Väkivallaton vastarinta

Suoran toiminnan kurssi Helsingin Oranssi-ryhmälle

(Vesa Peippinen)

12.1.1988/Horn

(poliittinen jiujitsu)

Moi!

Seuraavilla sivuilla on lyhyesti käännetty se oppimateriaali väkivallattomasta vastarinnasta (nonviolence), jota sai ostaa pasifistien maailmankonferenssissa Ahvenanmaalla kesäkuussa 1988.

Aiheeseen liittyvässä työryhmässä opetettiin valmentajien valmentamista.

Seuraavista aiheista on saatavissa lisäoppaita:

• historiikki,
• esimerkkejä,
• väkivallaton vastaus henkilökohtaiseen väkivaltaan,
• kysymyksiä kansalaistottelemattomuudesta ja väkivallattomuudesta

• miesten ylivalta, feminismi, rasismi
• vammaisuu,s homofobia
• luokkatietoisuus

• kieltäytyminen yhteistoiminnasta
• laillinen käsittelytapa
• itsensä edustaminen
• solidaarisuus putkassa

(Affinity-groups)

• kysymyksiä pienryhmä-työskentelystä
• ryhmän päätöksiä ja sisäistä työnjakoa
• ohjelmaa seuraavaan opintopiiriin
• kannustus ennen ja jälkeen toimintaa sekä sen aikana

Aiheeseen kuuluu myös esimerkkejä roolileikeistä, peloista ja tunteista, opetuksen arvioinnista..

Lisätietoja: New England War Resisters League, Box 1093, Norwich, CT 06360. Uusien strategioiden kehittämiseksi pidetään säännöllisiä kokouksia.

Periaatteessa on olemassa kolme eri tapaa toimia väkivallattomasti vääryyden edessä:

1. Mielenosoitus, protesti, suostuttelu, esim. lentolehtiset, saarto, valvonta, marssit, opetustilaisuudet

2. Yhteistyöstä kieltäytyminen, yhteistyöhaluttomuus, esim. sosiaalisen toiminnan boikotointi, opiskelijamielenosoitus, lakko, veronmaksusta kieltäytyminen, boikotti, vaalien boikotti, kieltäytyminen noudattamasta huonoja lakeja, kieltäytyminen sotapalveluksesta.

3. Sekaantuminen, esim. istuma-mielenosoitus, valtaus, vaihtoehtoisten taloudellisten kanavien käyttö, jarrutus.

Valtaa itsessään voi vain harvoin vastustaa väkivaltaisilla menetelmillä, koska esim. valtiollisella vallalla on käytössään kaikki alistamisen välineet: laki, poliisi, virkavalta.

Mikä sitten olisi turvallinen tapa taistella alistamista vastan?

Väkivallattomuus perustuu siihen, että olemme valmiita ottamaan henkilökohtaisen riskin, vaarantamaan itsemme asettamatta muita ihmisiä vaaratilanteeseen.

Tärkeintä on tehdä ero ihmisen ja järjestelmän välillä. "Vihollinen" on järjestelmä, ei ihminen yksilönä. Väkivallaton toiminta kohdistuu asioita ja järjestelmää vastaan, ei henkilöitä vastaan. Kun vastustettava asia nostetaan henkilökohtaisen tason yläpuolelle, tulee sen varsinainen kohtuuttomuus ja epäoikeudenmukaisuus esille. Tällöin on helpompi muuttaa asioita.

Väkivallattomuudella pyritään siihen, että sortajakaan ei voi käyttää väkivaltaa. Pyritään puhumaan yleisestä elinehtojen säilyttämisestä, ei väkivallankäyttäjien henkilökohtaisista heikkouksista.

Henkinen ja fyysinen väkivalta lannistaa myös vastustajan ja vähentää siten asianmukaista ratkaisua. Avoimuus ja rehellisyys ovat tärkeimmät ominaisuudet pyrittäessä saavuttamaan väkivallattomilla menetelmillä luottamus ja kunnioitus. Epärehellisyys vie uskottavuuden.

