Rauhankonsepteja eri vuosisadoilla

Rauhantutkijat ovat esittäneet erilaisia ratkaisuja siihen, miten valtioiden väliset suhteet saataisiin niin kestävälle pohjalle, että nykyiset ongelmat eivät uhkaisi kenenkään turvallisuutta. Pääasiassa on esitetty kolmea eri ratkaisumallia. Itä-Euroopassa on uskottu keskinäisten sopimusten ja velvoitteiden voimaan. Länsimaissa taloudellisen integraation ja Pohjoismaissa strukturaalisen väkivallan poistamisen suureen merkitykseen. Uskotaan valtioiden välillä vallitsevan turvallisen ilmapiirin, jos kunkin valtion sisällä on mahdollisuus kehittyä omien kykyjensä mukaan.

Uudessa rauhantutkimuksessa nähdään valtiot osana ongelmaa, ei ongelmien ratkaisijoina.

1.     Valtio takaa rauhan

Thomas Hobbes (k.1679): Ihmisen päämäärä on turvata fyysinen olemassaolonsa ja tyydyttävä elämä. Mitä paremmin hän saavuttaa nämä päämäärät sitä enemmän hänen valtansa kasvaa ja hän joutuu konfliktiin muiden kanssa, joilla on sama päämäärä.

Ulkopolitiikka  (toukokuu 1986): Runsaat 300 vuotta, noin kuusi sukupolvea, on eri kieltä puhuvien ihmisten välisiä suhteita hoidettaessa käytetty sanoja: valtio, valtiolliset rajat, armeija, aseet, vihollinen, diplomaatit, kansainvälinen sopimus, isänmaallisuus, voimapolitiikka.

Kansallisvaltiot syntyivät 1648 Westfalenin rauhan aikoihin ja elivät kukoistustaan 1806 Napoleonin sotien aikaan. Ne syntyivät siinä historiallisessa vaiheessa, kun tekniikka vaati kehittyessään sekä keskittämistä että laajemman joukon yhteistoimintaa sekä niin suuria investointeja, että niiden puolustamiseen kannatti uhrata keskitettyjä varoja.

 

2.      Yhteiskuntasopimus

John Locke (k. 1704): Ihminen voi oppia virheistään ja sosialisoitua, taistelu olemassaolosta ei ole tärkeintä, vaan hyvät ihmissuhteet. Ihminen on perustaltaan rauhanomainen, mutta yhteiskunnan taloudellinen rakenne tekee heistä eriarvoisia suhteessa omistukseen ja valtaan ja itse säilyminen ja kilpailu tulevat voimakkaammaksi kuin sosiaalisuus. Ihmisen ei tarvitsisi alistua valtion valtaan.

Sopimuksiin perustuva  kansainvälinen järjestelmä on huono, koska se legitimoi olemassa olevan, sitä on hidas muuttaa ja konsensus tekee sen vaikeksi.. Se ei poista epäilyksiä. Rauhaa uhkaa väärinymmärrys ja tietämättömyys.

 

3.  Valtioiden lopettaminen

Jean-Jacques Rousseau (k. 1778): ”Sota ei ole ihmisen ja ihmisen välinen suhde, vaan valtion ja valtion välinen suhde, missä yksityiset ovat vain sattumalta vihollisia keskenään, ei vihollisia miehinä tai edes kansalaistovereina vaan sotilaina. Eivät kansakuntansa jäseninä vaan sen puolustajina.

Nykyiset valtiolliset järjestelmät ovat syntyneet sodankäynnin organisoimiseksi (Otto Hintze)

4.   Ikuinen rauha

Immanuel Kant (k. 1804): Ihminen ei ole luonnostaan rauhanomainen, mutta rauha voidaan pitää yllä maailmankansalaisina, ihmisten valtiossa.

Valtiolla on väkivaltakoneisto

5.   Maailmanjärjestys rauhan takeena

Itsenäisten valtioiden järjestelmä ei riitä pitämään yllä rauhaa. Vaikka yksikään valtio ei suunnittele hyökkäystä, johtaa järjestelmä kuitenkin kilpavarusteluun.

6.    Demokratia

Lähi-idän poliittinen tilanne on itämaista shakkia vaikeimmasta päästä. Länsimaailman varaukseton tuki oppositiovoimille osoittaa, että Eurooppa ja Yhdysvallat eivät vieläkään ole oppineet pelaamaan tätä taitolajia oikein... Arabimaailma on huolissaan siitä, ketkä länsi huudattaa johtajakandidaateiksi muissa autoritaarisesti johdetuissa valtioissa. Ulkoapäin tuotetun länsityylisen demokratian malli ja ulkopuolinen puuttuminen eivät ole toimineet Irakissa eikä Afganistanissa, eivätkä ne toimi myöskään Egyptissä... Diktatuureista ei voi hypätä suoraan demokratiaan pelkällä kansannousulla. (everstiluutnantti Juha Mäkelä hs 5.2.2011)

7.  Jokainen yksilönä

Sartre: Jokainen on vastuussa sillä jokainen on aina esikuva ympärilleen siinä mitä tekee. Kirjailijan tehtävä on nimittää kissa kissaksi. Niin rauhan päämäärä kuin sen sisältö on yksittäisen ihmisen kehittyminen, hänen mahdollisuuksiensa kasvaminen oman elämänsä muovaamisessa omien mielikuviensa mukaan. Kansainvälisen politiikan teoriaa hallitsi henkilökohtaisen ja valtiollisen edun käsitys.

