dissidentti - Valtio ja seksi

Seksivaltio/Hom

23. tammikuuta 1994

Valtio ja kansalaisten sukupuolikäyttäytyminen

Suomen valtion sosiaali- ja terveyshallitus lähetti 16-vuotiaille henkilökohtaista postia. Kannessa komeilivat murrosikäisen elämänunelmat: Yamaha-moottoripyörä, neonvalot, suloinen neitokainen ja rento poika hiukset geelattuina moottorin päällä neitokaista hyväilemässä. Kannessa luki: "Seksuaalinen herääminen... Osaanko? Uskallanko?"

Jos Suomen valtio haluaa edistää nuorison terveitä elämäntapoja, onko tämän kaltainen sukupuolivalistus oikeutettua? Kirjeessään sosiaalihallitus on asettanut lintukotomaisen, penis- ja yhdyntäkeskeisen lisääntymisvietin kunnon kansalaisen mittariksi.

Ilmiö on masentava, mutta ihmiskunnan historiassa kuitenkin tuiki tavallinen. Kansalaisten lisääntymisvietin säätely on ajanlaskumme alusta asti ollut valtion erityinen vaikutuskeino. Usein ajattelemme, että valtion asiana on vastata maan puolustuksesta, pitää yllä talouselämää ja hoivata vähäosaisia. Kansalaisten eroottiset tarpeet ovat vain yksilöiden välisiä asioita.

Kaksi vuotta sitten virkamiehet yllättivät julkaisullaan Erotiikka ja terveys (4/89), jossa terveyden suurimpana haittana pidetään stressiä. Raportissa todetaan:

"Sukupuolinen kanssakäyminen vähentää kortisolin erittymistä (stressihormoni). Seksuaalinen aktiivisuus voi siten olla tehokas vastalääke stressin haittavaikutuksille." Raportissa seksin sanotaan liittyvän "yleensä vaurauteen, tyylikkyyteen ja ylellisyyteen", nimenomaan "taloudelliseen hyvinvointiin" ja sivulauseessa lisätään "askeettisuus ja nautintojen säästäminen tulevaisuuteen ei ole enää varsinkaan talouselämän kannalta toivottavaa".

Pyrkiikö sosiaali- ja terveysministeriö siihen, että unohdamme suuren maailman huutavat ongelmat ja keskitymme omiin henkilökohtaisiin iloihimme? Betty Friedanin mielestä seksuaalisuuden korostaminen Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikoihin johtui siitä, että sen avulla voitiin sivuuttaa kiusalliset yhteiskunnalliset tosiasiat:

"Se täytti tyhjiön sellaisten ihmisten ajatuksissa ja pyrkimyksissä, joille Jumala, isänmaa tai pankkitili eivät enää tarjonneet riittävästi virikkeitä ja jotka eivät jaksaneet tuntea olevansa vastuussa lynkkauksista keskitysleireissä tai Intian ja Afrikan nälkäänäkevistä lapsista... Se tarjosi miellyttävän mahdollisuuden olla ajattelematta levottomuutta herättäviä ongelmia, jotka saattoivat pilata pihvien, autojen, väritelevision ja uima-altaiden suoman nautinnon."

Raportista kuultaa läpi yhä soveliaampien kuluttajien tuottaminen yhteiskunnalle. Kun fyysinen elinympäristö kuihtuu ja luonto ympärillämme yksipuolistuu, alkaa myös seksuaalinen elämä köyhtyä. Ihmisellä on suuri määrä energiaa sisällään. Missään tieteellisissä kokeissa ei ole voitu osoittaa, että tämä energia olisi varastoitunut määrättyyn tarkoitukseen tai ihminen pääsisi siitä eroon määrätyllä tavalla. Ongelmana on, että oppiminen vaikuttaa siihen, minkä tyyppiset ärsykkeet ja millaiset tilanteet pystyvät aiheuttamaan sukupuolista kiihottumista. Myös kiihotuksen aikaansaama ulkoinen käyttäytyminen riippuu aikaisemmista kokemuksista.

