(Marxista enemmän kirjassa: Ekoeroottinen vallankumous)


Marx 170 v/Horn

25. lokakuuta 1988

Puheenvuoro:

 

Karl Marx: kapitalismi ei tuhoa vain Punaista työläistä vaan

myös Vihreän maan

 

On vietetty Karl Marxin 170-vuotis päivää. Tiedonantajassa 5.5.1988 ilmestyneestä Pentti Ruotsalaisen muistopuheesta jäi mielestäni uupumaan Marxin sanoma tälle päivälle - painottihan Marx kunkin "historiallisen ajanjakson" omaleimaisuutta. Usein väitetään, että Karl Marxin ajatukset syntyivät 1800-luvun teollistamisaikakautena ja kuvastavat pelkästään sen vuosisadan ongelmia. Marx ei olisi edes aavistanut nykyisen kaltaisia ympäristötuhoja. Näin Ruotsalainenkin: Marxin mukaan "taloudellinen arvo luodaan työllä ja vain työllä", "pääomanomistaja irrottaa työvoimalla luodusta arvosta itselleen lisäarvoa". Vieraantumisessa Ruotsalainen pitää ratkaisevana vieraantumista työstä, ei ihmisen ja luonnon välistä vieraantumista eikä miehen ja naisen välistä vieraantumista.

Siksi minulle marxilaisena mutta ei-kommunistisena tutkijana jäi paha mieli Ruotsalaisen muistopuhetta lukiessani: tähänkö se marxilaisuus typistyikin.

 

Ekologinen kommunismi

Pohtiessaan suurteknologian ja kapitalismin välistä yhteyttä, kiinnitti Marx huomiota myös tuotannon ekologisiin vaikutuksiin. Koska pääomalla ei ole mitään arvoa, jos sillä ei voi ostaa niitä luonnonvaroja, joita ihminen tarvitsee kulutusta ylläpitääkseen, ei Marxin teorialla pääomasta muuten olisikaan mitään arvoa. Pääoma kun ei ota osaa aineiden kiertokulkuun.

Marxin sosiaalipoliittisessa teoriassa tulee selvempääkin selvemmin esille Marxin käsitys yhteiskunnan ja luonnon erottamattomasta yhteydestä. Marx kirjoittaa:


"Ihminen elää luonnosta. Tämä tarkoittaa: luonto on ihmisen ruumis, jonka kanssa hänen on pysyttävä jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jotta hän ei kuolisi. Kun ihmisen fyysinen ja henkinen; elämä on luonnon kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, merkitsee se vain ja ainoastaan sitä, että luonto on itsensä kanssa vuorovaikutuksessa. Sillä ihminen on osa luontoa ".


Riistämistä vastustaessaan paheksui Karl Marx erityisesti sitä, miten toinen ihminen käyttää toisen työpanosta ja aikaa omaksi edukseen.

Vihreä yhteiskuntateoria hyökkää myös riistoa vastaan, riistoa luontoa kohtaan, onhan saastuminen silmin havaittavissa. Pääomassaan Marx kirjoittaa:


"Koko kehitys kapitalistisessa maataloudessa osoittaa ensinnäkin sen, miten maanviljelijää rosvotaan ja toiseksi, miten maata rosvotaan. Siksi tuottavuuden kohottaminen tarkoittaa samalla etenemistä tuhon tiellä. Se on sen kestävän perustan tuhoamista, joka takaa hedelmällisyyden. Kapitalismiin perustuva tuotanto kehittää vain sellaista tekniikkaa, jonka avulla se voi yhdistää yhteiskunnan mitä erilaisimpia tuotantoprosesseja. Samalla kapitalismi hautaa rikkauden lähteet: maan ja työläisen."


