Sairastuminen nyky-yhteiskunnassa

Marketta Horn

29. maaliskuu 1994

Vaihtoehtohoidot terveyskeskukseen

Olemme tulleet tilanteeseen, jossa lähes 10 prosenttia yhteisistä menoista kuluu sairauksien hoitoon. Pörssissä ovat terveydenalaan kuuluvat yritykset huimassa nousussa. Jotain uutta on keksittävä.

Espoon valtuusto hyväksyi 7.12.93 ponnen vaihtoehtohoitojen tuomisesta terveyskeskuksiin, mikäli niiden avulla voidaan alentaa kunnan sairaanhoitokuluja.

Aikaisemmin eivät lääkärit, tutkijat tai poliitikot ole suhtautuneet yhtä suvaitsevaisesti vaihtoehtohoitoihin. Nyt vaihtoehtohoitojen ymmärretään auttavan rahoituskriisissä.

Vaikka viime vuosina on sairauksien laatu ja lääke- ja sairaanhoitoteollisuus muuttunut sekä ihmisten tietomäärä kasvanut, seurataan parantamisessa iät ja ajat vanhaa teollisuusyhteiskunnan kaavaa.

Useat lääkkeet on alun perin tehty kasveista, mutta niistä on vähitellen tuotettu tiivisteitä ja nyttemmin useita lääkkeitä tehdään synteettisesti. Luonnollisesti luonnon lääkkeet ovat huomattavasti halvempia kuin synteettisesti valmistetut.

On ymmärrettävää, että koululääketieteen, virkavallan ja kemian teollisuuden edustajat suojautuvat voimakkaasti. Suomessa on sekä lääkäreitä että sairaanhoitajia asukasmäärään nähden enemmän kuin missään OECD-maassa (HS 16.4.93). Vastustajat painottavat varmuutta, mutta kyse on myös asemasta ja työpaikasta. Vastustus johtunee myös siitä, että vaihtoehtolääkintä ei aseta kyseenalaiseksi vain koululääketiedettä vaan koko nykyisen yhteiskunta- ja elinkeinorakenteen, joka kuluttaa kansalaisensa loppuun. Nykyisessä terveydenhoidossa jos missä ovat vastakkain miehekäs looginen maailman- ja ihmiskuva ja naisellinen kokonaisvaltainen toiminta.

 Yhteiskunta sairastaa

Kaironin Insituutin rehtori Antti Pietiäinen pitää ihmisen parantamista ihmistieteellisenä ongelmana (HS 18.3.). Hän tyrmää Skepsiksen puheenjohtaja Lauri Gröhnin ajatuksen ihmisestä biokemiallisena luonnonoliona (HS 10.3.). Voisiko sairastumisen nähdä myös yhteiskunnallisena ongelmana? Nykyinen kuluttava ja saastuttava kulttuuri tekee meistä sairaita.

Syy siihen, että typen oksidit, hiukkaset ja häkä tai formalehydi ja säilöntäaineet tainnuttavat toiset raskaisiin lääkekuureihin tai säteilyhoitoon, mutta toisia ei, saattaa olla perinnöllinen tai psyykkisissä "energiatukoksissa", mutta eivät fyysiset eivätkä henkiset parannuskonstit kauaa auta, jos ympäristön saastuttaminen jatkuu.

Kun vuosisadan alussa kuoli 40 ihmistä sadasta akuuttiin sairauteen, on nyt akuuttien

sairauksien määrä enää yksi prosentti. Kroonisiin, pitkäaikaisiin sairauksiin kuolevien määrä on noussut 40 prosentista 80 prosenttiin.

Ruotsissa korvaukset vaihtoehtohoidoistakin

Ruotsalaisessa Dagens Nyheter -päivälehdessä julkaistaan laajaa artikkelisarjaa vaihtoehtolääkinnasta teemalla 'Valta sanoo ei -markkinat sanovat kyllä'. Ruotsissa on ollut länsimaailman suunnitelluin sairaanhoito. Nyt pyritään saamaan parempi palaute verorahoille. Lääkärit määräävät luonnonyrttejä, suosittelevat meditaatiota ja työskentelevät yhdessä homeopaattien kanssa. Napropaateille puuhataan samaa

ammattisuojaa kuin on kiropraktikoilla. Arvonlisäveroahan ei kerätä niiltä menetelmiltä, jotka terveyshallitus hyväksyy. Hyväksytyt hoitomuodot voidaan korvata sairaskassasta. Syöpäpotilaat saavat tavallisen lääkärin lisäksi valita myös antroposofisen lääkärin. Tämä tarkoittaa, että kunnalliseen terveydenhoitoon ei luoteta enää sokeasti vaan "avoimin silmin". Tukholman alueella lääkärien toimenpiteistä on tehty 25 prosenttia enemmän valituksia kuin edellisenä vuonna.