Nykyinen seksuaalikäyttäytyminen on kulutus- ja kilpailutalouden, perhekeskeisen kasvatuksen ja valtiokeskeisen koulutuksen tulosta. Suurien tuotantoyksiköiden ja globaalisten uhkien massamaailmassa yhdenmukaistuminen on olemassaolon ehto. Nykyinen taloudellinen kehitys vaatii helposti liikuteltavia, yhteistyökykyisiä ja teknisesti hyvin koulutettuja kansalaisia, joiden elämän päämääränä ovat kuluttaminen ja tarpeiden tyydyttäminen.

Ihmisen, joka pitää seksiä elämälleen keskeisenä, täytyy valmistautua ottamaan vastaan torjuntaa ja epäonnistumista. Orgasmi on aina lyhyt, säälittävä ja epävarma tapahtuma. Tyydytyksen tunne katoaa nopeasti kuten yleensä riippuvuus-suhteissa. Talouselämässä tiedetään hyvin, että seksuaalisesti nitistetty, persoonallisuudeltaan kehittymätön ihminen tarvitsee määrättömästi "tapahtumia", yhteiskunnan järjestämiä kokemuksia, sanomalehtiuutisia ja bulevardilehdistöä. Hän ei etsi enää omaa mielihyväänsä vaan statukselleen kuuluvaa ajanvietettä. Talouselämälle aggressioitaan purkava ihminen on "kulutusystävällinen". Kaikki se erotiikan tarve, joka ihmisessä luonnossaan on, saa tukahdutettuna uusia talouselämälle edullisia muotoja. Toisistaan eristetyt ihmiset korvaavat ihmissuhteensa yhä useammin kuluttamalla. Turhautumisesta ovat seurauksena vallanhimo ja kilpailu, joka myös on talouselämän kehittymisen edellytys.

”Teini-ikäisille on ilmestynyt uusi seksuaalikasvatusopas joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja huumoria unohtamatta. Kumisutraksi nimetty vihkosen on kustantanut niin kukapas muu kuin RFSU:N kondomeja maahantuova Intercare.” (STT 15.5.1999)

Miten muissa kulttuureissa ja ennen nykyistä riskiyhteiskuntaamme on suhtauduttu sukupuolikäyttäytymiseen?

Kun Pythagorakselta kysyttiin, milloin on paras aika rakasteluun, hän vastasi: silloin kun haluat menettää osan omasta voimastasi. Aristoteles opetti, että sukupuolisella tyydytyksellä on yhteys ennen kaikkea aivoihin. Jos luonnollinen polte ruumiista lasketaan siittimen kautta ulos, ei aivoille jää polttoainetta. Kieltäytyminen kehittää lisävoimia ja muuttaa ne korkeimmiksi voimiksi.

Platon oli sitä mieltä, että koska rakkautta ja himoa ei voi kontrolloida, ne heikentävät kansalaisia. Siksi on pyrittävä saavuttamaan voitto mielihyvästä. Ihmisen on syötävä elääkseen ja naitava lisääntyäkseen, ei päinvastoin.

Myös kirkon oppi perustui varsinkin keskiajalla siihen, että yleensä intohimojen voittaminen on vahvuutta. Kun ruumiissa on ahneus, se nousee myös mieleen. Yhtä pahetta ei voi voittaa ellei voita sitä, mihin se nojaa.

Karl Marx lähti teorioissaan siitä, että ihmisen elämän jatkumisella on kolme perusedellytystä: "Ihmisen on syötävä, asuttava ja yhdyttävä toiseen sukupuoleen. Muutenhan ihminen kuolee sukupuuttoon." Hän ei tutkinut yhdyntää vaan kahta ensimmäistä eli tuotantovälineiden kehitystä ja erityisesti niiden omistusta. Kun ihminen tekee toiselle palkkatyötä seuraa siitä, että ihminen vieraantuu myös ihmissuhteissaan. Talouselämän tarpeita tuetaan pienporvarillisella koulutuksella ja moraalilla.

