Valtiot.tri Marketta Horn


Venäjän ympäristöpolitiikka ja ympäristön tila


Venäjän ympäristön tilasta saatiin ensimmäisiä tilastotietoja 1980-luvun alussa. Länsimaissa kiinnostus saastuttamisen syistä ja mittasuhteista oli herännyt vain 10 vuotta aikaisemmin.

Tämän vuosituhannen alussa useimmat ympäristötutkimukset on lopetettu niin länsimaissa kuin Venäjällä. Venäjällä lopetettiin jopa ympäristöministeriö vuonna 1985 ja sitä seurannut virasto vuonna 1995. Globalisaation käsite syrjäytti kestävän kehityksen käsitteen.

Venäjän ympäristön tilasta on ilmestynyt tutkimuksia OECD:n ja YK:n raporteissa. Uusia tieteellisiä kokonaisteoksia ei ole ilmestynyt siitä yksinkertaisesta syystä, että tilastoja ja tutkimuksia ei enää tehdä. Yksittäiset artikkelitkin ovat vähentyneet. “Kokemus osoittaa, että virallisten ympäristön tilastojen ja todellisten päästömäärien ero voi olla 60 % “ (OECD 1998, s. 50)

Kun Venäjän tutkijoiden maailmankongressi pidettiin Harrigonissa Yhdysvalloissa vuonna 1984, painettiin kokouksessa pidetyistä ympäristöongelmia käsitelleistä esitelmistä kokonainen kirja. Kun vastaava maailmankongressi pidettiin Suomessa elokuussa 2000, käsitteli 2500 esitelmästä ympäristöasioita enää 15 tutkijaa.

Suurinpina ympäristöongelmina Venäjällä pitää professori Aleksei Jablokov Kuolan ja Uralin ydinjätteitä, Komin öljykatastrofia ja Siperian nikkelisulattojen päästöjä. Mutta suuri ongelma on myös yksinkertaisesti yleisen kiinnostuksen puute (STT, HS 27.4.00). Kansalaisten vaikuttaminen lähiympäristön epäkohtiin on käynyt yhä vaikeammaksi: ympäristöyhdistykset alistettiin uudelleen rekisteröintiin vuonna 2000 ja vapaaehtoisjärjestöjen perustamiin toimistoihin alettiin tehdä tarkastuksia. Vuoden 1995 jälkeen on irtisanottu kaksi kolmasosaa ympäristöviranomaisista. Jablokovia huolestuttaa ympäristön tilaa koskevien tietojen salailu.

Myös länsimaisen markkinatalouden jäljet näkyvät pahimmillaan Venäjällä. Ei vain venäläisissä suurkaupungeissa, vaan myös pienissä maaseutukioskeissa myydään muovi- ja peltipurkkeihin pakattuja juomia, vaikka tiedetään, että maassa ei ole kaatopaikkoja, ainoastaan metsiä, joihin jätökset kipataan. Lasin, metallin ja paperin kierrätys toimi vuoteen 1985, mutta avoimuuden alettua varat kierrätykseen lopahtivat.

Kun venäläinen turisti saapuu Suomeen, käyttää hän suurimmat rahamäärät autoihin ja autotarvikkeisiin, turkiksiin ja viihde-elektroniikkaan. Kuluttavan kulutuksen boomi on Venäjällä vasta alkamassa.

Vuodesta 1997 lähtien Venäjältä on lähtenyt ympäristöpakolaisia. Tshernobylin katastrofialueelta, järvien kuivumisalueilta, Semipalatinskin ydinkoealueelta. Myös Kuolan, Kuznetskin ja Norilskin alueilta väestö alkaa pyrkiä muualle. Kaspianmeren veden pinnan nousu aiheuttanee 200.000 ihmisen poismuuton.

Ympäristökatastrofi uhkaa Venäjää, kertoi Suomen entinen ympäristöministeri Kaj Bärlund (Vieraskynä HS 19.2.00). Saastepäästöt, vesien suojelu ja jätehuolto ovat retuperällä. Bärlundin mukaan Venäjän ympäristönsuojelussa ohjelmat ja tavoitteet ovat kunnossa, mutta toteutus on yhä etäänpänä. Venäläiset kyllä ylpeilevät tiukoista ympäristönormeistaan, mutta normit eivät ole missään suhteessa käytäntöön. Rikki- ja typpipäästöt sekä kasvihuoneilmiötä kiihdyttävät hiilidioksidipäästöt ovat huippuluokkaa. Vesien saastuminen aiheuttaa terveysongelmia, joita ei voi enää lääkkeillä parantaa. Radioaktiivisen jätteen varastointi uhkaa koko Länsi-Eurooppaa.

Manuel Castells Berkeleyn yliopistosta kirjoittaa: “Neuvostoliiton kaaduttua vanhat kommunistit ja uudet demokraatit solmivat maakaupan, jossa kommunistit saivat rahat ja demokraatit vallan. Nomenklatuura lupasi tukea demokraatteja sillä ehdolla, että byrokraatit saivat varastaa valtion omaisuuden ja ryhtyä monopolikapitalisteiksi.” (HS 2.1.2000)

Suurimmat ympäristöpoliittiset selkkaukset ovat koskeneet Baikal järveä, Siperian jokien kääntämistä ja Tshernobylin onnettomuutta. Yleensä ympäristöongelmat liittyvät ilmansuojeluun, vesiensuojeluun, uusiutumattomien luonnonvarojen suojeluun ja alkuperäisluonnon suojelemiseen.

Seuraavaan raporttiin on kerätty tietoja Neuvostoliiton ja Venäjän ympäristöajattelusta vuosisadan alusta lähtien ja ympäristön tilasta 1970-luvun lopulta lähtien.

1. Venäjän maantieteellinen ja ekologinen sijainti
2. Ympäristöajattelun poliittiset muutokset
3. Ydinvoima
4. Sota-alueet
5. Puu
6. Maaperä
7. Vesistöt
8. Väestön terveys
9. Suomen ympäristöyhteistyö Venäjän kanssa
10. Kansainvälisiä ympäristösopimuksia
11. Kirjallisuus


1. Venäjän maantieteellinen ja ekologinen sijainti
Yksitoista aikavyöhykettä ja kuudesosa maapallon pinta-alasta. Venäjän alueen luonnonvaroista Murmanskin alueella on noin kaksi kolmannesta aptiitti/nefeliinistä, kolmannes nikkelistä ja viidennes koboltista. Lisäksi useita harvinaisia mineraaleja voidaan löytää vain Kuolan niemimaalta.
(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 15)


2. Ympäristöajattelun poliittiset muutokset

1800-luvun tsaristinen ajattelu ja 1900-luvun marxismi-leninismin innoittama sosialistinen mekanismi ovat muuttaneet Venäjän ympäristöä. Karl Marx kirjoitti: tuotteen arvo muodostuu siihen sijoitetun työn määrästä. Tämän mukaisesti Neuvostoliitossa käytettiin 1970-luvulle saakka luonnonraaka-aineita huolettomasti. Vähemmälle huomiolle jäivät Marxin varhaisemmat ja filosofisemmat kirjoitukset, joissa luonto nostettiin palkkatyön perusedellytykseksi. Marx kirjoitti vuonna 1844: “Ihminen elää luonnosta. Tämä tarkoittaa: luonto on ihmisen ruumis, jonka kanssa hänen on pysyttävä jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jotta hän ei kuolisi. Kun ihmisen fyysinen ja henkinen elämä on luonnon kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, merkitsee se vain ja ainoastan sitä, että luonto on itsensä kanssa vuorovaikutuksessa. Sillä ihminen on osa luontoa.”

Pietari I antoi alustavia ympäristönsuojelumääräyksiä. Vuonna 1917 tuli voimaan maa-asetus ja vuosina 1918 ja 1919 asetukset mineraalivaroista, valtiolle tärkeistä lääkekasvialueista sekä metsäasetus. Jäämeren kalastuksesta ja luonnonkauniiden alueiden, puutarhojen ja puistojen säilyttämistä säädettiin lailla vuonna 1921.
Ensimmäinen luonnonsuojeluyhdistys VOOP perustettiin vuonna 1924. Kesti 24 vuotta ennen kuin vastaava järjestö perustettiin länsimaissa. Kuitenkin vuoteen 1987 tultaessa voitiin täydellä syyllä moittia, että ympäristöliikkeessä oli vain johtajia. Luonnonsuojeluyhdistys oli enää muodollisuus

Sosialismissa ihmisen tuli hallita luontoa. Vuoden 1928 ensimmäisen viisivuotissuunnitelman jälkeen elinkeinoelämä on laajentunut, mutta ei tehostunut. Vettä ja maata on pidetty ilmaisina hyödyntämiskohteina. Sosialistisen talousteorian mukaan vain ihmisen työ tuottaa lisäarvoa, siksi vettä, luonnonvaroja ja luontoa on käytetty siellä missä vain pystyttiin.

Stalinin aikana luontoa pidettiin jopa vihollisena, joka oli voitettava. Insinöörit, joiden tehtävä oli muuttaa luontoa, olivat sankareita ja maanviljelijöitä pidettiin kulakkeina. Kulakki tarkoittaa venäjän kielessä sekä nyrkkiä että maanviljelijöiden hyväksikäyttäjiä, suurtilallisia.

1960-luvulla kasvoi suunnaton huoli kansalaisten terveydentilasta ja luonnollisesti sen kustannuksista. Niinpä säädettiin raja-arvot vahingollisten aineiden käytölle. Säädökset olivat huomattavasti tiukemmat kuin lännessä. Ongelmaksi jäi, että kukaan ei noudattanut raja-arvoja.

1970-luvulla typistyi keskustelu ja tutkimus luonnonsuojelualueista ja tehtaiden raja-arvoista käsittelemään pääasiassa Itämeren tilaa. Kun vuosikymmenen puolivälissä elintarviketuotanto alkoi taantua ja ympäristöongelmista tuli ilmiselviä, luovuttiin vanhasta sloganista 'saavuttaa ja ylittää Yhdysvallat' (Gerner 1982, s. 30). Tilalle tuli 'venäläisen elämänmuodon' korostaminen. Sosialismin aatteen mukaisesti kritisoitiin kansalaisten ‘konsumismia’. Ruotsalaisen Venäjän ympäristötutkijan Gernerin mukaan kapitalistinen teknologia ja keskitetty suunnitelmatalous ovat ympäristön kannalta sietämätön yhdistelmä. Siinä on totaalisesti hylätty roussealainen ajatus eri vuodenaikojen merkityksestä ihmisen toiminnalle (seasonal behaviour).

Neuvostoliitto ylpeili 1972 YK:n ympäristökonferenssissa Tukholmassa sillä, miten aloitteellinen se on ollut ympäristöasioissa. Pian Unesco/UNEP konferenssissa Belgradissa alkoi kansainvälinen ympäristöyhteistyö ja International Environmental Education Programme IEEP. UNESCO:n konferenssi pidettiin vuonna 1977 Tiflisissä Neuvostoliitossa. Vuonna 1982 UNESCO:n seminaarissa Budapestissa todettiin, että yliopistojen tehtävä on ympäristökasvatus. 1986 pidettiin UNECOIUNEP-konferenssi Moskovassa. Sittenhän YK:n ensimmäinen merkittävä kongressi pidettiin Riossa vuonna 1992. Siellä julkaistiin Brundtlandin komitean mietintö ja aloitettiin Agenda 21 toiminta ympäri maailmaa.

Ensimmäisen kerran vuonna 1977 maan perustuslakiin lisättiin tavoitteeksi "luonnon suojeleminen ja luonnon rikkauksien säilyttäminen". Artiklat 18, 27, 42 ja 67 käsittelevät luonnonsuojelua.

Moskovan kirjailijaliittoon kuului 1970-luvulla 2000 jäsentä. Liiton jäseniä arvostettiin. Heillä oli myös oma luonnonsuojeluryhmä, jonka puheenjohtajana toimi kirjailija, biologi ja insinööri Anatolij Agaltsov ja jossa oli 40 aktiivista ympäristönsuojelijaa. Kirjailijaliiton oma lehti Literaturnaja Gazeta oli noihin aikoihin sovjetologien ja kremlologien ainut tietolähde. Tämä luonnonsuojeluväki juhli ensimmäistä voittoaan 1970-luvulla, kun Baikaljärven rannalla olevaan sellutehtaaseen rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäinen puhdistamo. 1985 YK:n ympäristöjärjestö UNEP antoi erikoispalkinnon erinomaisista suorituksista Baikaljärven suojelemiseksi. Seuraava suuri ympäristövoitto oli Siperian jokien käännyttämisen ehkäisy vuonna 1986.

Vuonna 1980 salakuljetettiin länteen Boris Komarovin kirjoitus. Komarov on neuvostojuutalainen tiedemies, joka asuu nykyisin Israelissa. Hänen raporttinsa mukaan 10 % Neuvostoliiton asumiskelpoisesta maasta on muuttunut ekologiseksi joutomaaksi tai menettänyt hedelmällisyytensä, oka kuudennella aikuisella tulee olemaan fyysisiä tai psyykkisiä vaikeuksia. Vuonna 1985 varattiin budjetissa 8,5 miljardia ruplaa eli 2,5 prosenttia ympäristönsuojeluun.



Gorbatsovin vihreä vallankumous

Andropov olisi pannut alulle vihreän liikkeen, jos olisi saanut elää, kirjoitti Mikko Eronen vuonna 1984. NKP:n 27. puoluekokouksessa vuonna 1986 Mihail Gorbatsov lausui kuolemattomat sanansa: "milloinkaan ennen ei maanpäällinen elintilamme ole altistunut niin ankarille poliittisille ja fyysisille rasitteille. Milloinkaan ennen ei ihminen ole kiskonut luonnolta niin ankaraa pakkoveroa. Milloinkaan ennen hän ei ole nähnyt itseään niin haavoittuvana väkivallalle, jonka hän on itse aikaansaanut." Kuitenkaan vuoden 1986 uusi puolueohjelma ei sisältänyt juurikaan mainintoja ympäristöstä. 110 sivuisessa Gorbatsovin talousohjelmassa, joka ulottui vuoteen 2000, oli vain kaksi sivua ympäristöstä.

Vielä 1.8.1986 hallituksen johtava ympäristöviranomainen vakuutti: Neuvostoliitossa ei ole minkäänlaista ympäristöongelmaa. Kirjailija Anatoli Onegov kritisoi Sovietskaja Rossija lehden yleisöartikkelissa lausumaa. Erikoista on, että tämä artikkeli sai painoluvan.

Glasnostin hengessä ympäristöongelmista alettiin puhua julkisesti. Kansanäänestys tuli käyttöön asioissa, joissa kansalaisten ja ministeriön mielipiteet menivät ristiin. Ympäristöalan tutkimusta ei johdettu enää virastosta, vaan tiedemiesten yhteisöstä. Koulutus ja yritysjohtajien tietämyksen lisääminen aloitettiin (Seuratieto 5/89)

Gorbatsov alkoikin puhua vihreästä kommunismista. Ensimmäisenä suljettiin saastuttamisen vuoksi Prizerskissä Käkisalmen sellutehdas (Pravda 12.11.1986). Komsomolskaja Pravdan mukaan tehtaasta oli päässyt veteen öljytuotteita ja muita kemikaaleja (27.3.1987 AP). Tarkempia tietoja ei asiasta annettu. Jo tuollaisenaankin uutinen heijasti uutta, neuvostojohtaja Mihail Gorbatshovin vaatimaa avointa tiedotuspolitiikkaa. Tammikuussa 1988 Gorbatsov esitti Murmanskissa Pohjolan "kokonaisvaltaisen ympäristönsuojelusuunnitelman" laatimista. Gorbatsov oli erityisen huolissaan pohjoisella mannerjalustalla aloitettavan öljy- ja kaasutuotannon vaikutuksista. Greenpeace ja Robin Wood alkoivat suunnitella toimistoa Moskovaan samana vuonna.

Kun vuonna 1990 kouluikäisistä enää alle viidennes oli terveitä, julisti Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston asettama tutkimusryhmä ympäristön saastumisen jopa "geneettisen koodin kysymykseksi". Vuonna 1992 annettiin Ekologinen hätätilaraportti Venäjän hallitukselle. Hätätila-alueet: Tshernobylin alue, eteläisen Uralin teollisuus- ja ydinkoealue, Kuolan niemimaa, Volga-joen Kuzbassin hiilialue, Amurin alueen ja Krasnojarskin piiri.


Ympäristönsuojelun ja luonnonvarain ministeriö

Ympäristöpoliittinen vaikuttaminen liitettiin aluksi osaksi niin kutsuttua rauhantyötä. Rauhankomitean yhteyteen perustettiin vihreä järjestö "Ekologia" pitämään yhteyttä läntisiin Vihreisiin puolueisiin. Ensimmäisenä johtajana toimi glasnost-lehden Novyi Mirin päätoimittaja, kirjailija Sergei Zalygin. Hän oli ollut torjumassa Obin vesivoimalaa ja pohjoisten jokien kääntämistä.

Vuonna 1985 perustettiin valtakunnallinen luonnonsuojelukomitea, Goskompriroda. Se oli muodollisesti korkeampi kuin ministeriöt. Jokaisessa tasavallassa piti olla oma komitea, koska olosuhteet vaihtelevat suuresti. Komitea kutsuttiin superministeriöksi, joka ei ole vastuussa korkeimmalle neuvostolle, vaan ministerineuvostolle (Seuratieto 5/1989). Sitä ennen teollisuus- ja maataloustuotannosta vastuussa oleva ministeriö oli huolehtinut ympäristönsuojelusta. Superministeriön tarkkailun piiriin kuuluivat kaikki muut paitsi sotilasalueet, jotka kuitenkin käsittivät jopa 4 % entisen Neuvostoliiton alueesta. Ne huolehtivat itse valvonnasta ja mittauksesta.

Vuonna 1991 hyväksyttiin Neuvostoliiton ensimmäinen ympäristölaki. Aikaisemmin oli ollut asetuksia, toimikuntia ja virastoja. Venäjän federaation budjetti, tasavaltojen, alueiden, aluepiirien ja paikallisten neuvostojen budjetit alistettiin ympäristönsuojeluun. Suureksi ongelmaksi muodostui 1990-luvun uudessa tilanteessa, että eri ministeriöt määräsivät erilaisia normeja. Ympäristöhallinnossa oli päällekkäisyyksiä.

"Nykyisin paikalliset ja alueelliset valtaelimet (eivät federaation elimet) kantavat vastuun tehokkaan ympäristönsuojelujärjestelmän organisoinnista. Paikalliset elimet tekevät sopimukset luonnonvarojen käyttäjien kanssa, päättävät maksuista ja sakoista ja rahoittavat luonnonsuojelua.” (Lutschko 1993)

Venäjällä ensimmäiset ympäristömaksut esiteltiin vuonna 1981 vesien pilaantumisen tultua akuutiksi. Jokaisella tehtaalla oli ympäristöpäätöslupa. Jokaiselle yritykselle on nimetty MPL, korkein ympäristöpäästömäärä. Ilma, vesi, maa, kiinteä jäte ja niiden sallitut määrät selvitetään valtion laissa. Ohjelmat tehtiin kaikille osavaltioille sitä silmälläpitäen, että minkään alueen päästöt eivät vielä aiheuta vahinkoa ihmisille. (State of the World 1998, s. 128).

Tämä saastelupa on sopimus paikallisen viranomaisen ja teollisuuslaitoksen välillä. Myös alueen valtion edustaja on sopimuskumppani.. Vuoden 1995 jälkeen ne yritykset jotka ovat alentaneen päästöjään enemmän, ovat saaneet verohelpotuksia. Ongelmana oli kuitenkin, että lupien pohjana ei ollut tieteellisiä tutkimuksia. (State of the World 1998, s. 130).

Venäläinen systeemi rakentuu sen varaan, että yritys korvaa ihmisen terveydelle ja luonnolle aiheuttamansa vahingon. Yrityksillä on niin kutsuttu tekninen saastepassi. Tuhoaja maksaa menetelmä ei toimi, koska Venäjällä siirryttiin keskustaloudesta markkinatalouteen. Kun yritykset on yksityistetty, tärkeintä on yrityksen verotettava tulo, ei voiton ja käyttökustannusten ero. Aikaisemmin valtio maksoi käyttökulut, joihin myös saastemaksut kuuluivat. Samaan aikaan oikeuskäytäntöä höllennettiin. Saastemäärää ei voitu enää sanella ylhäältä päin. Vaurioita on vaikea todeta. Esim. terveys määriteltiin sen mukaan, kuinka monta työpäivää ihminen on sairaana. Oli myös vaikea erottaa menneisyydessä tehdyt vauriot.

Koska taloudelliset toimintaedellytykset on turvattava, ei ympäristöveron voi antaa ylittää määrättyä tasoa. Niinpä yritykset, jotka eivät tee voittoa, eivät myöskään maksa ympäristöveroa. Siksi vuonna 1995 valtio sai vain puolet lasketusta ympäristöverosta. Ne alat, jotka ovat “sosiaalisesti tärkeitä, voivat saada vapautuksen. Niiden lisäksi energiasektori, maanviljely, sotateollisuuden konversaatio, kuljetus ja rakentaminen saavat vapautuksia (State of the World 1998, s. 136).