Oikeus korvattavien vaihtoehtohoitojen saamiseen vaihtelee suuresti Ruotsin eri lääneissä, Tukholmassa jopa asuinalueittain. Akupunktio on hyväksytty hoitomuoto koko maassa. Seuraavaksi yleisemmin on hyväksytty kiropraktikko. Pohjois-Ruotsissa ollaan suvaitsevaisempia kuin etelässä.

Ruotsin sosiaalihallituksen johtaja Claes Örtendahlin mukaan vain 10-15 prosenttia lääketieteenkään käyttämistä menetelmistä on tieteellisesti todistettu niin, että tiedetään varmuudella niiden vaikutus. Puolella menetelmistä on tuskin mitään todistusta ja loput on kokemus vain osoittanut oikeiksi.

Sivilisaatiosairaudet

Sairauksia hoidetaan yhä kemiallisilla valmisteilla ja teknisillä koneilla, vaikka tiedetään, että syöpä, sydän- ja verenkiertotaudit ovat sivilisaatiosairauksia.

Ihminen haluaa mieluummin kuulla sairastavansa korkeaa verenpainetta kuin kuulla, että stressaava työpaikka ei sovellu hänelle. Monet ovat tyytyväisiä vain kun he saavat lääkäriltä mukaansa paksun nipun reseptejä. Yhdysvalloissa kolmas osa sairaanhoitokuluista kuluu erilaisiin kokeisiin. Kokeista lähes kolmasosa on turhia. tutkimusmenetelmissäkin on omat riskinsä.

Kuinka moni ihminen juo kahvia silloin kun on väsynyt sen sijaan että lepäisi? Kun maha on kipeä tai korvaan sattuu, hätääntyy meistä moni. Mitä nyt teen? Jos ihminen alkaa itse ottaa vastuun terveydestään, vaikuttaa se koko yhteiskuntarakenteeseen.

Sairauteen puuttuminen ilman että ihminen muuttaa elintapaansa on jokseenkin

tarkoituksetonta. Kannattaako uhrata kalliita hoitomenetelmiä keuhkosyöpään sairastuneelIe, jos hän jatkaa tupakointia?

Ruoka lääkkeenä

Vaihtoehtoisen terveydenhoidon avainsanoja ovat itsehoito, ennaltaehkäisy ja luonnonlääkintä. Periaatteena on vanha filosofia: Jos nälkäiselle antaa kalan, hän selviää päivän. Jos hän oppii kalastamaan, selviää hän lopun elämänsä. Ei ole tarkoitus syrjäyttää koululääketieteen saavutuksia. Kun sairaus on edennyt pitkälle, ei kovia keinoja voida enää välttää.

“Kun aukaisen ruokakomeron, aukaisen kotiapteekkini“, maailmalla puhutaan foodfarmacystä, elintarvikeapteekista. Lääkkeistä tehokkain on arkiruoka.

Hongkongissa on alue, jossa on omat ravintolat niin syöpään sairastuneille kuin sydän- ja verisuonitautisille. Ravintoloissa voivat vielä esimerkiksi rinta- ja paksunsuolensyövästä kärsivät pyytää omaa ruokalistaa.

Toiset terveysintoilijat eivät syö aamiaiseksi banaania vaan “potassa“, lounaaksi he eivät syö brokkolia vaan “kalsiumia“, välipalaksi proteiinia. He eivät syö ruokaa vaan elintarvikkeita, eivät kaloreita vaan elinvoimaa ja muotovoimaa.

 ****************

Sadeveden torjunta-ainepitoisuus saa olla 0,1 milligrammaa litrassa. Hollannissa se oli 1993 1,6 milligrammaa. Samoin kuin sadevesi on myös pohjavesi monen torjunta-aineiden coctail. Hollannissa kerrottiin säätiedotuksen yhteydessä myös pohjaveden nitraattipitoisuus. Jos pitoisuuson koreka, kerrotaan radiossa: Älkää antako lapiselle kraanavettä.

Suomalaisten havupuiden TSA-torjunta-ainepitoisuus on suurempi kuin Saksassa. Se haihtuu ja huuhtoutuu.