Länsimaisen sukupuolikäyttäytymisen gurua Sigmund Freudia on syytetty siitä, että hänen päämääränsä oli saada ihmisen ruumis toimimaan "rationaalisesti" eli taloudellisen tuotannon työvälineenä. Hänen mielestään tunteiden määräysvaltaa olisi vähentävä. Freud uskoi vahvasti darwinistiseen maailmankuvaan ja siihen, että samat mekaaniset säännöt, jotka hallitsevat luontoa, hallitsevat myös ihmisen kehitystä. Seksuaalisuus on vain kemiallinen jännite ruumiissa, jonka täytyy purkautua tavalla tai toisella. Hän syytti avioliiton epäonnistumisesta väärää orgasmitekniikkaa. Tämä sopi siihen yhteiskunnallisen kehityksen tilaan, jossa todistettiin, että oikeaa tekniikkaa käyttämällä voitaisiin selvittää myös teollisuuden aiheuttamat vaikeudet.

Erich Frommin oppien mukaan kulutusyhteiskunnassa kansalainen rakastuu toiseen kansalaiseen, kun hän huomaa saavansa omaan vaihtoarvoonsa nähden parhaan mahdollisen voiton. Hän uskoo pelastuvansa yksinäisyyden tunteelta käyttäytyessään niin kuin kaikki muutkin. Samoin kuin massatuotanto vaatii tuotannon standardisointia, valtion toimintakyky vaatii ihmisten tunteiden kaavamaisuutta.

Petra Kellyn mielestä seksuaalisuus on teollistunut nyky-yhteiskunnassa.

Yhteiskunta pyrkii tyydyttämään ihmisen läheisyyden tarpeen mekaanisella tuotantoelämällä. Kaikki suunnitellaan ja määritellään tarkoituksen mukaan, jolloin miehen ja naisen välinen suhdekin saa lähinnä käyttöarvon. Siitä tehdään kulutushyödyke ja menestyksen mitta. Hänen mielestään nuorten ahdistuneisuus johtuu suureksi osaksi juuri kyvyttömyydestä rakastaa. Kelly kirjoittaa: "Mies on kasvatettu kehittämään lihaksiaan ja mittaamaan potenssiaan peniksen koon mukaan, ejakulaation määrillä ja ajankohdilla."

Neuvosto-Venäjällä yritettiin vuosisadan alussa kehittää valtiolle mieleistä seksuaalielämää. Lenin kirjoitti: "Sukupuolinen rakkaus on vain yhteiskunnallisten suhteiden jatke. Uuden yhteiskunnan luomiseksi perinteiset arvot on muutettava". Vallankumouksen on kuuluttava myös kansalaisten intiimielämä: Rakkaus on koko yhteiskunnan asia, perheellä on oltava kommunistiset ihanteet. Neuvosto-Venäjällä levitettiin ajatusta, että rakkaus olisi silloin 'vapaata', kun sen perusta on puhtaasti biologinen. Sitä tulee tyydyttää samaan tapaan kuin nälkää ja janoa ilman tunteilua. Puhutaan nk. vesilasi-teoriasta: Ihmisten tulee olla 'huojentuneita', jotta he voivat keskittää energiansa yhteiskunnalliseen muutokseen. Seksuaalista pidättyväisyyttä pidettiin 'pikkuporvarillisena höpinänä'.

Friedrich Engels piti perhettä, yksityisomaisuutta ja valtion alkuperää saman kolikon eri puolina. Hän kirjoittaa: "Yksiavioinen perhe perustuu miehen herruuteen ja tarkoittaa varta vasten lasten siittämistä eittämättömästi isästä polveutuviksi." Koska yksiavioisuus syntyi taloudellisista syistä, häviääkö se näiden syiden hävitessä, kysyy Engels. "Se saa ratkaisunsa kun uusi sukupolvi on varttunut aikuiseksi: miessukupolvi, jolla ei ikinä eläessään ole ollut tilaisuutta ostaa rahalla tai muilla yhteiskunnallisilla mahtikeinoilla naisen antautumista ja naissukupolvi, jonka ei ikinä ole tarvinnut mistään muusta vaikuttimesta kuin todellisesta rakkaudesta antautua miehelle eikä liioin kieltäytyä antautumasta rakastetulleen taloudellisten seurausten pelosta."