Päästöveroissa oletetaan, että laitos toimii teknisesti ilman virheitä. Kuitenkin kolmasosa ylimääräisistä päästöistä johtuu toimintavirheistä. Pienimmät ja syrjäiset tehtaat eivät kuulu vielä olenkaan ympäristöverojen piiriin. Moskovan komitean mukaan 40 % saastepäästöistä ei ole vielä rekisteröitynyt. Yritykset voivat itse arvioida päästönsä. Valtion mittauslaitteita ei riitä edes puolelle. Pienissä kaupungeissa ei ole varaa asettaa tehtaille ympäristöveroja. Yhä sallitaan myös piippujen pidennys, jolloin saasteet leviävät naapurikuntiin. (State of the World 1998, s. 138). Yritysten ei tarvitse maksaa ympäristöveroa jos ne tekevät ympäristöinvestointeja. Kuitenkaan kukan ei valvo, miten paljon he todellisuudessa tekevät. (State of the World 1998, s. 141)

Näin siis viranomais- ja lainsäädäntötasolla. Leena Ruokanen toteaa tutkimuksessaan Murmanskin alueen jätteet vuonna 1994: “Ongelmana katsauksen teossa on ollut saatujen tietojen vähäisyys. Tietoja ei monilta jätehuollon osa-alueilta ole ilmeisesti olemassa. Saadut tiedot eivät myöskään ole kattavia, tietojen tilastointi- ja selittämistapa on poikkeuksellinen, mm ilmanpäästöjä ei ole eroteltu varsinaisista jätteistä. Lisäksi tulosten vertailtavuus on vaikeaa. Ympäristönsuojeluasioiden osalta viranomaisten tehtävien jako on ollut jossakin määrin epäselvä, mikä osaltaan selittää tietojen niukkuutta.” (1994, s. 4)

Ruokasen mukaan myös jätteenhuolto Venäjällä verrattuna Neuvostoliiton aikaan heikentyi: “Pullojen kierrätyksen merkityksestä kertovat kaudet, jolloin viinakaupoissa ostettaessa uutta pulloa asiakkaan täytyi vastineeksi luovuttaa tyhjä pullo (1994, s. 5). Lasinkeräys ei enää toiminut. Myös orgaanisen jätteen keräys oli loppunut 1994. Joitakin elintarviteollisuuden jätteitä kerättiin karjanrehuksi. Kunnallisista jätevesistä 2/3 oli epäpuhtaita puhdistuksen jälkeenkin (Ruokanen 1994, s. 12). Verrattuna vuoteen 1991 öljytuotteiden ja typpiyhdisteiden päästöt jätevesissä olivat lisääntyneet. Kuitenkin orgaanisen aineksen, kiintoaineksen, fosfaattien, rasvojen ja raskasmetallien päästöt olivat pienentyneet. Vähennykset eivät johtuneet puhdistamojen toiminnan tehostumisesta, vaan tuotannon supistumisesta. (Ruokanen 1994, s. 139).

Vuonna 2002 jouduttiin poliisien yhteyteen perustamaan ympäristörikososasto, ekologiamiliisi, koska ympäristötarkastajia ei päästetty sisään tehtaisiin. Ympäristömiliisi on määrännyt sakkoja puiden kaadosta, kalastamisesta, maaperän ja veden saastuttamisesta (HS 17.12.03)

Ministeriö määräsi heti seuraavat yhtiöt tyrehdyttämään öljyvuodot Moskovassa: Moskvitsch autotehtaan ja Moskovan öljyjalostamon sekä kaksi sotilaslentokenttää: “Sotilaslentokentiltä vuotanut öljy lainehtii jo lähitalojen kellareissa. Ihmiset pulttaavat sitä omiin tarkoituksiinsa (HS 17.12.03)
 

Venäjän ympäristön saastumisen syyt: Venäjän tehtaiden piipuista lähes kahdeksan kymmenestä laskee saasteet suodattamatta ilmaan. Yli puolet teollisuudesta ei puhdista jätevesiään ja kaupungeista lasketaan samassa suhteessa puhdistamattomat viemärituotteet vesistöön. Ongelmajätteet lojuvat tehtaiden pihoilla. 90% Neuvostoliiton sellutehtaista toimii 80 vuotta vanhoilla koneilla.
Venäjän lainsäädäntö ja tarkastusmenetelmät eivät ole edistyneet vielä niin pitkälle, että niiden avulla voitaisiin tutkia laillisesti ja luotettavasti kunkin tehtaan ympäristöpäästöt niin että ne maksavat sekä ympäristöveronsa että noudattavat lain vaatimuksia. Vuonna 1995 valtion budjettiin jäi näiden vuoksi 30.000 biljoonaa ruplaa eli 1.5 % BKT. Samaan aikaan valtion sosiaalimenot olivat 1.5% BKT. Koska rahaa on vähän ja ympäristöveroja pyritään välttämään, tehdään paljon vaihtokauppaa. Vaihtokauppaa ei veroteta. Vaihtokauppa käsitti 70 % kaikista Venäjän energiasektorin transaktioista.
Vuonna 1996 sähkönkäyttäjät maksoivat vain 65 % siitä sähköstä minkä he saivat Maatalous maksoi vain 9 %sähköstä ja lämmöstä. (State of the World 1998, s. 157)


Putin
Heti valintansa jälkeen Putin sulautti ympäristökomitean luonnonvarojenministeriöön. Juuri luonnonvarainministeriö myöntää luvat öljyn ja muiden luonnonvarojen käytöstä. Se on ministeriö, joka kaikkein vähiten välittää ympäristön tilasta (Reutersin raportti). Eivätkä ympäristöasiat voi nousta esille kaupungissa, jossa esim. pormestari myöntää suoraan, että 95 prosenttia budjetista tulee öljy-yhtiöiden veroista (Feliks Makov).

Kun Clinton vieraili Venäjällä kesäkuun alussa 2000 ja puhui Venäjän parlamentin alahuoneessa, boikotoivat useimmat kansanedustajat puhetta. Zhirinovski ilmoitti: Saimme ohjeita kuinka voimme jatkaa maan tuhoamista. Clinton kertoi toivovansa vahvaa Venäjää, Yhdysvaltojen rinnalle ja kertoi Yhdysvaltojen antavan Ukrainalle 25 miljoonaa dollaria yritystoiminnan kehittämiseksi.

Yhteiskuntafilosofi Manuel Castell kertoi haastattelussa: Neuvostoliiton kaaduttua vanhat kommunistit ja uudet demokraatit tekivät mafiakaupan, jossa kommunistit saivat rahat ja demokraatit vallan. Nomenklatuura lupasi tukea demokraatteja sillä ehdolla, että byrokraatit saivat vastata valtion omaisuudesta ja ryhtyä monopolikapitalisteiksi. (Saska Snellmann, HS 2.1.2000)

Prof. John Ball kertoo: Venäjällä o kohta diktaattori joka on valittu demokraattisilla vaaleilla. Aivan samoin kuin Saksassa vuonna 1939. Putin toistaa yksinkertaisia asioita, joilla voi perustella melkein minkä teon tahansa (HS 9.4.2000)




4. Ydinvoima

Vuonna 1954 Obninskissa avattiin maailman ensimmäinen ydinvoimala. Vasta 24 puoluekokouksessa 1971 tehtiin päätös ydinvoiman suurkäytöstä. Viisivuotissuunnitelmassa 1984 todetaan, että ydinsähkö on hiilellä tuotettua kalliimpaa. 1980 toimivien ydinvoimaloiden kokonaiskapasiteetti oli vain runsas puolet päättyneen viisivuotissuunnitelman edellyttämästä.

Venäjällä on 28 atomivoimalaa ja 18 lisää rakenteilla (The European 2.12.93), joista 15 on Tshernobyl-tyyppisiä. Viktor Mikhaoilov, Venäjän atomienergiaministeri kertoi maansa nostavan atomivoiman tuotantoa 150 prosenttia. Ukraina on päättänyt olla sulkematta Tshsernobylin voimalaa.

Maailman uraanivaroista sijaitsee kolmannes Venäjällä, tuotannosta neljännes, markkinoista vasta 5 %. Halpaa uraania Venäjä saa Kazahstanista, Tadzhikista ja Ukrainasta. Keväällä 1999 tuli tieto että uraania alettaisiin louhia myös Äänisen pohjoispäässä olevalta Kizhin saarelta.
Vuonna 1992 Venäjä tuotti 12 % energiasta ydinvoimaloista, Uralin länsipuolella 30 %.

Venäjän ydinvoimaloissa tapahtui vuonna 1994 126 vahinkoa, mikä on 26 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Mutta ydinvoiman tuotanto väheni 31 %, koska tilat käytetyn ydinpolttoaineen varastointiin eivät riittäneet. Vahinkoja tapahtui kilowattituntia kohti enemmän. Voimalat tuhoavat Itämeren lämpötasapainoa pumpatessaan jäähdytysvettä.
Norjalaisten lähteiden mukaan Izvestija-lehti oli saanut 14.5.2000 haltuunsa Venäjän ydinvoimaviranomaisten raportin. Turvallisuusmääräyksiä olisi rikottu 840 kertaa maan 29 ydinvoimalassa vuonna 1999. Vakavaksi luokiteltuja rikkomuksia oli 90.

RMBK-reaktori on halpa, sitä pystyy tekemään tavallisissa koneenrakennustehtaissa, kun taas painevesireaktori vaatii kalliimpaa tekniikkaa. RMBK reaktorin plutonium saadaan talteen, sillä polttoainetta voi vaihtaa käytön aikana. Vuonna 1988 Neuvostoliitto keskeytti näiden Tshernobyl tyyppisten reaktoreiden valmistuksen.
 
STT, hs 17.11.09: "Venäjän valtiollinen ydinenergiayhtiö Rosatom on huolissaan kasvavasta ydinjätteen määrästä. Maa on hautautumassa jätteeseen, jota on jo 550 miljoonaa tonnia... Rosatomin varajohtaja Tatjana Jelfimova esitteli ydinjätettä käsittelevän lakiehdotuksen Venäjän parlamentin energiavaliokunnalle... ydinjätteen määrä pitää vähentää 385 miljoonaan tonniin vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi perustettaisiin yhtiö, jonka tehtävänä olisi varmistaa jätteen turvallinen sijitus vuoteen 2035 mennessä. Ympäristönsuojelijat ovat toistuvasti olleet huolissaan ydinjätteen varastoinnista Venäjällä. Saksasta peräisin olevaa ydinjätettä on muun muassa löytynyt pihalloe jätetyistä ruostuneista säiliöistä Siperiassa."

Venäjän ydinturvallisuudella ei mennyt keskiviikkona hyvin, kun valtionyhtiö Rosatomissa paljastui laaja kavallusvyyhti. Yhtiön entistä varajohtajaa Jevgeni Jevstratovia syytetään yli 2,5 miljoonan euron kavalluksesta. Rosatomille oli myönnetty tieteellisen tutkimuksen tekemiseen 1,25 miljoonaa euroa vuosina 2008 - 09. Yhtiön työntekijät latasivat tutkimukset internetistä ja pitivät rahat itsellään. lisäksi valtion budjetista oli annettu 1,5 miljoonaa euroa käytetyn ydinpolttoaineen käsittelylaitoksen rakentamiseen. Laitokset jäivät rakentamatta ja rahat virkamiesten taskuihin.  (hs 21.7.2011)
Poljarnye Zorin neljä reaktoria Kuolassa
Kuola johtaa ydinlaitosten vikatilastoja. Onnettomuudet johtuvat inhimillisestä tekijästä eli vanhenevasta kalustosta. Vuonna 1994 reaktorin jäähdyttämisen keskeytyminen aiheutti Kuolassa vakavan onnettomuuden.
Kuolassa on maailman tihein ydinreaktorikeskittymä, neljä ydinvoimalaa ja aluksissa 200 ydinreaktoria.
Vuonna 1992 IVON asiantuntijat totesivat vuotojen rajoittuneen voimala-alueelle, 100 km Suomen rajasta. Konsultteina he totesivat, että "turvallisuuspulmia ei voida ratkaista kokonaan". Missään ei ole teräksistä suojakupua. Suurin piirtein kaikki on sullottu samaan halliin. Tulipalo turbiinihallissa vahingoittaisi myös varajärjestelmää.

Polnaarnyje Zorilla tehtiin mielenkiintoinen koe marraskuussa 1997. Sisäministeriön miehiä pukeutui korjausmiehiksi ja kaappasivat alle minuutissa voimalan. Testaajat ajoivat voimalan alueelle tavallisella autolla eikä yksikään vartija estänyt heitä.. He olivat “remonttimiehiä”, joiden kulkulupa oli “unohtunut” majapaikkaan. Alle minuutissa keskeiset laitosmiehet oli sidottu ja “terroristit” pitivät hallussaan talon stategisia paikkoja

Suomen Säteilyturvakeskuksen kansainvälisten asioiden päällikkö Heikki Reponen kertoo: Kuolan ydinvoimalassa on ollut useita vakavia vaaratilanteita joista on selvitty painevesireaktorin avulla. Se kestää monen tunnin sähkökatkoksen sulamatta. Tshernrobyl tyyppinen reaktori olisi Kuolassa räjähtänyt jo monta kertaa (HS 7.7.96)


Sosnovyi Bor (Mäntymetsä) 80 km Pietarista
otettiin käyttöön vuonna 1973. Siellä toimii neljä grafiittihidasteista ydinreaktoria, lisäksi kolme jotka ovat sotilaskäytössä. Niiden toiminta perustuu vanhaan tekniikkaan, ei digitaalista laitteistoa, joten vuosituhannen vaihde ei aiheuttanut ongelmia. Reaktoriin kuuluu “huikea määrä hitsaussaumoja” eikä niissä ole suojarakennelmia. Työntekijöillä oli huumeongelmia (HS Kaarina Järventaus 18.12.99)

Onnettomuudet: vuonna 1974 räjähdys kaasutankeissa, 1974 kaasutankkien kiehuminen, 1975 ykkösreaktorin sydämen sulaminen, 1981 polttoainekanavan vaurioituminen, 1990 sadeveden pääsy matala-aktiivisen jätteen säilöön.

Kun Sosnovyi Borissa aloitettiin uuden voimalan rakentaminen 1996, kertoi Georgi Kaurov, että varoja saadaan myymällä uraania ja sähköä sekä valtion budjetista.
 
Vuonna 2008 laitos tuottaa 30 miljardia kolowattituntia sähköä, enemmän kuin koskaan, sillä turbiineja on viritetty tehokkaammiksi. Uusien reaktorien on tarkoitus valmistua 2013 ja 2014. Niihin tulee kaksinkertainen suojakuori, kun nykyisissä ei ole yhtään. Uudet voimalatkaan eivät kestä matkustajakoneen putoamista. (HS10.3.08)
 

Sosnovyi Borin uusien ydinreaktoreiden työmaalla kokonainen seinämä metalliraudoitusta romahti. Jo toukokuussa raudoituksessa huomattiin 60 senttimetrin siirtymä, jota yritettiin korjata huonolla menestyksellä. Venäläisen kansalaisjärjestön Vihreän maailman mukaan voimalaa rakentavat ulkomaalaiset siirtotyöläiset, joiden työehdot ja elinolot ovat kurjat. Sosnovyi Boriin rakennetaan neljä uutta ydinreaktoria, jotka korvaavat vanhat, Tshernobyl-tyyppiset voimalat.

Novaja Gazetan mukaan vahinko on pahin mitä Venäjän ydinvoimaloiden rakentamisessa on tapahtunut. Uhreilta vältyttiin, koska työntekijät olivat lounastauolla raudoituksen romahtaessa. "Mitä tulee joidenkin tiedotusvälineiden  revittelyihin, ei ole hyvä harjoittaa populismia, jos voi odottaa asiantuntioiden päätelmiä", sanoi tiedotuksesta vastaava Natalia Seludko. (hs 27.7.2011)

 
Tshernobylin polttoaineimurissa räjähdys.
Pian onnettomuuden jälkeen ihmisiä haettiin jopa yöllä kotoaan kuorinta- ja avustustöihin. Maassa oli Stalinin aikoja muistuttava poikkeustilanne. Alueella vallitsivat sotalait, jotka tiesivät kapinoitsijoille kuolemanrangaistusta. "Kertausharjoitukset" kestivät 6 kuukautta, jona aikana kuorittiin maata pois ja kuopattiin suuriin hautoihin. Jokaisella oli henkilökohtainen säteilymittari, jota ei voinut itse lukea. Säteilyarvot väärennettiin niin, ettei kukaan saa säteilyä yli normien.

Raivaustöihin osallistui virallisten tietojen mukaan 174.000 ihmistä. 10 vuoden kuluttua joka kolmas on luokiteltu invalidiksi, useillahan varusteina ei ollut muuta kuin sideharsosta tehdyt hengityssuojaimet ja kumitakit. Useimmat sairastavat kilpirauhassyöpää tai leukemiaa ja ovat menettäneet hedelmällisyytensä. Yleisin kuolinsyy on itsemurha (38 prosenttia).

Vuonna 1989 kertausharjoituspakkotyöläiset, veteraanit, perustivat yhdistyksen. Virossa veteraaneja on 4000. He joutuivat myös rakentamaan saastealueelta evakuoiduille koteja. Heidän näkönsä heikkeni, ylähampaat murenivat pois. Komitea vaatii uhrien rehabilitointia eli sairaudet on tunnustettava säteilyn syyksi.

Kirjailija Svetlana Aleksijevitshin haastatteluteos “Tshernobylistä nousee rukous” (Tammi 2000) on maailmalla laajimmin levinnyt teos turmasta. Kirja on julkaistu 20 maassa, mutta ei vielä valkovenäläisille omalla kielellään. Kirjassa kerrotaan, miten onnettomuutta vähäteltiin, evakuoitiin 485 kylää. Saastunutta maata kuorittiin rullalle ja haudattiin maahan. Moni ei ymmärtänyt, miksi näkymätöntä säteilyä tulisi pelätä.

Syksyllä 1996 Ydinvoimalan raivaustöihin osallistuneet insinöörit ja heidän lapsensa, jotka kärsivät erilaisista säteilysairauksista, kävivät myös Suomessa polkupyörämaratonillaan Euroopassa.

Yhdysvaltain energiaministeriö on todennut, että laitoksen turvallisuus on jopa huonompi kuin ennen vuoden 1986 onnettomuutta. Niinpä Ukrainan presidentti Leonid Kutshma lupasi Bill Clintonin vierailulla Kiovassa 6.6.2000, että laitos suljetaan joulukuussa 2000. Yhdysvallat maksaa 80 milj. laitoksen suojaamiseksi.

Belojarskin turbiinihallissa oli tulipalo vuonna 1978. Kovassa pakkasessa kaikki kiinteät sammutusjärjestelmät jäätyivät. 1982 Armenian laitoksella oli turbiinipalo, samoin Rovnon laitoksella.
 
********************

Ydinvoiman tilanne Venäjällä: Oleg Bodrov ja Alexander Feodorov, Green
World, Sosnovy Bor

Pietarin lähellä sijaitsee kolme Tshernobyl-tyyppistä ja yhdeksän muun
tyyppistä reaktoria. Vanhojen ydinreaktoreiden eliniän jatkamisesta on
päätetty tehdä arvio. Niiden käytön jatkaminen näyttää kuitenkin hyvin
todennäköiseltä, koska 80 % Pietarin kaupungin budjetista katetaan
ydinvoimaloista saatavilla tuloilla. Koko Leningradin alueen budjetista
ydinvoima kattaa 35 %. Suomi ostaa Venäjältä sähköä yhden ydinreaktorin
tuotannon verran eli n. 1000 MWh. Sähkö ostetaan Venäjän sähköverkosta.

Ydinjätettä alueella säilytetään leväperäisesti. Jo 30 vuotta sitten
luvattiin, että jätteen välivarastointi ja "lopullinen" sijoittaminen
ratkaistaan pian. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tällä hetkellä
tilanne on se, että vain 90 metrin päässä Itämerestä lepää 25 vuoden
ydinjätteet ja säiliön kapasiteetti on jo ylitetty. Lisäksi ydinjätesäiliö
vuotaa. Kansalaisjärjestöt ovat raportoineet tilanteesta, mutta asialle ei
ole tehty mitään. Ilman, että maan omien ydinjätteiden säilytysongelmia on
mitenkään ratkaistu, suunnitellaan ydinjätteen maahantuontia esim.
Taiwanista. Raha ratkaisee.

Ydinvoimaloissa on myös turvallisuuspuutteita. Voimaloista häviää koko ajan
tavaraa osittain ulkopuolisten ja osittain työtekijöiden toimesta. Myös
voimalan työntekijöiden päihteiden käyttö on yleisesti tiedossa.

Pietarin ydinreaktoreille ei pitäisi antaa lisäaikaa. Alueen sosiaalisiin
ongelmiin olisi löydettävä pikaisesti ratkaisuja. Jotta reaktoreiden
sulkeminen olisi todellinen vaihtoehto, olisi ihmisille löydettävä uusia
työpaikkoja. Alueen ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan myös kansainvälistä
yhteistyötä.

**********************************


Ydinkäyttöiset alukset huonosti huollettuja

Kuolan niemimaalla oli vuonna 1991 118 ydinkäyttöistä alusta, joista suurimmassa osassa on kaksi ydinreaktoria.

Venäjän pohjoisille alueille on suunnitelmissa rakentaa radioaktiivisten jätteiden pysyvä varasto (Ruokanen 1994, s. 14). Murmanskin alueen pinta-alasta laajan osan vaativat tyhjät kaivokset, sivukivikasat ja jätesäiliöt. Alueiden kunnostusta ei tapahdu (Ruokanen 1994, s. 15) jätehuolto.