Milloinkaan aikaisemmin ei ole jouduttu käyttämään yhtä paljon rahaa ihmisen koossa pitämiseen, huoltamiseen, rankaisemiseen ja valvontaan kuin nykyaikana.

Hierarkkisessa järjestelmässä kansalaisrohkea ihminen on lähes mahdottomuus.

8.  Biologisen perimän rajoittaminen

Ihmisen taipumusta aggressioon on pidetty tahdosta riippumattomana geeniperintönä. Näitä biologisesti ehdollistettuja totuuksia ovat olleet myös lauman sisäinen roolijako, jatkuva kilpailu lauman jäsenten kesken, hierarkian muodostuminen laumaan, miehen ja naisen roolien syvällinen biologinen ero. Valtiossa näistä kehittyi kollektiivinen egoismi, yhteinen itsekkyys, vallantavoittelu.

9.  Sosialistinen järjestelmä

Neuvostoliiton  järjestelmää tutkittiin totalitarismina, teollisuusyhteiskuntana (konvergenssi), modernisaationa, kompleksina järjestelmänä, byrokraattisena järjestelmänä, eturyhmien suosijana

Päämäärä muuttui 1960 luvulta 1970 luvulle muuttui (Gransow 1980)

–    ideologia ei ollut enää messiaanista vaan käytännön sanelemaa

–    yhden puolueen ja johtajan asemasta piti valtaa kollektiivinen oligarkki ja eliitin keskinäinen kilpailu

–    suoran terrorin tilalle tuli vallanvahvistaminen normatiivisella ja selektiivisiä etuja antavalla järjestelmällä

–    lehdistöä ei johdettu enää suoraan ja avoimesti vaan julkaisuoligarkin moninaisuus

–    armeijaa ei kontroloitu enää suoraan vaan tekninen kehitys ja effektiivisyys, kehittyi autonominen sotilaseliitti

–   jäykästi johdetun talouselämän tilalle nousee useita keskuksia

10.  Uskonta

Uskonto ei koskaan tue positiivista rauhaa, koska se ei usko ihmisen olevan hyvä

11.  Uusi maailmanjärjestys

Uudessa maailmanjärjestyksessä ihmiset edustavat itseään, he eivät toimi sotilaina tai diplomaatteina. Ongelmia ei ratkaista aseilla, vaan eskustellaan. Ei ole enää olemassa laillisia vihollisia, pelkästään rikollisia. Isänmaa on henkinen isänmaa, ei fyysinen. Kykyä hallita itseään arvostetaan enemmän kuin kykyä hallita materiaa. Ei velvoiteta pakettiratkaisuihin, vaan tehdään asiakohtaista yhteistyötä. Ei tarvita tilaa ja miehiä, vaan aktiivisuutta, tietoa ja rohkeutta.

TÄMÄ JÄRJESTELMÄ TYYDYTTÄÄ VAIN NE TARPEET JOTKA SE ON ITSE LUONUT!
 

Marcusen mukaan tässä yhteiskunnassa on enemmän rationaalisuutta kuin missään muussa yhteisössä aiemmin, siksi sen alle on helppo kätkeä se epärationaalisuus, mikä piilee kaiken taustalla. Näyttää siltä kuin läntisissä maissa ihmisten perustarpeet olisi tyydytetty. Näiden tarpeiden herättäminen ja tyydyttäminen on organisoitu ihmisten selän takana, nimittäin yhteiskuntaa ohjaavan ja muovaavan tekniikan, teknisen koneiston tarpeiden mukaan. Sen koneiston avulla on pystytty poistamaan lähes täydellisesti ihmisen vapaus ja itsemääräys.

Yksiulotteinen ihminen, kielikin on pinnallisen harmoninen. Ihmisellä on vain vaihtoarvo kapitalistisessa järjestelmässä. Jokaisesta ihmisestä voidaan tehdä tavara, jolta kaikki muut ominaisuudet paitsi vaihtoarvo on pyyhitty pois. Ekologinen kielitiede – samoin kuin ihminen ja ekojärjestelmä myös kieli on jatkuvasti muutuva järjestelmä, mikä tarkoittaa, että kielikin vaatii luovuutta (Peter Finke)