Herbert Marcuse on kuvannut yhteiskunnan kontrollin ja vapautumisen suhdetta seksuaalisuuden maallistamiseksi ja sitä kautta nähnyt sen uudenlaisena yhteiskunnallisena hallitsemisena ja repressiona. Seksuaalisuus on typistetty järjestelmää ylläpitäväksi seksiksi, jota voidaan edistää kulutusyhteiskunnan tarjouksilla.

1700-luvulta lähtien teollisuuden kehittyminen on vaatinut maailmanhistorian seksuaalikielteisintä valtiovaltaa. Tavaratuotantoon perustuva yhteiskunta vaatii kuria ja täsmällisyyttä. Valmistettujen tuotteiden markkinointikin piti turvata.

Siksi seksuaalinen vapaus oli julistettava synniksi ja paheeksi. Säästäväisyydestä, tottelevaisuudesta ja puritaanisesta seksuaalimoraalista tuli teollisen yhteiskunnan edellytyksiä.

Kun tuotanto nousi ja koneet tekivät yhä suuremman osan töistä, säästäväisyyden ja luopumisen kaltaisille arvoille ei ollut enää tarvetta. Valtio alkoi huomata, että mitä enemmän ihmiset keskittyvät seksuaalisuuteen, huumeista halvimpaan, sitä vähemmän heillä on aikaa seurata poliittista vallankäyttöä. Sanotaan: se joka rakastaa onnellisesti, ei nouse barrikadeille. Kun perheen todennäköinen kesto on lyhyt, ei siltä voi edellyttää samojen tehtävien hoitamista kuin elinikäiseltä liitolta. Valtion virastot saavat yhä suuremman oikeuden kansalaisten verottamiseen ja yhä enemmän tehtäviä hoitaakseen.

Seksuaalisessa markkinataloudessa pojat ja tytöt eivät käyttäydy vaistonvaraisesti eivätkä reagoi luonteeseensa kuuluvin hermoärsykkein. Luonnonmukainen spontaani persoonallisuus on uhka vallassa olevalle järjestelmälle ja jatkuvan kasvun ideologialle. Valtiolle on edullista, että kansalaiset ovat oppineet tyydyttämään tarpeitaan mitaten ja laskien "asiallisella" tasolla, Valintatalon hyllyltä. Tällöin muidenkin henkilökohtaisten asioiden asiallinen ja kaupallinen suoritustapa tuntuu luonnolliselta. Kansalaiset tarkkailevat toisiaan opituilla mekanismeilla. He etsivät toisistaan sellaisia piirteitä, joita heitä on opetettu etsimään ja näyttelevät toistensa edessä TV:stä ja kirjallisuudesta oppimansa rakkauden eleet. Englantilainen pariskunta Hodginsonin mielestä tulisi luopua ajattelutavasta, jonka mukaan ihminen tarvitsee toista ihmistä omaksi täydennyksekseen.

Tunneperäisiä toiveita, joita kuvataan sukupuolisiksi ei toinen ihminen voi koskaan tyydyttää. Seksuaalisessa tyydytyksessä ei synny muuta kuin tarve saada lisää. Mitä enemmän harrastaa seksiä sitä enemmän ruumiin kemikaalit virittyvät sitä odottamaan. Heidän mielestään olemme mukavuus syistä päättäneet keskittää halut, odotukset ja pettymykset sukuelinten alueelle. Seksiä käytetään keinona tulla toimeen syvällä piilevien ongelmien kanssa.

Elisabeth Haighin mukaan ihminen voi oppia hallitsemaan seksuaalisuudessa piilevää voimaa ja käyttämään sitä oman henkisen kehityksensä edistämiseen.

Seksuaalisuus aiheuttaa sisäistä levottomuutta, joka ajaa meitä aina eteenpäin. Aluksi se vie ihmistä lähellä toista ihmistä ja lopulta lähelle itseään, omaa tietoisuutta. Taolaisen seksuaalienergian tarkoituksena on hallita oma keho ja seksuaalielämä. Toisessa päässä on seksuaalisuus, tiedostamaton ykseyden kokemus, toisessa päässä meditaatio tietoinen ykseyden kokemus. Seksi on ykseyden alin piste, meditaatio on sen korkein huippu. Se mikä erottaa nämä kokemukset toisistaan, on tietoisuuden läsnäolo.