Väkivallaton toiminta on juuri sitä mitä sanoista voi päätellä: aktiivista toimintaa, johon ei liity väkivalta. Se tarkoittaa protestia, sekaantumista ja kieltäytymistä yhteistyöstä.

Toiminta perustuu humaanisuuteen sekä siihen vakaaseen uskoon, että jokaisella meistä on ihmisarvo:

• .sen avulla pyritään etsimään totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
• .ei hyväksytä väkivaltaisia menetelmiä eikä väkivaltaista asennoitumista.
• .puolustetaan rohkeasti ystävällisiä ja hyväntahtoisia menetelmiä ja
• .pyritään muuttumaan itse ja muuttamaan muita niin, että yhteiskunnassa tapahtuisi yhä vähemmän epämiellyttäviä asioita.
• .Ihminen kokee mieluummin itse kärsimystä kuin aiheuttaa sitä muille.
• .Kosto ja pako eivät kuulu väkivallattomaan toiminaan.

1. Väkivallaton vastarinta tarkoittaa kaiken pahan ja alistavan vastustamista. Se on inhimillinen tapa taistella.

2. Väkivallattomassa vastarinnassa ei pyritä voittamaan tai nöyryyttämään vastustajaa, vaan voittamaan tämän luottamus, ymmärrys ja ystävyys

3. Väkivallattomassa vastarinnassa taistellaan pahuutta vastaan, ei niinkään niitä henkilöitä vastaan, jotka käyttävät pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. 4. Väkivallaton vastarinta tarkoittaa valmiutta ottaa vastaan kärsimystä ilman koston tarvetta.

5. Väkivallattomassa vastarinnassa vältetään sekä rajuja ulkoisia, fyysisiä että sisäisiä, psyykkisiä otteita: ei kieltäydytä vain ampumasta vaan myös vihaamasta vastustajaa. Väkivallattomuus nojaa "eettiseen ystävyyteen".

6. Väkivallattomassa vastarinnassa luotetaan syvästi tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja uskotaan universumin voimien olevan oikeudenmukaisuuden puolella.

Ihminen voi vastustaa vihollisen aikomuksia paremmin osoittaessaan humaanista kiinnostusta häntä kohtaan. Juuri huoli ihmisestä itsestään samalla kun vastustetaan sitä mitä hän aikoo tehdä, saattaa antaa mahdollisuuden vaikuttaa hänen toimintaansa. Kunnioitamme hänen ihmisoikeuttaan ja vilpittömyyttään käyttäytymällä itse vilpittömästi omien päämääriemme saavuttamiseksi.

Vihollista painostetaan kahdella eri tavalla:

• ensinnäkin uhmaamme häntä,
• toisaalta kunnioitamme hänen ihmisarvoaan.

Yhdistettyinä nämä kaksi painostuskeinoa ovat erityisen tehokkaita.

Vastustajalla on kuin kaksi kättä rinnassa: toinen käsi rauhoittaa ja tekee kysymyksiä samalla kun toinen panee hänet liikkeelle.

1. Poliittisten uutisten lukeminen sanomalehdestä (saksalaisista 74%)

2. Keskustelu poliittisista kysymyksistä (44%)

3. Ystävien taivuttelu oman kannan puolelle (20%)

4. Osallistuminen poliittisiin tilaisuuksiin (15%)

5. Yhteistyö kunnan asioissa (9%)

6. Yhteydenotto poliitikkoon (7%)

7. Toiminta puolueen tai ehdokkaan hyväksi (7%)

Lähiryhmän muodostaa 5-15 henkilöä, joilla on sama päämäärä. Suoran toiminnan piirissä on tärkeää, että jokaisella on lähiryhmänsä. Sen tarkoitus on kannustaa jäseniään, muuten saattaa syntyä yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteita sekä ryhmästä että maailmasta yleensä. Lähiryhmän tuella ulkopuolisten sättiminen ei tunnu läheskään niin pahalta!