Friedrich Engels syytti jo vuosina 1500-1700 harjoitettua luonnontiedettä sektorisokeudesta:


"Luonnon jakaminen erilaisiin osasiin ja tapahtumiin ja erilaisten luontokappaleiden ryhmitteleminen määrättyihin luokkiin sekä elävien olioiden ja niiden toimintaperiaatteiden tutkiminen ovat johtaneet jättiläismäiseen edistykseen ...Mutta ne ovat myös johtaneet siihen, että käsittelemme luontokappaleita ja luonnonilmiöitä erillisinä, suuresta kokonaisyhteisöstä irrotettuina: luonto ei muka ole liikkeessä vaan lepo tilassa, se ei alati muutu vaan pysyy vakioina, luonto ei ole elävä vaan kuollut".


 

Vieraantuminen

Elämän päämääränä Marx ei suinkaan pitänyt työtä. Ihminen ei ole syntynyt raatamaan vaan toteuttamaan itseään. Marx kirjoittaa.


"Ihminen voi olla vain silloin riippumaton, kun hänen suhteensa maailmaan ihmisenä on inhimillinen. Kun hän näkee, kuulee, haistaa, maistaa, tuntee, ajattelee, tarkkailee, tahtoo, toimii, rakastaa, lyhyesti: vahvistaa ja tuo selvästi esille kaikkia niitä aisteja joista hänen oma itsensä muodostuu.. Silloin hän ei ole vain vapaa jostakin vaan vapaa johonkin ".


Tämän mukaan vapaus tarkoitti Marxille myös yksilöllisyyden toteuttamista. Elämän päämäärä Marxin mielestä on ennen kaikkea ihmisen itsensä toteuttaminen, ei työ ja tuotanto. Siksi "vapauden valtakunta" olisi valtiollisenkin toiminnan päämäärä. Marx uskoi, että kun ihminen toteuttaa itseään, hän on silloin myös lähimmäistensä ja luonnon kanssa täydellisessä yhteydessä:


"Mitä enemmän työläinen tekee työtä sitä mahtavammaksi tulee vieras, esineellinen maailma, jonka hän näin tekee ympärilleen. Sitä köyhemmäksi tulee hän itse, hänen sisäinen maailmansa. Sitä vähemmän se kuuluu; hänelle. Näin on myös uskonnon suhteen. Mitä enemmän ihminen panee toivoaan Jumalaan sitä vähemmän hän toivoo itsestään. Työläinen kuluttaa koko elämänsä tuottaakseen esineitä. Mutta sitten elämä ei enää kuulukaan hänelle vaan esineelle. Mitä enemmän työläinen raataa sitä tyhjemmäksi hän tulee. Vieraantuminen ei näy yksin työntuloksena vaan itse työssä ... ja elämä itse alkaa näyttää vain elämisen välineeltä."

 

Marx tutki miehen työkalua, ei naisen

Jos Marxin työvälineiden yksityisomistusta koskeva ajattelu herätteli työläisiä vuosisadan alussa, olisi tämän ajan marxilainen henki ehkä löydettävissä hänentutkimuksistaan vieraantumisesta.

Kerrotaan tarinaa Karl Marxista. Hän istahti kirjoituspöytänsä ääreen ja mietti kädet otsalla: mikä elämässä on välttämätöntä? Mikä on perusta ihmisen olemassaololle tällä planeetalla? Marx päätteli:


Voidakseen olla olemassa päivittäin ja tunti tunnilta, ihminen tarvitsee ravintoa, hänen on asuttava, ja hänen on lisäännyttävä. Siis ensimmäinen tutkimuskohde on oltava se miten ihminen turvaa fyysisen olemassaolonsa.


Siis hänen miehenä, hänen on tehtävä jotain millä hän saa ruokaa, hänellä on oltava joku paikka, missä perhe voi asua ja hänen on yhdyttävä naiseen.

Kun Marx oli tutkinut nämä kolme perustotuutta kaikilta kannoilta, teki hän seuraavan johtopäätöksen: se tapa, millä ihminen hankkii ravintonsa, määrää kaikki muut tapahtumat. Tältä pohjalta Marx alkoi lukea ihmisen historiaa uudelleen. Kirjoitetun historian aikana on ollut kolme periaatteellista tapaa elannon hankkimiseen - antiikkiin aikana orjatyövoima, sitten feodaalinen eli läänitysyhteiskunta ja parhaillaan kapitalistinen eli palkkatyön yhteiskunta.