Vapaa-aika on lisääntynyt. Jotta kansalaiset eivät käyttäisi vapaa-aikaansa seksuaalisuuden kehittämiseen, on kehitetty vapaa-ajan teollisuutta. Pyrimmekö sen avulla saamaan eroksen hallintaan ja tukahdutetuksi ja antamaan seksuaalisuudelle yhteiskunnan tarpeita edistäviä merkityksiä kuten virkistäytyminen ja stressin ehkäiseminen, työelämässä koettujen menetysten kompensaatio, tukahdutettujen tunteiden vapauttaminen?

******

Parittelusuhteesta parisuhteeseen

Kirjassaan Tämä ihmisen maailma pyrkii Pekka Kuusi osoittamaan, että taistelu, kateellisuus, omistushalu, valtataistelu ja menetyksenpelko ovat ihmisten välisten suhteiden pahimpia haastajia. Pekka Kuusen laskelmien mukaan kuuden sukupolven jälkeen Suomessa on synnyttäjiä enää 10 % siitä mitä niitä on tänä päivänä. Ihminen lajina on kuolemassa sukupuuttoon. Ja tämä johtuu yhteiskunnan kehittyneestä. Ei omistuksenhalu vaan vastuuntunto toisen kasvamisesta kulttuuriolennoksi, jolle tunne-elämällä ja emotionaalisella latautumisella on suuri merkitys, empaattinen osallistuminen kumppanin kasvuun Evoluutio merkitsee nimenomaan informaatiota eikä kilpailua, ihminen kilpailee itsensä evoluutiotuhoon ja tärvelee ihmissuhteet. Ei saavuteta oman itsensä eheyttä. Eloonjäämisen pahin vastustaja onkin hänen mielestään valtiovalta.

Ihmisen lisääntymiskäyttäytyminen on 'evolutioitunut' Pekka Kuusen sanontaa käyttääkseni.

Kun vuosi sitten olin jättämässä jäähyväisiä kotosuomelle, halusin viimeisen yön viettää ihmisten kanssa, joiden kuvittelin antavan voimaa edessä olevalle neljän kuukauden kirjastokierteelle ja pohdittavaa yksinäisten iltojen ratoksi Moskovan yliopistolla. Kutsuin vihreitä tuttavia ja tuttavien tuttavia keskustelemaan eräästä tärkeästä, mutta unohdetusta yhteiskunnallisen muutoksen voimasta. Kokosin keskustelun pohjaksi eri tutkijoiden käsityksiä siitä, mitä yhteiskunnallista merkitystä on erotiikalla ja miten vallitseva taloudellinen ja poliittinen järjestelmä heijastuu seksuaalisissa suhteissa. Naiset suhtautuivat hiljaisen myötämielisesti keskusteluaiheeseen. Miehiset partapäät karjahtelivat jo puhelimessa: tulen Marketta vasta kun olette lakanneet puhumasta erotiikasta ja alkaneet harrastaa sitä, kun olette lopettaneet puhumisen ja aloittaneet syömisen, kun ette enää määrittele asioita vaan alatte toimia. Olin murtunut moisista kannanotoista. Ja kuten niin usein tässä miesvaltaisessa poliitikkojen seurassa pienelle vihreälle naiselle käy: illan vihdoin saavuttua sopersin häkeltyneenä ettei aihe nyt olekaan niin kiinnostava enkä osaa sanoa mitään merkittävää. Siitä on nyt vuosi kulunut. Pidän erotiikasta keskustelemista yhä tärkeänä ja se mitä siitä yhteiskunnalliset ajattelijat ovat kirjoittaneet on mielestäni ainakin miettimisen arvoista.

Erotiikka - mitä se on?

Lyhyiten voi erotiikan määritellä sukupuolivietin aistilliseksi ilmenemismuodoksi. Siinä missä seksikkyys on

ruumiillista, on erotiikka henkistä. Jotkut sanovat, että sitä on itsekukin seksikäs parikymmentä vuotta, mutta erotiikka ei lopu koskaan. Erotiikkaan liittyy kyky ymmärtää toista, empatia ja pyrkimys saavuttaa jotain iätöntä. Eroottisuus ja älykkyys ovat läheisiä toisilleen. Suomalaisten eroottisten iltamien viettelijätär Seija Wallius-Kokkonen uskoo, että erotiikkaa on jokaisessa kunhan vain uskaltaa päästää sen esille itselleen luonteenomaisella tavalla.