Suorassa toiminnassa jokainen lempiryhmä muodostaa oman päätöksenteon ryhmänsä. Se suunnittelee itsenäisesti, miten ryhmän sisällä tehdään päätöksiä ja miten niitä sovelletaan. Ryhmä päättää, minkä osan se ottaa mielenosoituksessa itselleen ja miten se suhtautuu virkavaltaan. Jokaisella ryhmällä saattaa olla omat periaatteensa esim. feminismistä tai elämäntavasta.

Tapaaminen lähiryhmän kanssa on tärkeää ennen mielenosoitusta, jotta ihmiset oppivat tuntemaan toisensa. Myös mielenosoituksen jälkeen on tärkeä tavata lähiryhmän kanssa ja vaihtaa mielipiteiden.

1 .Sovitaan minkälaiseen mielenosoitukseen ollaan ottamassa osaa

2. Minkä on ryhmän asema

3. Minkälaiseen toimintaan ryhmä valmistautuu (itsepäisyys, saarto, vahvistus, rajojen ylittäminen).

4. Mitä mieltä ollaan yhteistyöstä viranomaisten kanssa? Suhtaudutaanko väjlästi, ollaanko valmiita pidätykseen, kieltäydytäänkö henkilötietojen ja sormenjälkien antamisesta, ollaanko solidaarisia?

-toimihenkilöt: juontaja, ajanpitäjä, suhteiden ylläpitäjä, lehdistötiedottaja. Lehdistölle on tärkeä kertoa, että puhut vain oman lähiryhmäsi puolesta. On tärkeä vaihtaa asemia niin että kukaan ei jää syrjään eikä kukaan pitkästy

- kaikkia toimijoita ei voi helposti vaihdella: kontaktihenkilö, sairaanhoitaja, kannustajat.

Kokonainen ryhmä saavuttaa määrätynsisältöisen päätöksen. Kaikkien ideat yhdistetään niin, että jokainen voi hyväksyä lopputuloksen. Tarkoitus ei ole vain tehdä parempia päätöksiä vaan lisätä luottamusta ja empatiaa.

Mitä eroa on äänestämisellä ja konsensuksella?

Äänestettäessä valitaan yksi päätös ylitse muiden, se on tapa jossa joko hävitään tai voitetaan ja jossa ihmisiä kiinnostaa enemmän se kuinka monta ääntä heillä on kuin asia itse. Siinä ei huomioida yksittäisiä tunteita tai mielipiteitä. Äänestäminen on kvantitatiivinen ei kvalitatiivinen tapa tehdä päätöksiä.

Konsensus on vaikea saavuttaa ellei ryhmällä ole minkäänlaista yhteistä perustaa. Jos perusteista ollaan samaa mieltä, on toiminta huomattavasti helpompaa. Toiminta voi vaikeutua vain, jos joku ei hyväksy sitä tosiasiaa, että jollakin toisellakin saattaa olla hyvä idea! Jos ihminen ei itse tunne työskentelevänsä riittävän tehokkaasti, tulee hänen vaihtaa toiseen lähiryhmään.

Konsensuspäätöksessä tulee yksittäisenkin ihmisen hyvin perusteltu ehdotus kuulluksi. Hyvät ideat eivät mene hukkaan. Päätös ei aina ole paras, mutta kukaan ei kuitenkaan tunne jääneensä totaalisen syrjinnän kohteeksi.

1. Kerro tavoitteesi selvästi. Päämääräsi on oltava realistinen. Sinun on oltava oikeudenmukainen ja pystyttävä selvittämään tilanne vastustajalle.

2. Älä ole pelästynyt. Pyri pitämään yllä silmäkontakti.