Nerpitsha, Kuolanlahden rannalla on Venäjän suurin strateginen sotilastukikohta. Se perustettiin vuonna 1961. Alue on 3 km2, suojavyöhyke 200 km2. Sinne on sijoitettu 70 % ydinkäyttöisistä aluksista ja kaupungissa asuu 25.000 ihmistä.

Siellä on 58 vanhaa ydinkäyttöistä sukellusalusta, joista pitäisi irrottaa reaktorit ja ydinpolttoainesauvat. Kuusi valtavaa Taifuni-luokan ydinsukellusvenettä, joissa on tilaa 150 hengen miehistölle ja jotka pystyvät rikkomaan kuuden metrin paksuisen jään noustessaan pintaan.

Vaikka Gosatomnadzorin velvollisuus on tarkastaa myös sotilaskohteet, siltä evättiin vuonna 1994 pääsy niihin. Siksi ydinsukellusveneiden tilasta ei löydy tietoja. Jeltsin poisti pääosan sotilaallisista laitteista Gosatomnadzorin muodollisesta valvonnasta ja siirsi ne armeijan omalle vastuulle.

Strategisten joukkojen huutava rahapula on syynä toistuviin kahnauksiin. Pohjoinen laivasto otti Kuolan niemimaan sähkönjakelujärjestelmän sotilasvalvontaan vuonna 1995 sen jälkeen, kun sähkön katkaisu näytti lähes aiheuttaneen ydinonnettomuuden sukellusvenetukikohdassa Severomorskissa. Kuolan voimayhtiö keskeytti maksamattomien laskujen takia sähköt tukikohdasta. Tukikohdasta lähetettiin aseistettu ryhmä sotilaita, joka pakotti sähkölaitoksen päivystäjät kytkemään tukikohdan takaisin verkkoon. Sähkölaskurästi on 60 milj. fmk. Koska veneiden omat generaattorit eivät ole enää kunnossa, niiden jäähdytysjärjestelmä ei toimi ilman ulkopuolista sähköä ja reaktoria uhkaa ylikuumeneminen.

Ydinkäyttöinen jäänmurtaja Leninin loppuun käytetty reaktori on haudattu Karan mereen Novaja Zemljalla, kuten 14 muuta reaktoria. Silminnäkijöiden mukaan säiliöissä oli 100 säteilevää osaa, Novaja Zemlja on matala, vain alle 20 metriä.

Kolme ydinsukellusvenettä on uponnut Norjan rannikolla vuosina 1970, 1986, 1989.
Ydinsukellusveneissä tapahtuneet räjähdykset ovat vakavia uhkia Venäjällä. Elokuussa 1985 sukellusveneen reaktori räjähti polttoaineen täytön yhteydessä Tshazman lahdella 50 km päässä Vladivostokista. Talvella 1998 räjähdys tappoi yhden ja haavoitti useita miehistön jäseniä. Venäjä pyysi länsimailta kiireellistä apua sukellusveneittensä ydinjätteen aiheuttaman ympäristöongelman hoitamiseen. Turvallisia kuljetuksia Majakin laitoksille ei ole, koska rautatiet ovat surkeassa kunnossa.

Andrejevka, kilometrin päässä tukikohdasta on vaarallinen ydinjätteiden kaatopaikka. Kylässä asuu 200 ihmistä, jotka eivät saa poistua alueelta. Ainut suoja on litra viinaa päivässä. Kamtshatkan Kaukoidässä on toinen yhtä vaarallinen hautapaikka.

Vuonna 1992 ilmoitettiin, että ydinasemateriaalia tuottavien reaktorien määrää on vähennetty huippuvuosien 13:sta nykyiseen neljään. Ydinaseita valmistetaan Arzamas 16, joka on 400 km Moskovasta. Toinen paikka on etelä Uralilla Tshelajbinskin seutu. Ne ovat "kultaisia häkkejä" työntekijöilleen.

Venäjä investoi 1970- ja 1980 luvulla massiivisesti strategisiin aseisiin, jotka sitten osoittautuivat teknisesti epäonnistuneiksi. Tärkeitä komponentti tehtaita jäi myös Venäjän rajojen ulkopuolelle. Venäjä on riippuvainen ohjausjärjestelmiensä kunnosta Ukrainasta. Aseriisuntaa seurannut Styx tutkimusryhmän jäsen VTLtä kirjoittaa, että 1988 arvioitiin Start sopimuksen nostavan Kuolan merkitystä, vuonna 1997 selvisi, että “kaluston odottaman nopean rapistumisen vuoksi tämä vaihe näyttää jäävän väliaikaiseksi” (3.3.97).

Kuolassa on 7 ydinvoimalla käyvää jäänmurtajaa ja yksi kauppalaiva. Niiden jätteiden puhdistaminen on vaikeampaa kuin missään muualla, koska jätevesiin on lisätty merivettä. IVOn Nures-laitteiston kokeilu on osin epäonnistunut, koska suodattimet täyttyvät meriveden suolasta eikä vain radioaktiivisista aineista. Suomi myönsi hankkeelle yli 3 milj. mk. Kun matala-aktiivisia jätteitä varastoitiin veneisiin, uhkasi säteily työntekijöitä. Siksi jätteitä laimennettiin merivedellä ja haettiin useampiin laivoihin.


Maanalaiset ydinräjäytykset
Maanalaisilla ydinräjäytyksillä on nostettu painetta Siperian öljy- ja kaasukentillä, tehty luolia myrkyllisiä jätteitä varten, geofyysikot ovat tehneet seismisiä kokeita öljyn etsimiseksi. Tästä johtuu, että esim. kaksi viidestä Mirnyin timanttilouhoksesta on säteilyn vaarallisesti saastuttamia.
noin 30 ei sotilaallista ydinräjäytystä. Kaspianmeren rannalla tehtiin seitsemän ydinräjäytystä, jotta suolakerroksiin saatiin raakaöljysäiliöitä.
- ydinräjäytys öljynetsimiseksi 14.7.87 Jakutiassa kolmas öljyn etsintään. Räjähdys kiihdyttää öljyn ja kaasun virtaamista kallioista, jotka ovat vuorisuolakerrostumien keskellä. Kielto oli voimassa 1985-helmikuu 1987. Porausreiät valetaan täyteen sementtiä
maan päällä: esim. Jakutia-Sakan hiili- ja timanttikaivosalueilla tehty 12 räjäytystä, muualla rakennettu patoja, siirretty maamassoja.
Kuolan niemimaalla Hiipinässä yritettiin parantaa apatiitin louhintaa megatonnin räjäytyksillä vuosina 1972 ja 1984. Nenetsiassa on yritetty tukkia meren pohjassa purkautuvaa kaasulähdettä 37 kilotonnin ydinräjäytyksellä vuonna 1981.
Räjäytyspaikoilla ei pääsääntöisesti ole tehty radioaktiivisuuden tai ympäristön javäestön terveydentilan seurantaa (HS 10.5.2003)

Vielä vuonna 1991 perustivat entiset ydinvoimamiehet Tshetek-yhtiön. Se markkinoi tuhoavansa ydinräjäytyksillä myrkkyjä, kemiallisia aseita ja ydinjätettä, konttori Hampurissa ja Montrealissa.

Ainut ydinkoealue on Novaja Zemljan saari, alue siirrettiin 1992 (27.2. Jeltsinin allekirjoituksella) suoraan puolustusministeriön alaisuuteen. Arkangelin aluejohtajien valta pois. Uusi nimi: Venäjän federaation keskustestipaikka. Viimeinen tietoon tullut räjäytys Novaja Zemljalla 24.10.90


Ydinjätteet

Ydinaseitakin suurempi ongelma on sukellusveneiden käytetty ydinpolttoaine, sanoo Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan pääsihteeri Matti Vuorio (7.7.96).

Venäjän ainoat ydinjätteen käsittelylaitokset sijaitsevat Tsheljabinskissa Etelä-Uralilla. Näissä Majakin laitoksissa on tapahtunut kolme vakavaa onnettomuutta 1949, 1957, 1967. Vuonna 1957 ydinjätevarasto räjähti ja lähes puoli miljoonaa ihmistä sai säteilyä (HS kevät 96). Laitoksen ympäristöön on joutunut kymmenkertaisesti niin paljon radioaktiivista materiaalia kuin Tshernobylin turmareaktori syöksi uumenistaan vuonna 1986, kertoi hätätilanteista vastaava varaministeri Viktor Vladimirov 6.5.96 (HS)

Majakin laitosten alkutaipaleet ovat karmaisevaa luettavaa. Kemisti Leja Sohina kertoi tarinansa atomienergiaministeriön historiaseminaarissa keväällä 1996. Stalinin ensimmäinen atomipommitehdas salaisessa kaupungissa aloitti vuonna 1948. Nuoret kemistit tiesivät tekevänsä jotain hyvin tärkeää. Sohinan mukaan nuorille opetettiin monimutkainen kemiallinen prosessi jolla plutonium erotettiin radioaktiivisesta seoksesta. Mutta tämän kaavan Yhdysvalloista tuoneet vakoojat eivät olleet ilmeisesti saaneet käsiinsä turvakeinoja. Yhdysvalloissa käytettiin lyijyllä eristettyjä kaappeja. Majakissa nuoret kemistit näkivät miten plutoniumin pöly syttyi itsestään tuleen. ”Teidän pitää olla huolellisia, tytöt”, sanottiin kemisteille. Heille kerroottiin ainoastaan, että heidän pitää erottaa metalli koodinimeltä TS-1. Sohonan kollegat kuolivat keuhkojen kovettumatautiin. (HS kevät 1996)

Majakin laitokset Tsheljabinskissa käsittely maksaa 2200 markkaa kilolta - länsimaissa käsittely maksaa kaksi tai kolme kertaa enemmän.
Loviisan lastin arvo oli 20.4.1994 64 milj. mk. Polttoaine käytetään uudestaan Venäjän ydinvoimaloissa, regeneroidaan. Painevesi- ja tutkimusreaktoreiden jätteistä erotellaan uraani ja plutonium. Uraania käytetään uudelleen Tshenobyl-tyyppisissä voimaloissa. Plutoniumin uudelleenkäyttöä vielä tutkitaan.

Majakin käsittelykapasiteetti 400 tonnia vuodessa.

Suomessa päätettiin vuonna 1994 lopettaa jätteiden vienti Venäjälle ja lopetettiin vuonna 1996. Säteilyturvakeskus (kuka siellä?) varoitti, että kun Venäjä ei saa enää valuuttaa, romahtaa turvallisuus Majakissa. He pelkäsivät myös, mihin Murmanskin laivaston ydinjätteet viedään, jos Majaki ei pysy toiminnassa. Suurin vaara 1999 oli nestemäinen ydinjäte, joka jo kerran vuonna 1957 aiheutti vaikean laskeuman. Toinen ongelma on Jaratshainjärvi, johon on valutettu vahvasti radioaktiivista jätettä. Järvi peitettiin ja päälle suunniteltiin syksyllä 1999 asvalttikantta.

Tsheljabinsk oli 1999 edelleen suljettu atomikaupunki, jossa asui 80 000 ihmistä.
- Suomessa on kerätty 6 miljardia markkaa ydinjätteen huoltorahastoon. Pääoman ovat keränneet Fortum, Teollisuuden voima ja VTT jätehuoltomaksuina ja rahaston lainaustoiminnan voitoista


Moskovan kartassa on 200 punaista pistettä. Ne tarkoittavat tutkimuskeskusten haudattuja jätteitä ja vuotoja.

Venäjällä ei loppusijoiteta vaan jälleen käytetään. Käytetty polttoaine varastoidaan ensin vesialtaissa, samoin kuin Sellafieldissä Englannissa. Jälleenkäsittelyssä plutonium ja uraani-isotoopit käsitellään hyötyreaktoreiden ja Tshernobyl-tyyppisten grafiittihidasteisten ydinvoimaloiden polttoaineeksi.

Majak-40- tehtaalla, missä valmistetaan ydinohjusten taistelukärkiä, räjähti 29.8.1957 ylikuumentunut ydinjäte, valloilleen 20-kertainen määrä säteilyä Tshernobyliin verrattuna (tuli julkisuuteen 1990).

Majakin ja Tsheljabinskin taistelukärki ja plutoniumtehtaiden ydinjätteet haudattiin Tetshajokeen ja ympäristöön vuoteen 1967 saakka, vuonna 1992 ei vielä ollut matriaalia tutkia Tsheljavbinskin suuria leukemiamääriä

Vuoden 2000 alussa Suomeen tuotiin Venäjän kantaverkosta sähköä yhtä paljon kuin mitä Loviisan voimala tuottaa. Norja on myöntänyt 100 miljoonaa kruunua Kuolan ydinvoimalan parannustöihin.

Suomen Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen kirjoittaa: “On hämmästyttävää, että Venäjä tuli muitta mutkitta mukaan 1994 allekirjoitettuun kansainväliseen ydinturvallisuussopimukseen, mutta ei ole pannut vireille uudistuksia, jota sopimuksennoudattaminen edellyttää.” (HS 26.11.1997). Tarkastusviranomaisia on riittävästi, mutta heillä ei hänen mukaansa ole asiantuntemusta. Laaksonen epäilee, että laitoksia käytetään niin kauan kuin sähköä tarvitaan, vaikka “laitteiden laatu on paikoitellen kyseenalaista”. Suurimpia riskejä aiheuttavat putkivuodot ja tulipalot. Ulkomaiset laitetoimittajat eivät ole innokkaita parantamaan Venäjän ydinvoimaloita, koska Venäjän lain mukaan toimittajalla on vastuu onnettomuuden satuttua, ei ydinvoimalan omistajilla, kuten lännessä.

Venäjän ydinvoimaloiden suurin ongelma muodostuu maksamattomista palkoista ja sosiaalisista ongelmista, sanoo Luoteis-Venäjän Säteilyturvakeskuksen varajohtaja Boris Oreshkin (HS 7.7.96). Bellona-oikeudenkäynnin jälkeen Seagon ei saanut enää tarkistaa sotilaskohteita.


Strategisten ohjusjoukkojen komentaja Vladimir Jakovlev kertoi joulukuussa 99, että Venäjä laskee ydinaseiden käyttämisen kynnystä. Venäjä luottaa ydinpelotteeseen nykyisenä siirtymäkautena, kun se järjestelee uudestaan sotilaallisia rakenteitaan. Taloudelliset vaikeudet ovat lisänneet ydinaseiden käytön mahdollisuutta (HS 18.1.99)
Vuonna 1995 tuli tieto, että Venäjä aikoo sijoittaa ydinjätteitä valtavin luoliin Novaja Zemljan sarille, jotka on aikoinaan rakennettu ydinkokeita varten.
Tieto oli helpotus Suomelle koska luolat sijaitsevat kauempana kuin Kuolan huonokuntoiset 1960 -luvulla rakennetut varastot, joissa pidetään Pohjoisen laivaston ydinjätteitä (HS/AFP 4.1.95)

Suomessa päätettiin osallistua Murmanskin alueelle rakennetaan säiliöitä käytetyn ydinpolttoaineen tilapäiseksi säilyttämiseksi Lähialueyhteistyöhön tarkoitetuista määrärahoista (HS 10.3.998)


Biologiset aseet

Vuonna 1998 levisi länteen laajoja juttuja Venäjän biologisten aseiden jatkuvasta valmistamisesta, etenkin pernaruttobakteereja ja isorokkoa aiheuttavia viruksia, näin Time-lehden haastattelussa everstiluutnantti Jevgeni Tuljkin. Pernaruttobakteereja oltiin valmiita asentamaan jopa mannertenvälisten ohjusten kärkiin. Entinen tutkimusjohtaja Ken Alibek halusi tiedoillaan vaikuttaa siihen, että bakteereja ei tule terroristien ulottuville.. Jekaterinburgissa sattui vuonna 1979 vakava onnettomuus ja pilven kulkureitilli osuneet ihmiset menehtyivät. (New York Times, HS 26.98

 
Arktiset alueet

Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov vakuutti helmikuussa, että Venäjä vastustaa arktisen alueen militarisoimista. Heinäkuun alussa hän ilmoitti, että Venäjä sijoittaa kaksi uutta prikaatia eli tuhansia sotilaita pohjoiseen suojaamaan maan etuja arktisella alueella. Toinen prikaateista saatetaan sijoittaa Petsamoon Norjan ja Suomen rajojen tuntumaan. Venäjä ilmoitti jättävänsä arktisia alueita koskevan aluevaatimuksen YK:lle ensi vuoden aikana. Venäjä aikoo todistaa geologisin perustein, että sen mannerlaatta oikeuttaa arvioitua laajempaan alueomistukseen. Jäämeren pohjan alla arvioidaan olevan 30 prosenttia vielä löytämättömistä maailman kaasuvarannoista ja 13 prosenttia löytämättömistä öljyvarannoista. (toimittaja Leo Pugin hs 18.7.2011)



 5. Puu

Vuonna 1982 siperialainen lehti Eko valitti, että joka vuosi menetetään noin 40 % hyötypuusta jätteinä, patoaltaat hukuttavat valtavia metsäalueita.

Pääjärvi - niin kutsuttu metsätyökeskus, missä oli asukkaita 4000 - rakennettiin vuonna 1973 suomalaisvoimin, “betoniharmaikko” (Matti Huuskonen HS 10.4.2000). Moratoriokartta eli kaadonlykkäys on luonnonsuojelijoiden menetelmä saada aikaa metsien käytölle. Karttoihin on merkitty alueet, joilla on luonnontilaisia metsiä. Puut ovat keloutuneet ja kaatuneet kukin vuorollaan omille sijoilleen aina jääkaudesta alkaen. Enso sopi ympäristöjärjestöjen kanssa 1996, että määrätyiltä alueilta puuta ei kaadeta ennen kuin luonnoarvot on kartoitettu.
Pääjärven metsätyökeskuksen johtaja Ivan Fedtshik ilmoitti, että keskeytyksissä olleet tietyöt kohti pohjoisen kiistametsiä jatkuvat ja hakkuut aloitetaan vuonna 2002 (HS 1.6.2000).

20% Pohjois-Venäjän metsistä on luonnonmetsiä (Henna Haapala, Suomen ympäristökeskus 21.4.99 HS)
Elokuussa 1997 venäläislehdistössä kirjoitettiin “skandinaavisen teknologian käytöstä Karjalan ikimetsissä (HS Pekka Hakala, 5.8.97). Leningradin maakunnan raportissa väitettiin hakkuiden tuhoavan luontoa Karjalan Kannaksella. Raportin laatinut komission puheenjohtaja Sergei Orlov piti pääsyinä suomalaisia ja ruotsalaisia yrityksiä.
Eurooppa-instituutin laskelmien mukaan vuonna 1997 vain neljä Arkangelin 30 suurimmasta metsäteollisuusyrityksestä tuotti voittoa. Samassa raportissa prof. Esa Stenberg kirjoittaa: kun yrityksen voitoista paikallinen mafia pyrkii ottamaan 20 prosenttia ja Moskovan mafia 50 prosenttia, on yrittämisen edellytykset jo pitkälle syöty (HS 13.11.98).

Helsingin pienhiukkasten määrä oli 18.5.2010 40 mikrogrammaa yhtä ilmakuutiota kohti. Se on neljä kertaa enemmän kuin vuoden keskitaso... syy siihen on Pietarin suunnalta tuleva kaukokulkeuma, sanoo ilmansuojeluasiantuntija Anu Kousa HSY:stä. Ilmansaasteet ovat kulkeutuneet itätuulen mukana... Useimmiten - Suomessa tuulee lännestä (hs 19.5.2010)



6. Vesistöt
 
Venäjän tehtaista kahdeksan kymmenestä laskee saasteet suodattamatta ilmaan, yli puolet teollisuudesta ei puhdista jätevesiään. Kaupungeista lasketaan samassa suhteessa puhdistamattomat viemärituotteet vesistöön. 90% Neuvostoliiton sellutehtaista toimii 80 vuotta vanhoilla koneilla.

Pintavesistä 3/4 on saastunutta. Moskovassa puhdistetaan alle puolet, Leningradissa 2/3 jätevesistä. Putkistoon ei saa käyttää ruostumatonta terästä
Puhdistuslaitteita on kuitenkin kahdella kolmesta kaupungista.

Vuonna 1986 saksalainen taloustutkimusinstituutti kertoi, että 40 % Neuvostoliiton vesimäärästä on saastuneempaa kuin virallisesti annettiin ymmärtää. 200 joesta otettu näyte osoitti, että 80 prosentissa oli juuri ja juuri sallittu taso.

Patoaltaiden alle on jäänyt 165 kaupunkia ja 600 kylää.

Venäjällä 40 % sellutuotannosta tuotetaan sulfiittimenetelmällä ja siksi jätevesikuormitus on korkea. Sulfiittiteollisuus on 80m % Venäjän sellu. ja paperiteollisuuden jätevesikuormituksesta. Sulfiittilaitosta käytetään jopa yli 60 vuotta
(Riitta-Sisko Wirkkala: Metsäteollisuusjätevesien typpi- ja fosforikuormitus, osa 3 Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 1994, s. 239 Murmanskin alueen sotilaskohteiden jätevesiä ei puhdisteta ollenkaan (Ruokanen 1994, s. 12).