Siviliipalvelusliitto ja Naiset rauhan puolesta julistivat viime keväänä, että erotiikka on mobilisoiva voima. Se aiheuttaa liikekannallepanon yhtä tehokkaasti kuin armeija. Uppsalan yliopistossa Ritva Eksrömin tutkimuksessa Eroottinen sota … Seksuaalisuutta käytetään vallan välineenä. Suorituspakko luo pelkoja ja ristiriitoja

Vihreaä tulevaisuutta käsittelevän kirjansa yhden viidestä luvusta saksalainen kansanedustaja Petra Kelly on otsikoinut.

Eroottisemman yhteiskunnan puolesta. Häntä kiusaa se, ihmisestä on tehty kulutustavara. Yhteiskunnassa kukin on vaihdettavissa. Ihmisenkin arvo mitataan sen mukaan, mitä hän on ihmismarkkinoilla. Sängyssäkin pitäisi pusertaa samat suoritusnäytteet...

Lääkintöhallituksen julkaisu 4/1989

Erotiikka ja terveys

Julkaisun nimeksi olisi paremmin sopinut Miehen ja naisen välisen seksuaalisen suhteen vaikutus valtion sairasmenoihin. Kirjanen käsittelee kapeaa seksin ja terveyden vuorovaikutusta. Kysyä voisi, mitä erotiikalla ja seksuaalisuudella on toistensa kanssa tekemistä. Lääkintähallitus pitää erotiikan synonyyminä seksiä, kun sanakirjan mukaan erotiikka tarkoittaa seksin henkistä puolta. Asioista on vaikea olla samaa mieltä niin kauan kuin sanoista ollaan eri mieltä.

Olen lukenut tutkimusta yhteiskuntatieteilijänä. En uskalla edes sanoa miten feministinä olisin lukemaani reagoinut. Tutkimus nimittäin vilisee lauseita kuten ”avioliiton onnellisuuden on havaittu liittyvän tyytyväisyyteen yhdynnöissä ja vaimon orgastisuuteen”. Seksuaalisuuden historiaa käsittelevissä luvuissa muistetaan mainita lääkärien todistaneen 1800-luvulla naisen vähempiälyisyys: ”Koska naisten täytyi keskittää kaikki energiansa 12 ikävuodesta 20 vuoteen kehonsa lisääntymiselinten kehittämiseen, ei aivojen kehittämiseen jäänyt riittävästi mahdollisuuksia... Kuukautiskierron vuoksi ei naisten psyykkinen kehitys voinut tapahtua häiriöttä tämän ikävuoden jälkeenkään. Naisten älyllistä aktiivisuutta kuukautisten aikana pidettiin jopa vaarallisena.” Kirjan missään kohdassa ei selvitetä, mistä tämä ”tieteellinen kanta” johtui ja mikä aiheutti sen muuttumisen vain onko se muuttunut?

Vaikka kirjasessa pyritään valottamaan eri katsantokantoja, on yksi pyhä tabu ylitse muiden: valtiovalta. Missään vaiheessa ei mainita, että valtio olisi jotenkin vaikuttanut seksuaalisuuden saatikka erotiikan tukahtumiseen. Päinvastoin, valtion on tultava yhä suuremmaksi ja virkamiehiä tarvitaan paljon lisää, sillä ”sukupuoliasioita käsittelevää tiedotusta olisi syytä kehittää”. Myönnetään kylläkin, että syypäänä vaikeuksiin on ollut ”kirkon auktoriteetti” ja ”kaupallinen maininta”. Joissain kohdissa myönnetään, että asuntopolitiikassa olisi parantamisen varaa ja että aborttia haetaan ”useimmiten sosiaalisin perustein”. Ainoaan myönnettyyn valtion tekemään virheeseen, asumismuotoihin, ei kuitenkaan voida puutua muuta kuin ”epävirallisesti”. Tutkimuksessa ei puhuta naisista ja miehistä, jotka eivät halua lapsia tähän saasteiseen maailmaan, vaan ”tahallisesti lapsettomista perheistä”.