3. Älä toimi uhkaavasti. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Liiku hitaasti. Jos mahdollista kerro vastustajaliesi mitä aiot tehdä ennen kuin teet sen. Älä sano mitään pelottavaa, kriittistä tai vihamielistä.

4. Älä pelkää sanoa sitä, mikä on kaikille itsestään selvä, esim. "satutat kättäni", "huudat minulle".

5. Älä käyttäydy kuin olisit uhri. Rikoksentekijä usein kuvittelee uhrinsa käyttäytyvän määrätyllä tavalla. Jos käyttäydytkin eri tavalla, et esim. uhkaile häntä - saattaakin tilanteen väkivaltainen eteneminen pysähtyä. Pyri luomaan vastustajaliesi yllättävä uusi tilanne.

6. Yritä löytää vastustajasi parhaat puolet. Jopa kaikkein raaimmallakin meistä on kunnollisia ominaisuuksia, jotka koituvat väkivallattoman vastarinnankäyttäjä parhaaksi.

7. Älä luovuta fyysisenkään väkivallan edessä. Parasta on vastustaa niin lujasti kuin mahdollista, mutta samalla pyrkiä estämään vihan tai väkivallan kasvu. Koita eri menetelmiä. Yritä ennen kaikkea muuttaa vastustajasi ennakkokäsitystä tilanteesta.

8. Pyri puhumaan ja kuuntelemaan koko ajan. Yritä saada vastustajasikin puhumaan ja kuuntelemaan. Rohkaise häntä kertomaan omista toiveistaan, peloistaan ja uskomuksistaan. Älä väittele mutta älä myöskään anna vastustajalle sitä kuvaa, että hyväksyisit hänen sellaisetkin mielipiteet, jotka ovat julmia tai moraalittomia. On tärkeämpi että kuuntelet kuin että puhut.

(Mark Morris, 24.1.1974, WIN, siv.22)

Esittely: Miksi tarvitaan istunto alistamisesta, miten alistaminen vaikuttaa toimintaamme (10 min)

Kyselyrinki: Puolet osanottajista istuu piirissä kasvot ulospäin,

toiset piirissä heidän edessään. Jokainen vastaa sille joka on häntä vastapäätä ja jokaisen kysymyksen jälkeen ulkopiirissä istuva siirtyy vasemmalle seuraavan henkilön kohdalle. (20 min)

Kysymyksiä:

Keskustelua kysymyksistä. Ensivaikutelmia, erityiskysymyksiä voidaan

tehdä, esim. miksi sinulla oli oikeus kohdella jotain erilailla? Olitko mielestäsi vahvempi vai heikompi kuin se toinen?

Piirustusharjoituksia (20 min)

Osanottajat jakautuvat 3-5 hengen ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle

annetaan neljä suurta paperia ja kynät. He piirtävät niihin kuvat joiden aiheina ovat rasismi, seksismi, homofobia ja luokkaerot. Kuvat esitetään ryhmälle ja niistä keskustellaan

Nopea mielipidekysely (15 min)

Puheenvuorojen aikana on tullut esille ongelmia alistamisesta. Nopea kiertokysely siitä, miten kyseiseen alistamiseen tulisi suhtautua. Mielikuvitus (10 min)

Miten sinun mielestäsi voisi vastustaa alistamista? Kerro siitä muulle ryhmälle

Miltä tuntuu olla mies? Kerro siitä muulle ryhmälle!

Määritelkää alistamisen muotoja ja tehkää suunnitelma sellaisesta yhteisöstä, jossa ketään ei alisteta!

harjoitus istunto

.esimerkki "kahden käden" teoriasta. Nopea kierros siitä miten jokainen määrittelee nuo kaksi kättä

Muista: Vetäjän tehtävä ei ole puolustaa väkivallattomuutta. Hänen

tehtävänsä on saada kuulijat määrittelemään ja ymmärtämään se!