7. Päätelmiä
7.1. Rauhanomainen rinnakkainolon vallankumouksen strategiana
Tutkimuksessa on pyritty selvittämään sitä asiaa, johon käsitteellä rauhanomainen rinnakkainolo viitataan. Tuota asiaa voidaan kuvata muillakin sanoilla samoin kuin monet kuvaavat rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteellä aivan muuta asiaa. Usein emme itsekään tiedä tai emme ole miettineet, mitä asiaa käyttämillämme sanoilla kuvataan. Abraham Lincolnin kerrotaan kysyneen: Montako jalkaa lehmällä on, jos häntää kutsutaan jalaksi? Viisi, kuului vastaus. Ei, neljä. Koska se, että kutsutte häntää jalaksi ei vielä tee hännästä jalkaa.
Perustuslain mukaan Neuvostoliiton ulkopoliittisena päämääränä oli maailman muuttaminen kommunistiseksi. Mahdollisina menetelminä tässä muutosprosessissa olivat:
(1) maailmanlaajuinen (väkivaltainen) vallankumous eli nopeasti suoritettu perusteellinen muutos, jossa menetelmät valitaan vastustajan käyttämien menetelmien mukaan,
(2) parlamentaarisen enemmistön valtaaminen, (3) rauhanomainen rinnakkainolo.
Rauhanomainen rinnakkainolo määriteltiin Neuvostoliiton filosofisessa kontekstissa yhdeksi kolmesta tavasta saavuttaa kommunismi. Tällöin sanaliitto rauhanomainen rinnakkainolo saa käsitteenä merkityksen strategia kommunismin voittamiseksi. Se ei tarkoita rauhanomaista merkityksessä levollinen ja rauhallinen eikä rinnakkainoloa merkityksessä rinnakkainen olemassaolo, vaan määrätietoista maailman muuttamista kommunistisia aatteita vastaavaksi.
Rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteellä on ollut useita tulkintoja siitä lähtien kun se julistettiin Neuvostoliiton ulkopolitiikan peruslinjaksi vuonna 1956. Näitä tulkintoja pidettiin Neuvostoliitossa länsimaisten sovjetologien ja poliitikkojen yrityksenä mustamaalata Neuvostoliittoa. Neuvostokäsityksen mukaan rauhanomaisen rinnakkainolon merkitys on ;- pysynyt samana. Länsimaiset tulkinnat ovat tukeneet joko Neuvostoliiton rauhanomaisuutta tai vallankumouksellisuutta. Kylmän sodan ja 'ideologisen diversion' aikana Neuvostoliitto haluttiin nähdä kommunismia levittävänä salakavalana suurvaltana (totalitaariteoria). Liennytys- ja aserajoituspolitiikan aikakautena Neuvostoliittoon suhtauduttiin kuin potentiaaliseen taloudelliseen kumppaniin (konvergenssiteoria). Erityisesti saksalaiset tutkijat ovat ottaneet venäläiset sanat ja niiden käännökset yksiselitteisinä faktoina lisäten niihin joko oman kulttuuripiirinsä oletukset tai sen kuvan, joka heillä on Neuvostoliiton politiikan ja yhteiskunnan luonteesta. Niinpä saksalaisten tutkijoiden teoria rauhanomaisesta rinnakkainolosta on systemaattisempi ja perusteellisempi kuin venäläisten konsanaan.
Ilman sanoja ei voida sopia yhteisistä pelisäännöistä. Sanojen merkitys ja sisältö on kuitenkin - sidottu vankasti siihen aikaan, jolloin niitä käytetään ja siihen ympäristöön, jossa niillä I puhutaan. Mekaanisen teknologian aikakaudella totuutena pidetyt dogmaattiset järjestelmät ovat vuosi vuodelta romahtaneet kun todellisuus yhtenä ja hallittavana romahtaa. Tämä tarkoittaa, että suurten joukkojen ja massojen aika on ohi. Ihmisille olisi palautettava mahdollisuus nk. autogeniseen elinympäristöön eli omaan ylläpitoprosessiin. Tämä on täydellinen vastakohta sille hierarkkiselle, objektiivisia lainmukaisuuksia toteuttavalle tieteellisen tarkasti ohjattavalle valtiokoneelle, jota Neuvostoliitossa yritettiin toteuttaa. Yhteisössä ihmisillä on oltava yhteinen kielipeli eli kommunikaatiotaso demokraattisten päätösten aikaansaamiseksi. Lyotard sanookin, että yhteisymmärrys voi olla vain paikallista (1985, s. 104). Perustelut ovat aina rajallisia. Kielenkäyttö enemmän kuin muu yhteiskunnan kehitys osoittaa mekanistisen yhteiskuntamallin rajallisuuden. Jotta ihmisiä voitaisiin hallita kuin koneita, tulisi ihmisillä olla koodikieli.
Samoihin johtopäätöksiin kuin tässä tutkimuksessa on tultu kielitieteellisin perustein, tuli Karl Marx pohtiessaan Venäjän kohtaloa yli 100 vuotta aikaisemmin vuonna 1881 taloudellisin perustein:
"Puhtaasti taloudelliseltakin näkökannalta Venäjä voi löytää ulospääsyn umpikujasta, johon sen maanviljelys on joutunut, ainoastaan kyläyhteisöään kehittämällä. Yritykset päästä umpikujasta englantilaisittain kapitalistisen vuokran avulla olisivat turhia, sillä tämä järjestelmä on Venäjän maatalousolojen vastainen. " (Marx, Engels, osa 6,1979, s. 116)
"Jos vallankumous tapahtuu oikeaan aikaan, jos se keskittää kaikki voimansa turvatakseen kyläyhteisön vapaan kehityksen, kyläyhteisöstä tulee kohta aines, joka uudelleen synnyttää venäläisen yhteiskunnan ja osoittaa sen paremmuuden niihin maihin verraten, jotka ovat vielä kapitalistisen järjestelmän ikeessä" (Marx, Engels, osa 6, 1979, s. 120).
.' .
jatkuu