Espoo 23.2.1995
Yliopisto-lehti, puheenvuoro
Hauskaa muiden tohtoreiden kanssa
Luin hiki otsassa valtiotieteellisen tiedekunnan promootiotoimikunnan kutsua vuosituhannen viimeiseen promootioon. Promootio on mustavalkoinen juhla, sanotaan pukeutumisohjeissa.
Pidän kovasti juhlista ja vietän mielelläni aikaa arvoisessani seurassa. En olisi myllännyt tutkimuksen parissa 15 vuotta ellen arvostaisi myös yli kaiken ajatusta perinpohjaisesta väittelystä itseäni kiinnostavan asian tiimoilta.
Mutta miksi tarvitsen aseellisen puolustuksen? Ja miehen hatun mittaani pidentämään? Myös kirkonisien saarnan? Miksi samalla annetaan (sananvapauden kaventajalle Aatos Erkolle ja kansainvälisen kilpailukyvyn apostolilIe Jorma Ollilalle oikeus kutsua itseään kunniatohtoreiksi?
Tohtorin hattu maksaa 3600 mk, tohtorin miekka 2180. Miekanhan on oltava "itsenäisen Suomen virallisesti vahvisttu". Juhlan luonne haiskahtaa vallitsevan jäIjestelmän pönkitykseltä.
Haluaisin kyllä osallistua flooran päivän retkeen, mutta miekanhiojaiset kammottavat, promootioakti kuulostaa kovin falliselta, Jumalanpalvelus Tuomiokirkossa teennäiseltä ja patriarkaaliselta.
Tein itse väitöskirjani ideologisen kielen semantiikasta. Lopputulos oli, että käsitteet määrittelivät toinen toisiaan eikä kehästä ollut ulospääsyä. Mitä sanoisi semioottista tutkimusta soveltanut tohtori sylinterin, miekan, rahan, kirkon ja kaavojen kehästä? Voisiko moisilla perinteillä olla vaikutusta tutkimuksen päämääriin?
Ehdotan kolmannen vuosituhannen tohtoriyhdistyksen perustamista. Toisen vuosituhannen tapa tarkastella maailmaa on päättymässä vielä hirveänpään eksodukseen kuin ensimmäisen vuosituhannen noitaroviot. Kertoisimme toisillemme hilpeitä juttuja siitä mitä on valmistaa väitöskirjaa Helsingin yliopistossa ja ennen kaikkea, mitä on puolustaa sitä vanhan vuosituhannen kulisseissa.
Leena Marketta Horn, VTT