Venäjällä vesi määritellään 35 näytteen perusteella kun Yhdysvalloissa 100 näytteen 1983 myrkkyvuoto kaliumhydroksiditehtaasta Dnestrjokeen saastutti juomaveden Lounais-Ukrainassa. Kun ukrainalaisen Harkovan miljoonakaupungin vedenpuhdistuslaitos luhistui, levisi jätteitä kaupungin jokiin. Ihmiset uivat varoituksista huolimatta.

Kaspianmereen rakennettiin pato erottamaan sen iso lahti Kara-Bogaz-Gol: Lahti kuivuikin odottamatta. Vuonna 1984 rakennettiin kanava, jota pitkin vesi pääsi taas lahteen.

27.4.1988: Gruusiassa Ossetian silloisella autonomisella alueella käyttövedestä levisi lavantauti. Kansalaiset saivat puoluejohtajan erotetuksi, mielenosoittajat protestoivat kolme päivää kaduilla ja aloittivat lakon. Koulut suljettiin.

1988 terveysministeri Jevgeni Tshazovin mukaan 80 % etenkin lasten sairauksista johtuu likaisesta juomavedestä. Uzbekistanissa kaksi kolmesta alle yksivuotiaasta potee mm riisitautia ja on fyysisesti jälkeen jääneitä.
 
Maailman tila raportti 1996, sivu 142: "Volga, Vienanjoki ja Ob ovat nykyisin vaaraksi kansanterveydelle. Ne antavat suojapaikan koleraa, lavantautia, punatautia ja virushepatiittia aiheuttaville mikrobikannoille, jotka leviävät vedenjakelun välityksellä ja saastuttavat vesivarastoja."

Tammikuussa 1988 annettiin tieto suuresta vahingosta. Giprokoks-tehdas, 150 km Moskovan pohjoispuolella, Volgan pohjoisosassa oli saastuttanut Ribinskin vesialtaan. Giprokoks tuottaa ammoniakkia ja jalosti fenoleita ja bentsoneita. Myrkytykset tulivat esille, kun asukkaat valittivat kalan laatua. Laboratorion lämmössä kalat alkoivat lemuta vastenmielisiltä kemikaalisilta aineilta.
 

Siperian jokien kääntäminen

Siperian joissa veden tulo on hyvin vakaata, siksi niihin on kannattavaa rakentaa voimaloita.
Moskovan kirjailijaliitto vaikutti suuresti siihen, että 12000 tutkijan ja kaksi miljardia ruplaa jo maksanut suunnitelma Siperian jokien kääntämiseksi Kaspianmereen jäädytettiin (Pravda 29.3.88). 40 padon avulla jokien vesimassat oli suuniteltu käännettäviksi eteläisten alueiden keinokastelun tarpeisiin ja Kaspianmeren pelastamiseksi.

Suurin voimala (1987) Jeniseillä Sajano-Sushenskojen luona on 6400 megawattia.
Krasnojarskin aluepiirin pohjoisosissa asustaa maailman suurin villipeuralauma, jonka pääluku on yli 600 000. Kesäisin peurat oleskelevat jäämeren rannikolla, mutta talvella tundran eteläisillä alueilla. Jos Turuhnaksiin rakennetaan jättivoimala, katkaisee "meri" eläinten vaellusreitin.

Vuonna 1986 “hirviöprojekti saatiin lopetettua (Seuratieto 5/89)


Baikal planeetan suurin makean veden järvi

Baikalissa on 80% koko Venäjän alueen ja 20% koko maailman makeasta vedestä. Se on 636 km pitkä puolikuun muotoinen järvi, jonka 2500 kasvi- ja eläinlajista 75 % ei tunneta muualla maailmassa. Järveä uhkaa biologinen kuolema.

Huhtikuussa 1987 Neuvostoliiton keskuskomitea antoi suojelumääräyksen. Tällöin alkoi uusi vaihe Neuvostoalueen ekologisessa heräämisessä.

Lopetetaan vuoteen 1993 mennessä. Ensimmäinen suojelumääräys 1971, toinen 1977, jätteet johdetaan Irkutjokeen 70 km putkea pitkin - asukkaat keräsivät 1987 yli 10 000 nimeä vastustamiseksi
Baikalin rannalla oleva tehdas tuottaa 200 000 tonnia selluloosaa vuodessa,
Seleninskin sellu ja kartonkitehdas.
Vanhentuneet laitokset filteröivät vain orgaanisen aineen, mineraalit joutuvat esteettä vesistöön. Ekologinen vahinko on yli 100 kertaa suurempi kuin sellutehtaasta saatu hyöty.

Korkealaatuinen selluloosa oli tarkoitettu nimenomaan lentokoneiden pyöriin. Tehtaan ulkopuolelle oli suunniteltu lähes kolmen kilometrin suojavyöhyke. Käytännössä se tarkoitti että alueen annettiin likaantua.

Tehtaan vastustajat aloittivat vuonna 1965 Liternaturnaja Gazetassa Baikal-kampanjan. Kuitenkin tehdas avattiin 1967.

Vuonna 1987 Pravdassa kerrottiin Baikalin rannalle nousseen useita kaupunkeja. Asukkaat olivat muilta alueilta tulleita rakennustyömiehiä. Uskottiin, että he ovat siksi vain väliaikaisesti paikalle. Kaupunkeihin ei rakennettu puhdistuslaitoksia.

1991 piti muutta huonekalutehtaaksi ja siihen asti johtaa Irkutsiin, puu- ja selluloosaministeri sanottiin irti, koska hän oli jättänyt täyttämättä velvoitteitaan.

Sitä korkealaatuista selluloosaa jota varten tehdas piti perustaa juuri kirkasvetisen Baikalin rannalle ei oltu vielä 1988 tuotettu grammaakaan.

70 % likavesistä tulee selluloosatehtaasta Baikalsk

Venäjän korkein oikeus hylkäsi torstaina valitukset, joiden mukaan Baikalin rannalla olevaa sellutehdasta ei saisi avata uudelleen. Baikal on suojeltu ja Unescon maailman perintökohde. Sellunkeitto ja paperinvalmistus oli kielletty sen ympäristössä, mutta tammikuussa Venäjän pääministeri Vladimir Putin poisti ne kiellettyjen teollisuusalojen listalta. Päätös mahdollistaa vanhan tehtaan avaamisen uudelleen. Luonnonsuojelijat aloittivat kampanjoinnin. Tämän jälkeen poliisi teki kotietsinnän yhden suojelujärjestön toimistoon, takavarikoi tietokoneet ja väitti, että niissä on piraattiohjelmia.

Maaliskuussa valtapuolueen Yhtenäinen Venäjä ehdokas hävisi pormestarivaalit läheisessä Irkutskin kaupungissa. Syynä pidettiin vallanpitäjien pyrkimystä avata tehdas uudelleen. (hs 13.8.2010)


Aral-järvi

Kazahstanissa sijaitseva Aral oli vielä vuonna 1970 maailman neljänneksi suurin järvi, 66.50000 km2. Järvi on siitä erikoinen, että siitä ei laske yhtään jokea. Kaksi siihen virtaavaa jokea Syrdarja ja Amurdarja olivat 1980 lähes kuivuneet.

Syy kuivumiseen on siinä, että 1950-luvulla siitä alettiin ottaa puuvillan keinokasteluun vettä.

Vielä vuonna 1960 vedessä oli suolaa 1 % eli 11 miljardia tonnia. Kun pinta laski, jäi entinen pohja suolakerroksen peittoon. Aavikolla puhaltava tuuli nostattaa kuivuneesta järvestä joka vuosi 150 miljoonaa tonnia suolaa ja kemikaaleja sisältävää pölyä, joka kulkeutuu tuhansienkin kilometrien päähän. Jopa DDT:tä käytettiin vuoteen 1982 saakka. Suola tekee maan hedelmättömäksi. Se sisältää myös raskasmetalleja. Järven pohja on suolaerämaata. Se on kuin "ihmisen luoma tulivuori, josta purkautuu valtavia määriä myrkyllistä pölyä". Järveltä leviävät suolapilvet tuhoavat samoja puuvillapeltoja, joiden kastelemiseen Araljärveen menevä vesi padottiin.
Tilanteeseen pidetään syypäänä Leniniä, joka julisti, että maan on oltava omavarainen puuvillan suhteen. Suunniteltiin, että kun järvi vähitellen kuivuisi, saataisiin järvenpohjasta uutta puuvillapeltoa.

Nykyään rannikkokaupungit ovat autioituneet ja kaupat kuolleet. Kioskeissa myydään pelkkää viinaa (HS 27.7.97)


- 1987 Literaturnaja Gazeta kirjoitti kuivumisesta, talvet käyneet kylmiksi, kesät kuumiksi
- 1988: ensimmäinen asiantuntijaryhmä vaati keskuskomitealta parannusta
- 1989 järvi jakaantui pieneen pohjoiseen ja isompaan eteläiseen osaan. Kasastan alkoi rakentaa patoa, rahan puutteen vuoksi aluksi hiekasta. Maailmanpankki rahoitti 13 km pitkää ja 10 m korkeaa Kokaral-patoa, joka valmistui 2005. Pohjoiseen palasivat jopa kalat ja vedenpinta on 10 m korkeammalla kuin etelässä. Etelässä katastrofi pahenee.
- 1990 alkoi yhteistyö YK:n kanssa
- 1991 kiellettiin uusien peltojen rakentaminen
- 1992 julistettiin 3,7 milj. ihmistä katastrofiasukkaiksi
- 1992, helmikuu, sopimus valtioiden välillä. Keski-Aasiassa on solmittu 150 sopimusta Aral-järvestä

YK:n konferenssi Araljärven ympäristökatastrofin seurauksista Uzbekistanissa 19.9.95: Taloudellisia ongelmia ei haluta pahentaa vähentämällä veden käyttöä, siksi terveydenhuolto ja vedensaanti turvattava. Nukusin julistus Aralin ongelmasta.

Imeväiskuolleisuus on järven ympäristössä korkeampi kuin missään muualla Venäjällä. Raskaana olevista naisista yli 99 % kärsii anemiasta, elinikä 20 vuotta lyhyempi kuin mualla, sata lasta tuhannesta kuolee ennen 10 ikävuottaan, 2/3 potee maksatulehdusta, lavantautia tai kurkkusyöpää, 83 prosentilla lapsista on vaikeita sairauksia (1989). Lapsikuolleisuus on Araljärven lähistöllä maailman korkein. 80-100 kuolemaa tuhatta syntymää kohti (Saksassa neljä kuolemaa)
Raajattomia ja epämuodostuneita vauvoja syntyy paljon. Nuorillakin on vatsa- ja maksasyöpää. Joka kolmas kärsii munuaissairauksista. Asukkaiden immuniteettijärjestelmä on niin heikko, että kaikki taudit iskevät helposti. Joka yhdeksännellä vastasyntyneellä on aivovaurio. 70 % äideistä kärsii anemiasta.
Maiden taloudesta yli 30 % tulee puuvillasta, 40 % maanviljelytuotteista on pienen eliitin hallitsemaa puuvillatuotantoa, vaikka toivotaan vähemmän vettä vaativia kasveja.


- 173 selkärankaisesta lajista on jäljellä 38. Hävinneisiin lajeihin kuuluu mm tiikeri

Pohjaveden pinta laskenut jopa 150 km päässä, kaivot kuivuneet. Ilmasto on muuttunut julmaksi: kesällä yli 40, talvella alle 25.

Araljärvestä ei löydy edes bakteereja 1990, vetoomus Gorbatsoville: poistakaa Araljärvi kartalta.
 
Jenniver Sehring: Die Aralsee Katastrofe, 2007: Neuv ostoliiton hajottua Araljärveä ympäröi viisi itsenäistä valtiota: Kasastan, Usbekistan, Turmenistan, Kirgisia ja Tadtsekistan (suomeksi litteroituina). Kastelukanavat ovat niin huonoja, että 30 prosenttia vedestä hukkuu niihin. Vesi järveen tulee kahdesta joesta: Amudarja ja Syrdarja. Maailman suurin kanava rakennettiin 1956 ja se johtaa neljänneksen Amudarjan vedestä Turkmenistaniin, joka saa 90 % vedestään siitä.


Laatokka

Euroopan suurin järvi, josta 6 milj. ihmisistä Pietarin ympäristössä saa juomavetensä
- fosfaattipäästöjä
Laatokan tilan tutkimiseksi pidetään symposium joka viides vuosi. Syksyllä 1996 todettiin fosforipitoisuuksien pudonneen 27 mikrogrammasta 19 mikrogrammaan. Väheneminen johtui karjatalouden supistumisesta. Sikojen määrä väheni 23 %, lehmien 10 %.

Käkisalmen Priozjorskin kaupungissa on suomalaisten ennen sotia rakentama selluloosatehdas. 1965 päätti ettei saasteita saa päästää suoraan Laatokkaan, jolloin toiseen järveen Drozdovovaan, jonka saastunut vesi taas meni Laatokkaan. 12.11.1986 Pravda kirjoitti, että saasuttamisen takia sellutehdas suljetaan.
Myös kemiallisia ja alumiinitehtaita, joista vain 5 % puhdistetaan (1984), graniittitehdas, akvosyhtiö saastuttaa Laatokkaa
Asiasta kirjoitti Literaturnaja Gazeta Valentin Krasnogorov, jota heti New Scientist lehti siteerasi ja HS 17.3.84

Volga
Euroopan pisin joki, 3688 km, ei ole enää joki, vaan jono patoja ja tekojärviä.
Vesipisara joka aikaisemmin matkasi Volgan läpi kolmessa kuukaudessa, tarvitsee tähän matkaan nyt puolitoista vuotta: myrkylliset jätteet kasaantuvat. Kaloista 70 prosentilla on vaarallinen määrä elohopeaa. Jopa venäläisten kansalisherkku, kaviaari, on myrkyttynyt.

Mustameri

Nykyinen Mustameri oli 8000 vuotta sitten järvi. Kun meren pinta nousi, Välimeren Bosporin salmesta alkoi tulla tulvavettä. Makealle vedelle tyypillinen elämänmuoto tuhoutui. Joidenkin teorioiden mukaan tämän seurauksena veteen muodostui myös rikkiä. Todennäköisemmältä tuntuu, että Tonavan, Donin, Dneprin ja Nostrin suuret teollisuusalueet toivat Mustamerelle rikkikuormitusta. Vaikka sinne laskee yli 60 jokea, romahti kalakanta nopeasti. Muutamia delfiinejä on vielä jäljellä, mutta hylkeet ovat kadonneet. Kalastajat ovat kertoneet ampuneensa vielä vuonna 1947 yli 1000 delfiiniä. 1970 oli vielä 26 kaupallista kalalajia, 1991 niitä oli enää viisi. Kalan mätiä ja poikasia syövät meduusat ovat lisääntyneet.

Kastelun vuoksi saa 20 % vähemmän vettä kuin ennen

Aurinkorannat Romanian Constatassa ja Ukrainan Odessassa suljettiin vuosina 1990 ja 91 kemiallisten saasteiden ja levien haisevien kukintojen vuoksi.


Leningradia tulvilta suojaava pato

Padon rakentamisesta tehtiin päätös vuonna 1973. Rakentaminen alkoi 1981. Sitä on ollut rakentamassa 6000 miestä. Saksan sosiaalidemokraattinen puolue pitää patoa tyhminpänä rakennelmana sitten Babelin tornin.
Patoa pidetään maan viimeisenä suurhankkeena. Vuonna 1996 Pietarin kuvernöörikilpaan lähti kommunistien ja sotateollisuuden ehdokkaana Juri Sevenard, joka oli Pietarin padon rakentamisen johtaja. Vaaleissa ei tullut menestystä, syyksi kerrotaan hänen leipätyönsä. Väestö vastustaa patoa.

Padon päälle on suunnitteilla kuusikaistainen moottoritie. Pato on 25 km pitkä ja kulkee Suomenlahden poikki.

Suomenlahden rannalla asuvat Inkerinmaan kyläläiset joutuivat lopettamaan kalastuksensa padon rakentamisen alettua, koska vesi on sameaa ja myllättyä. Hiekkaa kaivetaan Suomenlahdesta maamassojen siirtoon.

Literaturnaja Gazeta arvioi vuonna 1986 padon ympäristövaikutuksia ja piti patoa seisovan veden saastealtaana (31.10.1986). Ennen patoa Leningradin maakunnan puhdistuslaitokset on saatava valmiiksi. Fosfori ja typpi laskeutuvat Nevan suistossa pohjaan, orgaaninen aines hapettuu. Siksi patoalueen sisäpuolesta tulee saostusallas.

- tulvia on kerran vuodessa ja vain silloin pato suljetaan,

Padon rakentaminen myönnettiin jo vuonna 1989 virheeksi, jatkettiin viimeisen kilometrin rakentamista. Pato on kaikkiaan 25 km pitkä. Maantieteen tri ja Leningradin yliopiston professori Sergei Lavrovin mukaan Pietari kestäisi tulvia paremmin ilman patoa (Seuratieto 5/1989)

Itämeri
Kolmen kaupungin kaupunginjohtajat, Itämeren troikka (Hki, Pietari, Tukholma) sopi keväällä 1998 Pieterin vedenpuhdistamosta. Puhdistamo maksaisi 520 milj. mk, vaikka se kykenisi vähentämään Pietarin likavesiä vain 20 prosenttia.

Pietarin lähellä on kompostointiin perustuva jätteiden käsittelylaitos, jota suomalaiset kunnanisät ovat käyneet katsomassa. Laitoksella käsitellään 180.000 tonnia kotitalousjätettä vuosittain. Komposti käytetään kasvihuoneiden aluslämmitykseen ja levitetään vuoden käytön jälkeen pelloille.

Kolmannes Pietarin jätevesistä päätyy puhdistamatta mereen (HS 24.5.00). Suomen ympäristöministeriön mukaan noin kahden miljoonan asukkaan jätevesien johtaminen puhdistamattomina vesistöön johtuu suorista purkuviemäreistä 40% sekä keskuspuhdistamon kapasiteetin pienuudesta ja verkoston ohituksista (60%). Typen poisto aiheuttaa eniten ongelmia.



Siperian tundra
- tuhansia hehtaareja soistunut ja jäänyt veden alle, koska teitä rakennettaessa ei ole salaojitettu
- yksin autoreissu maasturilla tuhoaa 30-40 % kasvillisuudesta tundran ohut kasvillisuuskerros
- tuottaa kolmanneksen koko Neuvostoliiton öljystä, maakaasusta ja kivihiilestä ja 10 % vientipuusta




7. Öljyntuotanto

Vuonna 1992 ilmestyi A. Jablokovin hätätilaraportti. Jablokovin mukaan pelkästään putkirikkojen vuoksi joutuu jopa 20 % öljystä ympäristöön. Venäjällä tapahtuu 700 suurta öljy- tai kaasuputkirikkoa vuosittain.

Venäläinen palkkiojärjestelmä on suosinut uusien öljylähteiden etsintää ja käyttöä, ei vanhojen saneerausta tai loppuun käyttöä. Öljy- ja maakaasuvaltauksista 80 % on ollut ulkomaalaisia.

Vuonna 1988 tilastoitiin luvut, joiden mukaan öljytuotanto saastuttaa 16,5 tonnia, rauta- ja terästeollisuus 11,0 miljoona tonnia, rakennustarviketeollisuus 4 milj. tonnia ja muu metalliteollisuus 6,0 tonnia vuodessa. Puuteollisuus tuottaa 1,5 tonnia saastepäästöjä vuodessa, liikenne 40 milj. tonnia vuodessa.

Venäläisistä yli puolet sai vuonna 1996 energian Gazpromin putkista. Yhtiö vastasi 8 % Venäjän koko bruttokansantuotteesta. Toinen puoli tuotantolaitoksista ja asukkaista sai energian öljystä, hiilestä ja atomi- ja vesivoimasta. Koska monet kaupungit, sotilastukikohdat ja virastot eivät pystyneet maksamaan toimituksista, kieltäytyi Gazprom maksamasta veroja.

Gazpromin hallussa on noin kolmannes maailman luonnonkaasusta. Se tuotti neljänneksen Länsi-Euroopan käyttämästä kaasusta. Vuonna 1996 Gazprom järjesti kansainvälisen osakeannin kauppaamalla noin prosentin osakkeistaan. Osakkeet menivät heti. Kuitenkaan yritys ei ole pystynyt maksamaan palkkaa lähes puolelle miljoonalle työntekijälleen. Se on kyllä pystynyt ostamaan osuuksia suurimmista päivälehdistä ja TV-kanavista, jotta “kaasun kuluttajat ymmärtävät meitä oikein”, kertoo hallituksen jäsen Bogdan Budzuljak. Yhtiö on aloittanut myös satelliittilähetykset. Gazprom omistaa työntekijöidensä asunnot, koulut ja sairaalat ja sillä on yli 200 maatilaa. Yhtiön omat rahtikoneet tuovat banaaneja Suomesta.

Bulgarian oikeistohallitus huolestui syksyllä 1997. Hallitus pelkäsi, että Gazprom pakottaa Bulgariaa maksamaan öljystä jopa kolmanneksen enemmän kuin Saksa. Venäjä painosti aikaisemmin Ukrainaa ja Valko-Venäjää. Bulgarian salainen palvelu kertoi, että Gazprom kaavailisi katkoksia energiantoimituksiin, jotta “palelevat bulgarialaiset kyllästyisivät demokraattien hallitukseen. (Teppo Tiilikainen, HS 15.10.97)



Komin tasavallassa

Pohjois-Venäjän merkittävimpien öljykenttien tuntuman peräkylä on Usinsk, komilaiskylä. Suurista öljytuloista huolimatta alkuperäiskansa elää jokseenkin rahatalouden ulkopuolella. Poraustuloista ei ole herunut kylään muuta kuin saasteita.