Ravinnon hankkimisessa ei ole ollut olennaista se, miten monta tuntia ihminen on kuluttanut ajastaan ravinnon hankkimiseen, minkälaiset vaatteet hänellä on yllä, minkälainen suhde hänen läheisimmillä omaisillaan on tehtyyn työhön, vaan ratkaisevaa on se, kenellä on päätösvalta tuotantovälineistä. Marx siis päättelee, että se tapa, millä ihminen tuottaa elintärkeät tuotteensa määrää yhteiskunnan kehitystason.

Entäpä jos olisikin päinvastoin: se miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa määrää miten he tuottavat elintärkeät tuotteensa? Marx kirjoittaa:


Alkukantainen, alhaisimman tason yhteiskunta on "eläimellinen ". Ihminen erottuu "pässistä" vain koska hänellä on vaiston sijasta tietoisuus eli hän. tiedostaa vaistonsa. Tämä perustietoisuus kehittyy tuotannon kohoamisen ~ myötä. Tarpeet kasvavat sitä mukaa kun ihminen lisääntyy... Tällöin alkaa kehittyä työnjako. Aluksi työnjako ei ollut muuta kuin se sama työnjako mikä esiintyy sukupuoliyhdynnässä, se työnjako joka vastaa luonnollisia ruumiillisia taipumuksia (esim. ruumiin voimakkuutta), tarpeita, sattumia jne jne."

 

Ihmisen henkinen kasvu

Miksi Marx ei lähtenyt tutkimaan sitä tapaa millä ihminen lisääntyy? Miksi hän alkoi tutkia sitä tapaa millä ihminen tuottaa toimeentulonsa? Miksi hänen jälkeensäkään ei ole kehitetty sellaista teoriaa ihmisen historiasta ja kehityksestä, joka perustuisi ihmisen tapaan 'lisääntyä'? Sitä miten lapsen teosta päättävä sukupuolisuhde syntyy? Määrääkö suhteen syntymistapa elannon ylläpitämisen menetelmät vai päinvastoin?

Teollistumista tutkittaessa on yllättäen havaittu, että lisä- ja aina vain lisätuotantoon ei suinkaan ole syynä varsinainen materiaalinen tarve vaan pätemisen tarve! Esim. Lenin julisti puoluekokouksessa 1921. "Suurin vaikutuksemme kansainväliseen vallankumoukseen on talouspolitiikallamme. Jos ratkaisemme tämän ongelman olemme voittaneet kansainvälisellä tasolla varmasti ja lopullisesti". Lenin halusivaikuttaa. Hän uskoi, kuten siihen aikaan yleisesti uskottiin, että mahtavin vaikutuskeino oli rikkaus ja taloudellinen mahtavuus.

"Eroottisen" vallankumouksen teorian mukaan Lenin siirsi pätemättömyytensä intiimeissä ja läheisissä ihmissuhteissa pätemiseen elämän 'kovilla tantereilla'. Miten hän olisikaan voinut muuta. Kuolihan miljoonaa ihmistä vuosittain nälkään ja pakkaseen.

Kuitenkaan nykyajan individualistisen kulutusyhteiskunnan ihmiselle "nykyisen historiallisen ajanjakson" kaikkein polttavin kysymys ei ole enää ravinto vaan vieraantuminen. Erotiikka on eräs tapa kuvata vastakulttuuria vieraantumiselle.

Marxin laskelmien mukaan kapitalistisen yhteiskunnanjälkeen, sen joka oli äärettömän tehokas tyydyttämään ihmisten materiaalisia tarpeita, väistämättä tulee ylenpalttisuuden yhteiskunta (kommunistinen .yhteiskunta). Ylenpalttisuuden yhteiskunnassa ihminen tekee työtä muutaman tunnin päivässä. Muun ajan hän voi "kalastaa, ratsastaa tai filosofoida".

