellisiin menetyksiin. Tyttöjen toisen asteen koulutukseen on suunnattava lisää resursseja (Riitta Welste Suomen Planin pääsihteeri hs 4.8.2011)
Uusfeminismi
Naisten maailmankonferenssissa
Kiinassa vuonna 1995 afrikkalaiset naiset esiintyivät vielä kirjavissa, rynkytetyissä
puvuissaan. Pohjoismaalaiset naiset eivät ulkonäkönsä puolesta eronneet enää
paljon miehistä.
Nykyään
naiset pyrkivät vapaiksi kilpailusta eikä vapaaseen kilpailuun. "Kun
ensimmäisen aallon feminismi korosti miesten ja naisten
samankaltaisuutta ja toinen aalto sukupuolten välisiä eroja, kolmannen
aallon feminismi korostaa puolestaan naisten välisiä eroja." (Ritva
Liisa Snellmann hs
27.9.2009)
Leena Becker kertoo kahdesta
saksalaisesta kirjasta (Charlotte Riche Feuchtgebietema, Hanselin etc Neue Deutsche Mädchen hs 27.7.2008): "He myös
väittävät, että naiset pakenevat työelämästä, koska eivät halua osallistua
valtataistoon. He eivät usko kotiäidin mutta eivät myöskään uranaisen rooliin,
vaan etsivät jotain uutta. Uusfeministit eivät sodi enää miehiä vaan edellistä
feministipolvea vastaan. Nuoret kolmikymppiset feministit eivät hyökkää
Saksassa enää toisen sukupuolen kimppuun, vaan nyt tehdään äidin murhaa.
Charlotte Rochen kirjaa luonnehditaan parodian ja pornografian sekoitukseksi.
Siinä hyökätään hygieniaintoilua vastaan. Kirjaa mainostetaan sanomalla sen
rikkovan tabuja. Keskeisiä termejä ovat pimppa, pepunreikä, masturbaatio,
verinen anaalinen yhdyntä ja kehon eritteet."