Syksyllä 1994 tuli ilmi, että Pohjois-Venäjän öljykentillä Kolvassa jalostamolle johtava putki vuosi metsätundran soihin ja jokiin. Öljyä oli vuotanut kymmeniä tuhansia tonneja metsätundran soihin ja jokiin. Venäjän ympäristöministeriön mukaan 90-120 000 tonnia. Raakaöljyä valui maastoon 400 kertaa enemmän kuin taannoisesta Exxon Valdezin aluksesta, joka aiheutti historian suurimmat vahingot Alaskan rannikolla.

Usinskin ekologisen komitean puheenjohtaja Valentin Shvetkin erotettiin, koska hän kuvasi vuotoja videolle. Kesällä 2000 Usinskin ympäristökomitean johtaja Tatjana Novoskoltseva sanoi, että työntekijöitä on enää neljä ja tilanteen valvominen vaikeaa. Hänen omakin virkansa on lopetusuhan alla.

Silminnäkijöiden mukaan öljyä paksuna puurona tynnyreihin lapioivat miehet seisoivat vyötäisiä myöten mustassa puurossa (HS 7.11.94). Muutkin putket ovat ruostuneita ja halkeilevat.
Kun heinäkuussa 2000 ulkomaisia toimittajia kuljetettiin öljykatastrofialueella, “vartijat tukkivat joitakin sivuteitä”, “estivät valokuvaamista ja keskustelua työläisten kanssa” (Reuters 4.7.2000). Valunut öljy oli määrä kerätä sammioihin, jalostaa ja siirtää takaisin putkistoon, mutta punertavat liekit ja sakea savu osoittivat, että niin ei käynyt aina Valunut öljy sytytettiin tuleen. Venäjän tekninen päätarkastaja sanoi 4.7.00, että ne, jotka hävittävät valuneen öljyn polttamalla, ovat “öljyhuligaaneja” (Reuters 4.7.2000 HS).

Venäjän hallituksen virallisten laskelmien mukaan kolmasosa Tshetsenian viljelymaasta likoaa öljyjätteessä. Venäjän luonnonvarainministeriö myöntää, että Tshetshenia on ympäristötuhoalue. Syynä ovat öljyvuodot, laittomat öljyporaukset ja sivutuotteiden heittäminen surutta jokiin. (HS 11.1.2003) Kuitenkin öljyntuotanto on laskenut 21 miljoonasta tonnista 2 miljoonaan tonniin vuosina 1971-93.

Tataarit uskovat olevansa kuin Kuwait. Nyt saavat itse myydä vain viisi miljoonaa tonnia 30 miljoonan vuotuisesta raakaöljyn tuotannosta.
Vuonna 1987 NL tuotti ennätykselliset 12,6 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä. Hyödyntämisen jälkeen kaikki vain jätetään, porauslaitteetkin jäävät ruostumaan alueelle.


Barentsinmerin öljynporausvahingot

Öljynporauksen yhteydessä nousee öljyä, kaasua ja myös saastunutta vettä pintaan. Pohjoisemmalla Barentsinmerellä sijaitsevan Shtokmanovskojen kaasukentän selvitystyössä ovat olleet mukana suomalainen Neste, Norjan ja Yhdysvaltojen öljy-yhtiöt.

Vuonna 1993 Boris Jeltsin antoi kehittämislisenssin vain Venäjän sotateollisuuden ja Gaspromin yhteenliittymälle Rosshelfille. Leena Siikanen-Toivio Nesteeltä on sitä mieltä, että kunhan saavat rahat järjestykseen, pyytävät apuvoimia varmasti takaisin.

Öljyä tuotetaan vain Kolgujevin saarella.

Suomalainen merentutkimus tutkii planktonia, öljytuhoa ei kuitenkaan ole havaittu, säteily kymmenesosa Helsingin säteilystä, sanoo Nesteen Moberg. Barentsin neuvoston ensimmäinen ympäristöministerikokous Norjassa 15.6.94

Kaikki silakat ja turskat kalastettiin vuoteen 1975 mennessä, jäljelle jäi vain maivaa, joka sekin loppui 1987. Samaan aikaan loppui kalaa syövien lintujen ja hyönteisten ruoka.

Öljyntuotantoalueilla kala on saastunut, lapset sairaita.



7. Maaperä

Boris Komarov kirjoitti 1980: 10% maasta on menettänyt entisen hedelmällisyytensä, Aleksei Jablokov 1991: 16 % pinta-alasta luokiteltu tuhoalueeksi Ihmisten keski-ikä on 15 vuotta alhaisempi kuin aikaisemmin.

Maaperän hedelmällisyys on alentunut puolella, syynä taitamaton viljely, huolimaton kastelu ja raskaiden maatalouskoneidenkäyttö.
Deutsche Insitut für Wirtschaftsforschung piti maan eroosiota taloudellisesti kalleimpana ympäristövauriona (1988). 70 % maatalousmaasta on vaurioitunut eroosion takia, 10 % tuotannosta jäänyt eroosion takia pois. Mullan humuspitoisuus on enää vain 3-4%, kun se vuosisadan alussa oli 14 %. Maatiloista 16 % on ekologisen tuhon partaalla. 600 miljoonasta peltohehtaarista on suolaantunut 160 hehtaaria, eroosio on heikentänyt 113 ja liian kosteita on 25 miljoonaa hehtaaria eli peltopinta-alasta yhteensä lähes puolet.
Pellosta otetaan joka vuosi ravinteita pois kaksi kertaa se määrä, mikä sinne pannaan. Humuskerros on ohentunut 15 senttiä. Myrkyt levitetään lentokoneella, vain 60 % menee sinne, minne pitäisi ja nekin tuhoavat paitsi hynteiset myös linnut ja majavat.

Ihmiset sairastavat eniten siellä missä käytetään hyönteismyrkkyjä. Vuonna 97 87 terveysministeriön mukaan kolmannes elintarvikkeista ja yli 40 % maidosta sisälsi vaarallisen paljon myrkkyjä.

YK:n väestörahaston raportissa vuonna 1993 todettiin, että suurta muuttoliikettä aiheuttaa ympäristön tuhoutuminen. Jopa miljardi ihmistä elää maaperältään köyhällä tai eroosiosta kärsivällä alueella.

Alumiinisulatto Nadvoizessa perustettiin vuonna 1951. Vielä vuonna 1990 kiinteät jätteet heitettiin pusikkoon, fluori imeytyi pohjaveteen. Fluorin avulla alumiini erotetaan raaka-aineesta. Alumiinin valmistus vaatii paljon energiaa. Niinpä sulattamo käyttää 17 % koko Karjalan energiasta.

Kuolan niemimaan päästöt ovat 80 % peräisin kahdesta suuresta nikkelitehtaasta, Montsegorskin Severonikelistä ja Petsamon Petsanganikelistä. Montsegorskin metallisulatto oli 1996 Euroopan neljänneksi suurin rikkidioksidin päästölähde.

Väitöskirjassaan metsäbiologi Pekka Nöjd todisti kasvun selvästi heikenneen 40 km etäisyydellä kaupungista. Yksikään näytepuu alle 15 km etäisyydellä ei ollut muodostanut vuosilustoja vuoden 1987 jälkeen. Vaurioalue on levinnyt noin kilometrin vuodessa 1940 luvulta lähtien. Päästöjä ei ole yritetty vähentää, mutta raaka-ainetta on saatu yhä vähemmän, joten päästöt ovat pysyneet entisellään.

Severonikel-tehdas on tuhonnut tundrametsää niin, että 40:stä jäkälälajista on vain kolme jäljellä. Imandras-järven siika on muuttunut värimetallipäästöistä vihreäksi.

Suomen Geologian tutkimuskeskus julkaisi keväällä 1998 tutkimuksen, jossa vahvistettiin tiedot, että Lapin saasteet eivät johdu kaukokulkemasta vaan porotaloudesta. Kuolan laskeuma rajoittuu 15 km säteelle. Nikkelin ja kaliumin pitoisuudet ovat korkeampia Venäjän puolella, koska siellä on enemmän pintakasvillisuutta. Suomessa humuskerros on ohentunut. Tällöin maaperä altistuu päästöille. (HS 3.4.98)

18.10.1989 allekirjoitti Suomi ja Neuvostoliitto sopimuksen, jonka mukaan Neuvostoliitto vähentää Kuolan päästöjä 50 % vuoteen 1995 mennessä.
1988 vajaat 700 000 tonnia rikkidioksidia vuodessa, koko Suomen vuosipäästöt 200.000 tonnia
- Kuolan tiedekeskus Apatitissa, 750 tutkijaa 1987

8.4.1988 Tiedonantaja: Tutkijat Kuolassa valittavat, että Golf virta tuo Kuolan ja Novaja Zemljan rannoille valtavan määrän erilaista mekaanista jätettä Länsi-Euroopasta ja kauempaakin. "Rannikkomme ovat muuttumassa Euroopan suurimmaksi kemian ja muiden teollisuuden alojen kaatopaikaksi. Tutkijan mukaan Neuvostoliitolla olisi oikeus vaatia korvausta muilta valtioilta. Barentsin meren suojelemiseksi tulisi kehittää yhtenäinen tieteellinen konseptio.

5.4.1989 Kuolan tiedekeskuksen varajohtaja professori Gennadi Kalabinin: Suomeen tulee NL kaukolaskeumana rikkiä 53 000 tonnia vuodessa, mutta päinvastoin rikkiä kulkeutuu 60 000 tonnia vuodessa. Johtuu vallitsevista tuulista.


Nikel Siperiassa ja Severonikel Kuolassa

Jakutin: japanilaiset antoivat suuret lainat, hiili vietiin Jakutinista Japaniin ja maksettiin tekniikalla. Nyt tekniset koneet ovat rikki, viemme hiiltä, että saisimme varaosia. 100 metriä syvällä pari km pitkä

Vuonna 1989 laajennettiin rikkihapon tuotantoa, minkä sanotaan vähentävän rikkidioksidipäästöjä sekä jätekaasutusta.

Lapissa itätuuli on harvinainen, myönnetään Rovaniemellä

Nikelin kaupungissa keski-ikä on 44 vuotta.

Keväällä 1996 maailman suurimman nikkelin tuottajan Norilsk Nikelin yksityistäminen oli katkeraa. Norilsk sijaitsee napapiirin yläpuolella kaukana Siperiassa. Se myytiin pankkiireille, jotka lainasivat rahaa valtion kassaan ja saivat takuina osakkeita valtion yrityksistä. Lainan antajat tiesivät jo silloin, että valtio ei pysty maksamaan lainaa takaisin ja siten yritys oli yksityistetty. Nikkelimammutti huutokaupattiin hallituksen piirejä lähellä olevalle Oneksim-pankille. Kombinaatti ei ole maksanut palkkoja, ei sähköä eikä veroja.


Montshegorsk

Maailman suurin nikkelitehdas perustettiin vuonna 1940. Puolet sulatoista ovat nyt vanhanaikaisia, savupiiput 170 metriä korkeita. Kun vuonna 1972 siirryttiin käyttämään rikkipitoista siperianmalmia, tilanne paheni.

Jo vuonna 1989 neulaset olivat 6-8 kertaa suuremmat kuin koskaan Suomessa kerätyissä neulasissa. Samanlaista saastekasvua esiintyy pahimmilla Puolan ja Tshekkoslovakian teollisuuslaueilla.

Maaperän rapautumisen mittarina käytetään alumiinia ja rautaa. Niiden lisääntyminen geologisessa kierrossa huonontaa maan laatua, happamoituminen nopeuttaa rapautumista, jolloin maan kyky varastoida ravinteita heikkenee. Lopulta puut kuolevat, kuten kävi Sallan Sätsissä. Maaperässä on vesiliukoista nikkeliä 20 000 kertaa enemmän kuin Sallan tuhoalueella. Nikkeli tuhoaa kasvien ja puiden juuria. Vaikuttaa Itä-Lapin karuihin, huomattavasti alumiinipitoisemmilla morenialueilla.
Ympäristöministeri Kaj Barlund vuonna 1988: “Tietysti jo Montshsegorskiin aiemmin suljetuille alueille pääsy osoittaa tietynlaista henkistä läpimurtoa Neuvostoliitossa."


Kostamus
- 100 m syvä satojen hehtaarien avolouhos ja jätekivivuoret, pystyyn kuivuneet puut, myös Karjalan metsäteollisuusyhtymä tekee avohakkuuta
Rautamalmi rikastetaan pelleteiksi. Rikkipäästöt (40% Karjalan rikkipäästöistä) ja jätevedet ongelmana, 11 000 ihmistä töissä kombinaatissa.


Sikalat Pietarissa
Pietarissa on kuusi 100.000 sian kolhoosia. Niistä tulee yhtä paljon saastetta kuin 1,5 milj asukkaan kaupungista. Kahdessa sikalassa ei ole mitään puhdistusjärjestelmää, kahdessa kaksivaiheinen tyydyttävä (HS 28.1.1992)
Ratkaisuksi sikaloiden saasteisiin on esitetty Bamilia, mikä on lietteestä valmistettava biologinen lannoite.




8. Väestön terveys

1960 alkoi kasvaa huoli kansalaisten terveydentilasta ja erityisesti terveydenhuollon kustannuksista. Niinpä vahingollisten aineiden rajat säädettiin korkeammiksi kuin lännessä. ongelmaksi muodostui, että kukaan ei niitä noudattanut.

Venäjällä teollisuuskeskuksia on 64. 113 miljoonaa ihmistä eli 40 prosenttia asukkaista asuu kaupungeissa. Saksan taloustutkimusinstituutin mukaan 102 kaupungissa, joissa asuu yhteensä 50 milj ihmistä, ylittyvät ohjearvot kymmenkertaisesti. Ilma on virallisesti tunnustettu terveydelle vaaralliseksi. Saman vahvisti ympäristöministeri Fjodor Morgun 1988. Yli sadassa neuvostokaupungissa ilman saastekuormitus ylittää joinakin päivinä kymmenkertaisesti sallitun normin (11.11.1988). Maan Euroopan puoleisen alueen rikkilaskeuma neliökilometrille oli 1040 kiloa, Suomessa 640 kiloa.

Moskovan ilman saasteista 83 prosenttia tulee autojen pakokaasuista (21.8.1995). Autojen määrä on kasvanut 20 % vuodessa. Moottorit ovat huonosti säädettyjä ja polttoaine huonolaatuista. 1990 tuli rikkidioksidipäästöjä yli puolimiljoonaa tonnia ja 1980 630.000 tonnia. 1995 vain 300.000 tonnia. 95 % saasteiden vähenemisestä johtuu siitä, että tuotanto on pudonnut talousvaikeuksien takia.

Pahimmat yksittäiset saastuttajatehtaat ovat Petsamon Nikke, Zapolnarjyi, keskellä Kuolaa Montshegorsaki. Imandran, Luujärven ja Umbozeron järvien lahdet ovat kokonaan teollisuusjätteiden peittämiä

Alumiinisulatto Nadvoitsessa: joka toisella koululaisella ruskeat syöpyneet etuhampaat, kaikilla 18-vuotiailla on tekohampaat. Sulaton työntekijöillä astma-, maksa- ja munuaissairauksia. 90 % lapsista sairastaa fluoroosiaa.

Vuonna 1987 syntyi Venäjän federaatiossa 2,5 miljoonaa lasta, vuonna 1993 1,4 miljoonaa. Syntyvyys laski 1990-luvulla 40 prosenttia.
Lapsikuolleisuus 1990 17,4 tuhatta syntymään kohti, 1993 20 (Suomessa 6,2). Lapsikuolleisuusluku olisi vielä korkeampi, jos Neuvostoliitossa ei olisi tilastoitu alle kolmen päivän iässä menehtyneitä kuolleina syntyneiksi.
Joissakin teollisuuskaupungeissa lapsikuolleisuus on 40% suurempi kuin maaseudulla. Pienokaisten yleisin kuolinsyy on suolistotaudit, mitkä johtuvat puhdistamattoamsta juomavedestä ja hengityselinvioista.

Boris Komarov kirjoitti 1980: joka kuudes tulevan sukupolven aikuinen tulee olemaan fyysisesti ja psyykkisesti sairas.

Syksyllä 1995 tuli esille järkyttävä kuolleisuustilasto Venäjältä. Suomalaislehdet epäilivät lukujen luotettavuutta (HS 8.8.95). Kun viisivuotiskautena 90-94 suomalaismiesten keski-ikä kasvoi kolme vuotta, venäläisten laski seitsemän vuotta. Miesten elinikä oli vuonna 1991 64,5 vuotta, vuonna 1994 58,5 vuotta. Vuonna 1986 odotettavissa oleva elinikä oli 70,1 vuotta, 1992 69,3 v. Kuolleisuus nousi yli 20 prosenttia vuodesta 1992 vuoteen 1993.

Aleksei Jablokov pitää radioaktiivista saastumista vakavimapana uhkana, yksin Moskovassa on 200 tutkimuslaitosten ydinjätehautaa. "Pääsyy eliniän alenemiseen".

Ravintoketjun matalatasoinen säteilystä johtuu kilpirauhassyövän lisääntyminen ja lasten synnynnäiset vauriot. Tundran alueella Plesetskin avaruuskeskuksesta on tehty vuoden 1960 jälkeen 2000 laukaisua. Vaarallisimpia ovat Tsiklon-merkkiset raketit, jotka sisältävät jopa 1500 kiloa myrkyllistä polttoainetta giptiiliä, josta 20 prosenttia jää palamatta kantoraketin pudotessa maahan. Soille ja järviin pudotessaan polttoaine jatkaa matkaansa ravintoketjuun. Venäjän tunnetuin ympäristönsuojelija, akateemikko Aleksei Jablokovin mukaan koko maan pinta-alasta kantoraketit ovat saastuttaneet jo kaksi prosenttia. Rakettien terveysvaikutuksia on tutkittu vasta vuodesta 2000 lähtien. Tundran koidalainen väestö kärsii moninverroin enemmän kasvaimista sekä maksan ja kilpirauhasen häiriöistä kuin venäjällä keskimäärin (HS 10.5.2003). Vuoden 2003 alussa asukkaat keräsivät 6000 nimenadressin Venäjän hätätilaministeriöön. Pohjoisen alueen asukkaita häiritsevät myös sadat maanalaiset ydinräjäytykset.

Asevelvolliset ovat fyysisesti ja henkisesti yhä huonokuntoisempia. Huonon ruoan tuloksena vajaaravittua, pienikokoista ja hentoa sekä henkisesti häiriintynyttä nuorisoa, joka ei pysty käyttämään haltuunsa saamaa sotilastekniikkaa. (raportti Venäjän poliittisille päättäjille 6.5.1994).
Mielenterveyspotilaat ovat olleet heitteillä. Sortavalassa 400 mielenterveyspotilaan hoito on yhden psykiatrin ja yhden erikoissairaanhoitajan varassa.

Lähes kaikki Ukrainan koulut jouduttiin sulkemaan flunssaepidemian takia (HS 22.12.95)
Donetzikin teollisuuskaupungissa keuhkosyövän määrä on nelinkertainen muihin neuvostokaupunkeihin verrattuna, samoin keskenmenot ja syntymävauriot ovat nousseet moninkertaisiksi. Kahdeksan kymmenestä raskaana olevasta kaupunkilaisnaisesta tietää, että hänen lapsensa ei tule näkemään tervettä päivää.

Alumiinisulatto Nadvoizessa joka toisella koululaisella on ruskeat syöpyneet etuhampaat, kaikilla 18-vuotiailla tekohampaat, koska fluori imeytyy kasvuikäisten hampaisiin, 90 % 18 vuotiaista kärsii fluorimyrkytyksestä. Tehdas Kaupungissa on 10 000 asukasta, etupäässä tehtaan takia sinne tuotuja. Sulaton työntekijöillä on astmaa, maksa- ja munuaissairauksia.

Toinen vaarallinen tehdas on Azerbaidzhanin Sumgaitissa. Se on Stalinin aikanaan perustama kemikaalialue, jossa valmistettiin heksaklorinia, DDT:tä, lindaania jne. Terveysriskejä ei tuotu julki, vaan kompensoitiin hyvällä palkalla ja ylimääräisillä ruoka-annoksilla. Pahimmillaan azerbeidzhanissa oli maailman korkein lapsikuolleisuus. Tällä hetkellä 70 prosenttia 350 000 asukkaasta potee jotain kemikaaleista juontuvaa sairautta (HS 11.1.2003)

OECD taloudellinen vuosikatsaus Venäjän bruttokansantuote laski vuonna 1993 12 %, 1994 15 %
- 1994: 37 % Venäjän väestöstä pudonnut köyhyysrajan alapuolelle Määritelmä: eivät saa riittävästi ruokaa pystyäkseen säilyttämään ruumiinpainonsa.
Köyhtyminen, elintarvikemyynnin sekasortoisuus, perusterveydenhoidon ongelmat, katastrofit, ympäristön saastuminen ja sota Tshetsheniassa ovat altistaneet Venäjän väestön monille sairauksille ja kulkutaudeille, jotka läntisestä Euroopasta ovat miltei kadonneet
- punatauti: ruoansulatuselinten sairaus, voimakas ripuli,
- kurkkumätään sairastui yli 40.000 1994 - aiheuttaa kurkkukipua ja hengitysvaikeuksia, antibiootteja puuttuu
- ihmiset pelkäävät huonolaatuisia rokotteita, eivätkä anna rokottaa itseään tai lapsiaan
- kolera ja polio
- Rostovin kaupungissa lähellä Ukrainan rajaa hälytys koleraepidemian varalta
- Donetsikin teollisuuskaupungissa on keuhkosyöpä nelinkertainen muihin kaupunkeihin verrattuna. Keuhkosyöpä kaksinkertaistui vuosina 1975-85
- hyönteismyrkkyjen on havaittu lisäävän tuberkuloosia, keuhkosyöpää, anemiaa, maksatulehduksia ja vastasyntyneiden epämuodostumia
- uusia sairauksia - lasten hiustenlähtö havaittiin Ukrainassa 1986, taliummyrkytys joka aiheutuu hammamiststeista, lihakset alkoivat tehdä nykiviä pakkoliikkeitä, lasten kasvu hidastui.