 

Naisnäkökulmaa marxilaisuuteen

Niinpä Marxin ajatuksista ei puutu luonnon ja ihmisen välinen näkökulma, siitä puuttuu naisnäkökulma. Naistahan ei perinteisesti ole sidottu olemassaolon kamppailuun samalla lailla kuin miestä. Hän ei mennyt pyssyn kanssa metsälle saadakseen ruokaa. Hän ei lähtenyt sotimaan saadakseen asuinpaikan perillisilleen. Jotta nainen on pystynyt biologisesti elämään, on hänenkin täytynyt syödä, asua ja lisääntyä. Kuten miehen. Jos miestä ei olisi, joutuisi nainen todennäköisesti kehittämään itsestään miehen veroisen työjuhdan. Nyt hän on käyttänyt (useissa maissa käyttää yhä) miestä ikiomana "työvälineenään", ravinnon ja asunnon hankkijana. Näin miehen ja naisen ajatuksenjuoksu alkoi kehittyä eri suuntiin.

Marxin oppien mukaan siis ihmisen täytyy syödä, asua ja lisääntyä I pystyäkseen olemaan olemassa. Muutenhan ihmisrotu loppuisi. Niin kauan kuin ihmisellä on nälkä tai vilu, hänen elämänsä ja ajatuksensa pakostakin pyörivät sen ympärillä, miten hän voi turvata ruoan ja lämmön. Entä ihmisen kolmas perustarve: lisääntyminen? Onko niinä 170 vuonna jotka ovat kuluneet Marxin syntymästä sanottava samaa kuin asunnosta ja ruoasta: sitä perustarvetta tyydyttäessään ihminen on tuhonnut luonnon ja menettänyt itsensä?

 

*****

 

Tutkijaliiton kesäkoulu 1988, Sirola opisto

Luonnon historiallisuus

 

Luonto ja sen raiskaajat

 Ärsyke tämän esitelmän valmistumiselle on Tutkijaliiton 25.7. lähettämä läpyskä luennoitsijoista ja aiheista tämän vuotiseen kesäseminaariin: Yrjö, Tapani, Timo, Simo, Juha, Seppo, Juha, Juha, Vesa, Olli. Eikö yhtään naista puhumassa luonnon historiallisuudesta? Eikö ainuttakaan huomiota siitä, että jo kolmannes ympärillämme olevasta luonnosta on peruuttamattomasti myrkyttynyt? Kuka esittää teorian siitä, miksi isänmaa toisensa jälkeen myrkyttää äiti-maata?

 

Mihin tutkijaliitto menossa?

Ärsykkeenä ei toiminut vain hätä nykyisestä kehityskestä - niin luonnon kuin miehen suhteen - vaan myös usko Tutkijaliiton mahdollsisuuksiin muuttaa tätä kehitystä. Luonnon historiallisuus - mitä se on? Tyypillistä tutkijaliitolle, ajattelin. Aihe on liian tieteellinen. Kuka pyrhältäisi moiseen seminaariin? Ei ainakaan kukaan sellainen, joka kärsii tuskaa yhteiskunnan nykytilasta ja pitää itseään yhtenä osana sen muuttamiseksi.

Maallisesta aherruksesta levon saatuani toivon paikkaa taivaassa Marxin jalkojen juuressa.

En aio hilkkapietiläisittäin kertoa, miten hyvä maailma olisi jos me naiset voisimme päättää kehityksestä. Vaikka miestä ei voi raiskata kukaan eikä naista kukaan muu kuin mies, voi luontoa raiskata sekä mies että nainen. Suuri osa luonnosta on kuollut siksi, että vallalla on vääristynyt kuva ihmsistä ja luonosta. Mikä feministin kannalta saattaa olla syy vääristyneeseen kuvaan?
 