Raportin tarkoituksena on nostaa Suomi maailman huipulle tilastollisesti terveimpänä maana. Terveyden suurimpana haittana pidetään stressiä. Missään ei edes mainita ympäristön myrkyttymistä ja ihmisen henkistä hätää fyysisen ympäristön monotoonisuudesta ja kuolemisesta. Mutta kyseessähän on tyypillinen sektoritutkimus, jonka materiaali ”täytyy pitää joissain rajoissa”. Stressiä on vähennettävä valtion seksuaalivalistusta lisäämällä. Stressi kun aiheuttaa henkistä ja fyysistä sairautta ja siten nostaa eniten kansanterveyslaitoksen menoja. ”Sukupuolinen kanssakäyminen vähentää kortisolin erittymistä (stressihormoni). Seksuaalinen aktiivisuus voi siten olla tehokas vastalääke stressin haittavaikutuksille”.

Huoli on tietysti miehen sukupuolihormonista eli testosteronista. Sen eritys ja siten siittiösolujen määrä kun vähenee stressaantuneella kaupparatsulla. Tunnemmehan kaikki vaikeuden löytää spermapankkiin ”vakavaraisia investoijia”.

Raportissa seksuaalisuudesta tehdään A-luokan ihmisten yksinoikeus, sillä ”seksuaalisuus on yksi hyvinvointiin kuuluva tekijä”. Mainonnassa seksi liittyy ”yleensä vaurauteen, tyylikkyyteen ja ylellisyyteen” nimenomaan ”taloudelliseen hyvinvointiin” - ja lisätään kuin sivulauseessa ”askeettisuus ja nautintojen säästäminen tulevaisuuteen ei ole enää varsinkaan talouselämän kannalta toivottavaa”. Aktiivi seksuaalielämä merkitsee ”keskeistä osaa joidenkin henkilöiden sosiaalisesta statuksesta”. Seksuaalisesta on tullut ”kulutushyödyke”.

Niinpä yhteiskunnan on tuettava erityisesti vähävaraisia ja vammaisia seksuaaliongelmissa. Toiminnalliset seksuaalihäiriöt liittyvät kirjoittajien mukaan ”yleisempään yhteiskunnalliseen huono-osaisuuteen”. Laitoksissa asuvien seksuaalimyönteisyyttä on kehitettävä. Missään ei aseteta kyseenalaiseksi itse laitosten olemassaoloa.

Oravanpyörässä heiluva mieskin hyväksytään: ”Keskeiseksi syyksi prostituution palvelujen käyttöön miehet nimesivät seksuaalisten tarpeidensa ”hoitamisen alta pois”. Mihin unohtuikaan tutkimuksen tasapuolisuus naisten stressivaikutuksista ja naisten syistä antaa ”erittäin tärkeä” osuus seksuaalisille fantasioille. On tainnut Salmimies päästä esittelemään valikoituja paloja omasta seksilomastaan.

Ja miten ihmiset saadaan mukaan virkamiesten seksilomalle? Heille luvataan lisääntyvää itsemääräämisoikeutta, ihmisarvoa, itsearvostusta. Seksiloman tarkoitus on ”parisuhteen vaaliminen” eli ainoastaan ja yksinomaan vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän pönkittäminen.

Stressi pois seksilomalla (hs 22.2.1989)

"Sosiaali ja terveysministerön pieni asiantuntijaryhmä kaavailee uupuneille kansalaisille mahdollisuutta päästä seksilomalle. Asiantuntijaryhmän vielä työn alla olevassa muistiossa on ehdotelmia lainsäätäjille... Vapaa-ajan puute ja erilaiset sosiaaliset velvollisuudet ovat keskeisiä esteitä yksilöiden tyydyttävälle seksuaalielämälle. Asiantuntijaryhmä arvioi, etä myös joukkotiedotusta kehitetään erootisesti mielenkiintoisemmaksi ja erotiikasta tehdään ylteiskunnallisesti arvostettua."