17.11.1994

Alkaako Vihreä lanka uudistua?

 

Pöydälläni on lojunut siitä lähtien kun syksyllä 1993 olin läsnä Vihreän Langan yhtiökokouksessa lehden myyntikampanjoiden esitteitä, päätoimittajien kirjeitä ja muutamia omia linjajuttujani. Nyt kun on nimetty uusi päätoimittaja, haluaisin vielä kerran kysellä lehden linjasta. Olenko todella näin yksin Suomen ympäristöpuolueen lehden suuntaa miettiessäni?

Tiedämme jo aika paljon siitä, mikä maailmassa menee pieleen. Onko aiheellista, että pääosin omien kansanedustajiemme kustannuksella tuotetussa lehdessä kerrotaan maailman hädästä kuin vastasyntyneille?

Kaipaan konkreettisia esimerkkejä ja pohdintoja vaihtoehtoisista ratkaisuista! Kukaan meistä ei enää ole niin sinisilmäinen, että kuvittelisi linkolalaisittain, että maailma muutetaan kertaheitolla. Saatamme tietysti pakosta joutua sähköttömään ja banaanittomaan yhteisöelämään ihan vain päivästä toiseen.

Nyt kun meillä on vielä kaikki mahdollisuudet esittää vaihteohtoisia suunnitelmia, miksi emme käytä tilaisuutta hyväksemme ja luo muutokselle vapaaehtoisia väyliä. Haluaisin lukea lehdestä, mitä vihreät luottamushenkilöt ovat omissa kunnissaan tehneet. Luottamushenkilöiden toiminnalla mitataan se "tajunnan taso", mikä ympäristöihmisillä on yhteiskuntajärjestelmän muuttamiseksi kestävän kehityksen suuntaan.

Espoossa olen huomannut, että vihreäkin kunnallismafia on niin vahva, että kestävän kehityksen saatika rakenteellisia muutoksia esittävien poliittinen ura päättyy kuin kananlento. Minkälaista kehitystä muissa kunnissa? Olisipa mukava kuulla toiminnasta, talousarvio esityksistä ja toivomuksista ilmaan, veteen ja maaperään joutuvien saasteiden vähentämiseksi ja paikallisen päätöksenteon lisäämiseksi. Miksei Vihreästä Langasta?

Henkilökohtainen on poliittista kuului joskus vihreiden tunnuslause. Mitä kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja eri puolella Suomea asuvat ihmiset ovat hyviksi havainneet? Miten voimme siirtyä suurista unelmista pieniin tekoihin? Lehden tulisi antaa malleja ongelmanratkaisulle.

 Eikö voitaisi käydä keskustelua siitä, minkälaisia mielipiteitä tavallisilla Vihreillä on? Kun Leijona-operaation jälkeen radiossa Naisten tunnilla keskusteltiin militarisoinnista, soitti ensimmäiseinä yksi Espoon vihreiden ydinporukasta. Hänen tyttärensä halavat armeijaan, maata on puolustettava aseilla. En tiedä osaanko tämän jälkeen enää surra, jos Vihreiden voittokulku pysähtyy.

Minkälaista lehteä Vihreät luottamushenkilöt tilaisivat? Minun käsitykseni mukaan Lamasuomen ja otsonikatastrofia lähenevän maailman häiriöiden poistamiseen tähtäävä poliittinen näpertely ja kaikista huonoista parhaan valitseminen ei riitä. Kysehän ei ole enää pelkästä ekonomiasta tai ekologiasta, vaan uudesta maailmankuvasta. Vaikka valtaa ei ole kestävän kehityksen toteuttamiseen, tarvitaan visioita rakenteellisesta muutoksesta.

Kuka Vihreää muutosta pohtii ellei oma lehti? Yhdistääkö meitä vain kosminen tieto? Missä puidaan yhteiskunnalliselle muutokselle välttämättömiä tutkimustuloksia ja vertaillaan käytännön toimenpiteitä? Suuryritysten mainosrahoilla toimiva valtalehti Helsingin Sanomat?

Toimittajat ovat käsitykseni mukaan sitä varten, että he toimittavat luettavaan muotoon sen, mitä vihreät ympäri Suomea tekevät ja ennen kaikkea miten he tekemisiään perustelevat. Tietoa ja ideoitahan Vihreiltä ei puutu, ehkä kirjoittamiseen ei riitä aikaa ja uskallusta. Kiinnostava olisi lukea, miten maailmalla yleensä perustellaan ja toteutetaan vihreitä ehdotuksia.

Jouduin vuosi sitten Espoon kaupunginvaltuustossa valitsemaan, äänestänkö terveyskeskusmaksujen puolesta vai niitä vastaan. Kolmen lapsen äitinä olen hakenut lukemattomia antibioottikuureja lääkäriltäni. Jos vien lapseni omalle “lääkärille" - homeopaatille, osteopaatille tai ravintoterapeutille, joudun itse maksamaan.