Tuberkuloosi on kahdeksan kertaa yleisempi Venäjällä kuin Suomessa (Matti. K.Viljanen, HS 4.8.99), erityisesti taantuvissa teollisuuskeskuksissa. Suomen ja Venäjän raja on tuberkuloosin lääkeresistanssin suhteen maailman jyrkin. Tuberkuloosi on Venäjällä alkoholistien ja huonokuntoisten, köyhien ihmisten sairaus.

Gennadi Gerasimov (Gorbatshovin tiedotuspäällikkö) kirjoitti New York Timesiin kolumnin joulukuussa 1994: venäläisten kuolemankaipuu. Kuolleisuusluvut niin järkyttäviä että niihin ei voi uskoa, Venäjää koettelee maailmansotaa pahempi katastrofi.

Pietarilainen ympäristötutkija Sergei Startsev kertoo että kosteuden myötä laho- ja homesienet ovat lisääntyneet ja ihmiset voivat huonosti, allergiaa ja astmaa on paljon (HS 19.7.00)

Väestön huolestuneisuus
- 11.4.1988 yli 10 000 ihmistä osallistui ilmansaasteiden vastaiseen mielenosoitukseen Uralin vuoristossa Nizhni Tagilin 430 000 asukkaan teollisuuskaupungissa. Paikallisen terästehtaan kahdeksan koksiuunin seurauksena kaupunki on saastesumun peitossa, asukkaiden ihoa polttaa ja hengityselimet ovat vaurioituneita. Kuka ottaa vastuun niistä 54 lapsesta, jotka viime vuonna syntyivät kuolleina, kysyttiin mielenosoituksessa
- 1990 98 % moskovalaisista piti suurimpina ympäristöongelmia, jopa suurimpina kuin rikollisuutta tai pulaa
- 54 % muualla Venäjällä huolestuneita kaupunkinsa ekologiasta, erityisesti ilmasta
- Pietarin pormestari Anatoli Sobtshak: ruokapakettien sijasta investointeja maatalouteen. Hätäapu loukkaa kansakuntaa (28.9.91)

Politiikka ja talous
Kun ennen olivat kommunistit tai nöyristelyyn alistuvat poliitikot ystävyysseurojen puheenjohtajana, on nyt valittu Nokian johtaja Venäjän ystävyysseuran piirijohtajaksi (HS 2.4.96)

Venäjän kehitystä on rahoitettu EU:n Tacis-ohjelman kautta. Se perustettiin 1991 tukemaan Neuvostoliiton talousuudistuksia. Vuosituhannen vaihteessa ympäristöhankkeiden painoarvo väheni. Vielä syksyllä 1996 Tacis-ohjelman suomalainen johtaja Timo Summa uskoi että enemmän rahoja ohjautuu ympäristö- ja työterveyteen, kun aikaisemmin rahoitettiin teollisuuden, talouden hallinnon projekteja. (HS 13.8.96)
Tacis hankkeiden ongelma tulee esille Smolenskin ydinreaktorin tutkimusrahoituksessa. Tarkoituksena oli tutkia jäähdytysvesiputkien turvallisuutta. Venäläiset valitsivat uusimman vuonna 1990 valmistuneen ydinreaktorin (“venäläisillä on tietysti täysi oikeus päättä miten heitä autetaan, projektin alihankkijana toimivan englantilaisen yrityksen johtaja John Wintle toteaa, joskin Tshernobylistä tuttuja grafiittihidasteisiä laitoksia, joita Venäjällä on 15. Toiseksi hanke keskittyy vain riskien kartoittamiseen, venäläiset tekevät parannukset itse. Niin länsimaisten yrityksien ei tarvitse sitoutua vastuuseen grafiittihidasteisen reaktoreiden turvallisuudesta.

Maksuvaikeuksien ketjuuntuminen halvaannuttaa tuotantokoneiston. Teollisuuslaitoksilla ei ole varaa maksaa veroja, joten julkisyhteisöt eivät voi maksaa ostamastaan energiasta. Kun voimala ei saa maksua myymästään sähköstä, se ei voi maksaa palkkoja ja se jättää edelleen veronsa maksamatta.


Paikallisuus

Venäjällä on todettu että maksut ovat tehokkaampia kuin lakipykälät
- periaate että kaikki suuret päätökset täytyy tehdä keskitetysti, pitkällä aikavälillä ja sektoreittain, estää paikallisen kehityksen ja hyödyntämisen, pieniporvarillinen nationalismi ja paikallispatriotismi
- valtaapitävillä ei ole näkemystä taloudellisesta todellisuudesta

YK:n väestörahaston raportissa vuonna 1993 todettiin suurta muuttoliikettä aiheuttaa ympäristön tuhoutuminen. Jopa miljardi ihmistä elää maaperältään köyhällä tai eroosiosta kärsivällä alueella. Ja ratkaisukin on tiedossa - se ei ole kaukana Solzhenitsyn eikä Marxinkaan ajatuksista: tehokas tapa vähentää muuttopainetta on voimistaa taloudellista kehitystä paikallisesti ja korottaa yksilö ja perhe yhteiskunnan ja talouden perusyksiköksi. Miksi sitten talouden ja valtiovallan edustajat yhä kiihdyttävät keskittymistä?

Prof. John Bell: Länsi yrittää uudistaa Venäjää väärällä tavalla. Lännen mielestä markkinatalous on demokraattisen yhteiskunnan peruspilari. Se ei ole ole mielestäni välttämättä niin Venäjän tapauksessa (HS haastattelu, Riku Siivonen 9.4.2000)
Läntisten rahoittajien sponsoroimat luennoitsijat Venäjällä ovat yhteiskuntatieteiden, lain ja talousaineiden asiantuntijoita. Humanistiset aineet ovat vähintään yhtä tärkeitä, Bell sanoo.

Ympäristötutkimus ei sovellu tieteelliseen väittelyyn, koska ekologian peruslähtökohta - mistä elämä alkaa - on vielä tuntematon
- mutta jos edes 10 % siitä mitä pystytään osoittamaan ja todistamaan on totta, on tilanne vakava.
- itse pidän suuntaa kohti pientä paikallistaloutta parhaana
-paikallisia mielipiteitä ja kokemusta ei ole missään vaiheessa käytetty hyväksi - yhteiskunta on suuri kone, jossa eri osaset toimivat ennakolta lasketun suunnitelman mukaan.

Koneistus
- vain viidellä prosentilla selluloosatehtaista on nykyaikaiset koneet. Suurimalla osalla on 80-100 vuotta vanhat laitteet, kertoi ministeri Mihail Busygin 30.3.1988



9. Suomi välittäjänä ja tulkkina

Suomalaisten Venäjätuntemus
“Euroopan unionissa uskotaan, että suomalaiset ovat muita parempia Venäjän asiantuntijoita. Uskomuksen arvellaan myös tasoittaneen Suomen tietä EU:hun” (Keijo. K. Kulha, HS 31.3.96). Onhan meillä maantieteellinen ja historiallinen perinne.

Pekka Haavisto kritisoi ennen ministeriksi tuloaan Suomen /putken päähän” kohdistuvaa lähialueiden ympäristöpolitiikkaa (HS Kaarina Järventaus 8.12.95) Suomi on kuitannut Perun ja Puolan velkoja sopimuksilla ympäristöhankkeilla. Venäjä on Haaviston mukaan liian varakas suurvalta. Suomen saatavien leikkaaminen ei tunnu perustellulta.

Syksyllä kauppakamarin edustaja Brysselissä Pentti Mäkinen kirjoitti, että maantieteellisistä ja historiallisista syistä olisi luonnollista, että Suomella olisi aktiivinen rooli Venäjän ja Euroopan unionin välisen yhteystyön tiivistämisessä. Suomen asiantuntemusta ja mielipiteitä olisi vaikea sivuuttaa. Samassa artikkelissa hän toteaa Euroopan Unionin ja Venäjän yhteistyösopimuksella on vahva poliittinen luonne. Taloudellisella kehityksellä pyritään myös edistämään "Venäjän demokratian kehityksen jatkumista" (HS 31.8.94) Kuka saa määritellä mitä demokratia esimerkiksi tässä yhteydessä tarkoittaa. Onko se Sutelaa vai Susiluotoa? Miksi Suomessa sitten vain koulutetaan taloustieteilijöitä ja sosiologeja? Eikö täällä haluta, että muutkin kuin markkinavetoiset mammuttidemokratiat asetetaan oikean demokratian mitaksi?
Kun maatalousministeri Kalevi Hemilä vieraili Moskovassa elokuussa 1997 seurasivat häntä Suomen maatalouskoneiden yrittäjät (HS 5.8.97)

Suomen ympäristöministeriö rahoitti vuosina 1996-98 2,5 miljoonalla Pietarin viemäriputkien putkistoja, Svetogorskin kunnallistekniikkaa miljoonalla markalla. Tarkoituksena on saada yhä suurempi määrä vedestä puhdistamolle. (siis ei estää jätevesien syntyä!)

Vuonna 1997 Suomen lähialueyhteistyö koki dramaattisen muutoksen. Enää ei tuettu pieniä paikallisia hankkeita, vaan tukea saivat isot projektit, joissa olivat mukana myös kansainväliset rahoituslaitokset. Yhä enemmän myönnetyistä varoista kuluu hallintoon ja tarkkailuun. Yritysten epäonnistuminen johtuu lakipykälistä ja toimilupien monimutkaisuudesta.
Pentti Tiusanen eduskunnan ympäristövaliokunnasta kertoi kesäkuussa 2000, että Tacis rahoitus on vähentynyt. Euroopan Unioni on rahoittanut Tacis-ohjelman kautta. Erityisesti vedenpuhdistamisen ongelmat ovat huolestuttavia. Vesi kuuluu Tacis ohjelmassa samaan pakettiin ydinturvallisuushankkeiden kanssa. Unionin pohjoisten lähialueiden suojelussa painotetaan liikaa Luoteis-Venäjän rikkaiden luonnonvarojen hyödyntämistä.

Suomi solmi 1991 sopimuksen, jonka mukaan se tarjoaa apua sellaisiin ympäristöinvestointeihin, jotks kulkevat yli rajojen. Apu on 80 % ja ehtona suomalaisten asiantuntijoiden ja teknologian käyttö. (Veijo Kaitala: Acid Rain and International Environmental Aid. A Case Study of Transboundary Airpoollution Between Finland, Russia and Estonia, ETLA Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Discussion Papers No 400, 23.3.1992, s. 1)
Tutkimus piti materiaalin puutteen vuoksi rajata vain rikkikulkeumaan. Vuonna 1992 rikkilaskeuma Etelä-Suomen happamoitumisesta 50-70 %.. Vuonna 1987, 16 %Suomen rikkipäästöistä tuli Venäjältä (Kaitala 1992, s. 4). Kaitalan tutkimukse lopputulos:on halvempaa investoida rikinpoistoon Venäjällä kuin suomessa (s. 14). Suomessa merkittäviä rikinpoistotoimenpiteitä suoritettiin jo 1970-luvulla. (niinpä niin)


Suomalaisten avulla
1. Karjalan rautapelletti tehdas. Rikinpoisto, Tampella-Powe

2. Sekin sellutehdas

3. Lahdenpohja - jäteveden puhdistamo. Suomalainen kuljetus- ja kaivinfirma
rahoitus 9 milj. ja 4 milj. ympäristöministeriö

4. Tallinnassa - Euroopan pankki vesi- ja viemärilaitos
- Helsingin kaupungin vesi- ja viemärilaitos konsultoi


Venäjän sellu- ja paperiteollisuus käyttää 10-40 % - tai jopa enemmän energiaa kuin vastaavat läntisissä laitoksissa ja tehokkuus on 10-15 % alhaisempi (Finnish Energy Conservation Group., Energy Conservation Study of Nine Industrial and Energy Utility Plants in the Russian Fedetarion, Final Summary Report, Ministry on Trade and Industry, Finland Studies and Reports 87/1995, s. abstract.)

Tutkimus osoitti, että jos Venäjällä käytettäisiin länsimaista tekniikka, päästöjä voitaisiin vähentää huomattavasti. Kuitenkaan ongelma ole pelkästään huonot varusteet, vaan myös tehottomat toimintatavat ja määräykset, kuten energian hinnoittelu, lainsäädäntö, omistusjärjestelyt ja parantavia toimenpiteitä kannustamaton laskutus. Siksipä länsimaiden tulisi tarjota myös johto- ja suunnitteluavustusta, koulutusta, institutionaalista järjestelyä ja tietoa.
Kaikki tekninen apu pitäisi kohdistaa siihen, että ne tukevat paikallisia palveluja ja laitteistoa ja tulevat Venäjältä. Bilateraalisen avun tulisi tukea Venäjän omia resursseja (Finnish Energy Conservation Group 1995, s. 13)

Jaakko Ihamuotila ylisti 60-vuotis haastattelussaan bilateraalikauppaa: “Se vaikutti aina yhtä hyvältä, nousi hinta sitten tai laski. Jos laski, öljylasku halventui, jos nousi Suomi maksoi kasvaneen öljylaskunsa lisäviennillä Neuvostoliittoon. Suomi oli ainut teollisuusmaa, jossa kansantulo kasvoi koko ajan. 1980 luvun öljykriisi ei johtanut taloudelliseen laskukauteen. (HS Jyri Raivio 15.11.99)

ETLA: Yhteistyösopimuksissa on päätetty avustaa Venäjää 80 % investoinnissa edellyttäen että suomalaiset hoitavat johdon ja vastaavat materiaaleista.
Samaan aikaan poliittinen taso, kauppa- ja teollisuusministeriö kirjoitti, että edellytys Venäjän säästöjen päästöön on, että käytetään paikallisia valmisteita.
Raportissa todetaan, että venäläisille sellu- ja paperi sekä energialaitoksille tulisi maksaa - tuottamalla laitteistoa. Nyt maksetaan niillä tuotteilla, joita länsimaat Venäjän energialla ja paperitehtailla tuottavat eli tuodaan roskakulttuuria Venäjälle (Finnish Energy ....s. 13).

Jopa tämä kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimus Venäjän energiatuotantolaitoksista perustuu vanhojen tutkimusten lisäksi käynteihin ja haastatteluihin (Finnish Energy, s. 17) Siis ei mittauksiin.
Venäjän teollisuus on energiaintensiivistä, energiankäyttö sen sijaan epätaloudellista.
Svetogorskin energialaitos ei ole suostunut antamaan tietoja Suomen kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimusta varten (Finnish Energy 1994, s. 25)

28.3.1984 ympäristöministeri Matti Ahde Moskovassa, ilma, vesi, alkuperäiskansat ja jätteet
- Sopimus: Teollisuuden rikkipäästöjä vähennetään 10 vuodessa molemmissa maissa 30 %

26.5.1992: Vesiensuojeluohjelma: Suomi ja Venäjän Murmanskin, Leningradin, Kalingradin, Tverin, Pihkovan ja Novgorodin alueet sekä Karjalan tasavalta
- sopijapuolten pitäisi jo muutamassa vuodessa puhdistaa yli 10 000 asukkaan yhdyskuntien jätevesien fosforista 90 %, typpipäästöjen torjunnan tutkimista
- lupaavat kertoa säännöllisesti päästöistä
- Suomi antaa tietoja 20 eniten vesiä pilaavista kohteesta, Venäjä 60


Suomen ympäristöministeriöstä valitettiin vuonna 1994, että Kostamukseen ja Lahdenpohjaan rakennettavia ilmansuojelulaitteita ja puhdistamoja vaikeutti Venäjän tulli ja verot. Puhdistamon hinta oli 500.000 mk ja tulli vaati 600.000 mk.

Venäjän ympäristönsuojelu ja luonnonvarainministeri Viktor I. Danilov-Daniljan allekirjoitti sopimuksen kesäkuussa 1996, jossa tulleja luvattiin pienentää.


Kansainvälisiä sopimuksia

- 1985 Genevessä huipputapaaminen: NL pidensi sopimusta ympäristönsuojelusta saatujen kokemusten vaihdosta Yhdysvaltain kanssa, uudistettiin ympäristösopimus, jossa on 38 yhteishanketta, esim. pohjaveden saastumisen tutkiminen, myrkyllisten jätteiden käsittelytekniikan kehittäminen ja selvitys happamen sateen vaikutuksesta metsiin
-1993, toukokuu, Euroopan ympäristökonferenssi Sveitsissä: poliittinen julistus, joka luo pohjan luotonannolle EY:ltä Maailmanpankilta, Euroopan jälleenrakentamis- ja kehityspankilta, hyväksyttiin myös toimintasuunnitelma Keski- ja Itä-Euroopan ympäristönsuojelusta.
Lontoon sopimus 1972, NL liittyi 1976, määritteli, mitä radioaktiivisia aineita saa upottaa mereen. 1983 päätettiin olla kaksi vuotta upottamatta ja sopimusta pidennettiin 1985. VNL hydrometeorologinen komitea sai antaa poikkeuslupia. Kielsi myöntäneensä yhtään, mutta sopimus ei koske laivoja, jotka nauttivat immuniteetista eli sotalaivasto, koska säiliöt ovat ilmatiiviitä ne eivät uponneet, joten niihin porattiin muutamia reikiä.

Maailmanpankki antoi miljoonan dollarin lainan ympäristönsuojeluun (Isvestija 5.5.93): käytettävä Baikaljärveen, luonnonsuojeluviranomaisten toimintaan sekä tietoyhteyksien ja tietojen parantamiseen.

Maailmanpankki: 100 miljoonan dollarin laina öljy ja kaasuesiintymien haittojen ennaltaehkäisyyn Tjumenin alueella Länsi-Siperiassa
- öljynporausaukkojen täyttämiseen (10.000 kpl)

Saksa antanut eniten: 1993 ydinvoimaloiden seurantaprojektiin

Minkälaisia ratkaisuja on koeteltu
1. Väärentäminen
- Thernobyliin raivaamaan komennettujen miesten säteilymittaus

2. Siirtäminen
Esim. Laatokan ja Baikalin sellutehtaiden päästöjä, ohjaamalla pitkää putkea pitkin jätteet toisaalle.

3. New Deal -ohjelma. Gennadi Gerasimov ehdotti Franklin d. Rooseveltin New Seal Ohjelmaa. Yhdysvallat pääsi sen avulla 1930-luvun lamasta. Edellyttäisi paluuta kohti nykyistä suurempaa yhteiskunnan ohjausta ja raa'an kapitalismin hyllyttämistä.


Aineistoa

Finnish Energy Conservation Group., Energy Conservation Study of Nine Industrial and Energy Utility Plants in the Russian Fedetarion, Final Summary Report, Ministry on Trade and Industry, Finland Studies and Reports 87/1995

Deutsche Institut für Wirtschaftforschung: ympäristöraportti Neuvostoliitosta 1988

Feshbach Murray and Alfred Friedly Jr: Ecocide in the USSR. Health and Nature under Siege. New York, Basic Books 1992

Lutshko Marina: Venäjän ympäristönsuojelun ongelmat: Vaivaako Venäjää 'ekologinen stressi'? Ulkopolitiikka 3-4/1993

Gerner Kristian: Milj?problemer of milj?debat i Sovejetunion, Sovjetiunionen: Indre og ydre problemer i 1980'erne, Slavisk Institut Odense Universitet, Trykkeri 1982

Hünermann Georg: Umweltprobleme und Umweltpolitik in der Sowjetunion, Forschungstelle für Umweltpolitik der FU, rep. 87-1

Alksei Jablokov - meribiologi, Venäjän huomattavin ympäristönsuojelija, Gorbatsovin luonnonsuojeluasian lainsäädännön johtaja, Boris Jeltsinin ympäristöpolitiikan ja kansanterveysasioiden neuvonantaja (HS 30.3.92)
Vuonna 2000 häntä titulerattiin akateemikoksi

Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys. Kirjallisuusselvitys ilmansaasteiden terveysvaikutuksista Pohjois-Lapissa, Meri Kouluvalo, Helena Mussalo-Rauhamaa, Leena Soininen, Sosiaali- ja terveysministeriö, Lapin lääninhallitus, Hki 1997

Environmental Financing in the Russian Federation, OECD Proceedings, Centre for Co-operation with Non-Members, 1998

Tatjana Popova, naisten ekologisen järjestön Ekofamin puheenjohtaja 1994

Abdizhamil Nurpeisev, kirjailija, romaaneissaan ympärsitö esilölä

Leena Ruokanen: Murmanskin laueen jätteet, Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 1994:7

Tatjana Tolstaja, kirjailija, asunut myös USA:ssa

Venäjän tiedeakatemian saastetutkimuslaitos INEP

Terveystutkijoita
Tutkijaprofessori Tapani Valkonen
ruotsalainen Stefan Hedlund

OECD taloudellinen vuosikatsaus


Osakekauppa
Venäläisten osakkeiden arvo nousi 1977 yli sata prosenttia. Niiden tuotto päihitti kaikkien nousevien maiden pörssit. Alasajo alkoi vuonna 1998, kun valtion luottokelpoisuusarviot laskivat
Veronkanto on julkisen talouden Akilleen kantapää (Pilvikki Krause 28.1.98)

Rikollisuus
Pietarissa oli 1998 noin 700 vartiointiliikettä. Ne ovat yksi ryhmä rikollisryhmien laillistumiseen. Vartiointiliikkeen perustaneella rikollisryhmällä on lailliset aseet. Se voi tarjota laillisia palveluja. Jopa 90 prosenttia Pietarin vartiointiliikkeistä on yhteydessä alamaailmaan ja tarjoaa suojeluspalveluja.