Nykysuomen sanakirjassa määritellään sana raiskata: vastustuskyvyttömän, heikon tai helposti vahingoittuvan turmelemista, vaurioittamista, hävittämistä. Tässä esitelmässä raiskaamisella tarkoitetaan kaiken sen lyhytjänteistä hyväksikäyttöä, mikä tässä ja nyt on vastustuskyvyssään heikompi - luonto ja nainen, vaikka ne selviäisivät sitkeydellään elämisen kamppailussa luonnostaan paremmin.


***


Marx suosittu


Saksassa herätti suuren kohun 2.10.1978 julkaistu saksalaisten opiskelijoiden keskuudessa tehty tutkimus: 67 prosenttia opiskelijoista piti kommunismin ideaa hyvänä ja kuudella prosentilla ei ollut mielipidettä. Seuraavina vuosina tehtiin kolme vielä perusteellisempaa tutkimusta, jotka vahvistivat tuloksen.


Kuitenkin 61 prosenttia ei hyväksynyt sitä tapaa, millä sosialistiset maat harjoittivat kommunismia. Tällöin nousee kiinnostavaksi kysymykseksi: mikä kommunismissa kiehtoo suurinta osaa opiskelijoista? Tähän kysymykseen etsittiin Saksassa vastausta.


Ignace Lepp: Intellektuellit ymmärtävät kommunismilla syvällisempää kuin vain “rahaa Moskovasta” tai hypoteettinen tuhoutuminen. Länsimaita vaivaava moraalinen kriisi, tarve löytää merkitys elämään.


Erns Mandel: Kommunismin intellektuaalinen vetovoima perustuu siihen, että Marx on ainoana esittänyt rationaalisen, koherentin yhteenvedon yhteiskuntatieteistä.


H.Giller: Marxin esittämä maailmankuva on kokonaisvaltainen missä kaikki osat liittyvät saumattomasti yhteen: dialektinen materialismi olemassaolon ja kosmisen dynamiikan alkuperän. Poliittinen ekonomia selittää maailmassa ilmenevän pahan alkuperän ja miksi esiintyy hätää ja pahaa oloa ja miten niistä päästään eroon. Historiallinen materialismi selittää, miten hyväksikäytön ja kurjuuden maailmasta siirrytään veljeyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Yksityisomaisuus on johtanut ihmisen vieraantumiseen itsestään ja luonnon tärveltymiseen. Ihmisillä on syyllisyydentunto.


Vapaus työnjaosta, yksityisomaisuudesta, vieraantumisesta, hyväksikäytöstä. Marxin haudalla Engels puhui: Niin kuin Darwin löysi lain orgaanisen luonnon kehittymisestä, löysi Marx ihmisen historian kehityslain.


Ernst Honecker kertoo miten hänestä tuli kommunisti: Isäni näytti minulle ikkunasta: Näetkö tuon omanpuun. Kuvittele että minä kiipeän sinne, pudottelen omenoita ja kerään ne. Joku toinen seisoo vieressäni ja katselee. Kun olen kerännyt ne kaikki, antaa hän minulle muutaman ja ottaa koko korin mukaansa.


Marx ei painottanut tietoisuutta vaan olemassaoloa (Bewusstsein – Sein). Ihmisen ajatuksiin vaikuttaa se mitä hän tekee, miten hän saa ruokansa. Niinhän oli oikeastaan jo Raamatussa sanottukin. Mooseksen kymmenestä käskystä puolet kuuluu materiaalisen elämän ohjeisiin.

Marx on opettanut meitä

  1. ajattelemaan historiallisesti – taloudellinen determinismi

  2. Ihmiskunnan kehitystä on ohjannut tuotantovälineiden kehityksen

  3. Yhteiskunnallisia rakenteita voidaan muuttaa

  4. Periaatteessa on kaksi luokkaa, mikä oli kirkon kannalta kauhistus

Mikä yhteensattuma – ihmiskunnan isät Darwin ja Lenin kuolivat lapsettomina, Marxin kuudesta lapsesta kolme kuoli nuorena, yksi keski-ikäisenä ja kaksi riisti itseltään hengen.