Verovaroillani tuetaan jopa päinvastaista kehitystä, jota yritän saada aikaiseksi, kun vain terveyskeskus on ilmianen. Myrkkylääkäreitä ei saisi tukea muiden parantajien kustannuksella. Miten toimin valtuuston kokouksessa? Kun omat aivoni eivät riitä, kuulisin mielelläni haastatteluja Vihreästä Langasta muiden vihreiden mietteistä.

Vihreästä Langasta luen kuitenkin vain Ahtisaaren karismasta. Nyt kun kunnissa on säästettävä kunnallistekniikassa, terveydenhoidossa ja liikenteessä, olisi mukava kuulla, miten kompostikäymälät soveltuvat kaupunkeihin, vaihtoehtohoidot terveyskeskuksiin ja pikaraitiotiet esikaupunkeihin.

Jospa Suomessa olisi yksi lehti, jossa tietäisi saavaansa palautetta nimenomaan niiltä, jotka ottavat kantaa yhteiskunnalliseen modernisaatioon ekologiselta kannalta.

Perinteisistihän valtio ja demokraattiset luottamushenkilöt ryhtyvät toimenpiteisiin, kun jotain menee pieleen. Ekologiselta kannalta voidaan kuitenkin tehdä useimmat virheet vain kerran. Oikeistolainen oikeusvaltio tai vasemmistolainen sosiaali- tai teollisuusvaltio eivät toimi riskiyhteiskunnassa. Miten ratkaistaan ongelma, kun uhrit eivät marssikaan enää eduskuntaan vaan suoraan kertakäyttöä suosivaan elintarvikekauppaan?

Yhtiökokouksessa Pekka Sauri piti lehteä älyllisesti haasteellisena viikkolehtenä, verrattavissa lähinnä Suomen Kuvalehteen. Eero Paloheimo otti vertailun Luonnonsuojeluväki-lehdestä. Silloinen päätoimittaja Timo Hatakka painotti uutisointia. Mitä haluavat ne 36-49 vuotiaat naiset, jotka varsinaisesti keräävät varat lehden ylläpitoon? Vihreällä Liitollahan oli kunnallisvaaleissa 1992 1257 ehdokasta, joista valituksi tuli 343. Suhde oli selvä: naisia on vihreistä kunnanvaltuutetuista 199, miehiä 144. Parhaiten menestyivät 36-45-vuotiaat naiset.

 

  • 15.12.1994
  • Vihreä Lanka 50

 

SUURISTA UNELMISTA PIENIIN TEKOIHIN

Nyt kun lehdellä on uusi päätoimittaja, haluaisin vielä kerran kysellä lehden linjasta. Olenko todella näin yksin Suomen ympäristöpuolueen lehden suuntaa miettiessäni?

Emmekö jo tiedä, mikä maailmassa menee pieleen?

Kaipaan konkreettisia esimerkkejä ja pohdintoja vaihtoehtoisista ratkaisuista! Kukaan meistä ei enää ole niin sinisilmäinen, että kuvittelisi linkolalaisittain, että maailma muutetaan kertaheitolla. Saatamme joutua pakosta sähköttömään ja banaanittomaan yhteisöelämään, mutta vielä on mahdollisuus luoda muutokselle

vapaaehtoisia väyliä. Miten voimme siirtyä suurista unelmista pieniin tekoihin?

Vihreän Langan tulisi antaa malleja ongelmien ratkaisuksi. Eikö voitaisi käydä keskustelua siitä, millaisia mielipiteitä tavallisilla vihreillä on? Minkälaista lehteä vihreät luottamushenkilöt tilaisivat?

Minun käsitykseni mukaan Lama-Suomen ja otsonikatastr0fia lähenevän maailman häiriöiden poistamiseen tähtäävä poliittinen näpertely ja kaikista huonoista parhaan valitseminen ei riitä. Kysehän ei ole enää pelkästä ekonomiasta tai ekologiasta vaan uudesta maailmankuvasta.

Kuka vihreää muutosta pohtii ellei oma lehti? Missä puidaan yhteiskunnalliselle muutokselle välttämättömiä tutkimustuloksia ja vertaillaan käytännön toimenpiteitä? Toimittajat ovat käsitykseni mukaan sitä varten, että he toimittavat luettavaan sävyyn sen, mitä vihreät ympäri Suomea tekevät ja ennen kaikkea, miten he tekemisiään perustelevat. Vihreästä Langasta luen kuitenkin vain Ahtisaaren karismasta jne.