Suomalaiset rakensivat paperitehtaan 1990-luvun vaihteessa Sovjetskiin Viipurin lähelle. Siellä työskenteli 2599 ihmistä. Tehdas myytiin 1988 tuntemattomalle Nimonor osakeyhtiölle. MM verovelat ja palkkarästit pysäyttivät tehtaan. Sen seurauksena “kerrostalojen pattereissa lilluu haalea vesi jotta patterit eivät pakkasella halkea, kaupungista on tullut kasvissyöjien kylä koska ravintona ovat palstaviljelmien kaalit ja perunat (HS 11.3.98)

Mafia
Vuonna 1995 Supon vuosiraportissa pidettiin suurimpana turvallisuusongelmana joukkotuhoaseiden leviämistä. Järjestäytynyt rikollisuus on suurin uhka. Poliisineuvos Eero Kekomäen mukaan mafia syö valtiota sisältäpäin käyttäen hyväksi korruptiota. Mafian edun mukaista ei ole valtion hävittäminen vaan sen rakenteiden hyväksi käyttäminen (HS 26.4.95)

Aseteollisuus
Kesällä 1996 Venäjän asevienti vastasi 17 prosenttia kaikista asetoimituksista kun vuotta aikaisemmin vain neljä prosenttia. Pääosin aseita viedään Intiaan, Kiinaan ja Iraniin.

Rahanpesu
Itämeren maiden rikollisuuskonferenssissa Turun yliopiston professori Ahti Laitinen kertoi, että venäläiset ovat siirtäneet rahoja etupäässä sveitsiläisiin pankkeihin, noin 100 miljardia markkaa. Noin 3000 rikollisjengiä on erikoistunut rahanpesuun ja niistä noin puolet toimii laillisen elinkeinoelämän sisällä. Näiden jengien hallussa on 400 pankkia (10.5.96)

Maailmanpankki tuhon rahoittajana
1990-luvulla maailmanpankki on pyrkinyt ennen kaikkea hidastamaan Venäjän öljyn tuotannon romahtamista. Energiasektorin lisäksi Maailmanpankki on rahoittanut Venäjän kuljetusjärjestelmien ja kaluston uudistamista sekä mm asuntorakentamista ja kiinteistökannan yksityistämistä (Kalle Koponen, HS 25.10.95)

Osoitus siitä, miten tutkimus ja politiikka nivoutuvat yhteen on Leena Ruokasen loppukommentti: Vesistöjen saastumisen on aiheuttanut puhdistamojen puute tai niiden riittämätön kapasiteetti taajamissa ja teollisuuslaitoksissa. Maatalouden vaikutus vesistöjen ja jopa juomavesien pilaantumiseen johtuu puutteellisista lantaloista ja virtsasäiliöistä sekä torjunta-aineiden huuhtoutumisesta pelloilta. (1994, s. 16)
Ekö kuitenkin siitä, että ihmiset käyttävät myrkkyjä?

Voimalaitos Nro Kaksi, joka takaa Pietarin keskustan alueille lämmön, on perustettu vuonna 1899 ja korjauksia siinä on tehty 1930 ja 1950. Laitteisto on erittäin huono (Finnish Energy 1994, s. 33). Voimaloissa tuotetaan lämpöä jatkuvalla syötöllä, minkä vuoksi. Lämpöhukka johtuu jakeluputkien vuodosta ja korroosiosta. Lämmityksen käyttäjät eivät voi säädellä lämpöä muuta kuin avaamalla ikkunat (Finnish Energy 1994, s. 35). Yhden rakennuksen lämmittäminen vie keskimäärin kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin Suomessa (Finnish Energy 1994, s. s. 35)
Eristysmateriaalien, putkien ja venttiilin uusiminen toisi nopeiten säästöjä.
Valtava institutionaalinen ongelma on, että joistakin energiantuotannon osa-alueista ei ole kukaan vastuussa, esim. alueellisesta lämpöjärjestelmästä, kun kukaan ei omista taloa. Ei ole ketään jolla olisi valtuus ja varat kytkeä uutta tekniikka vanhoihin rakennuksiin (Finnish Energy 1994, s. 66)
Koska energiasektoria subventoidaan yhä eri tasoilla, ei kukaan tiedä, kenen hyväksi energian säästö aiheutuisi (Finnish Energy 1994, s. 67)

OECD Centre for Cooperation with non-Members, Review of Agricultural Policies, Russian Federation, OECD 1998 - 270 sivuisessa raportissa vain vajaa kaksi sivua on osoitettu maatalous ja ympäristöasioille (s. 58-59)
vain yksi sivu ympäristöasioille:
Venäjällä otettiin paljon uutta maata käyttöön 1954-58. Maata otettiin kuivilta alueilta ja ikuisen ruohokentiltä muutettiin maanviljelyyn soivaksi 30 vuodessa tuli käyttöön 1/3 lisämaata. Verrattuna Länsi-Eurooppaan. Suurin osa Venäjän maaperästä on köyhää. Ihmisen toiminnasta aiheutunut vesi- ja tuulieroosio on haitannut viljelyä yhä lisää. Veden eroosio kasvaa huomattavasti 50 leveysasteen pohjoispuolella. Kuivat tuulet ovat vieneet humusmultaa 0,62 tonnia hehtaarilta viimeisen 20 vuoden aikana. Suuret koneet ovat kiinteyttäneet maan.
17 Venäjän osavaltiota on menettänyt 50 % maansa hedelmällisyydestä
Kolmannes Venäjän maatalousmaasta on liian hapanta ja se tarvitsee paljon kalkkia
Venäjän aikana lannoitteita ja hyönteismyrkkyjä subventoitiin vahvasti.. Levitystekniikka ei olut korkealle kehittynyttä eikä johtokaan ammattitaitoista, joten aineita leviteltiin epätarkoituksenmukaisesti.
Monilla Venäjän osavaltioissa eläintuotanto laski puolella 1992 jälkeen.

1994 tehty tutkimus osoitti, että 15 % Venäjän Euroopan puoleisista alueista eli 19 aluetta vahingoittui Thserobylin takia.

__________

Energy Policies of the Russian Federation, Internationa Energy Agency, OECD 1995
OECD:N tutkimuksessa todetaan:
1. Joistakin energiahinnoista ei peritä markkinahintaa
2. Öljy- ja kaasutuotteista peritään vain lyhyen tähtäimen veroa eikä edistetä taloudellista tehokkuutta, yksityistetyissä yrityksissä vapautetaan vastuusta.
Vuonna 1992 energiasektoria ei liitetty osaksi hintojen vapautumista. Öljyä sai vuodesta 1993 lähtien myydä vapaasti kotimarkkinoilla, mutta ulkomaankaupassa käytettiin kiintiöitä, vientiveroa ja hallinnollisia esteitä niin että venäjän öly ei voinut kilpailla ulkomaan markkinoilla. (s. 15)

Jopa OECD katsauksessa Venäjän energiapolitiikasta todetaan: Venäjä on niin iso maa, että monet yleishyödylliset päätökset olisi tehokkainta tehdä pienemmillä alueilla kuin liittotasavalta

---

OECD ja ETLAn tutkimukset ovat kuin markkinatalouden alkeiskirjoista. Varmasti hyvin palkatut tukijat ovat tehneet vuosia töitä esim. kirjan Energy Policies of the Russian Federation.

_______________

Energy Policies of the Russian Federation, 1995 Survey, International Energy Agency, OECD/IEA 1995

Venäjän energiaministeriön mukaan energiasektorin yritykset aiheuttavat puolet Venäjän ilmansaasteista, yli kolmanneksen jätevesistä ja kiinteistä jätteistä (1995, s. 71)

Venäjän ympäristötutkimuksen tasoa osoittaa hyvin OECD:n 300 sivuinen raportti, joka tutkijakaartista ja ulkoasusta päätellen on tehty suurella rahalla:
Ympäristörahoja ei ole siirretty riittävästi liittohallitukselle. Vuonna 1992 vain 22 % vaadittavista tuloista siirrettiin keskushallinnolle. Vuonna 1993 summa oli 38 %. Alahuomautus ilman lähdeviitettä valistaa: “Joissakin muissa lähteissä prosenttisumma on 60 %. (1995, s. 72)

Venäjä kulutti Neuvostoliiton aikana enemmän kuin kaksi kertaa niin paljon energiaa ja raaka-aineita saman lopputuotteen tuottamiseen kuin markkinataloudessa (OECD 1995, 72)
 
Venäjän ympäristöministeriön vuonna 1992 tehdyn raportin mukaan oli 15 % Venäjän alueesta eli 40 miljoonan ihmisen asuinalue ”ympäristöonnettomuuksien” turmelemaa aluetta (OECD 1995 72). Vuona 1993 hallitus raportoi, että 231 kaupunkia, joissa asuu 43 % Venäjän asukkaista, saastepäästöt ylittivät hygieniavaatimukset (OECD 1995 73). Suurimmissa kaupungeissa kuten Moskovassa, Ekatenburgissa ja Pietarissa yksittäiset saastepäästöt ylittävät kymmenkertaisesti raja-arvot.
 
Noin puolet juomajohtovedestä on vaarallista terveydelle. Suurin osa juomaveden saasteista johtuu metalli-, öljy- ja kemikaaliteollisuudesta. Asukkaat saavat kymmenkertaisen määrän saastuttavia ja myrkyttäviä aineita (OECD 1995, s.73)

Öljyntuotannossa 1,2% öljystä menee hukkaan jakelujärjestelmän öljyputkien vuodon takia (OECD 1995, s. 73).
 
Eniten ilman saasteita Venäjällä tuottavat metallisulattamot, hiilivoimalat, sementin ja öljyn jalostuslaitokset ja kemian laitokset (OECD 1995, s. 73)

OECD:n raportissa todetaan, että Venäjän polttoaineministeriön tekemässä Venäjän energiastrategiassa ei painota ympäristöasioita. Energiapolitiikkaa käsitellään teknologianpolitiikkana. Valtio avustaa puhtaamman hiilen kehittämisessä ja vetyenergian kehittämiseen. Raportissa todetaan, että vaikka saasteiden vähentämiseen vaikuttaa eniten energian säästö, ei intensiivisestä energian käytöstä puhuta (OECD 1995, s. 77). OECD suosittelee, että Venäjällä otettaisiin paremmin huomioon maksu/hyötysuhde eli että talous ja ympäristö kulkevat käsi kädessä (OECD 1995, s. 77)

Environmental Financing in the Russian Federation, OECD Proceedings, Centre for Co-operation with Non-Members, 1998
Kokemus osoittaa, että virallisten ympäristötilastojen ja todellisten päästömäärien ero voi olla 60 % (OECD 1998, s. 50)

OECD:n keskus ylimenokausi talouksien yhteistyöstä järjesti marraskuussa 1996 seminaarin yhdessä Venäjän Kansainvälisen teknologianeuvonnan keskuksen ja Venäjän kaupunkiliiton kanssa ympäristöasioiden rahoituksesta. Seminaarissa pohdittiin asioita alueelliselta ja paikalliselta tasolta, koska “niillä tasoilla johdetaan ympäristömääräysten täyttämistä” (3) Seminaarissa painotettiin tehokasta kulutusta (spending), joista ensimmäisenä oli paikallistasolta asetetut selvät prioriteettialueet ja valtion eri tasojen koordinointi. Seminaarin lopputuloksessa todettiin, että Venäjältä puuttuvat varat ympäristöinvestointeihin. Ulkomaiset investoinnit voivat kattaa vain 10%. Ympäristöinstituutioiden ja rahastojen osuutta on lisättävä, samoin yritysten palkitsemista ympäristöasioiden parantamisesta.
 
Koska varoja on vähän, tulisi keskittyä energian tehokkaampaan käyttöön: selvä tärkeysjärjestys, parempi yhteistyö eri tasojen välillä, ympäristörahaston suurten investointien tarkka miettiminen.

Saastuttaja maksaa -periaatetta tulisi tehostaa (OECD 1998, s. 10). Valtio korvaa ympäristöön tehdyt investoinnit myöntämällä palkintoja, jotka kattavat ympäristöinvestoinnit. OECD pitää tätä valitettavana tapana parantaa yritysten ympäristöystävällisyyttä (OECD 1998, s. 10). Mikäli avustuksia käytetään todellisiin ympäristöystävällisiin investointeihin, ei tämä mekanismi toimi vastoin Saastuttaja maksaa periaatteita.” (OECD 1998, s. 19)

Seminaarissa suositeltiin, että Vodakanalsin tulisi järjestää maksut niin, että hinnat vastaavat veden tuotantohintoja ja jätevesienpuhdistusta. Järjestelmä on kuitenkin niin uusi Venäjällä, että olisi otettava huomioon perheiden tulotaso.
Suurimpien kaupunkien ja alueiden yhteistyötä tulisi lisätä rahaston varojen yksityiskohtaiseksi ohjaamiseksi.
OECD:n tutkimuksessa ympäristöinvestoinnit osoittautuvat huomattavasti alhaisemmiksi kuin virallisissa tilastoissa (OECD 1998, s. 16) Mutta OECD:n raportin tekijät eivät ole huolissaan: heti kun Venäjän talous palaa entiselleen, kohoavat myös ympäristöinvestoinnit.
Vuonna 1990-95 ympäristöinvestoinnit alittivat yli puolella ne investoinnit, joita oli bkt alhaisimmillaan suunniteltu (OECD 1998, s. 17)
Ennen vuotta 1992 ei ollut juuri eroa valtion ja yritysten ympäristöinvestoinnin rahoituksessa. Yritysten ympäristöinvestoinnit luokiteltiin Valtion investoinnit ympäristön suojeluun ja luonnonvarojen säästämiseksi, mutta vuoden 1992 jälkeen valtio ei enää rajoittanut ympäristöinvestointeja.

Venäjän systeemin mukaisesti 80 % ympäristörahaston varoista tulee päästömaksuista.
Vuonna 1992 Valtion ympäristöraportissa todetaan: koska Venäjän talousarvio on alimääräinen, ympäristön suojelua rahoitetaan yritysten taholta, paikallisista veroista sekä ympäristörahastosta. (OECD 1998, s. 19)
Ympäristörahaston rahoitettavaksi jää 80 %

Venäjän ympäristöasioiden rahoitus on hoidettu seuraavasti. Jokaisen tehtaan maksamista ympäristöveroista 10 % ohjataan keskushallinnolle ja 90 % ympäristörahastoon. Ympäristörahastosta ohjataan 10 % liittohallitukselle, 30 % alueelliselle rahastolle ja loput 60 % paikalliselle rahastolle. Alueet voivat sijoittaa rahan itse, etupäässä se kuluu teollisuuslaitosten ympäristöhankkeiden neuvontaan.
Liittovaltion hallinnon tulisi saada 10 % ympäristöveroista. Vuonna 1992 se sai vain 2 % ja vuonna 1995 25%.

OECD:n raportissa todetaan, että, ennen vuotta 1991 useita tehdaslaitoksia suljettiin ympäristösaasteiden vuoksi, mutta ei enää sen jälkeen. Saastuttavat tehtaat ovat saaneet huomautuksen, mutta ovat tuskin siitä välittäneet (OECD 1998, s. 2. 25).Yhä vuonna 1998 OECD:n raportissa todetaan, että Venäjän ympäristötilastoissa kerrotaan tarkkaan, kuinka paljon yritykset investoivat, mutta ei sitä, kuinka paljon rahoitetaan ympäristörahastosta, saastelaina järjestelmästä tai yrityksen omista varoista.( OECD 1998, s. 24) Uusia tehtaita ei voi perustaa, mutta vanhoista ei vaadita päästömääräyksiä.
Venäjän ilmastosaasteiden vähentämiseksi on tehty neljä kertaa enemmän sijoituksia kuin ennen vuotta 1991, OECD toteaa kuitenkin, että sijoitukset tehtiin niihin kohteisiin jotka ovat halvimpia.

OECD 1998, s. 28: Ulkomainen bilateraalinen ympäristöapu on kohdennettu yleensä tekniseen apuun ja Maailmanpankin ja Euroopan jälleenrakennuspankin lainat on myönnetty investointiprojekteihin (ei ihme, että säästöä ei kehitetä Venäjällä)
46: 65 % ympäristörahaston tuloista saadaan kerättyä vaikeuksitta. Muita haittaa Venäjän yleinen maksukyvyttömyys.

OECD 1998, s. 50: Vuoden 1995 tilastojen mukaan ympäristörahaston suurimmat vaikeudet olivat: rahoitettavien ympäristöprojektien yksityiskohtien täsmentäminen, tarkkojen lainapaperien muotoileminen, maksujen takaisinmaksu, kaavakkeiden puutteellisuus, maksujen ja palautusten huono raportointi, vaikeus erottaa vat projektin kustannuksista ja keskeneräinen tavoitteiden asettelu.
Kansainvälinen standardisointi puuttuu

OECD 1998, s. 51: Syynä on että laboratoriokokeen voivat käsitellä vain pieniä saastemääriä eikä ympäristöpäästöjä osata veielä raportoida, VATia ei osata erotella ympäristömäärärahoja.

OECD 1998, s. 51: OECD:n tutkimuksessa suositellaan, että Venäjän tulisi muuttaa käytäntö, että yritykset saavat ympäristöinvestointeihinsa sen summan minkä ovat ilmoittaneet ympäristömaksuikseen. Sen sijaan yritysten tulisi saada lainaa ja avustusta tarkoin määriteltyihin projekteihin

esim. OECD 1998, s. 68: Vodokanal, 760km jätevesiputkistoa Nizhney Novgodor Vodokanal Company . Päätettyjä investointeja ei ole tehty, kpossa Volga ja Oga, veden laatu heikkenee jatkuvasti, puhdistuslaitoksissa on yäh enemmän vaurioita. Kolmannes putkistosta vaatii välitöntä kunnostuta.
OECD 1998, s. 69: Usein vedenpuhdistuslaitos ei voi maksaa rahassa, vaan antaa vettä ympäristömaksun edestä.

Nivsky Novgorodin Vodokanlain maksut määräytyvät niin, että ne kattavat 80 % vedenkulutuksesta. Investointeja ja jätevesiä ei pystytä vielä laskuttamaan käyttäjiltä (OECD 1998, s. 71). Vaikka vesimaksu nousi kolmenkertaiseksi Nizhiy Novgorodisin Vodakanlain laitokisissa, hinta ei kattanut vielä. Teollisuuslaitokset ja kunta maksoivat suurimman osan (OECD 1998, s. 71)-

74: vuonna 1993 teollisuuslaitokset maksoivat vedestä 140 % enemmän kuin yksityistaloudet.
Yksittäiset kotitaloudet maksavat veden vuokran yhteydessä eli sitä ei voida vielä erotella.. Vesimittareita ei ole olemassa (OECD 1998, s. 74) Mittareiden asentaminen yksittäisiin asuntoihin vaatisi Novgorodissa 307 biljoona ruplaa (OECD 1998, s. 74)

OECD 1998, s. 77: ympäristöinvestoinneista yli 50 kului vedenpuhdistamiseen, raportoi Venäjän delegaatio UK:ssa. Vettä ei riitä ja jätevesiä ei puhdisteta riittävästi. Yhdyskuntajäte vaatii 51 %, teollisuus 35 % ja maatalous vain 13 %.

OECD 1998, s. 78: ongelmana on, että vesi- ja muita ympäristösaastemaksuja ei voida periä kuluttajilta. Eläkeläisillä, sotaveteraaneilla, yksinhuoltajilla on etuisuuksia. Puhelin, kaasu ja öljy yhtiöt maksattavat laskut paikallisesti ja säästöistä.

Vedenpuhdistus rahoitetaan ympäristörahastosta. Kuitenkaan teollisuuslaitokset tai yksityiset eivät maksa suoraan esiyhteisölle.

OECD 1998, s. 84: Valkovenäjän hallitus määräsi, että kotitaloudet maksavat vuonna 1995 60 % ja 1996 80 % todellisista kustannuksista. Kuitenkin vielä vuona 1998 ne maksoivat vain 30 %. Teollisuuslaitokset maksoivat OECD raportin mukaan sitäkin enemmän.

State of the World 1998, A Worldwatch Institute Report on Progress Toward a Sistainable Sciety, W.W.Norton&Company 1998

State of the world 1998, s. 115: Venäjän hiilidioksidipäästöt vähenevät 33 % vuosina 1990 ja 1996

State of the World 1998, s. 117: Venäjä vähensi fossiilisten polttoaineiden tukea yli puoleen vuoden 1990 jälkeen.

Friedemann Müller/Susanne Ott (eds.)_ Bridging Divides - Transformation in Eastern Europe: Connecting Energy and Environment, Nomos Verlagsgesellschaft, Baden-Baden 1998
State of the World 1998, s. 144: Nykyisin ei Venäjällä ole enää teollisuudelle halpoja energiamaksuja. Ne ovat eurooppalaista tasoa. Toisin kotitalouksille.
Vuoden 1991 jälkeen suoraa valtion tukea on annettu vain hiilivoimalle
State of the World 1998, s. 146: Ydinvoiman hintaan ei ole laskettu ydinjätteen aiheuttamaa hintaa.
Kotimaan hinnat pidetään alhaisina, koska niihin ei lasketa ympäristömaksuja.

State of the World 1998, s. 147: kaasun hinta on yhä sama koko Venäjällä, koska polttoaineministeriö huolehtii kaasun siirtämisestä. Sillä on monopoli. Venäjän kaasuteollisuus on noin 20 itsenäisen yhtiön hallinnassa.

State of the World 1998, s. 150: International Monetary Fund aloitti massiivisen rahoituksen Venäjälle vuonna 1992. Järjestelmän muutosrahasto laina. Venäjän oli luvattava alentaa inflaatio 1,2% kuukaudessa, vähentää ulkomaista rahiotusta valtion budjetin rahoittamiseksi ja lopettaa verot maastavientituotteilta. Näin painosettiin venäläisiä lopettamaan raakaöljyn ilmainen tuonti omille jalostuslaitoksille maksuna putkiston käytöstä suhteessa exportiin. Tämän muutoksen seurauksena energian maastavienti on lisääntynyt huomattavasti.

State of the World 1998, s. 155: Maailmanpankin ensimmäinen laina, jonka tarkoitus oli uudistaa hiiliteollisuutta, kului kokonaan työläisten palkkoihin.


State of the World 1998, s. 161: EU rahoittaa energian säästämistä Venäjällä Moskovan energia keskus välittää tätä avustusta. Pieniä ja keskisuuria yrityksien energiasäästöä aletaan rahoittaa. Yksityiset yhtiöt maksavat noin 10 % koron, myös joillekin valtion yhtiöille voidaan myöntää lainoja. Useat EU maat rahoittavat myös demonstraatioprojekteja on moskovolainen olutpanimo Trekhgorny. Projektin aikana tuli selväksi, että suurin osa tuhlauksesta johtuu huonosta liikkeenjohdosta ja saamattomuudesta. Ei käytössä olevasta tekniikasta. Jota lämmön ja veden hukkaa voitaisiin vähentää, täytyy lisätä huolellisuutta ja järjestystä, ei teknisiä välineitä. Hyvin pienillä toimenpiteillä voidaan vähentää maakaasun käyttöä 55 %, vedenkäyttöä 42 % ja sähköä 7 %.
Raportissa todetaan, että venäläiset vaativat tarkkoja laskelmia ennen kuin he uskovat säästötoimenpiteisiin.

State of the World 1998, s. 162: Vuoden 1990 jälkeen on tehty paljon parannuksia saastepäästöjen vähentämiseksi, joihin hän lukee: kansainvälisillä energia- ja ympäristöyhtiöillä on oma edustusto Moskovassa, läntiset asiantuntijat ovat analysoineet Venäjän ympäristöhallinnon ja suojelun, pilottiprojekteja on aloitettu.

länismaiden tulisi tarjota teknistä neivontaa, ei niinkään paljon laitteistoaja ja investointeja sekä tehdä yhteistyötä yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, ei pelkästään valtion kanssa

(State of the World 1998, s. 163: Kun Euroopan koulutusrahasto (European Training Foundation) etsi mahdollisuuksia kouluttaa Itä-Euroopan ja Mongolian kansalaisia, 25 -40 % anomuksista halusi ympäristöalan tuntijoita ja lisää ympäristövalistusta peruskouluun. Kirjoittajien mukaan tämä osoittaa yliopistojen suurta kiinnostusta ympäristöasioista ja myös opiskelijoiden

Venäjällä ylin ja alin luokka on kiinnostunut ympäristökoulutuksesta. Moskovan yksityiskouluissa innostus on yhtä suurta kuin maakunnissa, joissa halutaan säästää ympäristöä ja luontoa myös tuleville sukupolville.

(State of the World 1998, s. 165: Venäjän osavalloilla on oikeus tehdä omia ympäristölakeja kunhan ne eivät ole ristiriidassa valtio lakien kanssa

(State of the World 1998, s. 172: Venäjän parlamentin ympäristökanta selventää Greenpeacen vuona 1995 tekemä kysely. Edustajat vastasivat 39 kysymykset, miten selvitä ympäristöongelmista. Naisten, liberaalien ja kommunistien puolue kieltäytyi vastaamasta. Muut puolueet pitivät valtion toimenpiteitä riittämättöminä. Kuitenkaan kukaan ei tiennyt, miten paljo valtion budjetista menee ympäristön huoltoon ja miten maksuja suunniteltu. Greenpecen yhteenvedossa todetaan, että Venäjän parlamentaarikoilla ei ole erityistä mielipidettä ympäristöasioihin.

(State of the World 1998, s. 175: Venäjän yksitätämisohjelman puitteissa Euroopan maat ovat lupautuneet investoimaan (G-7-kokous,m heinäkuu 1993) 30 miljoonaa dollaria pieniin ja keskisuuriin yrityksiin

Controlling Pollution ion Transition Economies, Randall Bluffstoune ed
Edward Elgar, Cheltenham, UK 1998




(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 15: Venäjän alueen luonnonvaroista Murmanskin alueella on nin kaksi kolmannesta aptiitti/nefeliinistä, kolmannes nikkelistä ja viidennes koboltista. Lisäksi useita harvinaisia mineraaleja voidaan löytää vain Kuolan niemimaalta.

(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 18: Murmanskin alue kuuluu samaan ohutmulataisen graniitti-gneissi-peruskallioalueeseen kuin muu Fennoskandia. Näillä alueilla on huono luontainen puskurikyky happamoitumista vastaan

(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 19: Lapissa ilmastolliset erityispiirteet vaikuttavan ilmansaasteiden käyttäytymiseen Tärkeimpiä erityispiirteitä ovat ilmakemiallisia reaktioita käynnistävän auringonsäteilyn vähäisyys, pystysuuntaista sekoittamista rajoittavan stabiilin lämpökerrostuneisuuden yleisyys ja sademäärän vähäisyys etenkin talvella.
Kuolasta saasteet päätyvät Suomeen itätuulten aikana. Itätuulia on noin 7 % tuulensuunnista vuosittain.

(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 24: Alailmakehässä on todettu otsonpitoisuuksien koonneen. Vuonna 1990 Oulangalla tehdyissä mittauksissa kasvillisuusvaurioiden raja-arvo ylitettiin keväällä lähes joka päivä ja kesääkin 85 % päivistä

(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 25: Maaperässä on geologisesti paljailla mineraalimailla happamoituminen ilmennyt lisääntyneenä alumiinin liukoisuutena,

(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 27: vaarallinen ydinkäyttöinen alus on valettu betoniin. Alue on aidattu säteilyvaaran vuoksi

(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 32) Koska rikkidioksidi liukenee veteen, liukenee se limakalvoille. Rikkidioksidi vaikuttaa keuhkojen puolustusmekanismeihin. Myös kylmä ilma voi altistaa rikkidioksidin vaikutuksia hengitysteihin
Rikkidioksidin ohjearvoja on tiukennettu: vuorokausirvio on 250, kun se aikaisemmin oli 500 gr. kuutiometrillä.

Ionisoiva säteily voidaan jakaa sähkömagneettiseen säteilyyn (gamma ja röntgensäteily) sekä hiukkassäteilyyn alfa-, beta- ja neutronisäteily)
Ionisoiva säteily aiheuttaa muutoksia solun DNA:ssa. Seurauksena on solun häiriytynyt jakautuminen. Ionisoiva säteily voi muuttaa perimää, jolloin sukusoluissa syntyy muutoksia
Säteily voi häiritä aivojen kehitystä ja vaikuttaa lasten henkiseen jälkeenjääneisyyteen (Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 42)

Runsaasti poronlihaa, riistaa ja marjoja käyttävät ihmiset voivat joutua suuremman ympäristöaltistuksen kohteeksi kuin saastuneemmassa kaupunkiympäristössä elävät ihmiset. (Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 51)

Ihmisten altistumista voidaan arvioida suoraan verestä, hiuksista ja virtsasta. Hius- ja kynsinäytteet heijastavat pitkäaikaisaltistusta, veren ja vitsan pitoisuudet kertovat lyhyen ajan altistuksesta.

Vuonna 1992 Murmanskin alueella Montshegorskin kaupungissa on 3-5-vuotiaiden lasten virtsassa 1,5 kerta niin paljon nikkeliä kuin puhtailla alueilla asuvien lasten virtsassa. Lasten hiuksista on tehty huomattavasti korkeampia nikkeli- ja kuparipitoisuuksia. (Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 54)

Veren kadmium pitoisuudet olivat kaksi kertaa korkeammat miehillä jotka söivät poron lihaa harvemmin

Nikkeliteollisuudessa työskentelevät naiset saivat tutkimusten mukaan noin kolme kertaa useammin synnynnäisistä epämuodostumista kärsiviä lapsia kuin rakennustyöläiset. (Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 60)
Murmanskin alueiden vesistä vain 11 % täytti vuonan 1990 normit

(Luoteis-Venäjän ilmansaasteet ja terveys, s. 72: hengityselinten sairauksia ilmenee Pohjois-Suomessa eniten koko maassa

Viro
Riianlahti
armeijan lentotukikohtajoulukuussa 1989 Pärnujokeen valui 150 tonnia lentopetrolia. sitä nousi ylös pelloille ja kaupungin kanaviin. Vesilinnut kuolivat, pientalojen kanat
- kaupunkilaiset keräsivät ämpärillä talven polttoainevaraston joesta. Öljy sytytettiin palamaan
- Virossa uimakelpoisen veden kolibakteriraja on 1000 kolia litraa kohden. Pärnunlahdella on pienimmillään mitattu 5000 kolibakteeria (1990)
- vain yksi 108 puhdistuslaitoksesta pystyy suodattamaan fosforin

Maardu Estonfosforit -yhtiö
- louhii ja käsittelee fosforiittia. Alueella on myös kemiallinen tehdas
- 540 työntekijää (1987)ä
- alkoi 1960luvun alussa, loppui 93?
- fosfaattilannoitteen tekemiseen
- vaikka kaivannot peitetään ja puita kasvaa päällä, on maa kumaa. Maa alkaa heti savuta jos sitä vielä kaivetaan. Mustaliuskekerros reagoi veden ja ilman kanssa ja voi syttyä itse palamaan
- alueella maa vajosi, kaivoista loppui vesi ja eläimet sairastivat

Estonfosforit-yhtiö Tallinan
Maanvajoamista ja kuolemista sekä ihmisten sairauksia aiheuttanut Estonfosforit-yhtiö Tallinnan itäpuolella on päätetty lopettaa vuoteen 1993 mennessä.

Ignalin Liettuassa
- kaksi Tshernobyl tyyppistä reaktoria, kolmannen rakentaminen pysäytettiin mielenosoitusten vuoksi 1988. Kerättiin nimiä ja muodostettiin ketju voimalan ympäri. Vuosina 87-89 tapahtunut 82 onnettomuutta
- valmis 1983
- Yhdysvaltojen energiaministeriön raportin mukaan vaarallisin voimala. Puuttuu nopeita vaaratilanteita estävä reaktorirakenne, rahoitus ja valvonta. Liettua on siitä niin riippuvainen, että paineet käynnissä pitämiseen ovat kovat.
 
 
********
 
 
30.3.1996
Vihreä vetoomus Venäjän vientimiehille -
Suomen valtio- ja virkavalta harjoittaa mielestäni edesvastuutonta politiikkaa itänaapurimme kanssa. Jos aikaisemmin olimme poliittisten puheiden vuoksi rähmällään toistamalla jonninjoutavia fraaseja
rauhanomaisesta rinnakkainolosta, olemme nyt ekologisesti rähmällään. Rakennamme luksuskauppoja ja viemme kemian- ja pakkausteollisuuden tuotteita maahan, jonka maaperä ja ihmiset ovat kuihtumassa saasteisiin. Kemira vie 600 miljoonan mk edestä "lannoitteita". Muovien, maalien, ja farmaseuttisten myrkkyjen vienti on moninkertaistunut.
Olemme saaneet kuulla, että Venäjän tehtaiden piipuista lähes kahdeksan kymmenestä laskee polttoaineet suodattamatta ilmaan ja kaupungeista lasketaan samassa suhteessa puhdistamattomat viemärituotteet vesistöön. Myös kahdeksan kymmenestä raskaana olevasta kaupunkilaisnaisesta tietää, että hänen lapsensa ei tule näkemään tervettä päivää. Kuitenkin me kilpailemme markkinaosuuksilla ja vientivoitoilla.
Tuntuu käsittämättömältä, että kuitenkin olemme itänaapuriimme - jopa verovaroillamme subventoimalla - työntämässä sellaista tuotantotapaa ja elämänmallia, jonka aika on auttamattomasti ohi.
Länsimaissa ollaan tietoisia nykytuotannon tuomasta yhä laajenevasta sosiaalisesta ja ekologisesta kriisistä.
Markkinatalousyhteiskunnan radikaali muuttamistarve on hyvin tiedossa. Tiedon ja mittaustekniikoiden avulla voidaan yhä tarkemmin osoittaa korkean materiaalisen mukavuuden sivuvaikutukset ja tuleville sukupolville koituvat jälkivaikutukset. Ihmiskunta matkustaa yhteisellä avaruuslaivalla nimeltä maa. Meillä ei ole paikkaa mihin pysähtyä
tankkaamaan tai minne tyhjentää jätteet. Mutta valmiin ja toimivan rakenteen purkaminen herättää vastarintaa.
Venäjällä on aloitettava koko infrastruktuurin rakentaminen alusta. Sinne meidän tulisi viedä kaupunkikompostoreita, kuivakäymälöitä, aurinkopaneleita, junanvaunuja. Konsultiksi välittää luomuneuvojia ja ravintoterapeutteja.
Nyt rakennamme Imatralle luksuskauppoja. Tiedämme, mistä ne kymmenet tuhannet venäläiset miljonäärit tulevat. Kreikan rannikoilta.



Kirjallisuutta Venäjän ympäristön tilasta
Agriculture and the Environment in the Transition to a Market Economy, OECD, Paris 1994
Anitskii, O.N. Oleg Nikolaevich, Russian Environmentalism: leading figures, facts, opinions, Moscow, Publ. House 1993 (perusteos)
Amazonian and Siberia: legal aspects of the preservation of the environment and development in the last open spaces, ed. Michael Bothe etc, Graham et Trotman Nijhoff 1993
Environmental Resources and Constrains, ed. Philip R.Pryde, Westview Press
1995
Environmental Security and Quality after Communism ed. Joan DeBardeleben Westview Press 1995
Feshbach Murray: Ecological disaster: cleaning up the hidden legacy of the Soviet regime, New York Twentieth Century Fund Press 1995
Mnatsakaniean Robin: Environmental Legacy of the Former Soviet Republics, Edinburgh 1992 (luotettavaa statistiikkaa, Glasgow yliopistossa eniten luettu)
Powell David, Wheaton College: Russian Health care (ilmestyy lähiaikoina) Pryde Philip: Environmental Management in the Soviet Union, Cambridge Soviet Paperback 1991 (paljon historiaa)
Stewart John Massey: The Soviet Environment: problems, policies and politics, Cambridge Univ. Press 1992 (Papers given in Harrogate Fourth World Congress of Soviet and East European Studies)
Ukraintseva Valentina, Vegetation cover and environment of the "mammoth epoch" in Siberia, ed. by Larry Agenbroad etc, Hot Springs S.D. 1993
Weiner Douglas: Models of Nature. Ecology, Conservation and Cultural
Revolution in Soviet Russia, Indiana Univ. Press 1988 (näkökulma: luontoa muokkaavat insinöörit)

Ympäristötietoa:
Communist and Post-Communist Studies, Los Angeles
Demokratizatsija, The Journal of Post-Soviet Democratization, Helduf Publ., The American Univ.. and Moscow State Univ.
Environmental Policy Review. The Commonwealth of Independent States and Eastern Europe, Jerusalem, Hebrew Univ. ISSIV 0792-0032


Aineistoa
Deutsche Institut fur Wirtschaftforschung: ympäristöraportti I Neuvostoliitosta 1988
Feshbach Murray and Alfred Friedly Jr: Ecocide in the USSR. Health and Nature under Siege. New Uork, Basic Books 1992
Lutshko Mrina: Venäjän ympäristönsuojelun on,gelmat: Vaivaako Venäjää 'ekologine~ stressi'? Ulkopolitiikka 3-4/1993
Gerner Kristian: Miljreproblemer of miljredebat i Sovejetunion, Sovjetiunionen: indre og ydre problemer i 1980'erne, Slavisk Institut Odense Universitet, Trykkeri 1982
Hiinermann Georg: Umweltprobleme und Umweltpolitik in der Sowjetunion, Forschungstelle fur Umweltpolitik der FU, repo 87-1
Alksei Jablokov -meribiologi, Venäjän huomattavin ympäristönsuojelija, Gorbatsopvin ~onnonsuojeluasian lainsäädännön johtaja, Boris Jeltsinin ympärisöpolitiikan ja kansanterveysasioiden neuvonantaja (HS 30.3.92)
Tatjana Popova, naisten ekologisen järjestön Ekofamin puheenjohtaja 1994 (liioittelija?)
Abdizhamil Nurpeisev, kirjailija, romaaneissaan ympärsitö esilölä
Tatjana Toistaja, kirjailija, asunut myös USA:ssa
Venäjän tiedeakatemian saastetukimuslaitos INEP Terveystutkijoita
Tutkijaprofessori Tapani Valkonen ruotsalainen Stefan Hedlund
OECD taloudellinen vuosikatsaus
 
 
Ecocide
"Eurosuomalaisen pikakurssi Venäjän asioihin"
Martti Valkosen kirja-arvostelu hs 27.4.1995
 
Valkonen moittii: "Clearing-ajan ja perestoirkan liturgian jälkeen on vaikea myöntää, ettei Suomessa tiedetä paljon Venäjästä."
 
No miten tiedettäisiin, kun jopa meille porvarisnuorille ei ollut opettajia tai asiantuntevia öiden tarkastajia.
 
"Amerikkalainen väestötieteilijä Murray Fesbach ja ympäristöasioihin erikoistunut toimittaja Alfred Friendly Jr.  ovat koonnet perusteelliset tiedot ihmisten ja ympäristön sairauksista... Sairastumia lisäsivät viranomaisten päätös vähentä rokotuksia sairaaloidenkehno kunto, läke- ja tarvikepula, hekko ravinto ja monenmuun syyn ohell valtava alkoholismi."
 


Venäjä ympäristö


Helsingin pienhiukkasten määrä oli eilen 40 mikrogrammaa yhtä ilmakuutiota kohti. Se on neljä kertaa enemmän kuin vuoden keskitaso. Syy siihen on Pietarin suunnalta tuleva kaukokulkeuma, sanoo ilmansuojeluasiantuntija Anu Kousa HSY:stä. Ilmansaasteet ovat kulkeutuneet itätuulen mukana... Useimmiten Suomessa tuulee lännestä (hs 19.5.2010).




The Sunday times 7.7.1991: Venäjän viranomaiset kertoivat että Venäjällä on 290 drastisesti saastunutta ekosysteemiä, suurin osa tiheään asutulla Euroopan puoleisella alueella. Ne peittävät 16 prosenttia maa-alasta, saman suuruisen alan kuin koko Länsi-Eurooppa. Alexei Jablokkovin mukaan 20 prosenttia venäläisestä asuu alueilla joilla vallitsee ekologinen katastrofi, lisäksi 40 prosenttia ekologisella stressialueella. Vain puolella saasteista aiheuttavista tehtaista on puhdistuskontrolli, Moskovassa alle 30 prosenttia. Seljapinskissä puolet nuorista miehistä ei kelpaa sotapalvelukseen. Alle seitsemän vuotiaista vain 23 prosenttia voitiin luokitella terveiksi, heillä on hermostollisia vaikeuksia, allergioita, suolistosairauksia. Keskenmenojen suuri määrä liittyy saasteisiin. Ukrainan multamaasta kolmannes on kadonnut. Pohjoisessa 20 miljoonaa hehtaaria on tuhoutunut öljyjohtojen vuotamisen ja raskaan koneistuksen takia. Joet on niin padottu, että veden läpivirtaus ei vie kuukautta vaan vuoden. Volgassa myrkylliset jätteet ovat tuhonneet kalakannan, josta 70 prosenttia kaikista kaloista sisältää mercury. Vuonna 1988 jo 103 kaupungissa ilmansaasteet ylittyivät kymmenkertaisesti, 16 kaupungissa 50kertaisesti.