Jospa Suomessa olisi yksi lehti, jossa tietäisi saavansa palautetta niiltä, jotka ottavat kantaa yhteiskunnan modernisaatioon nimenomaan ekologian kannalta. Perinteisestihän valtio ja demokraattiset luottamushenkilöt toimivat, kun jotakin menee pieleen. Ekologian näkökulmasta katsottuna on kuitenkin virheitä, jotka voidaan tehdä vain kerran.

Mitä haluavat lukea 36-49-vuotiaat naiset eli ne vihreät, jotka menestyivät parhaiten viime kunnallisvalleissa?

 

(HVVÖSELLE JA HORNILLE

Hannu Hyvösen ja Marketta Hornin kirjeissä on monia asioita, joita olemme toimituksessa miettineet. Monet näistä pohdinnoista ovat tulleet osaksi Vihreän Langan toimituspolitiikkaa, jonka yhtiön hallitus hyväksyi tänä syksynä. En haluaisi ottaa ylihistoriallista perspektiiviä ainakaan taaksepäin, mutta nykyiset linjaukset ehkä vastaavat osaan kysymyksistä.

Oikean ja väärän politiikan tuoareiksi emme halua emmekä varmaan kykenisikään ryhtymään. "Vihreä Lanka rohkaisee lukijoitaan tarkastelemaan omia valintojaan ennakkoluulottomasti", kirjasimme yhdeksi tavoitteeksemme.

Hyvönen arvelee, että osuustoimintamalli takaisi aidon vuorovaikutuksen lehden ja lukijoiden välillä. En ole aivan yhtä optimistinen; tunnetaan osuustoiminnallisia liikkeitä, jotka ovat etääntyneet hyvinkin kauas jäsenistöstään ja alkuperäisisistä toimintaajatuksistaan.

Toisaalta myös puhtaasti kaupalliset tiedotusvälineet puhuvat sujuvasti interaktiivisuudesta ja sitä kautta lukijoiden sitoutumisesta tuotteeseen. Lukijauskollisuus kun tarkoittaa vakaita markkinaosuuksia.

Marketta Horn kaipaa ongelmien esittelyn lisäksi myös ratkaisumalleja. Tarkkaavainen lukija on toivottavasti havainnut lehdessä pyrkimyksen tähän suuntaan. Ainakin se on tavoitteemme.

Sekä Hyvönen että Horn kantavat huolta alueellisesta kattavuudesta. Se onkin ongelma tässä pääkaupunkipainotteisessa maassa. On laiha lohtu, että yhtälöä eivät ole pystyneet sellaisetkaan tiedotusvälineet ratkaisemaan, joilla on enemmän väkeä valvomassa laajaa kenttää. Ehkä toimituksen pitäisi useammin murtaa kehäkolmosen taikapiiri.

Muuten olen sitä mieltä, että terävä kritiikki on parempi kuin ei kritiikkiä ollenkaan. Hiljaisuus viestii usein välinpitämättömyydestä.

Päivi Sihvola

Vihreä Lanka

 

27.3.1993

Terveisiä Vihreän Langan yhtiökokouksesta

Onko Vihreä lanka katkeamassa?

Vihreän Langan osakkeita on kaikkiaan 938 kpl (250 mk/kpl). Osakkeita on lunastanut 266 yksityishenkilöa ja yhteisöä.

Tänä vuonna Planeetan paikallislehden yhtiökokouksessa oli läsnä 266:sta osakkeenomistajasta, 14 miestä ja neljä naista. Tämä joukko päätti muuttaa sääntöjä niin, että tulevaisuudessa yhtiön asioista voidaan päättää, kun viidesosa osakkeista on paikalla, ei kolmasosa niin kuin aikaisemmin. Johtokunnan jäsenmäärä supistettiin viidestä neljään.

Yhtiökokoksessa yli puolet osakkeista jäi niin kutsutustii harmaksi massaksi. Äänivalta jäi käyttämättä niiden 481 osakkeen osalta, joiden haltijat keksivät lauantai iltapäiväksi 27.3. mielekkäämpää tekemistä.

Kokouksessa suurinta äänivaltaa käytti Eero Paloheimo. Hän joko omisti tai oli saanut tuttaviltaan oikeuden käyttää 121 ääntä. Seuraavaksi vaikutusvaltaisimpia olivat Kalle Könkkölä 97 äänellä, Soininvaara 82 äänellä, Erkki Pulliainen 50 ja Pekka Sauri 42 äänellä. Näillä viidellä miehellä oli kokouksen 457 äänestä 392 ääntä hallussaan. Muiden omistajien läsnäolo olikin päätösten kannalta merkityksetön.

Helsinkiläisten äänillä valittiin Soininvaara uudestaan johtokunnan puheenjohtajaksi (242 ääntä vastaan Pulliainen 208 ääntä). Seuraavassa äänestyksessä johtokuntaan valittiin Erkki Pulliainen, Salla Korpela ja Kalle Könkkölä. Vihreän Langan edustajaksi oli jo ennen kokousta valittu Lena Björklund. Varajäsenten paikan saivat kolme paikalla ollutta naista Tuominen, Savolainen, Horn. Viimeksi mainittu nimettiin varajäseneksi, koska muita ehdokkaita ei ollut.

Soininvaara ehdotti Sauria varapuheenjohtajaksi, vaikka Sauri ei ollut mukana missään äänestyksessä. Yhtiön sääntöjen mukaan hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan.

Muuten kokous vietiin läpi hyvien tapojen mukaisesti. Läsnäolijoilla oli puheenvuoro, asioista äänestettiin. Jäin miettimään, onko sillä mitään merkitystä, kuka johtaa Vihreää Lankaa. Lehti tekee lukijakyselyjä, saa 33% tuloistaan tilaajiltaan ja tilaajathan ratkaisevat, minkälaisesta lehdestä he ovat valmiita maksamaan.

Tilaajat eivät kuulemma halua kunnallispolitiikkaa, mieluummin kolmatta maailmaa. Kysymykseeni lehden sisällöstä Soininvaara hymähti, että hallitushan käsittelee vain taloutta. Päätoimittajalla on vastuu sisällöstä.

Vihreällä Langalla on tilaajia 5500, joista 15% kuuluu Vihreään Liittoon. Kokoomusväen Nykypäivällä on 50 100 tilaajaa. Vihreitä luottamushenkilöitä on jo yksin Espoossa 110 plus varat. Miksi Vihreät luottamushenkilöt eivät tilaa sitä lehteä, jonka menoista 66 % eli 1,5 milj. mk maksetaan Vihreiden yhteisten äänten turvin nousseen eduskuntaryhmän potista ja valtion tuesta?

Vihreällä Liitolla oli kunnallisvaaleissa 1992 1257 ehdokasta, joista valituksi tuli 343. Suhde oli selvä: naisia on vihreistä kunnanvaltuutetuista 199, miehiä 144. Parhaiten menestyivät 36-45-vuotiaat naiset.

 

Minkälaista lehteä Vihreät luottamushenkilöt tilaisivat?

Minun käsitykseni mukaan Lamasuomen ja otsonikatastrofia lähenevän maailman häiriöiden poistamiseen tähtäävä poliittinen näpertely ja kaikista huonoista parhaan valitseminen ei riitä. Kysehän ei ole enää pelkästä ekonomiasta tai ekologiasta, vaan uudesta maailmankuvasta. Vaikka valtaa ei ole kestävän kehityksen toteuttamiseen, tarvitaan visioita rakenteellisesta muutoksesta.

Kuka Vihreää muutosta pohtii ellei oma lehti? Yhdistääkö meitä vain kosminen tieto? Missä puidaan yhteiskunnalliselle muutokselle välttämättömiä tutkimustuloksia ja vertaillaan käytännön toimenpiteitä?

Toimittajat ovat käsitykseni mukaan sitä varten, että he toimittavat luettavaan sävyyn sen, mitä vihreät ympäri Suomea tekevät ja ennen kaikkea miten he tekemisiään perustelevat. Tärkeää lie tuoda myös esille, miten maailmalla yleensä perustellaan ja toteutetaan vihreitä ehdotuksia.

Jouduin muutama viikko sitten Espoon kaupunginvaltuustossa valitsemaan, äänestänkö terveyskeskusmaksujen puolesta vai niitä vastaan. Kolmen lapsen äitinä olen hakenut lukemattomia antibioottikuureja ilmaiselta kunnalliselta lääkäriltäni. Jos vien lapseni omalle parantajalleni - homeopaatille, osteopaatille tai ravintoterapeutille, joudun itse maksamaan. Verovaroillani tuetaan jopa päinvastaista kehitystä, jota yritän saada aikaiseksi. Myrkkylääkäreitä ei saisi tukea parantajien kustannuksella. Miten toimin valtuuston kokouksessa? Kun omat aivoni eivät riitä, kuulisin mielelläni haastatteluja Vihreästä Langasta muiden vihreiden mietteistä.

Vihreästä Langasta luen kuitenkin vain Ahtisaaren karismasta.

Jospa Suomessa olisi yksi lehti, jossa tietäisi saavaansa palautetta nimenomaan niiltä, jotka ottavat kantaa yhteiskunnan modernisaatioon ekologiselta kannalta. Uskon että pitemmän päälle luonnon olosuhteiden huomioon ottaminen on myös ihmiselle paras vaihtoehto.

 

 

.